25 v. nainen eikä ikinä seurustellut

Itse olen 27v mies, joka ei ikinä seurustellut. Tuskimpa tuo mikään este on jos kaksi ihmistä tuntee vetovoimaa toisiaan kohtaan. Ainakaan mulle ei olisi mikään este, jos ei ole aiempaa suhdetta.

Millaisia mielikuvia? Henkilöä tapaamatta voisi kuvitella ehkä ujoksi, ehkä rumaksi jne. Mutta jos meinaat, että olisiko se negatiivista, jos tapaisi kiinnostavan naisen, joka sitten kertoisi tämän asian, niin siihen vastaan ei. Ei ihmisen ole mikään pakko seurustella eikä 25 ole vielä edes mitenkään vanha. En siis pitäisi asiaa outona. Joku käy läpi 20 seurustelusuhdetta ennen vakiintumista ja joku menee naimisiin sen ensimmäisen kanssa.

"run forrest run"

sori ei ainakaan mulle nappaa kokemattomat naiset, tietävät YLEENSÄ vain ongelmia kun kaikki parisuhdekokemus puuttuu!

Vähän ihmetystä herättää, mikä mahtaa olla syy? Tulee mieleen, että kyseessä on sitoutumiskammoinen tai sitten rima todella korkeella.

Itse en kyllä alkaisi suhteeseen naisen kanssa, joka ei ole koskaan ennen seurustellut. Ei viitsi enää tässä vaiheessa alkaa kenellekään opettamaan ihmissuuhteiden alkeita.

Ensimmäinen mielikuva kyllä tosiaan on se, että naisessa on pahasti jotain vialla, jossei ole tuossa vaiheessa vielä kenellekään kelvannut tai kelpuuttanut ketään, joten ei herätä kiinnostusta.

Vittumainen nirppanokka rumaki ämmä saa miehen.

No minä ainakin haluan tapailla, selvittää mitä haluan ennen naimisiin menoa jonkun henkilön kanssa. En tiedä mikä kiire ihmisillä sitten on vakiintua aikaisin noin nuorena. Tai itse ainakin tunnen itseni 25v:nä nuoreksi ja sellaiseksi epävarmaksi etten vielä oikein tunne itseäni ja mitä haluan. Sitten kun oikea löytyy niin sitten haluan että se kestää. Saattaa mukana olla myös sitoutumiskammoa ja nirsoutta, mutta itsepä siitä "kärsin". :)

Itse olen 27v mies joka ei ole käynyt edes ensimmäisillä treffeillä joten minulle tuo sinun seurustelemattomuus olisi vain plussaa..

27v epätoivoinen vanhapiika. Millainen mies ei juoksisi karkuun viimeistään, kun kuulee etten ole koskaan seurustellut, suudellut, siis että olen täysin kokematon? Tilanteeni tuottaa sellaista häpeää, että en enää uskalla lähestyä miehiä, vaikka ihan sieluun koskee tämä kaipuu. Miten ikinä kestäisin sitä tilannetta, jossa täytyy tunnustaa kokemattomuutensa? Pelko ja häpeä estävät poistamasta niiden lähdettä - todella rasittava noidankehä.

"Millaisia mielikuvia herättää?"

Unelma.

VOi perhanan perhana! Tää on iha p*rseestä ku puolet ihmisistä sanoo et toi seurustelemattomuus on huono juttu.

Ite oon käyny treffeillä useampaan otteeseen. Mut kaikki ilmeisesti on ollut sellasia, jotka ei oo sytyttäny. Tai ovat alkaneet liian läheisiksi liian nopeasti. Mä en tajua onko mussa sit joku vika ku en mee mukaan noihi juttuihin. Sanokaa, jos olen ymmärtänyt väärin, mut eikös sellasen ihmisen kanssa aleta seurustella jota kohtaan tuntee jotakin? Miks alkaisin seurustella ihmisen kanssa, josta näen jo alkuun että tästä ei tule mitään? Pakko kai seuraavan treffiehdokkaan kanssa alkaa seurustella ni voi sit sanoo, et olen kyllä seurustellut, homma kaatui siihen et mies oli idiootti.. Mun mielestä on vaan väärin, että alkais seurustella jonkun kanssa, ja antais tälle turhaa toivoo, jos kerran ei ole itse iha satasella mukana koko hommassa...

Hitto mää lähen luostariin.

En halua yhdenillan tyttöä

Olen mies 35 enkä ikinä seurustellut. Olen ruma joten en usko seurustelevani koskaan

Minäkin olen ruma enkä ole koskaan seurustellut ja olen vanhempi kuin aloittaja. Tilaisuus olisi seurusteluun ollut muutaman kerran joten en usko että ulkonäkö jättää ketään yksin pelkästään.

''Millaisia mielikuvia herättää?''

Ihan normaalilta kuulostaa.

Monilla naisilla on niin korkeat odotukset suhteille ja toiveet miehistä että he ovat ennemmin sinkkuina kuin laskeutuisivat sieltä pinkkien päiväunien ja fantasioiden korkeuksista maan tasalle.

Jotkut näistä naisista herää ennen pitkään todellisuuteen ja löytää sen unelmamiehensä sieltä ihan tavallisten ja arkisten Pekkojen ja Taavien seasta, toiset taas ei koskaan.

kyllä minulle ainakin kelpais.itse olen 30v samassa jamassa.alkaa kohta usko loppuun että jonkun löytäisin

Vähän ajettu, pientä laittoa vaille. Kiihtyy ja murisee.
Ihan hyvältä kuulostaa, digi-somet ja standardi skeneho:t naputtaa, sonot !
Ota ohjat käsiin !

Olin itse 24 ja mieheni 25-vuotias kun tapasimme. Emme kumpikaan olleet aiemmin seurustelleet, molemmilla oli takana vain irrallisia ja lyhyitä suhteita. Nyt 7 vuotta myöhemmin olemme onnellisesti naimisissa ja edelleen toisillemme parhaat mahdolliset puolisot. Uskon, että meitä jopa auttoi se, että kummallakaan ei ollut tietynlaista "painolastia" tai tottumuksia vahhoista suhteista. Saimme opetella yhdessä seurustelua, enkä vaihtaisi miestäni mihinkään. Ja uskon, että tunne on molemmin puoleinen.

Pettäjät ja juopot saa naisia mut ei kunnollinen mies. Tarvii kai laittaa lottoo tänään et jos voittais paljon rahaa niin naisetkin alkais kiinnostumaan minusta.

Miksi tuon pitäisi herättää jotain mielikuvia?
Jotkut meistä aloittavat tuollaiset suhteet aiemmin, jotkut myöhemmin ja jotkut eivät koskaan, muttei se itsessään vielä ihmisestä hirveästi kerro.
Inhottavaa ja tavallaan jopa sairasta tämä mentaliteetti, että ihmistä pidetään jonain kummajaisena, jos ei tiettyyn ikään mennessä ole seurustellut tai harrastanut seksiä ja sen seurauksena saa sitten Suomi24sessa lukea kun parikymppiset sinkkumiehet pohtivat, että pitäisikö käydä huorissa kun on niin "vanhana" vielä neitsyt (hui kamalaa!) ja että mahtaako enään ketään saadakkaan kun ei kukaan yli kahdeksantoistavuotiaana vielä kokematon juuri kellekkään kelpaa...