Hei, nyt kysyn tärkeän kysymyksen.
Viikonloppu on tulossa, ja sitä kautta aina välillä puolisoni lähentymisyritykset. Meillä on monta vuotta ollut asetelma, että puolisolla on ns. kakkonen työpaikalla ja ilmeisesti harrastaa viikolla irtoseksiä työkaverin kanssa. Asia on minulle alkanut vasta pikkuhiljaa valjeta. Siitä olen jo saanut varmuuden, että kolmas pyörä työpaikalta on kuvioissa, ja on ollut siis jo vuosia. Tarkkoja yksityiskohtia en tiedä, enkä tiedä haluanko edes tietää.
Kysymys kuuluu? Onko minun puolisona täytettävä ns. "Aviovelvollisuuteni" uskotonta puolisoa kohtaan, joka pitää vakituista salarakasta?
Suoraan sanottuna oksettaa oma puoliso tällä hetkellä, ja seksi ei enää ole sen jälkeen kiinnostanut, kun sain varmuuden että kolmas pyörä on kuvioissa.
Ja nyt en kaipaa mitään erokehoituksia! Me yritetään selvittää tätä suhdetta vielä avioliittoterapiassa. Joten tarkoitus on katsoa kaikki vaihtoehdot ihan rauhassa.
Viikonloppu on tulossa, ja sitä kautta aina välillä puolisoni lähentymisyritykset. Meillä on monta vuotta ollut asetelma, että puolisolla on ns. kakkonen työpaikalla ja ilmeisesti harrastaa viikolla irtoseksiä työkaverin kanssa. Asia on minulle alkanut vasta pikkuhiljaa valjeta. Siitä olen jo saanut varmuuden, että kolmas pyörä työpaikalta on kuvioissa, ja on ollut siis jo vuosia. Tarkkoja yksityiskohtia en tiedä, enkä tiedä haluanko edes tietää.
Kysymys kuuluu? Onko minun puolisona täytettävä ns. "Aviovelvollisuuteni" uskotonta puolisoa kohtaan, joka pitää vakituista salarakasta?
Suoraan sanottuna oksettaa oma puoliso tällä hetkellä, ja seksi ei enää ole sen jälkeen kiinnostanut, kun sain varmuuden että kolmas pyörä on kuvioissa.
Ja nyt en kaipaa mitään erokehoituksia! Me yritetään selvittää tätä suhdetta vielä avioliittoterapiassa. Joten tarkoitus on katsoa kaikki vaihtoehdot ihan rauhassa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Jos meinaat suhteen jatkuvan niin seksillähän se suhde paranee ei muuten ja selllainen paskanjauta suhteesta ei johda mihinkään vaan joka päivä kunnon seksiä niin hyvä tulee ja montakertaa.
No ongelma on ollut vuosia se, että uskoton puolisoni ei ole seksiä kaivannut kuin silloin tällöin. Itse vielä aiemmin ruinasin seksiä häneltä, ennenkuin oli täyttä varmuutta kolmannesta osapuolesta. Seksin ruinaaminen henkilöltä, joka ei sitä selkeästi kanssani halunnut satutti ja syvältä.
Herättihän se jo epäilyjä jo varhaisessa vaiheessa, kun ennen niin viriili kaveri ei yht'äkkiä halunnut seksiä juuri lainkaan.
Nyt kun sain varmistusta pitkään jatkuineille epäilyille, niin meni pois tarve ruinata hältä seksiä.
Niin pitäisikö sinun mielestä alkaa taas sille ruinauslinjalle? Ei tunnu oikeelta nyt tähän tilanteeseen.
No ei kai seksi voi tulla kysymykseenkään jos se kakkossuhde edelleen on päällä? Eikö ensimmäinen askel "suhteen selvittämisessä" olisi nimenomaan se, että miehesi lopettaa sen toisen suhteen ja te alatte korjaamaan sitä mikä teidän välillä on rikki?
Vai onko niin, että miehesi on sanonut suhteen olevan ohi, eikä se kuitenkaan ole, kuten tuntuu usein menevän?
Vastauksen tuohon kysymykseesi annoit jo itse; seksi petturin kanssa ällöttää. Seksiä ei todellakaan pidä harrastaa vastentahtoisesti, joten älä alistu.
Ongelma on se, että uskoton puolisoni ei myönnä uskottomuutta ja suhdetta laisinkaan. Asiasta on turha keskustella, kun tulee joko täysi hiljaisuus tai syytös vainoharhaisuudesta.
Hän ei halua erotakaan, mutta ei ole näköjään halunnut jättää salarakastakaan. Välillä en tiedä miten päin olisin. Jotenkin pitäisi itsekunnioitus vielä pystyä säilyttämään.
Niin, vieläkö puoliso siis kotonakin haluaa seksiä, vaikka ilmeisesti sitä saa muualtakin. Minun puolisoni sanoi juuri sen takia hypänneen vieraaseen sänkyyn, kun kotona ei ole innostusta asiaan. Totuus kumminkin on se, että lopetti kotona haluamisen. Ajattelin, että hän on jo niin vanha, ettei seksi enää kiinnosta, enkä sitten sen kummemmin sitä ajatellutkaan. Nyt sitten tämä seksiasia nousi pöydälle, kun jäi salasuhteesta kiinni. Siis vaikeapa sinua on neuvoa. Asia varmaan pitäisi puida puolison kanssa selväksi jatkaa puhtaalta pöydältä. Tietysti, jos itse hyväksyt puolison vieraissa käynnin, niin silloinhan mitään ongelmaa ei olekaan. Ihminen vaan on niin kummasti rakennettu, että yleensä uskottomuus loukkaa syvältä ja kauan. Itse en ole päässyt asiassa vielä selville vesille,vaikka aikaa on kulunutkin ja puoliso sitkeästi väittää, että suhde on ohi, eikä sillä ollut tarkoitus minua loukata (siis että saisin tietää asiasta).
Puolisoni ei ole myöntänyt salasuhdetta missään vaiheessa. Motiivin ymmärrän kyllä. Isoista asioista kyse, jos ero tulee.
Minulla on kokoajan ollut kiinnostusta seksiin, paitsi nyt viime aikoina, kun sain salasuhteesta varmuutta lisää.
Siitä tulee aika hyväksikäytetty olo, kun suurimman osan ajasta en puolisoani kiinnosta, ja sitten joskus harvoin, kun hänellä ei ole muuta saatavilla, minun pitäisi olla käytettävissä. Yök!
Minun puoliso oli juuri ap:n kaltainen. Sanotaanko nyt seksihullu. Koko pettämisen ajan on seksiä ollut. Hän on selittänyt, että en pysty olemaan ja elämään epäilemättä ja tähän liittyi, ettei syyllistää saanut. Seksi meni välillä pornon puolelle, minua myös oksetti siinä yhteydessä, mutta jostain syystä ajattelin, että tämä on nyt vain kestettävä, niin kuin kaikki mitä puolison suunnalta tulee. Haluaa aina panna, posliini pitäisi hänen mielestään olla jne. Vihasin ja sekstasin ja sitten vihasin itseäni, koska minun piti suostua sellaiseen, josta en pidä. En suostunut posliiniksi, koska minusta se on vain sellaisten naisten hommaa.
Pidätte hulluna, mutta todennäköisesti hullu oli puolisoni, joka kärsi ilmeisesti ailahtelevasti mielestä.
Siis mulle jäi epäselväksi se, että kumpi teistä petti? Sinä vai ilmeisesti ex-vaimo?
Se oli ex-mies.
Sinulla ei ole aviovelvollisuuksia tuossa tilanteessa. Sinun ei tarvitse miellyttää toista eikä tehdä hänen päänsä mukaan yleensäkään. Vaikka vaatisi.
Kiitos vastauksesta. Siltä minustakin tuntuu tällä hetkellä. Onko moraalisesti oikein vai - sitä en tiedä?
Eihän mieskään nyt ole tainnut ihan kunnialla velvollisuuksiaan hoitaa jos hässii aviovuoteen ulkopuolella? Voithan sinä nyt hänelle ihan suoraan sanoa että jostakin syystä tuntuu nyt siltä että sinulla on jo seksiä jossain muualla ja se ällöttää minua niin paljon että minun housut ei enään kostu sinusta. Sano vielä kun hän kiistää sen suhteilun että jahka se nyt sinulle varmistuu että suhdetta ei ole niin sitten voi olla toinen juttu mutta niin kauan kun tuntuu siltä asia on avoin eikä seksi maistu. Minkä sinä sille voit että tuntuu siltä? Sano että naisen vaisto ilmoittaa tälläistä ja voi voi kuinka kurjaa kun seksi ei yhtään huvita. tee siitä yhteinen ongelma ja kärsi siitä haluttomuudestasi ihan ääneen. Kysy mieheltä olisiko hänellä jotain ideaa jotta se tunne sinulta häviäisi ja halut palaisivat?
Moraalisesti oikein on olla loukkaamatta ketään, se sisältää myös itseään, itseään ei saa loukata omaa sielua satuttavalla teolla. Jos seksi uskottoman puolison kanssa loukkaa sieluasi, pidättäydy.
vastaus kysymykseesi: ei tietenkään ole pakko ja jos kerta viellä ällöttääkin. Itsekunnioitus ennenkaikkea. Hienoa, jos pystyt ja puolisosi pystyy terapiaan. itse en niihin välttämättä usko, vaan ratkaisu lähtee uskollisuudesta, kolmannen poistumisesta. ymmärtääkö miehesi mitä hän sinulle/teille aiheuttaa?
Onko terapiasta mitään apua jos miehesi ei ole rehellinen, eli pitää suhdetta yllä toisen kanssa ja käy terapiassa sun kanssa, jokin tässä kuviossa hieman mättää!
Tuntuu, ettei ihan ymmärrä. Terapiassakin ja varsinkin kotona, kun itken, niin puolisoni katselee tunteettomana vierestä - ei lohduta mitenkään. Tapahtuipa loppuvuodesta sellainenkin, että yksissä juhlissa, jotka liittyi työpaikkaan, flirttaili kännissä avoimesti työkaverin kanssa. Silloin mitta tuli täyteen ja sanoin kakkoselle suorat sanat. Kakkonen lähti menemään ja puolisoni myös. Silloin ns. pakkasin kamani ja majailin kolme viikkoa milloin missäkin kavereiden nurkissa. Ajattelin, että ennemmin kuolen kuin palaan.
Terapiassa sitten mies itki ja aneli, että tule takasin. Vannoi, ettei ole pettänyt, että kyseessä joku kännisen sekoiluhairahdus. Terapeutti on ollut aika myötäilevä. Sanonut vain, ettei tämä ole mikään poliisikuulustelu. Sanoi, että jos ihminen ei ole valmis myöntämään, niin ei häntä voi pakottaa. Niin ei meidän asiat ole paljoa menneet eteenpäin. Muutama kuukausi on nyt siellä käyty harvakseltaan. Tuntuu, että aika lähtöpisteessä ollaan taas asioiden kanssa.
Löysin tänään tällaisen...
Tässä lainaus Väestöliiton artikkelista "Sinulle, jonka puoliso on uskoton":
"Jos olet kyennyt huolehtimaan levostasi ja jaksamisestasi, olosi voi jonkin ajan, muutaman viikon tai kuukauden, kuluttua vähän helpottua. Mielialasi ei ole enää, ainakaan koko aikaa, niin äärimmäisen paha kuin aivan alussa. Tämä helpottuminen voi pahasti viivästyä, tai jopa täysin estyä, jos puoliso ei ole selkeästi lopettanut toista suhdettaan. Niin kauan kuin toinen suhde on olemassa, mikään asian selvittelyssä ei etene."
Samalla sulle vastaus...Eli tässähän todetaan että mikään asian selvittelyssä ei etene. Eli meneekö meillä nyt tässä rahat haaskuun, kun käymme terapiassa?
Olen käsittänyt, että Väestöliiton neuvot nojaa kunnollisiin ja luotettaviin tutkimuksiin.
Kyllä tämä taas laittoi miettimään. Miten minä parhaiten edesautan, että saisin salasuhteen loppumaan? Mitä teen? Apuva!
Tunteettomuus ja kaikenlainen kylmyys on pettäjän 'normaali' vastareaktio riitoihin tai keskusteluun, jotka hän kokee itsensä syyttelyksi. Kertoo että miehesi hyväksyy omat tekonsa eikä edes halua selvittää tekemisiään. Hänen mielensä on tällä hetkellä tilassa, että ei suostu minkäänlaiseen avoimuuteen sinulle. Ja koska sama on jatkunut kuukausia, hänen käytöksensä ei tule muuttumaan, jos olosuhteet eivät muutu teidän suhteessanne. Ne muuttuvat vain jos sinä itse muutat olosuhteet toisenlaiseksi. Vaihtoehtosi ovat olla tekemättä mitään ja toivoa, että uskottomuus päättyy (mutta tuskinpa päättyy, voi tulla väliaikainen uskotllisuus mutta meno jatkuu taas kun uusia tilaisuuksia tulee), vaadit ja haet avioeroa tai ajat miehen kotoa pois väliaikaiseen ulkoruokintaan. Suosittelin jo, että lopetat hyödyttömän riitelyn ja hankit itse, miehen selän takana, etsivän avulla kunnon todisteet valheista ja uskottomuudesta, ennen seuraavaa liikettäsi.
Ei se lopu ennenkuin mies on itse siihen valmis. Siihen ei pariterapiat ja oppikirjat auta yhtään. Et voi tehdä mitään. Paitsi pistää ukon ulkoruokintaan.
Olen uskovainen ja vastaukseni on sinulle ei tarvtise. Kun olettte somineet avioliiton niin siihen sisältyy tuo aviollinen velvollisuus, mutta jos toinen osapuoli rikkoo tuon liiton aj sopimuksen, olet velvollisuudesta vapaa. Saat ottaa myös eron iahn hyvällä omallatunnolla. Tietenkin on mahdollisuus että sovitte ja mies lopettaa huoraamisen.
Mutta toivoisin saavani vedenpitävät todisteet, etten jää koskaan enää miettimään teinkö oikein vai väärin. Helpottaisi jälkipuintia sukulaistenkin kesken, kun voisi sanoa selkeän syyn. Mulla on sellainen olo, että hänen sukulaiset jää ikuisesti vihaamaan mua, jos en pysty todistamaan heille eron syytä.
Tietenkään Jumalan hyvä tahto ei voi olla että ikuisesti kärsin.
Sinun ei tarvitse jälkipuida eron syitä sukulaisten kanssa, ne syyt ovat teidän kahden välisiä, joten mielestäni siitä asiasta sun ei tarvitse murehtia.
Ja jos sun sukulaiset alkavat sen takia sua vihaamaan että eroat, niin lapsen tasolla he ovat. Eli en ymmärrä miksi suret tälläisiä asioita.
Olen itsekin aikoinani eronnut, emmekä selitelleet syitä meidän kummankaan sukulaisille ja olen edelleen sekä oman suvun että ex:n suvun kanssa hyvissä väleissä.
"Sinun ei tarvitse jälkipuida eron syitä sukulaisten kanssa"
Ootko sä hei edes ollut naimisissa? Onko sulla läheisiä sukulaisia? Jos olisit elähyt pitkäaikaisessa liitossa, jossa aviopari on osa läheistä sukuyhteisöä, ymmärtäisit että jos erotaan, jokainen sukulainen tulee kysymään ja haluaa vastauksen peruskysymykseen:Miksi te erositte?
Kukin eronnut vastaa siihen miten itse haluaa. Saa vastata myös, että en halua puhua siitä. Mutta kysymys toistuu ja toistuu, niin kauan kuin suku on saanut itselleen asioita selittävät vastaukset. He odottavat kärsivällisesti kylläkin.On luonnollista, jos sukulaiset rakastavat ja tukevat toisiaan. Rehellinen ei valehtele sukulaisille eikä ystävilleen.
Olin naimissa melkein 20 vuotta ja erosta on jo 10 vuotta.,
Kerro miksi sukulaisten pitää saada tietää eron syyt? Vai oletko sä se utelias sukulainen joka haluaa puuttua toisen asioihin? Vai onko teidän suvussa se tapa että pitää löytää joku syyllinen eroon, jotta voidaan sitten ihan porukalla ruotia ja haukkua tätä ns. "syyllista"?
Vai tarvitseko suvultasi aina "luvan" sun tekemisille, etkö ole jo aikuinen ihminen ja vastuussa omista tekemisistä?
Onneksi mulla ja ex:lläni on sukulaisena täysipäisiä aikuisia ihmisiä, ettei tälläiseen ole tarvinnut ryhtyä.
No ehkä kummankaan meidän suvuista ei sitten ole "täyspäisiä", kun olen varma, että tämä tulee kiinnostamaan ja saattaa vaikuttaa isoihin asioihin.
Tottakai sukulaiset ja ystävät haluaa tietää, miksi jotkut eroaa. Mutta jos joku ei niitä syitä halua kellekään kertoa, niin siihen on sukulaisten tyytyminen.
Mä erosin mun miehestäni 7 v sitten ja koskaan ei meistä kumpikaan eron syytä ole sukulaisille ja tuttaville kertonut. Se on meidän välinen asia ja sukulaisten on syytä kunnioittaa meidän päätöstä. Ikinä ei itselle tulisi mieleenkään käydä keneltäkään kysymään noin henkilökohtaisia asioita. Mua suorastaan vihastuttaa ulkopuolisten kiinnostus toisten asioihin. Mä kiinnostun muiden asioista vasta jos joku tulee multa apua pyytämään. Ehkä olen itsekäs, mutta tämä päätös sopi meille.
Ja yhdessä oltiin 19 vuotta.
Eli jos sun sukulaisesi ovat sitä mieltä, että turhaa erota, niin sä et eroa ota? Jos he taas sanovat, että tottakai sun on hyvä erota, niin sä eroat? Jos he sanoo, että hyppää kaivoon, sä hyppäät?
Aikuinen ihminen päättää tekemisistään ihan itse. Sun ei tarvitse hakea hyväksyntään keneltäkään ulkopuoliselta ihmiseltä. Jos sukuyhteys on noin tiivis kuin annat ymmärtää, niin luulisi heidän tajuavan, jos et halua erosta heille enempää selitellä.
Ainahan juorulijoita kiinnostaa toisten asiat. Mun mielestä se on nimenomaan juoruilua ja toisten asioista mässäilyä. Lienee heillä itsellään niin tylsä elämä, että pitää hakea siihen vauhtia sukulaisten asioita ruotimalla?
Jokainen eroava saa ijhan itse päättää mitä kertoo, kenelle kertoo, vai eikö halua kertoa. Turhaa on ketään siksi kiittää, sen enempää kuin haukkuakaan häntä, joka haluaa jakaa elämänkokemuksensa omien rakkaittensa kanssa. Joillekin puhuminen on kultaa, joillekin vaikeneminen. Olisi jo ahdasmielisyytttä, jos kokisi että vain oma tapa toimia tässä maailmassa muita kohtaan olisi ainoa tapa joka on ok.