tavaton kuinka sitä huomaa olevansa ulkona markkinoilta:/
Pitkälle kun etääntyy ei edes osaa enää alkaa kiinnostumaan jostakin miehestä#)
Ajatus pelkästään treffeille menosta on täysin utopiaa vaikka parin kolmen vuoden aikana jopa yökerhoja tuli pyörittyä ja miehiä tavattua.
Pitkälle kun etääntyy ei edes osaa enää alkaa kiinnostumaan jostakin miehestä#)
Ajatus pelkästään treffeille menosta on täysin utopiaa vaikka parin kolmen vuoden aikana jopa yökerhoja tuli pyörittyä ja miehiä tavattua.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Voit palata helposti "radalle". Laittaudut ja menet sinne yökerhoon. Eiköhän joku ilmaannu. Jos olet nuori ja nätti, voit valita useista tarjokkaista parhaan.
Naisella on aina arvoa. Jos olisit mies, olisi tilanne paljon hankalampi.
Ei onnistu kun ei ole "fiilikset" kohillaan.
Ja
Yökerhoreissulle menevät rahat (vähän menee kun juo kohtuudella ja kulkee yleisillä kotiin) sijoitan tarpeellisempaan käyttöön joten muuta ohjelmaa.
Ja
en voi nyt sattuneesta syystäkään mennä. Suoraan sanoen ei kiinnosta. Joten tällä mennään.
Naisia pitää ymmärtää. Voihan se olla tosi stressaavaa laittautua nätiksi ja mennä tarjolle. Siinähän joutuisi jopa, ööö.... hmmm .... mitä siinä joutuisi... No ainakin tekemään ihan kauheasti kaikkea tosi vaivalloista ja kiusallista.
Tajua nyt, senkin naisvihaaja!
Laittaudun nätiksi joka päivä. Työhön mennessä vähän enemmän ja vapaa-ajallakin vähän. Ei stressaa.
Sinulla ei ole mitään hätää.
Saat sopivan miehen, kun päätät vähän nähdä vaivaa asian eteen.
Lupaatko?
Ei nainen yökerhosta mitään kunnon miestä löydä. Korkeintaan jotain YTM-surkimuksia.
Kyllä.
Uskoisinko?
HAaaaaaaaaaaaaaaahhhhaaaaaaaaaaaaaa!!!!!
No en.
No mene sitten luostariin.
Vanha kurppa tuntee itsensä AT-naiseksi nuorten kauniiden naisten kansoittamissa yökerhoissa. Siitähän tässä on kysymys kun "juoksut on juostu".
Syytä itseäsi. Kuulut sille miehelle joka vei neitsyytesi.
Tämä usein täällä viljelty ja tuon nimim. heitto on niin totta vaikka tylyltä saattaa vaikuttaakin.
Pariutuminen on aikaan sidottua biologiaa sekä myös kristillisen uskonnon peruspilareita. Ensimmäinen siinä mielessä että on aika seurustella, on aika pariutua, on aika lisääntyä, on aika perustaa perhe ja on aika vanhentua. Jälkimmäisessä siinä että kaiken se kestää jne. Hyvin yksinkertaista.
Jos on jonkun kerran ja jo aikaisemmin valinnut niin siinä tulee silloin pitäytyä eikä haihatella/haikailla muuta/muita sen jälkeen.
Naisilta se vain näyttää mestarillisesti onnistuvan tuo kaiken maailman haihattelu.
Minulla on samoja tuntemuksia. En enää jaksa lähteä etsimään "elämäni" naista. Ei ole samanlaista vetoa yöelämään kuin nuorena oli. Ei työssä käyvä ihminen jaksa polttaa itseään vapaa-ajalla. Ei väsyneenä huvita heittää juttua jollekin täysin tuntemattomalle naiselle että 'kiinnostupana musta nyt vähän' kun ei edes itseäkään kiinnosta.
Mä jätän naisasiani täysin naisten haltuun. Jos joku kiinnostava yksilö tulee juttelee mulle niin ehkä mä jaksan nähdä vaivaa sen naisen eteen sitten. Mutta luulenpa, ettei sellaiset naiset tapaa tulla tuntematonta miestä jututtaa. Korkeintaan katselevat miestä päin, mutta eivät saa sanaa suustaan.
Sitten on näitä metri x metri kokoisia naisia, jotka sätkä huulessa ja sidukkalasi kourassa tulevat jututtaa että 'hei, mitä poju'.
Kiinnostaako? Ei.
Miten sitten käyttäydyt että naiset tulevat juttelemaan, noin niin kuin luontevasti?
Olemalla oma itseni. Olen just sitä mitä näkyy ja kuuluu ulospäin.
Ahaa. Jos ei nainen tule juttelemaan niin silloin olet antanut kuvan ettei kiinnosta.
Ei, vaan olen saanut kuvan naisesta ettei häntä kiinnosta riittävästi. :)
Jos naista kiinnostaa, niin hän tulee juttelee mulle.
Näillä eväillä mennään, ja tämä mies jaksaa odottaa. Mulla ei ole kiirettä.
Höpö höpö. Voi olla monia syitä miksi ei juttele. Mitä naisen pitäisi tehdä että tietäisit hänen olevan yleensä kiinnostunut?
Ei ole vissiin kauheasti näkynyt tulijoita.
Markkinoilta syrjäytymisen huomaa siinäkin että ikäänkuin unohtaa olevansa sinkku. Jossain nopeassa tilanteessa sekin saattaa pilata kaiken että ei ole virittäytynyt oikealle "sinkkutaajuudelle". En vaan muista aina olevani vapaa kun se vapaus ei ole vuosiin konkretisoitunut millään tavalla. Elämä on ikäänkuin tasaista ja vakiintunutta perhe-elämää, mutta ilman sitä perhettä.
Niin. Kyllä sitä sinkkuutta kannattaisi korostaa jollain lailla niin voisi joku oikeasti kiinnostua. Konkreettista vapautta? Sitä ettei kukaan tai mikään sido. Oikeastaan tunnen itseni sinkuksi vasta nyt, vuosien päästä. Jokin lieka roikkui nilkassa pitkään eron jälkeen ja ehkä sen takia että kirjoitin liikaa ja vääristä asioista. Tunnen itseni vapaaksi kun vaikenin joistain asioista.
Voihan se noinkin päin varmasti mennä. Minä tunsin itseni sinkuksi ehkä pari-kolme vuotta eroni jälkeen ja sittemmin vapaus alkoi hiljalleen unohtua samalla kun se muuttui itsestäänselvyydeksi. Sen vapauden pitäisi jotenkin konkretisoitua jotta sen muistaisi. Jos koskaan ei tapahdu mitään vastakkaisen sukupuolen kanssa niin unohtaa että se olisi ylipäätään mahdollista.
On tervettä kokea myös se että vapaus on itsestäänselvyys. Sitten voi valita mitä haluaisi. Mitä sitten pitäisi tapahtua?
Mitään ei taida tapahtua kun ei muista että jotain edes voisi tapahtua. Vapaudesta tulee itsestäänselvyys ja valitettavasti myös ainoa vaihtoehto. Muut vaihtoehdot vaan hiljalleen unohtuvat.
Olen huomannut että tarvitaan vain jokin ihan pieni muistutus jotta taas havahtuu sinkkuelämään. Jokin pieni juttu, vaikkapa katse tai jotenkin normaalista poikkeava keskustelu oikeanlaisen naisen kanssa. Sen jälkeen saatan hetken elää kuten sinkun kuuluisi, aistit valppaana ja vapauden tunne muistissa, mutta jossain vaiheessa se taas unohtuu ja vajoan takaisin entiseen olotilaan.
Varattuun olotilaan.
Miksi hankkiutuisit markkinoille? Nämä vapaana olevat jämäkappaleet, ätämit, eivät todellisuudessa edes halua naista, jos haluaisivat, he päättäisivät muuttua sinuakin kiinnostaviksi.
Miltähän se tuntuisi rakastua ensimmäistä kertaa elämässään. Mahtaisinko herätä tästä horroksesta ja irtaantua tästä monotonisesta oravanpyörästä. Viime aikoina olen lukenut rakkaudesta, seurustelusta, parisuhteesta, seksistä jne todella paljon, paitsi tältä palstalta myös opiskelun kautta. En tiedä rakkaudesta seurustelumielessä sen enempää kuin rakastelustakaan. Väitetään että rakkaus mullistaa, rakkaus kumoaa, rakkaus voittaa, rakkaus kiehtoo ja kaikkea vastaavaa. Ei sitä voi pieni ihminen ymmärtää jos ei ole itse sitä kokenut.
"For evere it was, and evere it shal byfalle,
That love is he that alle thyng may bynde,
For may no man fordon the lawe of kynde".
(Geoffrey Chaucer, "Troilus and Criseyde").