Kehonrakennus on maailman kovin munuaissiirtoa odottavien laji, jossa kaikki kehon lihakset pyritään saamaan kerran vuodessa luonnottoman suuriksi, mutta keskenään luonnollisen symmetrisiksi. Tällöin kehonrakentajan kroppa näyttää Marvelin sarjakuvahahmolta ollessaan lopun vuotta miespuolinen tuksu. Lajia voisi kutsua myös äärimmäiseksi kehomodifikaatioksi, sillä ulkomuoto vaihtelee obeesista anoreksiaan, vitivalkoisesti kaakaopapuun ja kaljusta valkaistuun. Koska me kaikki haluamme olla Arnoldeja, lähdimme katsomaan missä tosimiehet kasvavat. NANDROLONI!
- kehonrakentajat ovat miehistä äijimpiä. Homoutta vihataan raivokkaasti, mutta samalla liki alastomia öljyttyjä miehiä tarkastellaan fanaattisesti kilpailuareenoilta, videoilta ja kuvista. Kehonrakennuslehdissä on herätty jo aikaa sitten tähän imago-ongelmaan ja niissä onkin yleensä joku kiihottava kuva lihaksikkaasta naisesta.
- vaatteiden ostaminen on kehonrakentajalle yhtä helvettiä. Heikko aerobinen kunto ja sairaalloillinen ylipaino takaavat, että sovituskopissa hiki lentää, koska kädet eivät taivu paidan päälle saamiseksi ("venyttely on homojen hommaa"). Siksi kehonrakentajat ostavatkin kehonrakennusvaatteita suoraan salin rekistä.
- kehonrakentaja liikkuu telttamaisissa kehonrakennusvaatteissa kesät talvet. Eivätkä kehonrakentajat kehtaa käyttää vartalonmyötäisiä vaatteita, sillä he näyttävät läskeiltä 11,5 kuukautta vuodesta. Tällöin joutuisi alinomaa selittämään, että on massakausi. Ihaillut objektit eivät selitä ("selittely on homojen hommaa").
- tyypillinen kehonrakennusharjoitus kestää 25 minuuttia, josta 10 minuuttia kulutetaan lämmittelyyn. Seuraavat viisi minuuttia rytkäytetään mahdollisimman suuret painoilla (nostojen aikana muut bodarit huudahtelevat erilaisia heteroutta pönkittäviä kannustushuutoja), jotta lihaksiin saadaan lihasta kasvattava tila. Pitkiä harjoituksia kutsutaan homopumppaukseksi, eikä "niistä ole hyötyä" (hyötyä arvioidaan joka paikassa!). Loput 10 minuuttia kulutetaan kehuen/haukkuen jotain lisäravinnetta/treeniohjelmaa tai myyden/ostaen hormoneita. Pukkariin mennessä salin katosta roikkuvaan säkkiin lämäistään paskakoukku, tällä demonstroidaan väkivaltaista potentiaalisuutta hiiriä kohtaan (=salin laihat miehet). Treenien jälkeen seuraava tunti kulutetaan syömällä ja katsomalla semialastomia miehiä netistä, jotka aiheuttavat Napoleon-kompleksin, jota kompensoidaan syömällä.
- Bodarit osaavat nyrkkeillä. Mitä isompi bodari, sitä parempi nyrkkeilijä. Painimisesta ei tulisi mitään, koska pystyyn nouseminen on ketterää kuin kilpikonnalla.
- Missään muussa lajissa syöminen ei ole niin keskiössä kuin bodauksessa. Lajin nimi olisikin syöminen, jollei kukaan kävisi kilpailuissa. Laihiksella syöminen on tarkempaa kuin keskitysleirissä, mutta massakaudella syödään kaikkea mitä on koskaan neljällä jalalla kävellyt tai uinut valtamerissä tai mitä Findus on lasagneen pannut. Tärkeintä ravinnossa on sen proteiinipitoisuus, millään muulla ei ole väliä (kunhan se ei ole mikään homomainen pinkpudding). Annokset ovat valtavia, ruokapöydässä ja vessassa istutaan koko ajan.
- kehonrakentajalla on kotonaan enemmän peilejä kuin Amsterdamin bordelleissa yhteensä. Eteisessä on ensiksi kokovartalopeili, makuuhuoneen vaatekaapinpariovissa ovat peilit, käytävillä on peilit, jääkaapin sisällä on peilit ja vessassa normipeilin lisäksi käsipeili tarkkojen alueiden sheivausta varten.
- kehonrakentaja sheivaa kehostaan kaikki karvat. On ihan mahdollista, että kovalla työllä kasvatettu lihas jää piiloon millin sadasosissa laskettavan ihokarvan taakse. Sheivauksen jälkeen mennään syömään.
- lääkkeet, munuaissiirrot ja luvattomien lääkeaineiden maahantuontirikokset ovat olennainen osa kehonrakennusta. Ihmisen evoluutio ei ole vielä kehittänyt supermunuaisia, jotka pystyisivät suodattamaan yliannostuksia laittomista katukauppalääkkeistä. Bodaajat vihaavat doping-testaajia, sillä sehän ei kuulu kellekään hiirelle, jos bodarit jonottavat kaikki sisäelinsiirrännäiset.
- syömisen jälkeen toiseksi tärkeintä kehonrakennuksessa on syödä lisäravinteita. Kehonrakentajat ovat fanaattisia jauhojensa kanssa. Vuosien pelehteleminen erilaisten purkkien parissa on koulinut bodarista varttia vaille elintarvikenobelistin. Etiketit ovat kuin ilma mitä rappusissa jauhopurkkiensa kanssa hengästynyt bodari hengittää. Ja auta armias, jos purkissa ei ole sitä mitä etiketissä lukee. Silloin lähetetään tappouhkauksia, uhataan syödä maahantuojan lemmikkieläimet ja oikeuteen mentäisiin ellei kaikki rahat olisi menneet lisäravinteisiin.
- kehonrakentajat ovat miehistä äijimpiä. Homoutta vihataan raivokkaasti, mutta samalla liki alastomia öljyttyjä miehiä tarkastellaan fanaattisesti kilpailuareenoilta, videoilta ja kuvista. Kehonrakennuslehdissä on herätty jo aikaa sitten tähän imago-ongelmaan ja niissä onkin yleensä joku kiihottava kuva lihaksikkaasta naisesta.
- vaatteiden ostaminen on kehonrakentajalle yhtä helvettiä. Heikko aerobinen kunto ja sairaalloillinen ylipaino takaavat, että sovituskopissa hiki lentää, koska kädet eivät taivu paidan päälle saamiseksi ("venyttely on homojen hommaa"). Siksi kehonrakentajat ostavatkin kehonrakennusvaatteita suoraan salin rekistä.
- kehonrakentaja liikkuu telttamaisissa kehonrakennusvaatteissa kesät talvet. Eivätkä kehonrakentajat kehtaa käyttää vartalonmyötäisiä vaatteita, sillä he näyttävät läskeiltä 11,5 kuukautta vuodesta. Tällöin joutuisi alinomaa selittämään, että on massakausi. Ihaillut objektit eivät selitä ("selittely on homojen hommaa").
- tyypillinen kehonrakennusharjoitus kestää 25 minuuttia, josta 10 minuuttia kulutetaan lämmittelyyn. Seuraavat viisi minuuttia rytkäytetään mahdollisimman suuret painoilla (nostojen aikana muut bodarit huudahtelevat erilaisia heteroutta pönkittäviä kannustushuutoja), jotta lihaksiin saadaan lihasta kasvattava tila. Pitkiä harjoituksia kutsutaan homopumppaukseksi, eikä "niistä ole hyötyä" (hyötyä arvioidaan joka paikassa!). Loput 10 minuuttia kulutetaan kehuen/haukkuen jotain lisäravinnetta/treeniohjelmaa tai myyden/ostaen hormoneita. Pukkariin mennessä salin katosta roikkuvaan säkkiin lämäistään paskakoukku, tällä demonstroidaan väkivaltaista potentiaalisuutta hiiriä kohtaan (=salin laihat miehet). Treenien jälkeen seuraava tunti kulutetaan syömällä ja katsomalla semialastomia miehiä netistä, jotka aiheuttavat Napoleon-kompleksin, jota kompensoidaan syömällä.
- Bodarit osaavat nyrkkeillä. Mitä isompi bodari, sitä parempi nyrkkeilijä. Painimisesta ei tulisi mitään, koska pystyyn nouseminen on ketterää kuin kilpikonnalla.
- Missään muussa lajissa syöminen ei ole niin keskiössä kuin bodauksessa. Lajin nimi olisikin syöminen, jollei kukaan kävisi kilpailuissa. Laihiksella syöminen on tarkempaa kuin keskitysleirissä, mutta massakaudella syödään kaikkea mitä on koskaan neljällä jalalla kävellyt tai uinut valtamerissä tai mitä Findus on lasagneen pannut. Tärkeintä ravinnossa on sen proteiinipitoisuus, millään muulla ei ole väliä (kunhan se ei ole mikään homomainen pinkpudding). Annokset ovat valtavia, ruokapöydässä ja vessassa istutaan koko ajan.
- kehonrakentajalla on kotonaan enemmän peilejä kuin Amsterdamin bordelleissa yhteensä. Eteisessä on ensiksi kokovartalopeili, makuuhuoneen vaatekaapinpariovissa ovat peilit, käytävillä on peilit, jääkaapin sisällä on peilit ja vessassa normipeilin lisäksi käsipeili tarkkojen alueiden sheivausta varten.
- kehonrakentaja sheivaa kehostaan kaikki karvat. On ihan mahdollista, että kovalla työllä kasvatettu lihas jää piiloon millin sadasosissa laskettavan ihokarvan taakse. Sheivauksen jälkeen mennään syömään.
- lääkkeet, munuaissiirrot ja luvattomien lääkeaineiden maahantuontirikokset ovat olennainen osa kehonrakennusta. Ihmisen evoluutio ei ole vielä kehittänyt supermunuaisia, jotka pystyisivät suodattamaan yliannostuksia laittomista katukauppalääkkeistä. Bodaajat vihaavat doping-testaajia, sillä sehän ei kuulu kellekään hiirelle, jos bodarit jonottavat kaikki sisäelinsiirrännäiset.
- syömisen jälkeen toiseksi tärkeintä kehonrakennuksessa on syödä lisäravinteita. Kehonrakentajat ovat fanaattisia jauhojensa kanssa. Vuosien pelehteleminen erilaisten purkkien parissa on koulinut bodarista varttia vaille elintarvikenobelistin. Etiketit ovat kuin ilma mitä rappusissa jauhopurkkiensa kanssa hengästynyt bodari hengittää. Ja auta armias, jos purkissa ei ole sitä mitä etiketissä lukee. Silloin lähetetään tappouhkauksia, uhataan syödä maahantuojan lemmikkieläimet ja oikeuteen mentäisiin ellei kaikki rahat olisi menneet lisäravinteisiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.