pienet hyväkäytöksiset koirat

Pentuna pienet haukkuvat, mutta kun kasvavat ja muistavat jotain eivät enää hauku niin paljoa. Meillä haukkuu vain ne koirat joita ei tunne, suurimman osa täältä tuntee jo, osaa näkee päivittäin mutteivat koskaan anna tutustua toisiin koiriin. Pelkoa se pienillä enimmäkseen on haukkuminen, kyllä koirat tajuaa olevansa pieniä/isoja.

Niin, nyt on alkanut puistossa haukkumaan istuskeleville koirille, että leikkimään sieltä. Ei pelästy kenenkään ihmisen rumuutta, mutta epämääräisiä hiippareita haukkuu (siis näitä joista näkee, ettei ole ihan kunnossa). Mutta se kuuluu ns. vahtiviettisellä asiaan.

Meillä ei ison tarvitse haukua tuttuja eikä vieraita. Ja meillä koirat on aina pienestä pitäen sosiaalistettu hyvin niin ei tarvitse pelätä mitään.

Eikä ne kyllä taida kokoansa tajuta. Niin usein on pieni meinannut kiinni käydä meidän isoon. Isojen välillä ei tilanteet siihen pisteeseen ole ikinä edes mennyt.

Niitähän on joka puolella varsinkin alueella jossa itse asun täällä menee tipsut ja cockerit ja terrierit ja bichonit perhoskoirat chihuhuahuat hienosti..mutta seropit sakemanni ja varsinkin rotikat labbikset huonosti milloin ne räksyttää puree toista koiraa koirapuistossa vetää emäntää perässään kuin lapasta huh huh.. :(
Ja pienemmät lapinkoirat räksyttää aina..yleensäkin pystykorvat.

Törmään enemmän isoihin kouluttamattomiin ja omaan ison ja pienen. Molemmat hyväkäytöksisiä ja en siiis ole edes puolueellinen.

Inhottaa varsinkin yksi katu missä jokaisessa pihassa pk-rotu räksyttämässä..mene siitä sitten rauhassa kun ei koskaan tiedä milloin aita pettää ja koira kimpussa. Ja isäntä sisällä ei viitsi kouluttaa koiriaan tai saati komentaa. Suututtavaa.

Ja miksi aina machot tuovat koirapuistoonsa koiriaan joita ei ole sosiaalistanut..yksikin sakemanni purrut jo viittä koiraa..itse en mene samaan aikaan tietenkään enään kun en viitsi ottaa riskiä..vaikka omani kimppuun ei ole käynytkään. Itse sosiaalistan ja koulutan koirani kokoon katsomatta.

Ottakaa pieni koira jos ette aiokaan kouluttaa tai lenkittää/harrastaa energiaa pois. Siitä tulee edes pienempi vahinko..

En yleistä että kaikki pienet koirat olisivat huonosti koulutettuja ja räksyjä mutta jos perustaa mielipiteensä pelkkiin omiin kokemuksiin, en ihmettele että moni niin ajattelee.
Asun seudulla, jossa on paljon koiria, paljon eri rotuisia ja paljon eri luonteita. Pienistä koirista 8/10 on remmirähjääjiä, keskikokoisista 4/10 ja isoista 2/10. Nämä ovat siis vain nopeita arvioita mutta näin se kuitenkin on. Suurin osa alle 5kg painavista koirista on remmirähjääjiä enkä minä asialle mitään voi vaikka kuinka toivoisinkin että se ei niin olisi. Naapuriimme muutti juuri perhe joilla on kolme eri rotuista pikku koiraa, veikkaisin että Shih zu, joku pinserityylinen ja sekarotuinen. Niistä se sekarotuinen on ainoa joka ei hauku suuvaahdossa mutta liittyy kuitenkin jossakin vaiheessa kuoroon.

Itse uskon että pienten koirien räksyminen johtuu useasta eri asiasta.
- Rotu. Monet pienet rodut on kehitetty ajamaan pientä riistaa koloista juuri haukkumalla. Mm. monet terrierit ovat kehitetty ärhäköiksi ja pippurisiksi ihan tarkoituksella koska niitä on käytetty monitoimikoirina. Monet rodut ovat siis ihan rotunsa puolesta haukkuherkkiä.
- Koko. Koska koira on pentuna pieni, sitä suojellaan liikaa. Silloin kun kultsun pentu pääsee tutustumaan kaikenlaisiin koiriin pienestä suureen, pinserin pentu pääsee EHKÄ tutustumaan kääpiökoiriin, jotkut eivät uskalla päästää pentuaan minkään aikuisen koiran nenän ulottuville. Koirat ovat siis saaneet aivan liian vähän kontaktia muihin koiriin silloin kun se olisi kaikkein tärkeintä.
Pienen kokonsa takia koiran agressiiviset reaktiot painetaan villaisella. Kun on kyse koirasta, joka pahimmillaan voi saada pienen haavan aikaan, ei sen uhittelut tunnu ihmiseltä uhkaavilta vaan ne ovat enemmänkin huvittavia. Huonoa käytöstä ei kitketä ja koiran ongelmat vain pahenevat ja pahenevat.
- Pienet koirat ovat myös monesti (ei aina) ihmisille enemmän vauvoja kuin koiria ja niitä kohdellaan ihan väärin. Koirille ei aseteta rajoja, koska pelätään että koira loukkaantuu. Koiralle ei uskalleta näyttää sen paikkaa koska pelätään että se menee rikki kaikesta muusta käsittelystä kuin rapsutuksista.

Yksinkertaisesti kyse on siitä että pienten koirien omistajat katsovat liikaa koiriensa käytöstä sormien läpi ja hyväksyvät huonon käytöksen, koska koirat ovat pieniä ja niitä on vihaisenakin helppo käsitellä. Muu yhteiskunta ei myöskään halveksi vihaista pikku koiraa niin paljon kuin esim. vihaista sakua tms. isompaa koiraa.

Asumme myös alueella jossa paljon koiria, sekä isoja että pieniä ja vaihtelevasti sekä isot että pienet räköttävät ohi mennessään. Kyllä se on ihan koulutuksen puutetta kun räköttävät ohittaessaan, täällä seudulla räksyjä ovat mm. kääpiösnautseri, rotikka, irlanninsetteri, suomen lapinkoira, lk collie, coceri ja dobermanni joista viimeisin ei lainkaan omistajan hallinnassa..

Porukka ei tajua sitä tosiasiaa että jokainen koira pitäisi kouluttaa, ja kun sitä ei tee niin siitä tulee kuriton räksy mikä vetää omistajaansa viis nolla. Salasana on siis KOULUTUS, jos räköttävän koiranomistaja ei sitä ole vielä ymmärtänyt..

"Missä ne ovat?" Kyllä niitä on ihan samalla lailla,kuin hyväkäytöksisiä isoja,huonokäytöksisiä isoja ym.ym.
Täällä meilläpäin on taas selkeästi niinpäin,että isoissa löytyy enemmän huonokäytöksisiä,kuin pienemmissä...
Muutaman kymmenen vuoden täällä asumisen aikana en pahemmin muista mitään sydämentykytyksiä pienistä johtuen,isommista kylläkin.Jokusestakin pihoilta on irti rynnätty iholle ym.kuin koirat ei pysy käsissä.Pienet sentään pysyy hanskassa,ja niitä vähemmässä määrin on irti holtittomasti...

"mahtaisiko olla perää..." Ei ole.Haukkuherkkyys on puhdas rotuominaisuus.Se sitten taas,miten annataan ilmentää,lähtee omistajasta.Koirille ei ole koko olennaista rohkeuden kannalta,vaan sekin on pohjimmiltaan rotuominaisuus(yksilöt oma juttunsa).

Jos kokoa ajatellaan,niin maailmasta löytyy aina koiraa isompia asioita.Oli koira minkäkokoinen tahansa.Koon vaikuttaessa kaikki koirat siis olisivat aina epävarmoja...

"...joka ei pelästy rumuuttani..."En tuohon osaa kyllä mitään sanoa :=D

Mulla on iso ja pieni koira, molemmat varsinaisia tuppisuita. Isompi haukkunee silti enemmän. Hakun ja häiriökäyttäytymisen määrä on kääntäen verrannollinen liikunnan äksönin määrään ;) näinhän se kyllä on kaikkien koirien kohdalla.

Minulla pari seropi rekkua, molemmat n. 9-12 kg. Vanhempi yli viisivuotias leikattu narttu ja nuorempi vajaa vuoden leikattu uros. Uroksella kova vahtivietti ja nyt on narttukin alkanut enemmän vahtimaan. No, enemmän ja enemmän koulutusta. Nuoremmalla myös paljon kun näkee haukkua ja syy lähinnä pelkohaukkua. Pikkuhiljaa koko ajan parempaan mennään. Naapureissa spk:tä ja vastaavaa toisella puolella. Spk kyllä vahtii eli varohaukkua kuulee välillä. Itse kun lähden omieni kanssa heidän kauttansa lenkille (asumme siis ok-talo alueella) menen vain reippaasti ja hyvissä ajoin ilmoitan omilleni nyt mars hienosti tai ohi komennolla. Etukäteen puhelen niin että naapurin spk kuulee tulomme ja samalla myös vähän komento äänellä myös sille, että nyt olemme tulossa tyst hiljaa sielä. Ei kuulu pihahdustakaan ohi mennessämme. Jos en näin tee antaa varo haukun, mutta koska jo tuntee meidät jää se siihen. Uskon, että jos joskus hyökkäisi kohden saan sen seis komennolla perääntymään tai edes jättämään väliin. Varma en voi olla.

Meillä päin paljon sekä isoja että pieniä ja keskikokoisia ärjyjä, räksyjä jne. En syytä isoja enkä pieniä. Ehkä pienten omistajissa se että monet pelkäävät tänä päivänä niin paljon lemmikkinsä puolesta, että itse jännittyvät ja saadaan aikaiseksi se pelkohaukku (räksytys). Joku tulee viikottain vastaan ja aina kysyy onko tyttö vai poika? Mielestäni tällä ei ole mitään merkitystä, jos koira on sosiaalistettu ja koulittu oikein. Nuorien koirien omistajien olisi syytä tietää, että se rekku, joka tuli pienenä taloon oli sitten isona minkä kokoinen tahansa, niin muutos tapahtuu koirasta riippuen siinä vuoden - kahden välillä. Silloin koira aikuistuu ja luonne muuttuu. Kun tässä paikkaa tekee kasvatuksessa virheitä on soppa valmis. Sinulla on silloin räyhäävä elukka ja töitä on tehtävä tosi paljon, että saadaan lemmikki ruotuun. Mutta jos hihna kiristyy liikaa toisen kohdatessa on aivan varma, että koira reagoi omistajan pelkotilaan. Tarkoitan, että jo siinä vaiheessa kun havaitsee jotain vastassa pitää toimia.

Vanhempi koirani suhtautuu ihan kivasti naapureiden esim. katteihin, kun taas tämä junnuikäinen on tietty tarmoa täys puhkuen, että nyt meen jahtaa. Silti puhun sille niikuin olen joskus puhunut vanhemmalle koiralleni, että aikun kiva kissa ai ai kilti kissa. Ihan sillee leperllellen, jotta koira rauhoituu ja jää vain katselemaan kissaa. Pysähdyn jos mahdollista aina naapureiden kissojen kanssa lepertelemään ihan sen vuoksi jotta koirani oppivat tuntemaan ne ja mieluimmin suhtautuvat kivasti. Onhan kyseessä jonkun lemmikki. Niin ja edelleen siitä haukusta. Ollaan haukuttu varmaan kaikki kelkat, pulkat, sukset, kypäräpäiset toppapukuiset avaruusoliot (pikkulapset). Ei enää hauku polkupyörää, mopoa tms. Kaikkihan tulee käydä läpi. Tottakai pentu pelkää kaikkea outoa. Vanhempi koirani on kuin viilipytty näkee sitten mitä vaan. Jos koiran kanssa pakenee näitä tilanteita, niin se ei opi ikinä sietämään esim. ohi menevää autoa. Ajatelkaa tilannetta, että yks kaks menee joku hevosrattailla teidän ohi. Osaako koiranne olla hiljaa silloin. Käyn aina välillä harjoittelemassa paikassa, jossa heppoja. Ihan vaan seistään ja ollaan hiljaa ja ihmetellään. Samoin tuttuni meni labbiksensa kanssa, joka haukkui kaiken liikkuvan perään. Meni tien kulmaan ja otti pikkutuolin mukaan istuen siinä päivittäin 15 minuttia. Joskus vierähti puolikin tuntia, mutta pikkuhiljaa koira kyllästyi. Se on sitä siedätyshoitoa. Samoin koiran kanssa olisi hyvä jäädä välillä seurustelemaan niin, että ihmiset jutustelevat niitä näitä niin kauan, että koirat rauhoittuu. Ja ne kyllä rauhoittuu. Nämä rakkaat otuksemme vaativat vaan kovin paljon töitä.

Tehkäämme kaikki enemmän töitä lemmikkiemme eteen niiden kanssa.

Miten kannattaisi toimia otan pennun tässä lähiaikoina ja sukulaisellani isohko koira joka haukkuu jatkuvasti pihassa ja menee hieman liian laajalle alueell pihasta.

Pelkään että kun oleilen paljon tuttuni luona niin koirani oppii samat huonot tavat. :(

Ja tuntuu höveliltä kieltää omaa koiraa kun toinenkin koira saa mekastaa. Mutta niinhän se on tehtävä vaikka vaikeuttaa paljon.
Onko kellään kokemusta..

Aika tasan menee täällä seuduin isojen ja pienten koirien haukkumiset hihnassa, ainoana erona lähinnä se, että pienempien koirien kohdalla vähemmän ihmisensä puuttuvat ohituskäytökseen. Tämä verrantosuhde siis jos lähdetään yleistämään ja katsomaan onko asiassa eroa, niin enemmän pienten kohdalla sallitaan räksyntää.

Mielestäni tulee muistaa, että monella koiralla on elämänsä jossain vaiheessa räksyntäpulmaa, kohdistui se sitten lähiohituksissa muihin koiriin, pyöräilijöihin, mopoilijoihin, autoilijoihin, lintuihin jne. Tällaisessa keskustelussa kun tulee vaikutelma, että koirien tulisi olla suoraan "täydellisiä" ja koulutuskin on täydellistä niin että koira on alusta lähtien valmis vaikka teekutsuille Buckinghamin palatsiin ja lopuksi niiamassakin. Pointtini siinä että koirien kohdalla inhimillistä (vaiko eläimellistä) muistaa kuten ihmistenkin ja muiden eläinten kohdalla, että niiden elämään kuuluu kasvun vaiheita, on pentuilua, murkkuilua ja aikuisikää, senioriaikaa. Ihminen ohjaa ok käytökseen eri vaiheissa. Joidenkin kanssa menee helposti, toisten haasteellisemmin. Kirjoa on.

Henk koht kokemukseni se että pienemmän koirani (joka oli rotuna erittäin kuuluisa "räksynä") kanssa oli aikoinaan räksyvaihetta hihnassa mutta se meni joko koulutuksen, sosiaalistamisen (nimenomaan vein isompien puolelle puistossa, koska räksytti isommille) ja/tai oman kypsymisensä myötä pois ja käytöksensä oli ihanteellista sittemmin, ei provosoitunut niin mistään, ei yhtäään mistään. Nyt isomman koiran kanssa oli alusta lähtien niin, että haukkui ja veti lähiohituksissa, ollaan edistytty ja edelleen koulutuksessa asiassa - nyt jolppi ei enää reagoi pienempiin mutta oman kokoisiin ja isompiin. Ruokakontaktilla mennään mutta jos äkkinäinen tilanne, "kulman takaa" jne niin kontaktiin ei ehdi. Työstetään. Luonteena poika ei ole helpoimmasta päästä, että nämäkin ovat osittain ns. tuurikysymyksiä, jollain on helpompi koira samastakin rotua, toisella se kovapäinen jne. Jokin aika sitten lenkillä näin "epärodunomaisen" saksanpaimenkoiran, aivan uneliaan näköinen ja löntysteli pariskunnan jäljessä nahjusmaisen oloisena, niin on eriluonteisia yksilöitä samankin rodun sisällä, tätä jolppia ei saisi "ei-valppaaseen" tilaan ulkona millään, sisällä sitten lepäilee.

Lenkkikokemus tältä iltaa: olimme hihnalenkillä sakulin kanssa, no, klassisesti kadun kulman takaa tuli äkkinäisesti nuori mies pienen koiran, bichonin kanssa joka aloitti välittömästi taukoamattoman räksytyksen sakulia kohtaan. No, sakupoika yllätti myönteisesti minutkin eikä edes (ja vielä nuori jolppi kun on, haasteiässä) reagoinut mitään takaisin (olin jo käskenyt istumaan ohituksessa, meille se varmin kontaktiasento tässä vaiheessa) ja luultavasti edes istuntaa ei olisi tarvittu vaan olisi mennyt "ihanteellisesti" ohitse. Mikä oli kummallista,oli se että mies ei kertaakaan koettanut ohjata koiransa käytöstä, pikkukoira räksytti aivan taukoamatta ennen ohitusta, ohituksen kohdalla ja sen jälkeen. Olisiko sitten ollut koiran omistajan poikaystävä taluttamassa koiraa, en tiedä, niin amatööritatsia oli (toisaalta koiraihmisissä on myös täysin koiriin perehtymättömiä ihmisiä, koira vaan hommattuna kuin sandaalit rannalle). Miten olisi mies reagoinut jos sakuli olisi haukkunut kumeasti takaisin ja hötkynyt heidän suuntaan kuten pikkukoiransa riekkui - varmaan olisi pitänyt sitä "aivan eri asiana". Kannattaisi jo oman koiran tähden opettaa/ohjata koiraa noissa tilanteissa, koska ko käytöksen sallimisella avataan ovea toisenkin koiran provosoitumiselle.

Kohti ok käytöksiä ja näin. :)

"Aika tasan menee täällä seuduin isojen ja pienten koirien haukkumiset hihnassa, ainoana erona lähinnä se, että pienempien koirien kohdalla vähemmän ihmisensä puuttuvat ohituskäytökseen"

Niin isoon koiraan on ainakin pakko reagoida muutenhan sitä olisi pärställään onko se sitten vain hihnassa kiskomista tai jarruna toimimista vai oikeasti koulutusta niin siinä olen hieman eri mieltä. Ja useimmin isoilla koirilla nämä jotka ei hallitse koiriaan pitää kuristuspantoja ja riimuja..

Kommentteja minulle on tullut isojen koirien omistajilta..itselläni tällä hetkellä 8kg koira että helppohan sinun kun koirasi on noin pieni etkä tartte käsivoimia kun menee lenkille..vien koiraani pikkurillillä hihnaa lepuuttaen eli koirani ei vedä. Jos isokaan koira ei oikeasti vedä niin sitäkin pitäisi pystyä viemään vaikka vain pikkurillillä.