Tuhoon tuomittu suhdekko?

laiska valittajako.. kirjoitti:

Mites tämän sitten aloittaisi, olen kohta toista vuotta tapaillut ex-miestäni, suhteemme on pikemminkin on/off luokkaa! Minulla on vammainen lapsi aikaisemmasta suhteesta, jonka kanssa olen kotona, koska se on vain yksinkertaisesti kaikkein paras ratkaisu lapsen ja oman hyvin vointini takia, olen siis yksinhuoltaja! Asumme miehen kanssa eri osoitteessa, mutta miesystäväni majailee pääsääntöisesti luonani. Joten tavallaan olemme avoliitossa. Maksamme molemmat omat asuntomme ja omien asuntojen kulut, mieheni kyllä osallistuu osittain ruokakustannuksiin, mihinkään muuhun hän sitten ei osallistukkaan! Hänellä on periaatteena että koska hän käy töissä, niin ei tarvitse! Ymmärrän kyllä asian, mutta hän majailee luonani ja minä maksan kaikki taloon liittyvät kulut ja osan ruoka kustannuksista ja kokonaan lapseni ruokakustannukset, siivoan asunnon ja hoidan vammaista lastani yksin ( tarkoitan että aivan yksin, ilman että pyydän erikseen, mieheni ei saa annettua maito lasiakaan ). Olen välillä henkisesti ja fyysisesti täysin väsynyt, joten teen koti hommat sen mukaan miten jaksan, kaiken tämän lisäksi minulla on välilevynpullistuma, joka rajoittaa jo pelkästään kotitöiden tekoa ja kipujen vuoksi saatan olla iltaisin erittäin kipeä ja väsynyt! Olemme riidelleet kyllä näistä asioista ja saan olla kuulemma kiitollinen että hän ajaa minun luokseni ja hänen viihtyvyyden vuoksi minun on jaksettava hoitaa asiat ennen hänen tuloaan! Ja kyllä, hän tiskaa joskus, aika harvoin mutta tiskaa ja se on maailman suurin asia ja siitä pitää kehua, samoin kun vie roskiksen, niin jo sitä ottaessa kaapista tekee siitä ison numeron! No, tässä taustoista, siirrytään riita aiheeseen... Tätä oli jo jatkunut jonkun aikaa, sanomista ja huomauttamista kuinka laiska olen, yhtenä aamuna sitten annoin kissoilleni makkaran palan ja yksi kissoista sai nami palansa hieman kauempana missä heidän ruoka paikkansa on, alkoi sitten sanomaan ettei ole kissojen ruokinta paikka, kun totesin että huomenta vaan sullekkin niin jatkoi sanomistaan... päivä meni sitten siinä lentäen ja päätin ottaa tunnin levon, kovan päänsäryn ja selkä kivun takia ( olin siis ottanyt näitä lepoja joka päivä ainakin 10 pvä putkeen ) ajattelin herättyäni että tiskaan ja teen ruokaa! Mies tulikin aikaisemmin "kotiin" ja alkoi heti riehumaan kun nukun päivällä ja en ole mitään tehnyt! Käskin hänen lähteä pois, koska mielestäni minun ei tarvitse kuunella huutoa omassa kodissani! Nyt on ollut omissa oloissaan 4 päivää, eikä vieläkään ole ottanut asiasta yhteyttä, pari viestiä ihan vaan muuten vaan laittanut, mutta ei ole tehnyt elettäkään että keskustelisimme asiasta! Olen itse yleensä se joka aloittaa keskustelun,nyt päätin että hänen on ymmärrettävä minunkin kantani, mietin vaan että pitäisikö kummiskin itse taas yrittää selvittää vai pitää pintansa! Vielä tuohon että miehellä on eräänlainen harrastus, missä viettää suurimman osan aikansa, usein työpäivien jälkeen ja lähes joka viikonloppu, koskaan en ole kieltänyt häntä lähtemästä harrastuksensa pariin, päinvastoin, kehotin aloittamaan harrastuksen,, mutta tästä syystä en koskaan tiedä mihin aikaan tulee ja välillä en tiedää tuleeko ollenkaan, olen ollut tässä asiassa mielestäni aika joustava, hänen mielestä taas en ole! Haluaisin vaan että hän ymmärtäisi että vammaisen kohta murrosikää olevaa lapsen hoitaminen aivan yksin käy työstä ja siitä ei tosiaankaan makseta palkkaa, tai maksetaan mutta ei omaishoitajan palkka (270€/kk) ole niin suuri. Ja siihen vielä kaikki kotityöt ja illalla tarvisi viihdyttää miestä joka kuvittelee olevansa kylässä, voi olla oikeasti erittäin raskasta ja kun ei kerran terveyskään oo ihan 100% niin jotenkin toivoisi että miehestä olisi apua vaikka imuroinnissa! Olen kuitenkin pääsääntöisesti lapsen kanssa joka hetki joka päivä, ainoat vapaat on lapsen ollessa koulussa. Mitä mieltä olette, olenko laiska ja turhan valittaja vai yritänkö ylläpitää suhdetta joka ei vaan lähde arjen puolesta toimimaan?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä