Antaisin vinkkejä ainakin niille henkilöille jotka palstalla utelevat pienistä asioista, sellaisista joiden tulisi olla parisuhteeseen liittyen todella pieniä sen hallintaan liittyviä kysymyksiä.
Itse en pitänyt oleskelulupaa sellaisena asiana jonka takia tulisi ottaa painetta. Mennessäni naimisiin ulkomaalaisen naisen kanssa paineet tulivat enemmän siitä miten elämämme lähtisi rullaamaan Suomessa.
Suomalaisena minulla on vastuu ulkomaalaisesta joka on mennyt naimisiin kanssani.
Ulkomaalaiset eivät integroidu Suomalaiseen yhteiskuntaan kahdessa tai edes kolmessa vuodessa. Tuon ajan olen myös kustannusvastuussa mitä elämäämme tarvitsemme. Ensimmäinen kysymys ja paineen aiheuttaja olikin riittävätkö tuloni hyvän elämän järjestämiseen Suomessa.
Ihmisen rakastuessa toiseen ihmiseen vaaditaan ennenkaikkea pitkäjänteisyyttä, lupahakemuksen käsittelyaika on minimaalinen eikä kokonaisuuteen nähden edes ongelma.
Ihmisten joiden kirjoittelussa esiintyy huoli oleskeluluvasta tulisi miettiä uudelleen sitä ovatko he kykeneviä järjestämään itselleen sekä aviopuolisolleen sellaisen elämän jossa he voisivat tasapainoisen hyvin. Lupahakemuksen ollessa jo ongelma tulisi suhteen laatua harkita syvällisesti, se olisi merkki hallinnan puutteesta eikä suhde ulkomaalaisen kanssa ole niitä helpoimpia juttuja kokonaishallinnan osalta.
Itse kun rakastuin naiseen en edes ajatellut lupia. Ajattelin vain suhdetta ja jatkuvuutta tulevine ongelmineen. Ongelmia on ollut ja niistä on myös selvitty, toivottavasti molemmat pysyvät pitkäjännitteisinä ja ongelmat hoituu myös vastaisuudessa.
Parisuhde ei ole seikkailu, seikkailuksi voisi kutsua lemmenlomaa Turkissa muttei siinä sisällöllisesti ole parisuhteen merkitystä, velvollisuuksia ja vaikeuksia.
Palstan naisten tulisi ottaa enemmän vastuuta teoistaan, se myös tarkoittaa sitä että itse ottaa selvää asioista, järjestelee käytännön ongelmiin liittyviä kysymyksiä. Tottukaa ajatukseen jos otatte ulkomaalaisen miehen, eivät he kykene Suomessa hoitamaan edes omia asioitaan ilman apuanne. Teille siis tulee vastuullenne kahden eri ihmisen asioiden järjesteleminen. Taloudellinen vastuu perheestänne konkretisoituu, jos suhde perustuu vain "lomarakkauteen" ilman taloudellisten asioiden vaatimaa harkintaa.
Vie aikaa ennen kuin ulkomaalainen voi löytää Suomesta hyvän työpaikan...harkitkaa suhdetta myös taloudelliselta kannalta, onko se kestävä vai ei! Kestättekö sen vai ette:)
Itse en pitänyt oleskelulupaa sellaisena asiana jonka takia tulisi ottaa painetta. Mennessäni naimisiin ulkomaalaisen naisen kanssa paineet tulivat enemmän siitä miten elämämme lähtisi rullaamaan Suomessa.
Suomalaisena minulla on vastuu ulkomaalaisesta joka on mennyt naimisiin kanssani.
Ulkomaalaiset eivät integroidu Suomalaiseen yhteiskuntaan kahdessa tai edes kolmessa vuodessa. Tuon ajan olen myös kustannusvastuussa mitä elämäämme tarvitsemme. Ensimmäinen kysymys ja paineen aiheuttaja olikin riittävätkö tuloni hyvän elämän järjestämiseen Suomessa.
Ihmisen rakastuessa toiseen ihmiseen vaaditaan ennenkaikkea pitkäjänteisyyttä, lupahakemuksen käsittelyaika on minimaalinen eikä kokonaisuuteen nähden edes ongelma.
Ihmisten joiden kirjoittelussa esiintyy huoli oleskeluluvasta tulisi miettiä uudelleen sitä ovatko he kykeneviä järjestämään itselleen sekä aviopuolisolleen sellaisen elämän jossa he voisivat tasapainoisen hyvin. Lupahakemuksen ollessa jo ongelma tulisi suhteen laatua harkita syvällisesti, se olisi merkki hallinnan puutteesta eikä suhde ulkomaalaisen kanssa ole niitä helpoimpia juttuja kokonaishallinnan osalta.
Itse kun rakastuin naiseen en edes ajatellut lupia. Ajattelin vain suhdetta ja jatkuvuutta tulevine ongelmineen. Ongelmia on ollut ja niistä on myös selvitty, toivottavasti molemmat pysyvät pitkäjännitteisinä ja ongelmat hoituu myös vastaisuudessa.
Parisuhde ei ole seikkailu, seikkailuksi voisi kutsua lemmenlomaa Turkissa muttei siinä sisällöllisesti ole parisuhteen merkitystä, velvollisuuksia ja vaikeuksia.
Palstan naisten tulisi ottaa enemmän vastuuta teoistaan, se myös tarkoittaa sitä että itse ottaa selvää asioista, järjestelee käytännön ongelmiin liittyviä kysymyksiä. Tottukaa ajatukseen jos otatte ulkomaalaisen miehen, eivät he kykene Suomessa hoitamaan edes omia asioitaan ilman apuanne. Teille siis tulee vastuullenne kahden eri ihmisen asioiden järjesteleminen. Taloudellinen vastuu perheestänne konkretisoituu, jos suhde perustuu vain "lomarakkauteen" ilman taloudellisten asioiden vaatimaa harkintaa.
Vie aikaa ennen kuin ulkomaalainen voi löytää Suomesta hyvän työpaikan...harkitkaa suhdetta myös taloudelliselta kannalta, onko se kestävä vai ei! Kestättekö sen vai ette:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nyt tuli asiaa.
Tuo vastuun ottaminen aikuisesta ihmisestä ei ole kovinkaan hauskaa, varsinkaan naiselle ja varsinkaan sitten, kun perheeseen syntyy lapsi. Lapsen hankkimista kannattaisi ehdottomasti siirtää niin pitkälle, että mies on asettunut Suomeen ja perheeseen ja ottanut perheestään ainakin taloudellista vastuuta.
On rankkaa ottaa pienen lapsen hoitamisen lisäksi vastaan se pettymys, raivo ja masennus, jota monet maahanmuuttajat tuntevat kotoutumisprosessin edetessä. On ikävä huomata, että rakkaus ei riitä korvaamaan kaikkea sitä, mistä puoliso on joutunut luopumaan Suomeen tullessaan - mukaan lukien epärealistiset kuvitelmat.
Jotkut pariskunnat selviytyvät näistä haasteista. Monet eivät. Lasten edun pitäisi aina mennä ohi kaikesta muusta.
Asiaa, kyllä. Mutta käytännön asioihin on usein helppo kysyä neuvoja ja vinkkejä, toisin kuin niihin syvällisimpiin. Moku-suhteisiin mahtuu niin erilaisia tapauksia. Mun ei esimerkiksi tarvinnut miettiä oleskelulupa-asioita ollenkaan, mutta mieluummin olisi ottanut huolehdittavakseni ne, kuin surun siitä, että edelleen, parinkymmenen vuoden kuluttua, mieheni joutuu kohtaamaan syrjintää.
Samoin kuin pensselitäti, kehotan harkitsemaan lasten "hankintaa" huolella ja tutustumaan puolison käsityksiin perheen työnjaosta ja kasvatuksesta. Yhtä lailla kehotan tätä miehiä kuin naisia.
Ei elämä aina helppoa ole, mutta rakkaudella ja tahdolla selviää monesta.Asiaa, kyllä. Mutta käytännön asioihin on usein helppo kysyä neuvoja ja vinkkejä, toisin kuin niihin syvällisimpiin. Moku-suhteisiin mahtuu niin erilaisia tapauksia. Mun ei esimerkiksi tarvinnut miettiä oleskelulupa-asioita ollenkaan, mutta mieluummin olisi ottanut huolehdittavakseni ne, kuin surun siitä, että edelleen, parinkymmenen vuoden kuluttua, mieheni joutuu kohtaamaan syrjintää.
Samoin kuin pensselitäti, kehotan harkitsemaan lasten "hankintaa" huolella ja tutustumaan puolison käsityksiin perheen työnjaosta ja kasvatuksesta.
Sori, tulipa pariin otteeseen sama asia. Mutta ehkä pointistani kuitenkin saa selvää :)
Jep, tietysti ja syrjintää eivät suinkaan harjoita perussuomalaiset:)
Kyllä suomalainen kulttuuri on syvällä ajatuksessa missä olisimme korkeammalla tasolla mitä aasialaiset. Tuota meille opetettiin kymmeniä vuosia eikä se heti meistä pois lähde. Joka toisin väittää se valehtelee!
Työpaikkojen palkkauksestahan sen jo huomaa, vai mitä? Ulkkis saa pienempää palkkaa vaikka raataisi kahden edestä vuoden tai pari, sitten väsähtää ja miettii mitä muuta tekisi jne jne.
Aikamoista yleistämistä on sanoa että vaan naiset tulee tänne kyselemään tyhmiä ja sellasia itsestään selvyyksiä. Tällä palstalla nyt suurimmaks osaks tuntuu muutenkin pyörivän naiset kuin miehet, eikä Suomi24:n palsta ei kyllä anna oikeeta kuvaa (muutenkaan ei minkään keskustelupalstan perusteella pitäs vetää mitään johtopäätöksiä). Ja näillekin naisille joilleka nää oleskeluluvat sun muut on tuntunu suurimmilta huolen aiheilta on yleensä tuntunu vastaavan naiset oman kokemuksensa perusteella. Että ei me suomalaiset naisetkaan nyt niin tyhmiä olla mitä ehkä haluat uskoa :) Tai mitä jotkut haluaa uskoa.
On niitä avuttomia, joilleka kaikki pitää näyttää kädestä pitäen ja on meitä jotka lähtee ihan itsenäisesti tutkimaan ja ottamaan selvää.
PS on kyllä muillakin S24:n aihealueilla kyselty ihan helvetin tyhmiä ja asioista jotka tuntuu monelle varmasti itsestään selvyydeltä
Lue palstaa ja vertaa onko yleisesti ottaen suomalaisten naisten kysymykset ja niihin liittyvät ongelmat melkein teinien tasolla?
Olen tavannut miehen...mutta oleskelulupa puuttuu...rakastan niin kovasti että järki lähtee..äiti, kyllä saan olla ulkona kello 22.00, älä sitä kiellä!
Lue kolmekymmentä alla olevaa aloitusta, oivallat mistä on kysymys!
Kysymys ei ole yleistämisestä vaan totuuden kertomisesta.
Oletko yhtään ottanut huomioon sitä mahdollisuutta, että ainakin osa näistä aloitusten kirjoittajista olisi lähestulkoon teinejä?!
Itse tapasin oman mieheni 17-vuotiaana. Kun tuli aika selvitellä viisumeita sun muita asioita, olin 20. Oleskelulupa-asioihin päästessa olin 22.
Nyt palstaa lukiessani pyörittelen usein silmiäni, mutta kun muistelen kuinka eksyksissä itse olin noihin aikoihin, loppuu se pyörittely aika lyhyeen. Jos silloin olisi ollut vastaavanlainen palsta käytössä, olisin aivan varmasti kysellyt samanlaisia kysymyksiä. Omaa tilannetta kun vielä pahensi suunnaton ujous. Puhelinkeskustelut poliisien, maahanmuuttoviranomaisten ja suurlähetystöjen kanssa olivat minulle painajainen, ja jouduin aina suunnittelemaan etukäteen mitä puhelimessa pitäisi sanoa. Jos olisi edes tiennyt soittavansa oikeaan paikkaan, olisi se ehkä ollut helpompaa.
oletko hyvä aloittaja tullut ajatelleeksi, että nämä lupa-asioista kyselevät eivät välttämättä nosta elämästään kuin yhden hyvin pienen asian esiin täällä palstalla. Esimerkiksi, jos minä kysyn jossain palstalla, voiko kermaviilin korvata jollain muulla ruoanlaitossa, koska se on loppu, niin et sinä eikä kukaan muukaan voi määritellä minua tai tilannettani kyseisen kysymyksen perusteella. kysymyksestäni et voi päätellä olenko huomioinut muut kyseiseen ruoanlaitto tilanteeseen vaikuttavat seikat, et voi tietää muuta kuin sen etten tiedä voiko kermaviiliä korvata jotenkin. kuten luvistakaan kyselevät eivät välttämättä sulje pois muitakaan asioita ulkomaalaiseen puolisoon liittyen, mutta usein se on kuitenkin niin, että se lupa-asia pitää hoitaa ja jos asiasta ei mitään tiedä, niin eikö ole parempi kysyä?
Jep, ilmeisesti monelta naiselta on kermaviili päässyt loppumaan:)