vanha suola...

Onhan se parempi kertoa itse kuin että puoliso kuulee muualta tai jäät kiinni rysän päältä.

Ihastuminen ihmiseen jonka kanssa ei ole tarvinnut viettää arkipäivää on usein niin voimakasta ettei siitä ilman apua selviä kuiville, vaikka haluaisitkin.
Teitpä niin tai näin ole rehellinen, sinun on elettävä itsesi ja tekojesi kanssa loppuelämäsi ajan. Olipa sitte ruohoa vihreämpää aidan toisella puolella tai ei.

Kaikkea hyvää niin sinulle kuin puolisollesi!

Tuttu on tuo huumantunne, mut hetken se vaan kestää. Kerro puolisolle, pitkän suhteen aikana hän on varmaan oppinu sinut tuntemaan, ja tunkkainen ilma puhdistuu. Muutaman kuukauden päästä voitte heittää huulta asiasta.

On suuresti ylimainostettua,vähän sama kun kehuisi maailman ensimmäistä kännykkää huipputuotteeksi kaikin puolin vaikka tosiasiassa se on ihan nolo.
Tyhmä pitää olla jos ei pysty pitämään itseään kurissa,olet jo tuhonnut kaiken joten ihan sama.

Niin, sitä ehkä kannattaakin miettiä. Onko se teillä uusi tutustuminen vai vanhaa haavetta. Kyllä meistä aikuisista kaikki ymmärtää tietyn kaipuun ja hairahduksen vanhaan, mutta menneeseen ei ole paluuta. Kaikki ei koskaan ole kuin ennen, koska sitä aikaa ei ole, te molemmat olette eläneet sen 30 vuotta. Onko tämä siis unelmaa ja kyllästymistä arkeen, vai mitä se on?
Anna siis ainakin hetken ajan kulua ja juttele ihan rehellisesti. Miksi te silloin joskus erositte jos se kerran niin ihmeellistä oli?

Mitkä on sinun syysi? Rakastatko unelmaa ja mennyttä koska sen kanssa et elänyt arkea vai oletko valmis kohtaamaan uutta koska vanha liitto on kuollut. Juttele ainakin liittonne tilasta. Usein noin pitkästä liitosta eroavat huomaavat pettyvänsä ja lopulta tehneensä virheen. Oikeasti, koska ei se nuoruuden rakkaus tunne kuin nuoruutesi, tämä kaiken 30 vuoden ajalta. Moni hairahtuu ja sitten jää yksin. Tuleekin ero siitä unelmasta ja sitten jäädään yksin, on vaikeeta löytää ketään.
Toisaalta, jotkut taas oikeasti löytääkin omansa, ei voi tietää, mutta sanon että kannattaa vähän jutella yleisesti puolison kanssa. Antaa itselleen vähän aikaa ja miettiä itseäänkin hieman kriittisemmin.
Ottaa vähän henkeä jne. Mieti nyt ainakin puoli vuotta ja keskustele suhteesta sen ensirakkauden kanssa, ja keskustele liitostanne ennen mitään tunnustuksia, puolison kanssa. Sitten on varmaan pakko laittaa korit pöytään, jos asiat ei selkeä ja juteltava kaikkien kanssa, mutta älä hätiköi.

Taitaa olla trolli koko juttu, Onko niin että muija ei päästä kundia mihinkään ilman häntä...ja nyt kundia nakertaa kun joutuu vaan olla muijan kaa kaikkialla, ja kyllä se kateus valtaa mielen,kun toisen kundin muija päästää kundin vaikka mihin. Miksi ottaa nuoren naisen, joka on vielä epävarma itsestään? Mikä on normaalia kyllä ja sitten alkaa tulla katkeria postauksia, ikävää menoa.

Aika oudolta tuntuu, sillä omat nuoruuden ihastukset ja ensirakkaudet ovat kyllä poikkeuksetta tuntuneet aivan yhdentekeviltä, kun on sattumalta kohdattu. Vuodet ovat tehneet tehtävänsä, varmaan vastapuoli on kokenut samoin.

Jäikö teidän suhde silloin sata vuotta sitten jotenkin kesken? Loppuiko ilman selittelyitä? Mikään muu ei selittäisi hullaantumista nuoruuden ensirakkauteen. Mä tapasin ensirakkauteni kolmenkymmenen vuoden jälkeen jokin aika sitten ja ihmettelin vaan, että mitä mä siinä silloin näin. Ei heilauttanut tunnepuolta yhtään. Tuntui vieraammalta ihmiseltä kuin naapurin ukko.
Et yhtään tiedä, millainen hän aikuisena ihmisenä on. Oletko ihan oikeasti valmis jättämään pitkän liiton aivan vieraan ihmisen takia?

Menneet on menneitä. Ja etenkin ne silloiset poikaystävät.
Mä en ylipäätään ymmärrä, miksi ihmiset jumittuu johonkin nuoruusaikoihinsa. Mun ikäiset pitää esim. -80 luvun musiikkia parhaana maan päällä ja miten ihanaa silloin oli elää. Pelkkää peetähän se musiikki on ja mitä ihanaa oli olla nuori ja hölmö? Eikö ihmiset uskalla elää reaalimaailmassa, siinä ajassa missä nyt ollaan?

Vedä puolisosi kanssa perseet, keskustelette, riitelette, sovitte (jaatte hopiat). Unohda mennyt, aika ei palaa.

kannattaa kertoa, että puolisosi tietää minkälaisen ihmisen kanssa on suhteessa

Vai että ensirakkaus... Niitäkö pittää alakaa miettimään... Ookko vähän tollo

Tämähän on kuin meidän teatterista. Minä vaan olen se uudempi suola, joskin kymmeniä vuosia tämän naisen kanssa luullut olleeni onnelisessa aviossa. Ja nyt hän avautuu siitä vanhasta suolasta. Itkeäkkö vaiko nauraa? Lähteäkkö vaiko käskeä lähtemään? Tuskin tästä enää mitään saadaan aikaiseksi, vaikka hän haluaa jatkaa. Luottamuksen voi menettää vain kerran.