Hilareita tutkitaan

Proteiineista peräisin olevat kalorit laihduttavat paremmin kuin ”hiilarit”, väittävät termodynakiikan tutkijat. Tämän päivän Nature haastattelee lihavuustutkijoita low-carb -dieetistä.

"Leipä pois!" ei ole suinkaan Antti Heikkilän keksimä ohje. Itävaltalainen Wolfgang Lutz kirjoitti 1960-luvulla kirjan “Leben ohne Brot” (Life without bread), josta alkoi "Lutz-Diät" (weniger Kohlenhydrate - mehr Gesundheit) ja muuallakin maailmassa yhä edelleen jatkuva kiinnostus Montignacin, Searsin (Zone-) ja Atkinsin dieetteihin ja hiilihydraattien glykemiaideksiin ja -kuormaan.

Keskustelun keskipisteessä on kiista siitä, ovatko eri ruokalajien kalorit saman- vaiko eriarvoisia. Perinteisen käsityksen mukaan kalorien alkuperällä ei ole väliä, mutta termodynamiikan tutkijat väittävät, että tämä näkemys on väärä. Muodollisesti kalori on se määrä energiaa, joka tarvitaan lämmittämään kilo vettä yhdellä asteella.

Richard Feinman (State University of New York) ja Eugene Fine (acobi Medical Center in New York ) ovat tutkineet asiaa termodynamiikan avulla. Termodynamiikan ensimmäisen lain mukaan lämpö ei koskaan häviä. Laihdutuksen kannalta tämä merkitsisi sitä, että proteiinien, rasvan ja hiilihydraattien kalorit ovat samanarvoisia, koska mikään niistä ei tuhoudu kun syömme niitä. Tästä Feinman ja Fine ovat yhtä mieltä.

Mutta termodynamiikan toinen laki sanoo, että lämpö poistuu, ellei sitä estetä. Feinman ja Fine huomauttavat, että proteiinit ja hiilihydraatit metaboloituvat eri teitä ja niiden tuottama energia siis poistuu eri muodoissa. Kun elimistö hajottaa valkuaisaineita, syntyy enemmän lämpöä kuin kemiallista energiaa (1).

Heidän loppupäätelmänsä on, että vaikka pihvin tai leipäviipaleen kalorimäärä voi olla sama, elimistön kertyvä energiamäärä – joka voi varastoitua rasvaksi – on erilainen. "On väärin sanoa: kalori on kalori”, Feinman tiivistää.

Kaloreiden palamisesta
Edellä esitetyt teoreettiset väitteet saavat tukea tanskalaisista kokeista. Vuonna 2002 Arne Astrup tutki Köpenhaminan yliopistossa kuinka 12 miestä poltti energiaa, kun heille annettiin erilaisia dieettejä. Sianlihan syönti poltti 4 % enemmän energiaa kuin korkean glykemiakuorman hiilihydraattien syönti (2).

Astrup sanoo olevansa Feinmanin kanssa yhtä mieltä ”tietyssä määrin”. Mutta kun puhutaan laihduttamisesta, Astrup on hiukan toista mieltä. Vaikka elimistö polttaa hiilihydraatteja ja proteiineja eri tavoin, keskeinen kysymys on, laihduttaako low-carb –dieetti todella ihmisiä enemmän kuin muut dieetit.

Tässä suhteessa tutkimukset ovat tuottanet ristiriitaisia tuloksia. Kaksi tutkimusta osoitti, että low-carb, high protein -dieetillä olleet pudottivat painoaan puolessa vuodessa kolme kertaa enemmän kuin low-fat –dieetillä olleet. Erot hävisivät kuitenkin 12 kuukauden seurannassa (3,4).

Low-carb –dieetti laihduttaa aluksi tehokkaammin, koska se sisältää vähemmän kaiken kaikkiaan kaloreita, sanovat vähärasvaisen ruokavalion kannattajat. Low-carb, high protein –dieetti saa ihmisen tuntemaan itsensä nopeammin kylläiseksi. Lisäksi “alakarppiset” saattavat noudattaa dieettiään tiukemmin kuin muut.

"Näihin seikkoihin nähden yllä selostetut termodynamiset seikat ovat vähäpätöisiä", sanoo lihavuustutkija George Bray (Louisiana State University, Baton Rouge). "Lihavuusepidemia ei johdu mistään vähäisestä biokemiallisesta defektistä”, hän sanoo. “Se johtuu suurista ruoka-annoksista, joita inaktiviset ihmiset syövät”, hän väittää.

Elintarviketieteilijä Donald Layman (Illinois State University) puolestaan on sitä mieltä, että erilaiset ruokavaliot sopivat eri ihmisille. Loppujen lopuksi kukin voi valita itselleen sellaiset ruokatavat, jotka parhaiten sopivat hänelle terveyssyistä, esimerkiksi diabetes- tai sydäntautiriskin vuoksi. ”Siihen suuntaan ravitsemusneuvonta on menossa”, hän toteaa.

Tohtori Tolonen kommentoi Naturen artikkelia nettisivuillaan näin:
Jutussa ei kukaan käsitellyt sitä tosiasiaa, että rasva, proteiinit ja hiilihydraatit vaikuttavat hyvin eri tavoin hormoneihin (leptiini, adiponektiini, oreksiinit, kolekystokiniini), kromiin, omega-3-rasvahappoihin, jotka säätävät ruokahalua, nälkää, insuliinin eritystä, insuliiniherkyyttä ja muita lihomiseen ja laihtumiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja.

Lisäksi leivän syöntiin liittyy levitteiden käyttö. Voin pois jäänti lasten ruokavaliosta on johtanut linolihappoa sisältävien monityydyttymättömien rasvojen käytön lisääntymiseen, niin että omega-6/omega-3 -rasvahappojen saannin suhde on muuttunut huonoksi (20-30:1; tavoite olisi 1-2:1). Samalla ovat allergiat, oppimis- ja keskittymisvaikeudet lisääntyneet. Näillä seikoilla on ilmeinen syy-yhteys, joka on jäänyt vähälle huomiolle myös Suomessa tiedotusvälineissä käydyssä keskustelussa.