Sairastutko helposti?
Jätetään ne mielisairaudet nyt tämän ulkopuolelle, ne ei ole nyt ne mitä tässä haen. Tai ei oikeastaan jätetäkään. Kehon, mielen ja sielun sairaudet kulkee kuitenkin käsikädessä. Tai onko joku teistä eri mieltä?
Aloitan itse. Sairastan erittäin harvoin. En muista milloin viimeksi olen ollut edes flunssassa. Mutta viimeks sairastin kunnolla vuonna 97, olin keuhkokuumeessa. Sitä ennen sairastin vakavammin kai joskus 80-luvun alkupuolella. Eli fyysisesti perusterve ihminen. Mun sairastumiset loppui silloin kun aloitin koulunkäynnin.
Jätetään ne mielisairaudet nyt tämän ulkopuolelle, ne ei ole nyt ne mitä tässä haen. Tai ei oikeastaan jätetäkään. Kehon, mielen ja sielun sairaudet kulkee kuitenkin käsikädessä. Tai onko joku teistä eri mieltä?
Aloitan itse. Sairastan erittäin harvoin. En muista milloin viimeksi olen ollut edes flunssassa. Mutta viimeks sairastin kunnolla vuonna 97, olin keuhkokuumeessa. Sitä ennen sairastin vakavammin kai joskus 80-luvun alkupuolella. Eli fyysisesti perusterve ihminen. Mun sairastumiset loppui silloin kun aloitin koulunkäynnin.
Vastaukset 29
Vanhimmat
.
Nolla poissaoloa 2000-luvulla
Armeijassa kyllä oli pahojakin just tuo keuhkokuume ja 41 astetta kuumetta
.
nytki o nuha
et niinku pääst sairas
Ainoastaan ripuliin, en flunssiin.
oih! naisenkakkaa...
Flunssaan hyvin harvoin, silloin kun oli päiväkodissa töissä oli usein vatsatautia. Jonkinmoista nuhaakin. Tarttuvia tauteja siis hyvin harvoin. Ne mitä itellä on tuppaa olee on kroonisia ja suvussa kulkevia vitsauksia.
Niinkun migreeni ja endo esimerkiksi. Migreeniin vaikuttaa paljon mieliala ja fyysinen virkeys sekä hormoonitoiminta. Jos on stressiä, niin on aika varmasti myös kipuja.
Todella harvoin. Flunssaa on aina silloin tällöin, mutta kuumetta ei juuri koskaan. Intissä olin viikon kuumeessa ja sen jälkeen kerran viimeiseen 22 vuoteen.
Oon nyt olllut viikon kauhees flunssas. Sairastan kaks kertaa vuodes . Varmaan ennen joulua seuraavaksi.
Mites toi oma mielesi ja sielu?
Kai ne ihan kunnossa on, kun en ole mitenkään erityisen altis fyysisille sairauksille. Ympärilläni ihmiset sairastuvat, mut meikäläiseen ei oikein meinaa tarttua.
Ettei aloitustani nyt ihan väärin ymmärrettäisi, niin selvennän vähän. Silloin kun mieli ja sielu eivät voi hyvin, on fyysinenkin keho alttiimpi eri sairauksille. Silloin pieninkin flunssan oire kaataa vuoteenomaksi. Keho yksinään ilman tervettä mieltä ja sielua ei ole riittävän voimakas vastustamaan eri sairauksia.
Mutta eikö olekin hassua, että fyysisiä sairauksia ei hävetä läheskään niin paljon kuin mielen ja sielun sairauksia? Kun ihminen on fyysisesti sairas, sille kyllä löytyy lohduttajia ja auttajia, mutta mielen ja sielun pahoinvointien kanssa sitten ollaankin sormi perseessä.
Niin ja ei ne mielen ja sielunkaan sairaudet mitenkään parantumattomia ole. Toki krooniset sairaudet erikseen, niiden kanssa vaan täytyy oppia elämään ja jos oireet on kestämättömiä, taitaa niihinkin löytyä oireita lievittäviä lääkkeitä.
Jännää sekin, miten fyysisen sairauden oireet tunnistetaan ja myönnetään helposti, mennään hakemaan apua niihin ja tullaan useinmiten terveeksikin kun asiansa osaava lääkäri tietää mitä tehdä. Mutta sitten ne mielen ja sielun sairaudet. Niiden sairauksien oirelu taas kielletään paljon helpommin kuin tunnistetaan. Niiden olemassaoloa ei myönnetä edes itselle. Miten niistä voi sitten parantuakaan? Eihän sitä luunmurtumaakaan voi parantaa, jos sen olemassaolon kieltää ja miten siinä sitten käy kun jättää sen hoitamatta? Ei mieli ja sielu eroa siitä mitenkään, ainoastaan sillä tavalla ettei niitä voi hoitaa tai parantaa fyysisesti...
ainoa ketjussa joka myönsi mielialan vaikutuksen pääkoppaansa...
http://www.youtube.com/watch?v=WmSuyhGhKw4
Syvä kielisuudelma!
NIIN?:D
Haha!
En sairasta kovinkaan usein. Lapsen myötä on jonkin verran lisääntyneet pienet flunssat. Tänä talvena ehkä pari pientä nuhaa, mutta edellistalvena oli kolmisen viikkoa kestänyt influenssa.
Sairastun todella harvoin oksennustauteihin (koputtaa puuta). Ensimmäinen ja ainoa oksennustauti aikuisiällä oli kuitenkin sitäkin kamalampi, vatsakrampit oli verrattavissa supistuksiin ja lopulta jouduin sairaalaan. Siitä jäi pieni kammo...
Minun "lääkekaapissa" ei ole kuin yksi laastaripaketti. Senkin ostin viime kesänä kun tytöllä kengät hiersi jalat rakkuloille. Uskon sen oman kominaisuuteni olevan riittävän vahva huolehtimaan itsestään. Ei ole mitään syytä olla uskomatta, koska niinhän se on tehnytkin. Heh, mulla ne vähäiset vaivat on yleensä itse aiheutettuja, ne krapulat ja sellaiset. Eikä nekään ole mitenkään pahoja.
En kyllä minäkään mikään ihmemies ole, joka ei ikinä oireile. Minä en vaan kiellä niitä oireita ja tunnistan ne hyvin varhain. Sillä tavalla se kolminaisuuteni pääseerauhassa tekemään tehtävänsä ja hoitamaan minut kuntoon ilman ulkopuolista apua.
Älä unohda narsismi-diagnoosiasi.
:) Niinhän sinä toivoisit...
Höh, mitähän mä sekoilen... Kirjoitin pitkän vastauksen ja se hävisi jonnekin bittiavaruuteen. Eli mä möhlin jotain... ;)
Krapulasta tuli mieleen, että mulla ei ole vuosikausiin ollut kunnon krapulaa ja hyvä niin. Raskaana ja imettäessä tietty oli nollalinja pari vuotta ja sen jälkeenkin niin rajoitetusti ottanut, etten oikein enää edes muista mitä kunnon krapula on. Enkä ole ajatellut virkistää muistiani :)
Vanhemmiten sitä kai tulee liian mukavuudenhaluiseksi eikä ole enää valmis viettämään sunnuntaita sängyn pohjalla. Liian paljon tekemistä :)
:) Sellaista sattuu joskus. Noh, sen viestin ei ollut tarkoituskaan tulla mun ja koko palstakansan nähtäväksi. Todennäköisesti hyvä niin.
Jäin just miettiin, että pahimmat krapulani olen hommannut valkkarikänneillä. Ilmankos ei erityisemmin tee mieli valkoviiniä...
Höh... Tämäkin kaunis nainen on kuollut jo yli vuosi sitten. Näin sitä joitakin muistetaan... Mut eipä ole silti hassump neuvo naisille naiselta... http://www.youtube.com/watch?v=Xwy6uIz-Gtg
Koisiin nyt, hyvää yötä.
Ei helvetti! Hän kuoli jo 2006. Missäköhän minä olin silloin ja mitä tein...? En ainakaan viettänyt vapaa-aikaani vielä netissä...
Gentsu mielistelee Oasista :)
Valkkari on arvaamaton, vielä arvaamattomampaa on tequila :) Parasta pysytellä turvallisiksi todetuissa juomissa.
Kiitos musiikista, hyvää yötä sinnekin.
Se on kyllä Kyöstixin oma diagnoosi.
En sairastele kovin usein, joskus voi mennä kalenterivuosi ettei ole yhtään sairauspoissaoloa, toisinaan saattaa muutama tulla nuhakuumeen tms. vuoksi.
Tapaturman vuoksi olen kerran ollut pitkällä 3kk sairaslomalla.
Flunssat iskee helposti ja kestää kuukauden päivät. Flunssa-aikoihin yritänkin vältellä ihmisiä. Useamman tapaturman vuoksi milloin mikäkin nivel tai luu poikki, eipä ole niiden vuoksi tullut lääkäriin mentyä. Useampi vuosi viime käynnistä ja mitä arvauskeskuksessa käymään, kun lääkäreitä ei kiinnosta potilaan vaivat. Tukos verisuonessa meni lopulta sydämen läpi keuhkoihin ja voin sanoa, että tiedän miltä kalasta tuntuu kuivalla maalla. Pari viikkoa siitä meni kotona toipuessa tajunnan molemminpuolin. Pari kuukautta tapahtuneesta ja taas tuntuu elämä mukavalta nivel/luusärkyjä lukuunottamatta. Onneksi kipuun tottuu, kun pitää sitä ystävänä.
Jatkuva lääkitys päällä!
Kun muistas vaan ottaa joka tunti....
Ei lapsiperheessä äidit sairasta :)
Mutta joo, jotain pientä flunssaa oli pääsiäisen tienoolla, sitä ennen ehkä vuosi sitten viimeksi, ei ole mitään mielikuvaa omista sairastamisista. Kannattaa syödä d-vitamiinia, välttyy aika hyvin.
Sairas aina, mutta kipeä ei juuri koskaan.
"Kehon, mielen ja sielun sairaudet kulkee kuitenkin käsikädessä. Tai onko joku teistä eri mieltä? "
En usko sieluun. Tai ehkä mun sielu on kuollut tai on vaeltelemassa jossaain toisessa aika-avaruudessa. En mä tiedä tuosta kehon ja mielen yhteydestä: "terve mieli terveessä kehossa" kuulostaa urheilukaupan tai kuntosalin mainoslauseelta.
Sairauslomalla olen noin yhden päivän kahdessa vuodessa. On kertynyt noita pitämättömiä sairauslomia jonkin verran.
...en sairastu...siis influenssat ja sun muut loro norot ei tartu helposti... mutta poden kroonista neuropaattista kipua vasemman säären avomurtuman johdosta. Onneksi en ole masokisti...vielä... =)