Arpien suojaaminen auringolta

miksi?ihmeessä leikkaus ja matka noin lyhyen aikaväliin?eihän tissit edes paranemisprosessin alussa.oikeesti?

lääkärin mukaan ei ongelmaa, mutta olisi varmaan pitänyt kysyä täällä paremmin tietäviltä ensin?

169, hienoa suhtautumista. Leikkaukseni oli kela-korvattu, mutta kiitos paljon silti pilkallisesta vastauksesta.

Juu, rintasyövän takia toisen rintani menettäneenä sanoisin, että ei kannata huudella kelakorvauksesta. Kelahan ei korvaa kosmeettisia leikkauksia, joten taustalla on joku sairaus, kehityshäiriö tms. Voidaan toki lähteä keskustelemaan siitä, että minkälaiset hoidot kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin; jos esimerkiksi hankkii tupakoimalla keuhkoahtaumataudin, niin pitäisikö tällaisten potilaiden antaa vanhana kuolla tukehtumalla (niin siinä siis käy ja ei ole mukavaa COPD-potilaan loppu), koska ovat pirulaiset itse tautinsa hankkineet. Minä kun en tupakoi, niin miksi ihmeessä minun pitäisi maksaa jonkun tupakoinnin takia sairastaneen hengissä pitäminen, tukehtukoon idiootti. Ja heitä on PALJON enemmän kuin niitä, joiden rintaleikkauksesta kela korvaa.

Kärjistän, mutta mielestäni syystä. Aloittaja esitti kysymyksen, johon toivoi vastausta. Kaiketi kovin yksinkertaista...

Itsellä rintasyöpäleikkauksen jälkeen puolentoista kuukauden jälkeen oli lomareissu. Teippejä en pitänyt, haava oli hyvin parantunut. Mutta auringolta pitää suojata arpi, eli KUNNON aurinkovoide ja aina kangasta päällä, eli katso, että bikinit peittävät arven. Mukavaa lomaa!

Kappas, syöpäkortti. Lähes yhtä hyvä kuin Hitler -kortti tai lapsipornokortti.

Otetaampas asia niinkuin se on: te ette kuole ilman hinkkejänne.

Keuhkoahtaumapotilas, kuten aikaisempi kirjoittaja mainitsi - kuolee tukehtumalla. Vissi ero. Sitäpaitsi, tupakkaan syntyy voimakas riippuvuus ja lopettaminen on vaikeaa.

Kumpi on suurempaa typeryyttä: hinkua hinkkejä ja tehdä niistä elämänsä keskipiste vai nuoruuden hölmöyksissään aloittaa tupakointi.

Kappas, riippuvuuskortti...eipä tarvitse itse ottaa vastuuta kun on kyse riippuvuudesta..

Tupakointi on typerämpää...erittäin paljon.

Jos pidätte haluanne saada daisarit typerämpänä kuin epätoivoisia lopettamisyrityksiä tupakoinnin suhteen (keuhkoahtauma ei synny ihan hetkessä, edellä on monta hetkeä vielä lopettaa), niin en voi kuin pyöritellä päätäni ja todeta ettei voi mitään. Kaikille ei ole edes millimitalla annettu. Siis kyllähän teidän bosat ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin lasten ja nuorten hyvinvointi, vanhusten lääkkeet ja keuhkoahtaumapotilaan hoito, eiks je.

Ja kertoo teidän maailmankuvastanne kun toivotte minulle teidän näkökannalta kaikista kauheinta mitä elämässä voi sattua: menettää tissit.

No, onnea valitsemallanne tiellä, muilla saatta olla hieman erilaiset elämänarvot kuin teillä, joten älkää ihmetelkö jos jatkossakin tulee soraääniä teidän kuplaanne.

Voi elämän kevät...

No jos nyt sen verran valotan omalta kohdaltani, että toinen rinta lähti syövän vuoksi ja rakennettiin uudestaan proteesilla. Toisen rinnan leikkauksen 4100 euroa maksoin viime viikolla ihan omasta pussistani yksityisellä.

Hoidan työkseni juurikin niitä vanhuksia, vammaisia ja mm. COPD:sta kärsiviä, joten senkin puolen tiedän. Tiedän myös mitä ovat syöpähoidot, enkä ole, sinun harmiksesi ehkä 169, käyttänyt yhteiskunnan rahoja sairaslomiin, vaan kävin töissä sytostaattihoitojen ajan. Syöpä on minun silmissäni yksi vakava sairaus, kuten moni muu. Onni on se, että siitä voi parantua, mutta omalla kohdallani hoidot jatkuvat vielä. Uusimisen peikko on aina olemassa, mutta niinhän sitä toisaalta voi vaikka jäädä auton alle. Ja kyllä, minulla on asiat paremmin kuin monella muulla, minulla on toimivat jalat, kädet, terveet lapset...

Se, kuka meistä haluaa olla yksirintainen syövän jälkeen, on jokaisen oma asia. Ehkä sinä 169 haluaisit, ja se olisi sinun oma, kunnioitettava päätöksesi. Haluaisitko, että joku tuomitsisi sen? Siitä huolimatta sinulle tehtäisiin esimerkiksi rinnanpoisto, kokisitko senkin turhaksi leikkaukseksi.. vaivaisten daisareiden takia nyt leikkauspöydälle, what the hell.. Samassa leikkauksessa saisit todennäköisesti rekonstruktion, eli yhdellä ja samalla yhteiskunnan suurimmaksi osaksi kustantamalla leikkauksella selviäisit sinäKIN.

Enkä sanoisi levinneeseen syöpään kuolemistakaan kovin nopeaksi ja kivuttomaksi vaihtoehdoksi.

Mutta se nyt ei taidakaan olla tämän keskustelun pointti, eihän ;o)

Kyllä me löydetään tästä maailmasta porsaanreikiä ja keinoja itsemme ylentämiseen ja toisten alentamiseen, vittuiluun, saivarteluun jne. ihan niin paljon kuin halutaan. En vaan ymmärrä, että jos aloittaja kysyy yksinkertaisen kysymyksen, että miten suojata arpea auringolta, niin jos siihen ei osaa / halua vastata, niin miksi vaivautua??

Ai niin, mutta sihähän menitkin muualle, miksipä sinulta kyselenkään, koska sinua ei enään meidän pinnallisten syövällä ratsastavien idioottien keskustelu kiinnosta. Vai oletko sittenkin täällä lukemassa, saatko oltua vastaamatta ;o)

Mukavaa tiistaipäivää kaikille, kettu kuittaa.

Tervetuloa keskustelemaan kanssani ihan livenä... jos noin niinkuin epäilyttää olemassaoloni. Laita saähköpostiosoite, niin otan yhteyttä, keitän vaikka kahvit. Saat lukea vaikka epikriisitkin, jos haluat. Missä kohtaa mainitsen puhuvani kaikkien puolesta? Yhtä kaikki sinä olet puhuvinasi kaikkia vastaan ;o) Varsinkin kun et enää edes vastannut, vai miten se meni, weird...

Kapseloituminen on nykytiedon mukaan todennäköisesti seurausta silikonin pinnalle tulevasta bakteerikasvusta, jota on alettu ehkäistä sekä silikoniproteesin että proteesitaskun antibioottihuuhtelulla kuin myös preoperatiivisesti jo aloitetulla antibioottikuurilla. Myös sydämen tahdistin on vierasesine kehossa, samoin lonkkaproteesi, jopa niinkin arkipäiväinen asia kuin kierukka jne jne. Kaikkiin niihin liittyy omat riskinsä.

Ja kuten sanoin, ensimmäinen proteesi laitettiin SAMASSA leikkauksessa kuin rinta poistettiin, TAYSin plastiikkakirurgin suosituksesta. Optimitilanne olisi, että lopullinen proteesi olisi laitettu heti samassa leikkauksessa, mutta koska ihoa vietiin niin paljon, piti ensin venyttää kudoksia, jotta saatiin sopiva proteesi mahtumaan. Samaisen kirurgin toimesta lopullinen proteesi asetettiin 4kk sytostaattihoitojen päättymisesta. Olet siis sitä mieltä, että hänellä ja syöpäosaston erikoislääkäreillä ei ole asiantuntemusta päättää siitä, milloin leikkaus on turvallinen tahi että minkälainen leikkaus on turvallinen? Kenen kanssa oikein keskustelen, suorastaan herättää kunnioitusta... Mikä itse leikkauksessa on enemmän riskialtista kuin esimerkiksi umpilisäkkeenpoistossa, jos se nyt sattumalta olisi osunut kohdalle heti hoitojen päätyttyä... Ja jos nyt vetoat siihen vierasesineeseen, niin jos jostain syystä olisin vaikka kaatunut ja murtanut sen lonkkani niin pahasti, että olisin tarvinnut proteesin, siis VIERASesineen kehooni, niin olisiko sekin ollut täydellistä tyhmyyttä? Ja ei mennä syihin, vaan sanoit, että riskiLEIKKAUS, siis kaipaan tietoa MIKÄ juuri siinä itse leikkauksessa on suurempi riski kuin missä tahansa muussa leikkauksessa, joka saattaa koska tahanse kenen tahansa eteen tulla.

Syöpä tulee hoitaa; kyllä.- Rinnan rekonstruktio kuuluu syövän käypään hoitoon tänä päivänä, koet sinä sen tarpeelliseksi tai et. Rekonstruktio voidaan toteuttaa käyttämällä asiakkaan/potilaan omaa kudosta tai proteesia tai näiden yhdistelmään. Mulla ei olisi vatsassa ollut tarpeeksi rasvaa, jotta siitä olisi voinut rakentaa rintaa. Samoin oli tilanne selän kanssa, eli selästä jos olisi siirretty lihaskieleke, olisi tarvittu myös proteesi lisäksi. Tässä kohtaa olin sitä mieltä, että ennemmin sitten pelkkä proteesi, vaikkei se luonnolliselta näytäkään, koska en halua, että selkälihakseni leikataan varsinkaan, kun se proteesi kuitenkin oltaisiin jouduttu laittamaan. Leikkauksena se olisi myös ollut isompi ja sisältänyt enmmän riskejä esimeksi kudossiirteen verenkierron suhteen kuin pelkän proteesin laittaminen. Teinkö mielestäsi virheratkaisun?

Jos viittasit halvalla hinnalla allekirjoittaneeseen, niin ei, en juossuit halvan hinnan perässä, sama kirurgi leikkasi Suomessa yksityisesti. Hinta saattaa näyttää halvalta, mutta siinä leikattiinkin ainoastaan yksi rinta.

Juuri edellisessä kommentissani sanoin, että minulla on silti asiat HYVIN. Kamalampana asiana kokisin esimerkiksi liikuntakyvyn menetyksen. En ole kokenut tissien menetystä sinänsä ongelmana, olen käynyt uimahallissa aikanaan ennen lopullisen proteesin laittoa "puolirintaisena". Enkä ole kai sanonut olevani sankaritar... Tämä vaan tuli kohdalle ja sen kanssa on eletty ja nyt mennään eteenpäin.

Kappas, sitä vedotaan auktoriteettiin kun omat sanat eivät riitä. No, argumentointia sekin.

Lonkkaproteesi ja silikonitissi ovat eri asia. Ilman silikonitissiä voit elää, mutta ilman tarpeellista lonkkaproteesia elämisen laatu laskee hyvin olennaisesti. Älä laita aivan erilaisia asioita samalle viivalle, edelleenkään.

Ja ihan rehellisesti sanoen, en ole kuullut tuosta bakteeritaskusta mitään. Jäljitettäviä lähteitä?

Vedotaan auktoriteettiin, siis leikkaavaan ja hoitavaan lääkäriin, no heillähän se asiantuntemus on. En kai minä ole plastiikkakirurgi enkä onkologi, herra paratkoon.

Antibioottihuuhtelu on ainakin Suomessa ihan käsittääkseni rutiinitoimenpide silikoniproteesin laitossa ja Suomessa laitetut proteesit ymmärtääkseni aniharvoin kapseloituvat. Ja siis se ei ole bakteeritasku, vaan proteesitasku, joka huuhdellaan. Rintaleikkauksesta ja syövän hoidosta voit lukea esimerkiksi täältä http://www.syopapotilaat.fi/pdf/rinnankorjaus.pdf ja nopein ja selkokielisin katsaus antibioottiprofylaksiaan löytyy täältä http://www.kupi.fi/implantit-bakteerit-ja-kapseloituminen/ . Artikkelissa viitataan tutkimuksiin, suonet anteeksi, en lähde googlettamaan niitä, osannet sen itsekin.

Ja niinhnän ne ovat eri asia, mutta pyysinkin perustelua siihen LEIKKAUKSEN riskiin, koska mikä tahansa leikkaus voi koska tahansa osua kohdalle.

Arvokeskustelu sosiaali- ja terveydenhuollossa on aina paikallaan. Lasketaanko elämänlaatu esimerkiksi niin tärkeäksi asiaksi, että siihen kannattaa rahoja satsata? Mitä mieltä sinä olet? Jos joku asia, esimerkiksi tässä nyt rinnan puuttuminen, heikentää asiakkaan elämänlaatua merkittävästi, niin pitääkö se osana sairauden hoitoa korjata? Tai jos kyseessä on esimerkiksi ison palovamman hoito, missä kohtaa katsotaan, että leikkaukset muuttuvat pelkän kosmeettisen haitan korjaamiseksi ja kuka määrittää sen, onko oikeutettua puhua, että esimerkiksi palovamman arpi heikentää elämänlaatua niin paljon, että yhteiskunnan pitää korjata? Entä jos palovamma on tullut kasvoihin esimerkiksi kolarissa, johon olet itse syyllinen? Jätetäänkö kosmeettinen jälkihoito tekemättä? Nämä eivät ole niin yksiselitteisiä asioita mikään. Siksikään meidän ei pitäisi kenenkään asettua tuomitsemaan.

Aika moneen kysymykseeni jätit muuten vastaamatta; tuletko kahville keskusgtelemaan, kyseenalaistatako oman tietosi pohjalta TAYSin lääkäreiden asiantuntemuksen, teinkö mielestäsi virheratkaisun kun otin vähemmän riskejä sisältävän leikkauksen? Vai eikö SINUN argumentointitaitosi enää riittänytkään?

Äh, tää on ihan naurettavaa ja typerää; alkuperäinen kysyjä menkööt lomalleen ja muistakoot suojata arpensa, allekirjoittanut menee syömään!! Jokainen kärsikööt virheensä ja tautinsa ja nuolkoot haavansa, kukaan meistä kai saa koko maailmankaikkeuden virheitä oikaistua!

Lukaisin läpi nämä lähteesi.

Heikki Kupi on itse plastiikkakirurgi. Mitä luulet, tuleeko häneltä puolueetonta tietoa?

Syöpähoito -linkissä mainitaan, että yksi viidestä SAA komplikaatioita.

Itse olen lukenut stakesin tutkimuksen aiheesta (valmistunut 1997, Sirpa-Liisa Hovi), jossa muistaakseni oli, että puolella silikonirintaisilla on ollut kahden vuoden jälkeen komplikaatioita (Jos olisi kirja juuri käsillä, tarkistaisin). Juuri hyvä kysymys onkin, että minkälaisella ajanjaksolla on seurantaa suoritettu sinun lähteissäsi.

Hovilla on nähtävästi lisää kavereita, jotka ovat tutkineet aihetta:
http://www.thl.fi/en_US/web/en/projectpage?id=30674
(juu, en lähde tänään enkä ensiviikolla referoimaan sinulle)
Itsellä mielenkiinto alkaa tyssätä vähän tähän, mutta on olemassa vielä eräs mielenkiintoinen teos vuodelta 2008:
Taina Kinnunen, Lihaan leikattu kauneus
http://www.gaudeamus.fi/kauneusleikkaus-voi-olla-arkinen-tai-kaanteentekeva-kokemus/
Jos kiinnostaa, lue. Siinä on muutakin kuin vaaleanpunaisten perhosten liihotusta. Ja teos on kirjoitettu puolueettomasti. Kinnusella ei ole oma tienesti siitä kiinni tuleeko joku hänen leikeltäväkseen.

Ja sen tiedän, että keho pyrkii aina vieras esineistä eroon. En ole terveysalan ammattilainen, mutta noin vähän vihkiytyneen korvaan kuulostaa oudolta että kapseloitumisesta päästään antibiooteilla eroon, kun kerran kapseloituminen on kehon immuunipuolustusjärjestelmän vierasesinereaktio.

Mutta, palataan asian toiseen laitaan; naiskuvaan.

Sinun nähdäksesi silikoniproteesi on luonnollinen seuraus sille, että rinta on menetetty. Sanojesi mukaan on kunnioitettava päätös, jos ei joku vastaavanlaisessa tilanteessa ei aio ottaa silikoniproteesia. Miksi kunnioitettava? Nostat henkilön oman yksityisen päätöksen erityisasemaan, kaikille rinnattomuus ei ole niin paha asia kuin sinulle. Nähdäkseni on järjetöntä ottaa syöpähoitojen jälkeen uusi, tällä kertaa tietoinen (ja harkittu?) riski, mikä voi johtaa turhiin komplikaatiohin ja leikkauskierteeseen, ihan vain siksi, että nainen on pyritty mahduttamaan tiettyyn normaaliuden muottiin.

Nainen voi olla “rinnaton” myös ilman syöpähoitoja. Voidaanko pieniä rintoja pitää kasvuhäiriönä, epämuodostumisena, alikehittymisenä? Tulisiko näihin yhtälailla tarjota hoitoa? Missä kulkee hoitamisen raja? AA-, A-, B- vai jopa kenties C –kupeissa? Mihin olisi kohtuullista vetää raja? Mitä on naiseus, mikä on kenellikin sopivaa ja normaalia naiseutta? Ennenkuin pääsi päällä syttyy lamppu ja aiot vedota tavalliseen ehostamiseen, torppaan argumenttisi sillä, että tavallisessa ehostautumisessa ei mennä ihon alle tekemään peruuttamattomia muutoksia terveyden uhalla.

Siksi minulla nousee aina niskakarvat pystyyn, kun luen naisista, jotka ovat ottaneet järjettömiä riskejä ihan siksi että luulevat leikkauksen jälkeen olevansa normaaleja. Ironistahan tässä on vielä se, että sitten niitä silikoneja halutaan salailla; ei saa näkyä arpia, ei saa näyttää palloilta, MUTTA ottaen huomioon että silti nainen on halunnut luonnollisesta tilasta eroon.

Kumpaa olisi pitänyt loppujen lopuksi korjata, korvien väliä vai tissejä?

Kiitos kun analysoit myös korvieni välin. SiihenKIN sinulla on asiantuntemus, mahtavaa.

En kirjoittanut, että silikoniproteesi on luonnollinen seuraus, pitääkö kaikki vääntää?? Silikoni on epäluonnollinen materiaali, eikä minulla olisi silikonirintoja ilman syöpää. Mutta jos haluan kaksi rintaa yhden sijasta ja järkevin vaihtoehto on silikoni, niin se on ihan yhtä kunnioitettavaa kuin olla ottamatta. Ja kuka ihme keksi minun vetoavan ehostamiseen, äärimmäisen ärsyttävää, että yritetään työntää sanoja suuhun. Itse kuljen sujuvasti ilman meikkiä tai meikissä, korkokengissä tai paskaisissa tallivaatteissa. Yllätyitkö, että tämä silikonibimbo lapioi saappaat jalassa lippis päässä hevosenlantaa.

Ja Kupi ei leikannut minua, mutta hänen intresseissään tuskin on tehdä kapseloituvia rintoja. Vaikkakin se tietäisi uusia leikkauksia korjauksen muodossa, se ei pidemmän päälle luo hyvää kuvaa ja näin pelkästään kaupalliselta kannalta siis ei olisi hyvä.

Taina Kinnusen teksti käsittääkseni koskee muista kuin sairauden vuoksi tehdyistä kauneusleikkauksista?

Minä olen ottanut elämässäni kuule paljon muitakin järjettömiä riskejä; kiivennyt kaksi viikkoa ensimmäisestä toiskätisenä hevosen selkään keittiöjakkaran päältä, lähtenyt sytostaattitiputuksesta bodypumppiin tai ratsastamaan sun muuta mukavaa. Mutta oma on elämäni.

Ja tiedoksi, en salaa syöpääni tai silikoneja, en silloin kun ei ollut rintaa, en nyt, kun on nännitön luonnottoman pyöreä proteesirinta, jonka poikki kulkee kymmenen sentin arpi ja toisessakin rinnassa on samanmittainen leikkausarpi. Sitä paitsi mistä sinä tiedät miten pienet rinnat minulla on.... tiedoksi, että ei suuret enkä niitä suurentanut proteeseilla, vaikka siihen tarjottiin mahdollisuus.

Oletko muuten mies vai nainen....? Joka tapauksessa, toivoisin, että voisit virtuaalisesti elää syöpäpotilaan sairauden kaaren ja tuomita sitten sen, mitä riskejä ihmiset ottavat. Ja ymmärrä nyt hyvä ihminen se, mitä itsekin toitotat, että naiseus ja kaikki muu itseen liittyvä ovat YKSILÖLLISIÄ asioita. Mikä on toiselle tärkeää, on toiselle merkityksetöntä.

Ja itse asiassa pyysin ennen ensimmäsitä syöpäleikkausta, että poistaisivat myös toisen rinnan. Niin tärkeä se minulle on ;o)... olen imettänyt kolme lasta enkä enempää tee, joten ovat tehtävänsä tehneet. Mutta eivät suostuneet, koska ei ole perinnöllsitä riskiä. Ilman molempia rintoja olisin kenties voinut olla, mutta toispuolisena en. Ja koska harrastan rankkaa urheilua, ei ulkoinen proteesi oikein olisi toimiva.

Ja jos nyt vielä vastaat niihin parin viestin takaisiin kysymyksiini, kiitos. Sitten tämä asia saa minun puolestani olla. En koe saavani mitään tyydytystä siitä, että väännän kanssasi asiasta. On käynyt selväksi, että minä ja muut syystä mistä hyvänsä silikonirinnat ottaneet ovat kuta kuinkin tyhmiä ja vastuuttomia ja pahimmassa tapauksessa yhteiskunnan rahojen väärinkäyttäjiä. Sinä saat olla sitä mieltä ihan keskenäsi, eikä se itse muuta minun elämääni mihinkään suuntaan. Olen onnellinen, syövästä toivottavasti selvinnyt, minulla on terveet lapset, ihana mies, oma talo maalla, hyvä työ, mahdollisuus kouluttautua, mahdollisuus harrastaa sitä mitä haluan, tehdä sitä kovaa ja täydellä sydämellä ja kilpailumielessä, ihanat eläimet... Oikeastaan kaikki mitä elämältä tällä hetkellä haluan. Niin ja tietysti ne kaksi RINTAA, TISSIÄ, HINKKIÄ, SILIKONIPALLOA... :D Jos tämä kaikki pahasti sinua puristaa, niin ei voi mitään. Ja jos elämä muuta tuo eteeni, niin sitten mennään sen mukaan.

Hyvää jatkoa kevättä sinulle, ja jos vielä vaivaudut vastaamaan niihin kysymyksiini, joihin et ole halunnut vatsata, niin käväisen lukemassa, mutta muuten tämä keskustelu saa minun osaltani päättyä tähän. Minun mielipide - sinun mielipide => ei koskaan meidän mielipide. So be it.