Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta 20 vuotta. Meillä on mennyt huonosti jo useamman vuoden, oikeistaan siitä asti kun hän petti minua ystäväni/ työkaverini kanssa. Tässä jokin aikaa sitte päätimme viimein erota ja samalla selvisi että hänellä on ollut uusi naisystävä "hoito" niin kuin hän sitä itse nimittää. Samalla sitten jälleen selvisi että kyseinen nainen on jälleen kerran työkaverini. Eropäätös sinänsä oli helpotus mutta tieto hoidon henkilöllisyydestä musersi minut tällä ketrtaa täysin.
Onko kellään muulla ollut vastaavanlaisia kokemuksia ja miten olette tästä selvinneet eteenpäin?
Onko kellään muulla ollut vastaavanlaisia kokemuksia ja miten olette tästä selvinneet eteenpäin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi sinua, suuri suuri myötätunto kanssasisarelta. Et todellakaan ole yksin, meitä pitkäaikaisesti petettyjä on todella paljon. Aloita opiskelemalla kirjallisuudesta tai Uskottomuus -palstalta, ja tulet näkemään että vielä sinuakin paljon pahempia kokemuksia on niin petetyillä miehillä kuin naisillakin. Moni entinen aviomies mm. on tilanteessa, jossa oma vaimo on valehdellut lasten isyydestäkin, ja jopa vuosia.
Lue aluksi kirja "Revitty sydän -voiko uskottomuudesta toipua". Tulet oppimaan, että tuskaan ei kuole ja tulet oppimaan, että voit paitsi toipua myös kasvaa vahvemmaksi ja paremmaksi ihmiseksi ja löytää elämääsi onnen, sellaisen hyvän elämän jossa sinua ei enää loukata. Aikaa vain menee kauan, varmasti kuukausia, joillakin jopa vuosia, mutta eteenpäin mennään, päivä kerrallaan, jokainen meistä kanssasisärista ja -miehistä.
Ihan aluksi sinun pitää huolehtia itsestäsi. Jos yöunet ja ruokahalu on mennyttä, ne pitää saada ensin kuntoon. Se onnistuu, kun aloitat sillä, että menet lääkäriin puhumaan elämäntilanteestasi, siellä saat mahdollisesti tarvitsemasi lääkityksen ja mahdollisesti lähetteen terapiaankin, terkkarin yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voit lähteä liikkeelle. Halit ja jaksamiset sinulle.
oletko sattunut ajattelemaan, että sinulla ei nähtävästi olekkaan oikeita ystäviä?
....."Se onnistuu, kun aloitat sillä, että menet lääkäriin puhumaan elämäntilanteestasi, siellä saat mahdollisesti tarvitsemasi lääkityksen...."
Minkä ihmeen lääkityksen? Tohtorisetä määrää pilleriä ja simsalabim! kaikki järjestyy!!!
Miks ihmeessä joka ainoaan asiaan ollaan ensimmäisenä tuputtamassa jotain lääkettä, pilleriä siihen ja salvaa tähän. Kipeitten sielujen paikkailuun. Turrutetaan mieli kunnolla lääkkeillä, ei satu ei purista, mutta asiat ei myöskään läpi elämättä selviä eikä aukea.
Totta hitossa elämä satuttaa, ja kovaa! Ei se kuitenkaan tarkoita että aletaan kulkea zombeina silmät päässä seisten ettei vaan pipi tunnu!
Jos uni ei tule, sitten valvotaan. Jossain vaiheessa se tulee. Siihen ei kuole jos seuraavana päivänä on väsynyt. Keskusteluapua voi hakea jos niin tiukalle menee ettei omalla terveellä järjellä enää pärjää. Sitä vaan nykyään ihmiset on niin pumpulissa kasvaneita että mitään ei kestetä.
Ja ihan totta mitä tuo mokkeri tuossa edellä sanoo; toden näköisesti sulla ei mitään oikeita ystäviä ole edes ollut. Se on vaan hyvä saada sellaset ulos elämästään, sekä mies joka minkään kunnioittamisen ja rakastamisen arvoiseksi ei ole osoittautunut.
Ole viisaampi seuraavalla kerralla!
Elämä koulii, tiedoksesi että univaje pahentaa kenen tahansa ja varmasti elämänkriisissään kärsivän henkistä sairastilaa. Pahimmillaan univaje yhdessä kriisin surun, kivun ja tuskan kanssa voi johtaa ihmisen itsemurhaan. En ole lääkäri, mutta jokainen tämän maan lääkäri varmasti allekirjoittaa sen, että jos uskottomuudesta tai erosta kärsivä ei nukkuisi, uni on ihan ensiksi hoidettava kuntoon tavalla tai toisella. Lääke ei ole ainut keino, ja vasta lääkäri päättää, yhdessä potilaan kanssa, tarvitaanko sitä vai ei, en minä etkä sinä. Sama koskee kaikkea lääkitystä, kaikissa sairauksissa.
Toivon todella, että et kehoita läheisiäsi, siis elävässä elämässä ihmisiä olemaan käymättä lääkärissä jos tuntevat itse tarvetta ja valvomaan, jos uni ei tule, enkä nyt puhu parista yöstä, vaan että uni ei tule moneen päivään, viikkoihin, jopa kuukausiin. Kuten ihmisille usein käy uskottomuus- ja erokriiseissä.