Kaukomielen elämää

Kaukomieli käveli kadulla paskainen perukki päässään ja naureskeli itsekseen. Hän vaikutti vajonneen omiin sisäisiin maailmoihinsa, joihin kenelläkään terveellä ei ollut pääsyä. Tällaista sairautta oli monenlaista, ja Kaukomielen sairaus nyt sattui ilmenemään tällä tavalla. Välillä hänen tiedettiin lallattelevan kuljeskellessaan. Hänen päässään pyöri erinäisiä ääniä, joista yksi oli todettu Muumipapaksi. Hyvinä päivinä Muumipapan ääni oli suomen- ja huonoina ruotsinkielinen. Kadulla joku kulki Kaukomieltä vastaan ja sylkäisi tämän kasvoille, mutta Kaukomieli ei piitannut, sillä hän piti vastaantulijain räkää jumalten nektarina. Tätä ei kukaan tiennyt, ja se oli hyvä syy jatkaa omahyväistä naureskelua. Joskus Kaukomieleltä pyydettiin kannabista, mutta sitä hän ei käyttänyt.

Eräänä päivänä Kaukomielen vanhemmat saivat puhelun läheisestä temppelistä. "Älä välitä", vastasi huvittunut isä pyhälle miehelle ja täsmensi kirjakieltä puhuen: "hän on vain eräs vitun vammainen henkilö".