Aborttipalstalla niitä suosiva väki sensuroi aborttien uhrien puheenvuorot. Mukavuusaborttiin harhautetun tai painostetun äidin suru on myrkkyä aborttiväen valheille. Aborttiväen valhe ei kestä totuuden tarkastelua eikä kärsivän naisen ääntä.
Jokaisen on syytä ymmärtää, ettei aborttiväen kuolemanhajuisella tuotteella ole vaihto- eikä palautusoikeutta eikä -mahdollisuutta.
Tässä muutama rehellinen tunnustus, jollaisia harvoin näkee.
"Abortin tehneenä.
suoraan sydämestä
20.3.2013 13:22
Nyt haluan vähän avautua. Olen tehnyt abortin 18 vuotiaana, ja se on asia jota tulen katumaan koko loppuelämäni. Ja abortin vastustajien iloksi voin kertoa, että pidän itseäni murhaajana.
Itse tein toki päätöksen, mutta kuitenkin 18 vuotiaana, ei vielä osaa käsitellä asoita kunnolla ja hädissään tapahtuneesta, pienen painostuksen alla tekee vääriä päätöksiä. Lääkärille mennessäni sain saman tien lähetteen sosiaalisiin syihin vedoten. Olin aivan sekaisin, paniikissa ja epätoivoinen, ja lääkäri ei edes keskustellut asiasta, antoi vain lähetteen eteenpäin.
Mielestäni aborttia hakiessa tulisi naisen kanssa jutella asiasta vaikkapa muutaman kerran, niin että nainen todella tajuaa mitä on tekemässä ja että muitakin vaihtoehtoja on.
Jossittelu on toki typerää, mutta uskon että lääkäri olisi voinut saada minut pitämään lapsen, jos olisin voinut puhua avoimesti peloistani ja syistä miksi halusin abortin. Suomen käytännöissä on siis jotain pahasti vialla.
Ja kaikille teille vastustajille vielä: onko teidän pakko tuoda kerta toisensa jälkeen esiin sitä miten me olemme tappajia. en muista ihmisistä tiedä, mutta minulla on muutenkin paha olla tämän asian kanssa, vihaan itseäni enemmän kuin mitään muuta, ja kyllä ennenkö kukaan sanoo niin se on varmaan ihan oikein minulle.Odotin löytäväni edes jonkunlaista tukea tältä palstalta, mutta se jää haaveeksi."
"abortin saa kyllä aivan liian helposti. Itse olen tehnyt abortin 18-vuotiaana. Ja se on asia jota kadun lopunikääni (ja tähän ei tarvitse kenenkään vastustajan sanoa mitään, pidän itseäni tappajana muutenkin)
Olin vain niin nuori, tulin hädintuskin toimeen ja minua painostettiin tekemään abortti. Lääkärille mennessä sanoin etten pysty siihen. tulot eivät anna periksi, jo silläkin syyllä sain lähetteen.
Abortin saa siis todella helposti, aborttia harkitseville täytyisi ensin järjestää muutaman juttutuokio, eikä vain laittaa lähetettä nopeasti eteenpäin.
Turha sitä on tässä vaiheessa jossitella, mutta jos olisin saanut enemmän tukea ja jonkun ihmisen jonka kanssa keskustella peloista ja ahdistuksesta olisin ehkä päätynyt toiseen ratkaisuun, ja en vihaisi itseäni näin paljon."
Jokaisen on syytä ymmärtää, ettei aborttiväen kuolemanhajuisella tuotteella ole vaihto- eikä palautusoikeutta eikä -mahdollisuutta.
Tässä muutama rehellinen tunnustus, jollaisia harvoin näkee.
"Abortin tehneenä.
suoraan sydämestä
20.3.2013 13:22
Nyt haluan vähän avautua. Olen tehnyt abortin 18 vuotiaana, ja se on asia jota tulen katumaan koko loppuelämäni. Ja abortin vastustajien iloksi voin kertoa, että pidän itseäni murhaajana.
Itse tein toki päätöksen, mutta kuitenkin 18 vuotiaana, ei vielä osaa käsitellä asoita kunnolla ja hädissään tapahtuneesta, pienen painostuksen alla tekee vääriä päätöksiä. Lääkärille mennessäni sain saman tien lähetteen sosiaalisiin syihin vedoten. Olin aivan sekaisin, paniikissa ja epätoivoinen, ja lääkäri ei edes keskustellut asiasta, antoi vain lähetteen eteenpäin.
Mielestäni aborttia hakiessa tulisi naisen kanssa jutella asiasta vaikkapa muutaman kerran, niin että nainen todella tajuaa mitä on tekemässä ja että muitakin vaihtoehtoja on.
Jossittelu on toki typerää, mutta uskon että lääkäri olisi voinut saada minut pitämään lapsen, jos olisin voinut puhua avoimesti peloistani ja syistä miksi halusin abortin. Suomen käytännöissä on siis jotain pahasti vialla.
Ja kaikille teille vastustajille vielä: onko teidän pakko tuoda kerta toisensa jälkeen esiin sitä miten me olemme tappajia. en muista ihmisistä tiedä, mutta minulla on muutenkin paha olla tämän asian kanssa, vihaan itseäni enemmän kuin mitään muuta, ja kyllä ennenkö kukaan sanoo niin se on varmaan ihan oikein minulle.Odotin löytäväni edes jonkunlaista tukea tältä palstalta, mutta se jää haaveeksi."
"abortin saa kyllä aivan liian helposti. Itse olen tehnyt abortin 18-vuotiaana. Ja se on asia jota kadun lopunikääni (ja tähän ei tarvitse kenenkään vastustajan sanoa mitään, pidän itseäni tappajana muutenkin)
Olin vain niin nuori, tulin hädintuskin toimeen ja minua painostettiin tekemään abortti. Lääkärille mennessä sanoin etten pysty siihen. tulot eivät anna periksi, jo silläkin syyllä sain lähetteen.
Abortin saa siis todella helposti, aborttia harkitseville täytyisi ensin järjestää muutaman juttutuokio, eikä vain laittaa lähetettä nopeasti eteenpäin.
Turha sitä on tässä vaiheessa jossitella, mutta jos olisin saanut enemmän tukea ja jonkun ihmisen jonka kanssa keskustella peloista ja ahdistuksesta olisin ehkä päätynyt toiseen ratkaisuun, ja en vihaisi itseäni näin paljon."
Vastaukset 7
Vanhimmat
"sonia80
11.4.2013 14:37
Tein abortin 7-vuotta sitten (olin 25v.). Silloin se tuntui ainoalta vaihtoehdolta. En edes miettinyt onko se oikein. Häpesin että olin tullut vahingossa raskaaksi. En voinut kertoa kun kahdelle ystävälleni, eikä kumpikaan heistä edes kysenalaistanut minua. Lääkäri kysyi vain yhden kysymyksen haluanko? Ja hän kirjoitti lähetteen sosiaalisin perustein. Miksei kukaan kyseenalaistanut minun silloista valintaani? Mielestäni pitäisi lisänä olla psykologin haastattelut, jotta jokainen joutuisi miettimään niitä todellisia syitä ja sitä myötä omia vaihtoehtoja.
Edelleenkään mieheni lisäksi siitä tietää vain kolme kaveriani. Kumpa minulla olisi sillon ollut rohkeutta ja joku olisi kysynyt "miksi en pitäisi?" Toinen ystävistäni oli ehdottomasti sitä mielä etten voi pitäää lasta, ja rikoa miehen parisuhdetta (kihloissa). Mies oli ystäväni hyvä kaveri. Näin jälkeen päin ajateltuna itsehän hän olisi suhteensa rikkonut vehdatessani munun kanssani 1,5 vuotta joka loppuin vappuun 2006. Kun ymmärsin mitä saan jos jatkan seksisuhdetta. Minä halusin enemmän. Miedän suhteestakaan ei tiennyt kun meidän kaveripiiri. Omat läheiseni eivät tienneet. Ja siksi se olisikin ollut häpeällistä myöntää odottavansa lasta varatulle miehelle. Olisinko kuollut häpeään, en....
Olen myös sitä mieltä että abortin saa liian helposti...
Nyt 33v. ja vielä lapsettomana, olemme yrittäneet aviomieheni kanssa lasta jo vuoden. Kadun ja ikävöin, mietin miten minulle olisi käynyt. Olisinko tässä vai jossain muualla. Minulla olisi nyt noin tammikuulla 7-vuotta täyttänyt lapsi. Mitä kaikkea siihen aikaan olisi mahtunut. Ensi syksynä alkaisi koulu. Toivon että olisin vielä joskus raskaana enemmän kun 8vkoa, ja saisin vielä lapsen.
Kun siskoni sai pari kuukautta sitten pienen suloisen tytön, joka näytttää ihan tädiltään, minulta. Tekee se välillä aika kipeää ja repii omia haavoja auki.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, toivon vain että seuraava joka harkitsee abottia, Miettisi tarkkaan kaikkia vaihtoehtoja...
Abortti ei minulle ollut ratkaisu, vaan pakenemien...
En koe isteäni murhaajana. Minulla ei ollut rohkeutta ja uskallusta. Olin epävarma ja toisten sanomisita liikaa välittävä nuori nainen. Ja luulen että taidan olla vieläkin sitä koska en asiasta ole kenkään kanssa puhunut. Mieheni kanssa viimeksi vuosia sitten."
"samaa mieltä
21.3.2013 12:08
Minäkin kadun aborttiani,lopun elämääni! Siinä tilanteessa, kun nainen on ei-toivotusti raskaana, hän on suorastaan eräänlaisessa henkisessä shokissa ja todella herkkä muiden mielipiteille. Tuota tunnetta en ole kokenut koskaan aikaisemmin minkään muun surun yhteydessä. Ja päätös on naisen kuitenkin lopulta tehtävä aivan itse. Näin jälkikäteen ajateltuna olen samaa mieltä aloittajan kanssa, että ennen aborttia lääkärin tai jonkun muun terveydenhuoltohenkilökuntaan kuuluvan kanssa pitäisi olla huomattavasti enemmän keskusteluja kuin mitä niitä nyt on.
Toki kyse on aina rahasta ja resursseista, mutta monta uutta elämää olisi ehkä alkanut ja moni olisi välttänyt lopunikäisen syyllisyyden tunteensa, jos olisi todella oikeasti tarpeeksi pitkään pohtinut tekeekö abortin vai onko tekemättä. Jonkun olisi pitänyt vain ääneen sanoa minullekin, että älä tee sitä! Terveydenhuoltohenkilökunta yrittää toki ammattinsa puolesta olla neutraali näin vaikeassa asiassa, mutta se ei taidakaan olla pelkästään hyvä juttu!
Abortin jälkeinen suru on vaikein mahdollinen suru eikä sitä voi verrata mihinkään muuhun suruun! Siitä ei voi jutella juuri kenenkään kanssa, koska asia on niin suuri tabu. Ei ole keskusteluryhmiä tms.joissa voisi purkaa pahaa oloaan ja kuulla muita saman kokeneita. Ja nämä palstat ovat pahimmasta päästä- vastaukseksi saa suurimmalta osalta vain asiattomia "törkyviestejä". Tätä surua ei voi oikeasti ymmärtää kukaan muu kuin itse saman kokenut. Ja todella - ilman omaa kokemusta tästä raastavasta asiasta on todella helppo tulla tänne haukkumaan murhaajiksi ja tappajiksi!"
Olen ollut naimisissa, mutta lapsia en ole saanut. En ole ollut koskaan hoidossa asian vuoksi. En ole abortin kannalla ja ymmärrän sinua.
Olen edellisten kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että abortin todellakin saa aivan liian helposti, liukuhihnapalveluna ja ilman keskusteluja esimerkiksi psykiatrin kanssa.
Ymmärrän ed. kirjoittajia erinomaisen hyvin, koska olen itse kokenut saman 44 vuotta sitten, jolloin elettiin aivan toisenlaista aikaa kuin nykyään. Minäkin tulin vahingossa raskaaksi, olin saanut vanhanaikaisen ja ahdasmielisen kasvatuksen, eikä minulla ollut minkäänlaisia taloudellisia mahdollisuuksia ottaa lasta vastaan. Pelkäsin etten selviä yksin, en taloudellisesti enkä häpeäni kanssa.
Nyt tajuan, ettei minulla vaan ollut riittävästi rohkeutta ja voimia ottaa selvää asioista ja taistella lapseni elämästä. Luovutin pelosta ja säästyäkseni häpeästä suvun silmien edessä.
Myöhempi avioliittoni oli lapseton - ehkä se oli minulle aivan oikein. Surullista vain, että mieheni olisi ollut aivan upea isä.
Minäkin oikeastaan pidän itseäni murhaaja, vaikka itse en pystyisi hiirtäkään tappamaan. Olen valinnut abortin. Aika oli toinen ja siihen aikaan au-lapsi merkitsi sitä, että koko elämä oli pilalla. Olin kuitenkin täysi-ikäinen ja tein päätöksen itse, jotan itseäni saan syyttää.
Sitäkin näin jälkikäteen mietin, olisiko päätökseni ollut toinen jos joku asioista perillä oleva aikuinen olisi keskustellut kanssani ja avannut silmäni näkemään, että varmasti jo siihenkin aikaan olisi ollut mahdollisuus valita toisin.
Rangaistukseni olen saanut. Minulla ei ole lapsenlapsia, niinkuin ystävilläni.
Hei
Mikäli olisimme täydellisiä ihmisiä niin meidän ei tarvitsisi edes tietää mitä väärintekeminen ja katuminen on. Olen sitä mieltä, että ihminen valitsee aina oikean ja parhaan ratkaisun juuri siinä elämän tilanteessa ja sillä hetkellä kun päätös pitää tehdä niillä voimilla ja ymmärryksellä mitä juuri silloin on. Ei kukaan sillä hetkellä valitse väärää. Vasta jälkikäteen sitten näemme oliko ratkaisumme oikea vaiko väärä.
Menneessä emme voi enää elää mutta emme myöskään tulevaisuudessa. On vain tämä päivä. Kun tuntee katumuksen on myös tunnettava anteeksianto.
Elekee murehtiko menneitä sillä ihmiselämän tulevaisuudessa voi olla vielä paljon murehdittavaa ja joka päivä on vain mentävä eteenpäin niillä voimilla mitä milloinkin on käytettävissä.
T. Turvamies
Menneisyydessä olevia asioita jotka vaivaavat mieltä pitää käsitellä! Siksi olen erimieltä kuin turvamies. Mutta uskon että ne jotka ovat valinneet abortin, ovat tehneet sillä hetkellä elämässään sen parhaimman ratkaisun. Eihän kukaan jos on terve niin tee huonoa ratkaisua tahallaan! Moni asia, tietämys, ikä, taloudellinen tilanne, parisuhdetilanne ja muiden ihmisten painostus vaikuttaa päätökseen. Antakaa itsellenne anteeksi!! Ja aina voi olla vanhempi tai isovanhempi vaikka ei ole biologista lasta. Lapsen voi adoptoida, ottaa sijaislapsen, viettää aikaa sukulais-tai naapurinlapsen kanssa. Voi pyrtyä tukihenkilöksi lapsiperheelle. Tai isovanhempi-iässä myös varamummoksi tai -papaksi seurakunnan taiMLL:n kautta. Lapsia on maailma töynnä jotka kaipaavat juuri sinun huomiotasi, syliäsi ja rakkauttasi!
Mene aborttipalstalle! Tämä kuuluu sinne!!!
niiinkkö