Faktat lyhyesti, juonenkäänteitä riittää..
Suhde alkoi niin että kumpikin oli vielä pitkissä parisuhteissa jotka veteli viimeisiään. Tunnettu yli 10 vuotta, mutta ei muutamia viestiä enempää yhteyttä vuosiin.
Itse erosin ja muutin pois, miehen ero venyi ja venyi kun asunto piti saada myytyä. Mies kertoi että exänsä tietää meistä. Vietti aikaa ja öitä luonani.
Alkuun mies oli aivan ihana ja olin todella rakastunut, muutenkin hän on aina ollut sellainen erityinen henkilö minulle.
Sitten alkoi tunne ettei kaikki ole ok. Ja kyselinkin suoraan että onko kaikki ok, en todella halunnut omaa lastanikaan mihinkään sekoittaa..
Tavallaan olimme avoimesti yhdessä, mutta lähinnä miehen työkavereiden kanssa. Yhden ainoan vanhan kaverinsa tapasin. "miehen töiden takia" liikuimme silti kaupungilla hyvin vähän yhdessä päiväsaikaan.
Epäilyt alkoivat tuhota minua. Ja lopulta laitoin viestiä miehen exälle. Siitä nousikin haloo. Jonka syyksi sanoi ettei exä ollut tiennyt tarkemmin kuka on uusi nainen jota tapailee.. Jatkoimme silti tämänkin jälkeen yhdessä vielä jonkun aikaa. Heillä oli kuitenkin koko ajan talo netissä myynnissä. Eli niin todella oli.
Kunnes kyselin parilta hänen työkaverilta mitä he tietävät..
Eivät myöntäneet tai kieltäneet mitään.
Mutta tästä mies sitten suuttui niin että lopetti suhteen. Mitä olin varmaan tavallaan toivonutkin. Niin ahdistunut olin kaikesta. Ihan todella voin jo huonosti.
Lopulta vielä miehen kaveri laittoi viestiä ja sanoi että meillä oli ollut jotain erityistä, sen näki. Ja että miehellä ei ollut ketään muita. Vaan minä pilasin suhteen toiminnallani.
Mies ei lopulta enää vastannut puhelimeen tai suostunut mitenkään selvittämään asiaa. Syytti vaan minua kaikesta.
Kaikki narsistin tuntomerkit minusta täsmäävät, mutta raastavaa kun en lopultakaan tiedä miten asia oli. Rakastin häntä kuitenkin ihan todella ja meillä oli jotain todella hienoa - jota ihan tuntemattomatkin tulivat välillä kommentoimaan.
Kumpikohan tässä oli sekaisin?
Suhde alkoi niin että kumpikin oli vielä pitkissä parisuhteissa jotka veteli viimeisiään. Tunnettu yli 10 vuotta, mutta ei muutamia viestiä enempää yhteyttä vuosiin.
Itse erosin ja muutin pois, miehen ero venyi ja venyi kun asunto piti saada myytyä. Mies kertoi että exänsä tietää meistä. Vietti aikaa ja öitä luonani.
Alkuun mies oli aivan ihana ja olin todella rakastunut, muutenkin hän on aina ollut sellainen erityinen henkilö minulle.
Sitten alkoi tunne ettei kaikki ole ok. Ja kyselinkin suoraan että onko kaikki ok, en todella halunnut omaa lastanikaan mihinkään sekoittaa..
Tavallaan olimme avoimesti yhdessä, mutta lähinnä miehen työkavereiden kanssa. Yhden ainoan vanhan kaverinsa tapasin. "miehen töiden takia" liikuimme silti kaupungilla hyvin vähän yhdessä päiväsaikaan.
Epäilyt alkoivat tuhota minua. Ja lopulta laitoin viestiä miehen exälle. Siitä nousikin haloo. Jonka syyksi sanoi ettei exä ollut tiennyt tarkemmin kuka on uusi nainen jota tapailee.. Jatkoimme silti tämänkin jälkeen yhdessä vielä jonkun aikaa. Heillä oli kuitenkin koko ajan talo netissä myynnissä. Eli niin todella oli.
Kunnes kyselin parilta hänen työkaverilta mitä he tietävät..
Eivät myöntäneet tai kieltäneet mitään.
Mutta tästä mies sitten suuttui niin että lopetti suhteen. Mitä olin varmaan tavallaan toivonutkin. Niin ahdistunut olin kaikesta. Ihan todella voin jo huonosti.
Lopulta vielä miehen kaveri laittoi viestiä ja sanoi että meillä oli ollut jotain erityistä, sen näki. Ja että miehellä ei ollut ketään muita. Vaan minä pilasin suhteen toiminnallani.
Mies ei lopulta enää vastannut puhelimeen tai suostunut mitenkään selvittämään asiaa. Syytti vaan minua kaikesta.
Kaikki narsistin tuntomerkit minusta täsmäävät, mutta raastavaa kun en lopultakaan tiedä miten asia oli. Rakastin häntä kuitenkin ihan todella ja meillä oli jotain todella hienoa - jota ihan tuntemattomatkin tulivat välillä kommentoimaan.
Kumpikohan tässä oli sekaisin?
Vastaukset 31
Vanhimmat
..toisesta ketjusta tuli vielä mieleen. Että miehellä oli myös käytöstä jolla haki muiden naisten huomiota, ns. flirttasi silmieni edessä. Eikä pitänyt sitä minään. Sekin sai oloni todella huonoksi ja epävarmaksi;( Ja epäilemään kaikkea.
Kuulostaa siltä, että sinä se hieman "sekaisin" olit. Näin ulkopuolisen silmin tekstisi pohjalta.
Voi harmi, aika sääli jos näin oli:( Koska en heti voi häntä unohtaa.
Mutta mikä "suhde" se sellainen on jossa mies asuu exänsä kanssa vielä 6kk jälkeenkin. Hänelle ei voi soitella tai hän ei pahemmin soittele - kun ei voi puhua exänsä tai lapsensa läsnäollessa.
Hakee muomiota muilta ja tekstaa ja vahtaa puhelintaan.
En nyt kaikkea kirjoittanut, kun en niitä ihan faktoiksi voi sanoa. Mutta ei kivaa olo tullut.
Kyllä silloin se 1 1 näyttää aika huonolta.
Muistuttaa täysin vanhemman veljeni käytöstä! TÄYSIN!
Ko. herra panosti ulkonäköönsä joka olikin yhden elokuvan kelpoinen. Koukkasivat uimarannalta muutamaan kohtaukseen.
Pukeutuminen ja hiukset olivat hyvin tärkeitä.
Kaveri hehkutti kenelle tahansa naiselle täysin avoimesti välittämättä vaimonsa läsnäolosta tippaakaan.
Kehui suuriäänisesti syrjähypyistään eikä vaimokaan voinut olla täysin tietämätön.
Varsinkaan yhden tippuritartunnan jälkeen.
Saatuan vaimonsa raskaaksi 4-kympin vaiheilla kertoi vaimo syyksen, ettei hänen miehensä ollut aikaisemmin "sillä lailla" ollut enää kuukausiin.
Olin äimän käkenä kun rakkaan veljeni homopiirteet alkoivat peittelyistä huolimatta ilmenemään 6-kympin tuetämissä.
Olen jälkeen päin miettinyt, että oliko naissuhteilla suuriääninen pullistelu ehkä tuon ominaisuuden torjumista?
Hänen vaimollaan on ollut käsittämätön sietokyky!
En tarkoita, että kuvaamani tyyppi liittyisi suoraan kysymykseesi mutta hämmästyttävää yhtäläisyyttä löytyy!
Älä usko tuota sinua syyttävää ainesta. Miehen käytös oli outoa jos flirttaa muiden kanssa ja sinä olet siinä vieressä.
Nettikiusaajat ja haukkujat ovat vauhdissa. ÄLÄ koskaan usko heitä. Näyrä asenne pois!
Mies siis asunut exänsä kanssa. Outoa. Aika munattomalle miehelle kuulostaa eli pelaavalle?
Tämä henkilö on nuorempi.
Mutta että homo vai :o
ei tuossa narsissi ole varmasti kumpikaan, rakkaus sinänsä tekee ihmisen narsistiseksi käytökseltään..Mutta kun päättää parisuhteensa hypätäkseen seuraavaan, niin narsismi kääntyy tilanteen tasoituttua itseensä, ei sitä halua välttämättä uuteen samanlaiseen soppaan mistä juuri lähti liikkeelle-joka on se edellinen suhde. Siihen väliin hieman painostusta rakastatko nyt varmasti vai etkörakasta-tyylisesti, niin voi olla ettei vain jaksa. Sitähän se on ollut kotona varmasti edelliset puolivuotta-vuoden. Mielestäni suurin suhde mikä tuossa on päättynyt, on entinen suhde. se mihin tulee hypättyä ei yleensä kestä. Johtuen koska erosotkut on selvittämättä ja ne projisoituvat uuteen kumppaniin.
Ja miehet yleensäottaen eivät luota naiseen enää tunnetasolla jos saavat tietää että heidän keskinäisistä asioista naisen välillä on puhuttu ulkopuolisille. Joten tuskin tuossa on kummankaan syy miten on käynyt, uutta matoa vain koukkuun sitten kun taas on virtaa.
Luulen vähän että saatat olla oikeassa:(
"Ja miehet yleensäottaen eivät luota naiseen enää tunnetasolla jos saavat tietää että heidän keskinäisistä asioista naisen välillä on puhuttu ulkopuolisille."
Mies itsekin puhuu yleensä asioista tuttujensa ja kavereidensa kanssa! Minusta se että naiset joutuvat selvittämään muualla asioita, on miesten syy.... EIkä siksi saa jättää ketään. Kertoo miehen munattomuudesta jos jättää naisia ja projisoi uuteen naiseen kaikki. Ja syyttää vaan toisia.
Selkärankaa miehille!
No mutta se on eriasia että mies puhuu asioista omien tuttujensa kanssa, mutta jos NAINEN menee kyselemään miehen tutuilta että mitä mies touhuaa, niin se on kyllä jo , tai siis tuntemillani miehillä menee ylihilseen.
Itse naisena kans pitäisin vähän outona, jos en ala vaikka vastailemaan puhelimeen ja yhtäkkiä miesystäväni menee sitten rupeaa kavereiltani kyselemään meidän parisuhteen tilasta. Ettei malta olla rauhassa vaan on niin kiire setviä että menee ihan niinpitkälle kuin vaan pystyy.
Mun mielstä tuo on täysin absurdia muutenkin että kuka saa jättää ja mistäkin syystä..Noin kun sanot niin sähän miellät jättämisen, eli parisuhteenpäättämisen ikäänkuin rangaistuksena jostain väärästä teosta.
Totuus on kuitenkin että jos suhde on päättyäkseen, nii viimeinen korkeintaan niitti voi olla jokin tuollainen käänne, ja se estää normaalin eroamisen puhumalla että mies ei luota enää, ehkä historiaakin nainen osoittanut samanlaisia toimintamalleja.
Mies ei esim uskalla jättää avoimesti kun pelkää että naisella liikaa pelissä kun on ukkonsa jättänyt hänen "takia" ja saa varmaan raivarin jos tulee vielä jätetyksi tämän uhrauksen jälkeen..
Nop syitä on monia mutta silti olen sitämieltä että tuossa molemmat ovat toimineet suurten paineiden alaisena sekä suhteen aikana että sen päättymisen tiimoilta, eikä kummallakaan ole ihan järki touhussa mukana, ei miehellä eikä naisella
Erot harvoin onkaan siistejä.
Mutta itse olen jättänyt ihan hyvänkin ihmsen eronnut suhteesta, vaikka hän ei tehynyt mitään pahaa. ei kypsälle tunne-elämältään ihmiselle eroaminen ole mikään rangaistus siitä että toinen oli huono ja teki väärin. Jokaiselle toki jää niitä tunteita eron jälkeen, että miksi en kelvannut, tai toinen on sika kun jätti.
Mutta vaikea se on jättää toinen mitenkään hyvällä tavallakaan loputtomiin, koska eihän siitä eroamisesta edes tule mitään jos rakastetaan, soitellaan ja jatketaan entiseen malliin. Jossain vaiheessa se on vain tehtävä, meni se sitten hyvin tai huonosti tai juuri väärällä hetkellä, se on vain katkaistava jossain kohtaa kuin napanuora. Mitä sekavammat olosuhteet sitä enemmän voi tulla tehneeksi virheitä, mutta ei se sitä asiaa olisi välttämättä muuttanut että kuinka asia konkretisoittuu ja kuinka oikeaoppisesti tää jättäminen tapahtuu. Joskus se tapahtuu vain niin ettei enää ikinä soita toiselle eikä vastaa. Se on sillä poikki sitten.
Vaikka on outoa (miehen mielestä) kysyä työkavereilta suoraan, mies teki väärin jättäessään lennossa. Rehellisellä miehellä ei ole salattavaa ja pakoon juostavaa... Hän valehteli aluksi aika reippaasti, että exä muka tietäisi, ei tiennyt. Olkoonkin että mies olisi hienostosorttia ja välttäisi konflikteja haloon nousemisia. Mies voisi olla narsku, koska pakenee noin ja loukkaantuu lopullisesti... helposti. Normaali ihminen selvittää asiat keskustellen. Ja ymmärtäisi että rakastat, välität ja haluat hyvän suhteen juuri häneen.
Moni muukin joutuu tuollaisten kylmien narskutyyppisten miesten jättämäksi, jotka vetävät omia nopeita, mustavalkoisia johtopäätöksiään negatiiviseen suuntaan toisista. Jättäen vielä epäselvyyksiä ja rikkinäisen sydämen jälkeensä. SIlti naisten ei pitäisi antaa periksi, mies ei voi valehdella miten sattuu. Kai sentään exältä saa kysyä.
Minusta sinä voit uskoa itseesi ja ajatuksiisi. Ikävää jos mies ei tule järkiinsä enää.. se kertoo siitä että loukkaantuisi milloin tahansa yhtä verisesti mistä milloinkin, oikkujensa mukaan. Oikukas mies. Joka on liian totaalinen. Liian mustavalkoinen epäkypsä ajattelu hänellä? Ellei hänellä ole joku toinen taustalla tai ei ollut rakastunut aidosti samalla tavalla. :(
Itsekin voisin suuttua jos mies kysyisi työpaikalta. Mutta en kyllä oikeaa ihmistä voisi noin vaan jättää. Ylimustasukkaisuusvaikutelma voisi tulla nopeasti, mutta selvittäisin puhumalla asiat. Kysehän ei ole mustasukkaisuudesta, jos haluaa selvittää onko asiat miten oikeasti. Jos mies ei kerro, joku muu sanoo. Työkaverit ovat usein vain liian lojaaleja itse tyypille. Juoruavat kelloina. Kannattaa exien kanssa selvittää salaa tai katsoa hakeeko mies netissä jotain. Mieluummin se yksityisetsivä aina tai muuta. Työpaikalta jos kysyy, asia pitää hoitaa erilailla.
Ja mitkähän ne narsistin tunnusmerkit olivat?
Entä miten asiaa muuttaisi se, jos miehelle saisi annettua narsismi-diagnoosin? Sittenkö kaikki olisi ok ja ymmärrettävää?
Voi hyvät ihmiset kun ei niitä narskuja todellakaan ole joka toisessa parisuhteessa. Niitä on ehkä puoli prosenttia väestöstä, joten se nyt ei vain ole mahdollista, että kaikille tämän palstan kirjoittajille olisi osunut kohdalle se NARSISTI.
Ehkä se on jotenkin hienoa tai itsetunnon kannalta helpompaa todeta, että joku oli narsisti kuin myöntää että "iskimpä käteni p-kaan" tai että tuli mokattua, mutta se nyt ei vaan muuta yhtään mitään.
No itseasiassa tässä henkilössä oli lopulta hyvin paljonkin narsistisia piirteitä. En viitsinyt siitä mainita.
Käytti erinäisillä tavoilla hyväkseen, pyysi maksamaan puolestaan asioita, piikitteli ulkonäöstäni ja kerran jopa nipisteli, puoliksi leikillään.
Yritin kirjoittaa asian vaan mahdollisimman neutraalisti, jotta joku muu voisi arvioida.
Mutta siis tavallaan olen helpottunutkin että se loppui. Näin exänsä myös kirjoittelevan (ei minulle) että miten tuli kohdelluksi todella huonosti yms.
Että ei nyt kyllä kovin hyvää kuvaa saanut.
Hän pakeni kaikkea. Työkaveritkaan eivät tuntuneet tietävän hänestä henkilökohtaisia asioita. Eikä minullekaan juuri mitään kertonut. Suuttui jopa etteivät ne minulle kuulu.
Luulen melkein että hän oli pyytänyt kaveriaankin puhumaan puolestaan, vain jotta minulle ei jäisi huonoa kuvaa.
Ei ero ole rangaistus, mutta jos ei mitenkään millään voi selvittää tilannetta. Ainoastaan syyttää Aivan kaikesta minua. Sanallakaan ei myöntänyt että itsessään olisi koskaan ollut vikaa.
Sen myönsi että on sairas, masennuksesta puhui. Tiedä vaikka olisi narsisti oikeasti. Samantekevää minulle. Olisin toivonut vaan rehellistä loppua.
Noita luonne/persoonallisuushäiriöisiä nyt vaan riittää moneen junaan. Ihmiset on niin erilaisia. Kas kun ei psykopaatti mielestäsi ollut. Narsisti ob nykyään samanlainen muotisana kuin homo. Ihmisiä homotellaan ilman perusteita... Yleensä kierrän kaukaa kaikki keskustelut, joissa On sana narsisti. On vaan niin turha yrittää saada järkeä kalloon, että se sana on jopa hyvin loukkaava.
On niitä reppanoitakin , jotka vaan on tunnekylmiä, itsekkäitä tai muuten eivät osaa olla parisuhteessa vaikka haluaisivat...
Ja onko sillä mtn väliä lopulta, kun ei kerran ollut hyvä olla ja suhde on ohi. Oikea narsisti ei päästäisi irti, vaan tiukentaisi otettaan ja hallitsisi sinua pelolla. Jopa tappaisi jos muuten ei saisi sinua alistettua. Toisalta miten se psykopaatista eroaisi. John Lennonin murhaaja oli narsisti, se on psykologien tms. ihan oikeasti todistama juttu.
Nimenomaan, rehellisellä miehellä ei ole pakoon juostavaa..
Se nätein vaihtoehto tässä on, että pakenee aina vaan kaikkea, vaikka olisi niitä tunteitakin. Mutta en ehkä tässä sitä usko. Ei kertaakaan edes suoraan sanonut että se on loppu nyt, anteeksi. Vältteli vaan niin että minun piti lopulta sanoa että sitä varmasti haluaa ja niin se on.
Vaikka kaverinsa sanoi että hän rakastaa ja käski minun yrittää sopia. Niin hän ei kuitenkaan suostunut sopimaan. Haukkui vain minua sekaisin olevaksi.
Mutta ei sekään tarkoita etteikö olisi sen perusteella narsisti, että niitä niin vähän on. Ehkä vähän diagnosoitu vain. Hän ei tuntunut olevan läheisissä väleissä oikein kenenkään kanssa. Vanhan kaverinkin piti kysellä ihan perusjuttuja, mitä kuuluu, missä asuu jne. Ristiriitaisia asioita aina vaan, kuten että oli kiireinen, mutta sitten kuitenkin aina (mukamas) kotona. Ei kertaakaan viettänyt kokonaista päivää jossain ulkona kanssani. Oliko syynä sitten exä ja lapsi kuvio. Tai sitten vielä joku muu.
Tottakai se on loukkaava sana, narsisti. Mutta tämä ihminen todella sai oloni niin huonoksi, että jouduin syömään masennuslääkkeitä jonkin aikaa..
Mutta nekin pystyin lopettamaan kun suhde loppui.
Silti rakastin. Vai rakastinko, oliko se vain riippuvuutta.
Siksi ja vain siksi olisi jopa helpottavaa että hän olisi ollut narsistinen, että se ei ollut rakkautta ensinkään. Ja jotain elämää suurempaa ei minulta mennyt nyt ohi.
Ilmeisesti olet jo mielessäsi päättänyt että hän oli narsisti. Ehkä se sitten sinulle on helpompaa niin. Suosittelisin kuitenkin jatkamaan elämääsi ja unohtamaan sen uhrin roolin. Uhrin rooliin tuudittautuminen pidemmän päälle ei tutkitusti ole hyväksi.
Ei en todellakaan ole päättänyt että se niin on.
Olen varmasti vähän naiivi, mutta en todellakaan _ymmärrä_ miten joku voi käyttäytyä noin! Haluaisin niin ymmärtää, mutta kun ei mitään saa tai saanut irti.
Miksi lopettaa suhde varsinaisesti lopettamatta sitä.
Olen varmasti vähän naiivi ja uskon ihmisistä aina hyvää.
Joten siksi iso romahdus ja pettymys. Mutta vaikka olisin naiivi, itsetunnossani ei ole vikaa. Minua ei kohdella miten lystää.
Ihan vilpittömästi toivoin puolueetonta näkemystä asiaan.
Joku tolkku pitää olla!
Kerroit miehen arvostelleen sinua henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuten ulkonäköäsi yms. Hyväksyit sen ja jatkoit suhdettasi?
Nyt nainen, oletko todella sekaisin vai täysin itsetuntosi lytättynä?
Ikimaailmassa en ole antanut/anna itseäni kohdella noin ala-arvoisesti! Tuollaiselle miehelle antaisin potkut persuksille ja laittaisin kasvamaan.
Taidatte olla liian nuorina liittoihinne menneet! Henkinen kasvu on vasta alussa.
Miehellähän on selvästi ollut ero ja siihen liittyvien asioiden hoito kesken. Ehkäpä hän ei ole ollut varma että haluaako edes erota exästään?
Sinä olet ehkä kuvitellut, että mies haluaa sinut seuraavaksi vaimokseen jne. Miehen tunteet ovat kuitenkin suhteenne aikaan viilenneet sinua kohtaan. Sen takia hän on myös flirtannut muiden kanssa, koska hän ei ole välittänyt sinusta tarpeeksi.
Sinä se taidat olla aavistuksen häiriintynyt, kun et tunnu ymmärtävän miestä ja hänen tilannettaan? Missä on sinun empatiakykysi, kun heti syyttelemässä miestä narsistiksi? Sellaista vaan sattuu, että suhde kariutuu ja tulee jätetyksi.
Ei se kenestäkään narsistia tee, jos ei vaan rakasta tarpeeksi!
Etenkin pitkästä liitosta eronnut voi olla todella hukassa tunteissaan ja elämänsuunnastaan.
Lisäksi minua ihmetyttää miksi miehen työkavereiden pitäisi olla kartalla miehen yksityisasioista? He ovat kuitenkin vain työkavereita ei perheenjäseniä.
Minulle tästä sinun kertomuksestasi jäi sellainen fiilis, että olet ehkä toivonut ja kuvitellut, että teillä on joku elämää suurempi rakkaustarina menossa.
Todellisuus onkin ollut jotain muuta ja sinulla vasta nyt alkaa silmät aukeamaan tapahtuneelle.
Kannattaa rauhassa miettiä asioita ja yrittää olla viisaampi seuraavan kerran!
No se arvostelu oli jotain minkä voi vitsilläkin kuitata, mutta pidemmän päälle sellaiset ovat minusta jonkinlaista kontrollointia ja manipulointia. Minua ei ihan helposti mikään hetkauta.
Voiko muuten vaan epäkypsä ja tunnevammainen toimia noin? Vai eikö vaan välitä?
..Niin varmasti pidänkin ihmistä ties minä, jos ei kerro vaikka kysyn. Kysyin suoraan onko tunteet muuttuneet. Ja sanoin myös ettei ole velvollisuuksia minua kohtaan. Olisin eronnut jokatapauksessa.
Miksi ei sanonut?? Se olisi ollut ihan ok. Sen sijaan sanoo olleensa ihan tosissaan ja syyttää ihan kaikesta minua. Eikä edes lopeta suhdetta. Asiat jää vaan auki.
Vähemmästäkin menee ihan sekaisin.
Selvästi haluat vatvoa asiaa, kun asioita jäi ns pimentoon ja niihin et vastauksia saanut. Suosittelen muutamaa terapiakäyntiä, jossa voitte asiaa käsitellä. Yksityisille palveluntarjoajille pääsee nopeastikin.
Voidaan asiaa käsitellä??:D Minulle riittäisi ihan että hän olisi soittanut tai edes laittanut viestin missä asia olisi sanottu suoraan. Mutta ei. Miten luulet että sellaisen ihmisen saa terapiaan joka ei vastaa puhelimeen tai edes viestiin:D
Yksin kävin terapiassa, ei auttanut.
Ei mies sitä terapiaa tarvitse, hän on mitä ilmeisimmin jo yli koko suhteesta ja mennä porskuttaa eteenpäin elämässä. Itse sinun kannattaisi oman hyvinvointisi vuoksi sinne mennä.
Jotkut miehet ei vaan uskalla sanoa totuutta. Luulevat, että puolitotuudet satuttavat vähemmän. Fiksu nainen ei jää roikkumaan, vaan osaa lukea rivin välistä viestin. Rakkaus näkyy aina teoista, jos sanoista on epävarmuutta. Eiköhän tuo nyt ole nähty, joten kannattaa ajatella omaa hyvinvointia ja jättää tuo mies ja suhde historiaan.
No on se kumma kun varmasti 7 kertaa "työnsin häntä pois" ja väiteltiin aiheesta, miksi käyttäytyy niin. Sikälikin ymmärrettävää että välit olivat lopulta niin huonot. Mutta olisi voinut sanoa!
Sen sijaan sanoi aina että rakastaa minua. Haluaa jatkaa.
Mutta kiitos, tämä auttaa selvittämään ajatuksia:)
Sanoin kyllä suoraan tuonkin, että se ei satuta vähemmän ettei sano asioita.
Vaan enemmän!
Ei myöntänyt mitään. Eikä silloinkaan, kun pyysin myöntämään että ei siitä muutenkaan olisi mitään tullut. Kaikki viestit mihin olisi pitänyt vastata se on loppu nyt, vain vastata/myöntää asia yhdellä sanalla tai se ettei vaan välittänytkään tarpeeksi/jotain muuta tunteista. Niin, TYhjää, ei vastausta!
Minua kyllä voi arvostella.
Niin minäkin menen eteenpäin, uusia hyviä asioita on jo paljon:)
Ainoa mitä kaipasin, oli vastaus. Se ei ole vastaus että kaikki on syytäni.
Miksi ei voi sitä antaa, niin pääsisi minusta eroon. Se on ihan hyväksyttävää niin.
Ei rakastanut tarpeeksi. Voisin sanoa kiitos ja hei.
Mielummin hän katselee niitä sataa kysymystä mitä lähetin. Kun vastaa muutamalla sanalla. Epäolennaiseen sitten vastailee. Tai siihen kun baarista häpeäkseni laitoin ikävä viestin.
En ole varmaan ikinä ollut niin vihainen, kun se mihin tilanne minut ajoi.
Vuodatan tänne. Kavereilta en saa kun puolueellisia vastauksia.
Mä oisin ainakin vastannut sulle, eihän tota sun pommittamista jaksaisi kuuro saati sokea.
No niimpä:D niin olisin itsekin jo sanonut itselleni.
Eikö olisi vaan helpompi vastata se mitä toinen tarvitsee unohtaakseen.