Miten toimia äitini kanssa?Olen jo 40 v ja äitini kohta 60.Ongelma on se että hän jatkuvasti pettää lupauksensa tulla esim lasteni synttäreille.Tätä on jatkunut jo vuosia.Äitini kärsii jonkinasteisesta masennuksesta ja paniikkihäiriöstä.Paniikkihäiriö on diagnosoitu jo 30 vuotta sitten mutta masennusta ei.Epäilen siis itse että hän on masentunut.
Joka vuosi jo monta vuotta peräkkäin on käynyt niin että kun on lasten synttärit niin viikkoa ennen soitellaan ja hän on innoissaan tulossa ja haluaa jäädä yöksikin mutta sitten kun synttäripäivä koittaa niin hänestä ei joko kuulu mitään tai laittaa viestin ettei nyt pysty/jaksa tulla.Syy on yleensä aina ollut että on niin väsynyt ja on sitä ja sitä ongelmaa.Nyt viimeksi oli rankkaa töissä( ok,ymmärrän,ikää on jne ),just oli ollut putkiremppa ja kun nyt pääsis uuteen asuntoon niin varmaan piristyisi.Kysyin että eikö voida tavata ennen kuin olet saanut uuden asunnon?
Itse olen jo niin tottunut tähän että en suuremmin pety mutta kun lapsille kerkesin erehdyksissäni taas ilmoittaa että mummi tulee ja sitten he ovat niin pettyneitä.
Heillä on lämpimät välit kuitenkin äitiini.
asumme 50 km päässä toisistamme ja tänne kulkee bussi.Viimeksi olisi päässyt autolla ovelta ovelle ja olen itse tarjoutunut hakemaan monet kerrat.
Monesti on käynyt myös niin että ollaan oltu miehen kanssa lähdössä viikonlopuksi vaikka Tallinnaan ja äiti on luvannut tulla hoitamaan lapsia...paria kertaa lukuunottamatta on aina samana päivänä tullut ilmoitus että ei pääsekään...yuleensä on aina sairastunut.Viimeksi 2 tuntia ennen laivanlähtöä.
Mitä ihmettä tällaisen ihmisen kanssa pitäisi tehdä?
Joka vuosi jo monta vuotta peräkkäin on käynyt niin että kun on lasten synttärit niin viikkoa ennen soitellaan ja hän on innoissaan tulossa ja haluaa jäädä yöksikin mutta sitten kun synttäripäivä koittaa niin hänestä ei joko kuulu mitään tai laittaa viestin ettei nyt pysty/jaksa tulla.Syy on yleensä aina ollut että on niin väsynyt ja on sitä ja sitä ongelmaa.Nyt viimeksi oli rankkaa töissä( ok,ymmärrän,ikää on jne ),just oli ollut putkiremppa ja kun nyt pääsis uuteen asuntoon niin varmaan piristyisi.Kysyin että eikö voida tavata ennen kuin olet saanut uuden asunnon?
Itse olen jo niin tottunut tähän että en suuremmin pety mutta kun lapsille kerkesin erehdyksissäni taas ilmoittaa että mummi tulee ja sitten he ovat niin pettyneitä.
Heillä on lämpimät välit kuitenkin äitiini.
asumme 50 km päässä toisistamme ja tänne kulkee bussi.Viimeksi olisi päässyt autolla ovelta ovelle ja olen itse tarjoutunut hakemaan monet kerrat.
Monesti on käynyt myös niin että ollaan oltu miehen kanssa lähdössä viikonlopuksi vaikka Tallinnaan ja äiti on luvannut tulla hoitamaan lapsia...paria kertaa lukuunottamatta on aina samana päivänä tullut ilmoitus että ei pääsekään...yuleensä on aina sairastunut.Viimeksi 2 tuntia ennen laivanlähtöä.
Mitä ihmettä tällaisen ihmisen kanssa pitäisi tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
anna hänen vain olla. mitä turhaan kysellä että tuleeko tai ei jos kuitenkin sitten ei tulekkaan. siitähän saa vain pahan mielen.
jos kerta kyydin voi saada ovelta ovelle ja ei passaa niin on jo ihme.
etkö voi ottaa asiaa puheeksi äitisi kanssa ? kertoa miten lapset odottaa ja sitten pettyvät. ei ole oikein että vaikka onkin terveysongelmia niin voi käyttäytyä miten hyvänsä. ei hänellä ole järjessä vikaa joten hänen pitäisi pystyä ymmärtämään ja ajattelee teitäkin vähän.
Ystävälläni aivan sama tapaus. Hän ratkaisi pulman näin: Pari tuntia ennen suunnitelmaansa aikaa hän soitti äidilleen että laita takki päällesi, olen siellä puolessa tunnissa. Ei kysymyksiä, ei mitään muuta.
Ja ystäväni teki sen. Hän oli äitinsä oven takana puolen tunnin päästä. Siellä äiti oli AINA valmiina ulos lähtoon takki päällä ja laukku kädessä.
Niin äiti tuotiin kotiin, vietiin lounaalle, elokuviin tai mihin tahaansa suunnitelmat vei.
Ja kaikilla oli hauskaa. Ei valituksia, ei pulinoita, ei mitään negatiivisuuksia puoleen tai toiseen.
Sinulla itselläsi ei liene paniikkihäirötä? Eikä näemmä siitä tarpeeksi tietoakaan.
Keskustele kirjoittamistasi asioista äitisi kanssa.
itse asiassa minulla ON paniikkihäiriö,sairastuin työuupumuksen seurauksena joten tiedän kyllä mitä se voi olla.....äitinihän voisi sanoa että mulla on nyt niin paha paniikki etten pysty tulemaan.Olen kysynyt tätä ja vastaus on että ei se nyt siitä johdu.Hänellä on siihen myös lääkitys.Olemme varmasti erilaisia ja en minä tietenkään voi ketään pakottaa mihinkään.Tympii vaan tämmönen junnaaminen saman asian äärellä....olen yrittänyt hyväksyä,ymmärtää,välillä olen sanonut suoraan että älä lupaa jos et pysty lunastamaan sitä.Ymmärrän jos joskus kävisi niin ettei pysty tulemaan vaikka on luvannut mutta kun melkein joka kerta....??
Silti puhuu kun on niin ikävä lastenlapsia.
Mene ja tiedä.....vaikka mulla oli paniikkihäiriö niin menin silti joka paikkaan ja nyt olen miltei vapaa oireista.
Olen kysellyt äidiltä että tarvitseeko hän apua lääkärissä käymiseen...ei kuulemma.
Ei hän halua että me tullaan sinnekään kun asunto on remontissa ja siellä on niin sekaista.
Hän menee kyllä töihin joka päivä ja ei ole sieltä pois vaikka olisi aihettakin,esim kova flunssa joten sen takia tuntuu kolkolta että ei meille pääse...kuulostaa ehkä kylmältä..vaikka vähän ahistaakin!!
Sitten taas miesystävän kanssa mökille jaksaa viikonloppuisin mennä myös.
Ja olen keskustellut,kysellyt,tarjonnut apua,ollut vihainen.Nyt vaan mietin että antaako tosiaan olla rauhassa vai painelenko sinne ja raahaan pihalle vaikka väkisin...??Veljeni on valinnut ekan vaihtoehdon,äitini soittaa hänelle noin kerran vuodessa jos silloinkaan.Kylässä ei ole käynyt ikinä niin kauan kun on asunut avoliitossa,eli noin 6 vuotta.Ja tulee kyllä toimeen miniän kanssa ihan hyvin.
Mitä ihmettä tällaisen ihmisen kanssa pitäisi tehdä?
No, etpä pysty mitään tekemään jos aikuinen ihminen päättää oharit tehdä.
Samaa settiä täälläkin päin, ja jos kuitenkin ilmiintyy paikalle, niin vähintään pari tuntia myöhässä, joka on mun mielestä raivostuttavampaa, kun aika menee turhaan odotteluun, voisi olla parempaakin tekemistä... Kun koko päivän odottaa kuningatarta saapuvaksi.
Mielummin sitten ilmottas ettei tule ollenkaan. Näitä ohareita vaan en ota millään tavoin vakavasti. Aina on varalla plan B, niin ei pääse tilanne harmittamaan.
Mutta tää myöshästely... GGGGRRRRR... kyllä sen puolituntia tai tunnin jaksaa, mutta tosiaan... aina puhuaan tunneista!!!
Nyt kun luin toisen viestisi, ilmoitat kristallin kirkkaasti siinä että äitisi EI HALUA tulla luksenne, hän ei myooskään HALUA että sinä perheinesi vierailet hänen luonaan ( remonttia, sotkuista jne, mutta mielellään viettää viikonloput muiden ystäviensä kanssa).
Eiko todellakin olisi järkeenkäypää antaa hänen olla omissa oloissaan. Hän huolellisesti harkiten on valinnut ihmiset joiden kanssa viettää aikansa.
Sinä perheinesi eikä veljesi kuulu tuohon ryhmään.
Joten keskittäydy nyt muihin asioihin. äitisi soittaessa, tietenkin olet kohtelias ja kysyt neutraalisti kuulumiset. Hänen ilmoittaessaan että haluaa nähdä lapsenne, vastaat vain ystävällisellä äänellä että "aivan milloin sinulle sopii" (kun tiedät varsin hyvin jo edeltäpäin ettei milloinkaan! tai ehkä kenties, kukatietää...joskus hamassa tulevaisuudessa!) ja jätät asian siihen, enempää sitä märehtimättä.
Keskittäydy vain täysillä omaan perheeseesi ja anna äidillesi tilaisuus elää omaa elämäänsä. Siis ei yhteydenottoa sinun puolelta ja kohteliaat vastaukset hänen kyselyihinsä, jos niitä edes tulee.
Taidatpa oppeliini olla ihan oikeassa.....olen päättänyt monta kertaa että nyt en minä soita vaan soittakoon hän jos tuntee siihen tarvetta...olen aina rikkonut tämän lupauksen koska...jaa...varmaan siksi että pelkään että jos todellakin menee vaikka vuosia?ennekuin yhteydenottoa tulee.En kai voi sitä kieltää että tahtoisin että äitini olisi läheisempi( tiedän,kuulostaa siltä kuin en olisi katkaissut napanuoraa ),mutta tosiasia on että toivoisin näin vaikka tiedän että se ei ehkä toteudu.Äitini on ihan hyvä tyyppi muuten ja meillä on ihan nastaa kun nähdään ja voin puhua hänelle mistä vaan...siksi kai tämä onkin niin kummallista,olisi edes luonteeltaan veemäinen niin en ehkä haikailisi perään.Siis onhan se veemäistä että toimii noin mutta tarkoitan nyt muuta ulosantia.
Olen tietysti myös huolissani jonkun verran hänestä.