usein täällä miehet valittavat siitä, miten tavalliselle naiselle ei kelpaa tavallinen mies, ja että naiset vaativat liikaa miehiltä. Ja tietysti onkin ihan kohtuullista neuvoa alentamaan vaatimuksia, jos ne ovat täysin tolkuttomia.
Vaan eräs asia tässä ihmetyttää. Nimittäin se, että jos naisten pitäisi vähentää vaatimuksiaan, niin silloin lienee kohtuullista vaatia myöskin miehiä tekemään samoin.
Eli toisin sanoen: mistähän sitä tavallinen nainen löytäisi sen tavallisen miehen, joka ei haaveile panevansa ja saavansa itselleen jotain miss universum--tason lumoavan kaunista 20-vuotiasta kaunotarta. Sillä ei siitä voi tulla onnellista liittoa, jos suhteen toinen (tai molemmat) osapuoli aina haaveilee jostain paremmasta, kuin mitä se nykyinen puoliso on.
Vaan eräs asia tässä ihmetyttää. Nimittäin se, että jos naisten pitäisi vähentää vaatimuksiaan, niin silloin lienee kohtuullista vaatia myöskin miehiä tekemään samoin.
Eli toisin sanoen: mistähän sitä tavallinen nainen löytäisi sen tavallisen miehen, joka ei haaveile panevansa ja saavansa itselleen jotain miss universum--tason lumoavan kaunista 20-vuotiasta kaunotarta. Sillä ei siitä voi tulla onnellista liittoa, jos suhteen toinen (tai molemmat) osapuoli aina haaveilee jostain paremmasta, kuin mitä se nykyinen puoliso on.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minusta molempien pitää uskoa olevansa parhaita toisilleen ja saaneensa parhaan mahdollisen puolison. En sitten tiedä olenko mielisairas narsisti vai oikeasti paras, mutta näin minä olen parisuhteeni hoitanut, enkä valita. Joo, eivät aina kaikki ole olleet ihan Miss Universumeja, mutta sen ovat sitten korvanneet esimerkiksi älyllä ja loistavalla luonteella niin hyvin, että olen voinut ainakin kuvitella heidän olevan sillä hetkellä minulle parhaita mahdollisia naisia koko maailmassa. Kylmän realistisesti ajatellen kaitpa jostain olisi voinut parempi löytyä, mutta pakkoko sitä on ajatella? En ainakaan ole tuntenut parempaa silloin. En ainakaan varmuudella, veikkaillahan aina voi, mutta kun ei niin tarkkaan tunnekaan jokaista kaunotarta, niin voi hyvillä mielin uskoa, etteivät olisi luonteiltaan niin yhteensopivia kanssani.
Säälittää heidän puolesta, jotka tyytyvät ja tietävät puolisonsa tyytyvän heihin. Jos joskus minun tyttikseni ilmaisisi tyytyneensä minuun, kun tietää, ettei voi saada sitä tai tätä lätkänpelaajaa tai Hollywood-tähteä tms., niin se olisikin sitten suhde paketissa. Minä olen joko paras mitä nainen voi kuvitella tai en mitään.
Oikea ajattelua. Sitä varten rakkaus on. Että olet paras sen takia että ei tule muita, koska he eivät ole sinä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, ja sen takia, ei toisilla voi korvata sitä toista.
Ei kaikki haaveile pikkutyttöjen tölskimisestä. Itse olen myös 32v mies kuten tuo edellinen vastaaja ja itselläni ikä kriteeri on 28v ja mieluiten 30 naiset. En todellakaan halua mitään vinkujaa 20v diivaa joka on kun ylivuotinen hirven vasa poukkoillen sinne tänne eikä tiedä mitä pitäis tehdä ja kenen kanssa olla. Parempi nainen on rauhoittunut yli kolmekymppinen.
Itseasiassa täällä palstalla kirjoitteli taannoin 35v nainen ja valitteli samaa asiaa kuten sinäkin. Vaihdettiin sposti osoitetta ja tavattiin.
"Tavallinen nainen" halusi tavallisen miehen. No mites se tarina menikään. Hän halusi pari kertaa seksiä ja sai teetettyä mulla yhden opiskelu tehtävän ja heti tämän jälkeen olinkin hylky tavaraa joten jos sitä tavallista miestä haette selvittäkää se omakin pää realistiselle tasolle. Hyväksi käyttö on säälittävintä toimintaa ikinä. Silti suurinosa yli kolmekymppisistä on järkeviä naisia tiedän. Tuollainen yksi haaska rikkana sopassa ei sentään kaikkien mainetta pilaa.
Eikös se ole ihmisestä itsestään kiinni ketä kauniina pitää? Omasta mielestäni suurin osa naisista on "lumoavan kauniita", eikä minua - toisin kuin useimpia muita palstalaisia - haittaa vaikka nainen olisi pyöreänpuoleinenkin.
Olisi se kuitenkin tärkeää, että sen naisen kasvot edes miellyttävät. Parisuhteeseen kuitenkin kuuluu seksi, ja mielestäni ei kovin pitkälle pötkitä sillä jos haluaa seksiä vaikkei pidäkään kumppania puoleensavetävänä. Silloin alkaa sitoutumisenhalu väkisinkin kärsiä kun pahimmat paineet on purettu.
REALISTINEN =TYLSÄ ????
mä en ottais tollasta sun kuvailemaa naista
koskaan...
t.mies29wejke
Valitse tavallinen mies.
Jos mies on ATM, eli maailmasta vieraantunut (omasta mielestään syrjitty) yksilö, hän haluaa vain kauniin nuoren hoikan neitsyen noin niin kuin hyvityksenä kärsimilleen vääryyksille. Noh, ethän ATM:ää ottaisikaan, mutta nämä palstan ihme kommentit ovat heidän kirjoittamiaan.
Jos mies on YTM, eli useimpien naisten suosikki, joutunet jakamaan hänet muiden naisten kanssa.
Ihan tavis-mies on varmin valinta.
Ei se että pitää itseään ATM:nä tarkoita automaattisesti sitä, että vaatisi kaunista nuorta hoikkaa neitsyttä, hyvityksenä tai muutenkaan. Asiaa kuitenkin on täällä turhaa yrittää muistuttaa, koska plussia saavat juuri niiden kuvaamiesi neitsyttä vaativien kommentit.
Eikä se, että on omasta mielestään syrjitty tarkoita sitä, etteikö OIKEASTI voisi olla syrjitty. Se että pitää itseään syrjittynä ei tarkoita etteikö tunnustaisi niiden syiden löytyvän itsestään.
Jos miehet laskee vaatimuksiaan samaan aikaan kun naiset laskee vaatimuksiaan, niin kohtaamattomuusongelma säilyy. Vain naisten pitää laskea vaatimuksiaan, koska 1) naiset ovat nirsoja, 2) naiset ovat niitä jotka valitsee miehen, eikä toisinpäin.
Miksi ihmeessä nainen laskisi vaatimuksiaan:
a) Naisella on varaa valita, koska naisia on vähemmän.
b) Nainen on mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
c) Naista ei häiritse, jos tasokas mies juoksee välillä muiden naisten luona.
Onko sillä nyt eroa, onko kumppanille "paras mahdollinen" vai "paras mahdollinen, jonka voi saada". Ihmiset ovat siinä mielessä höpsöjä, että tajuavat, ettei se kumppaninen parhaus ole totta. Kumppani voi olla sopiva, mutta ei koskaan paras mahdollinen. Maailmassa on aika paljon ihmisiä. Jotenkin korni ajatus, että se maailman paras löytyisi täältä Suomesta. Todellisuudessa on olemassa useita sopivia kumppaneita. Myös siksi hyvätkin parisuhteet hajoavat joskus.
Tuo naisen ulkonäkö ja "misseys" on aika monelle miehelle ensijainen unelma. Ne miehet, joilla on kokemusta naisista, kasvavat aikanaan tuosta vaiheesta yli. Suurin osa maailman miehistä on kuitenkin tavallisia niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Niin myös suurin osa naisista. Jos miehen kokemukset naisista ihmisinä rajoittuvat omaan äitiin, niin silloin varmasti voi haaveilla vielä 45-vuotiaanakin teinineitsyestä miss worldin näköisestä naisesta.
Samalla tavalla soopaa on se ajatus, että "jokaiselle on jossain se yksi ja oikea".
Joku on tietty toista sopivampi, mutta 100% yhteensopivuutta ei voi saavuttaa.
Itse asiassa kannattaa ottaa melko lailla summan mutikassa se kumppani, koska sattumukset meidän vaiheitamme ohjailevat siinä missä omat valinnat.
"Paras mahdollinen" kaiketi tarkoittaakin sopivinta sellaista ihmistä, johon oikeasti törmää, eikä johonkin ihmiseen jota ei ikinä tule missään tapaamaan.
Kuinkahan monen oma äiti on miss world? Vai miksi vain äitinsä tunteva haaveilisi misseistä?
Ero on siinä, että toinen ei ole tyytymistä. Toiseen taas sisältyy sen myöntäminen, että on itse tyytynyt ja toinen tyytyy, kun ei kerran paremmillekaan kelpaa.
Miten se, että on useita sopivia, liittyy eroamisiin?
Korni ajatushan se lienee, että parhaaseen törmäisi, mutta kun ei ole mitään varmuutta siitäkään, etteikö olisi törmännyt siihen parhaaseen, niin minä ihan mielelläni uskon kumppanini olevan juuri se oikea. En näe miten elämänlaatuni siitä paranisi, että vähättelisin kumppanini arvoa ajattelemalla, että hän nyt vain on yks miljoonista, joka vaan sattui kohdalle ja tyytyi minuun?
Ei "Se oikea"- ajattelu vaadi 100% yhteensopivuutta. Mielestäni Sen oikean kanssakin voi esimerkiksi olla räiskyviäkin riitoja, joitahan taas ei 100% yhteensopivan kanssa olisi.
Tietynlaista älyllistä ja tunne-elämänkin joustoahan tuo "Se oikea"-ajattelu tietysti vaatii eron tullen ja myöhemmin uusien seurustelukumppanien ilmestyessä kuvioihin.
On aika teinimäistä ajatella, että se maailman komein ja suosituin lätkäpelaaja olisi todellakin realistisesti ajateltuna se tuleva aviopuoliso ja lasten isä. Ihan yhtälailla olisi tosi lapsellista ajatella, että miehellä joku huikean kaunis Hollywoodin superstara olisi tuleva vaimo. Silti varmasti monella aikuisellakin on joitakin julkisuuden henkilöitä, joiden takia saattaa ostaa Iltalehden tai seurata heidän twiittauksiaan.
Ihan toinen juttu on sitten se, että ymmärtää realistisesti elämää. Vaikka minun mielestäni joku David Beckham on seksikäs, niin en suunnittelen Victorian syrjäyttämistä pois aviovaimon pallilta. Omat poikaystäväni ovat olleet ihan tavallisia suomalaisia miehiä enkä ajattele, että joutuisin "tyytymään" tavikseen, koska en ole onnistunut saamaan Beckamia tai vaikka Johnny Deppiä "haaviini".
Parisuhde on hyvin paljon muutakin kuin ulkonäköä ja työuralla menestymistä. Sängyssäkin ratkaisee aika paljon esim. hellyys, rakkaus ja halu tehdä toiselle hyvää sen sijaan, että sängyssä pitäisi vain palvoa kumppanin kauneutta tai komeutta. Ulkonäkö ei pitkälle riitä, jos huumorintaju ja elämänarvot ovat täysin erilaiset.
Itse uskon, että pitkässä parisuhteessa korostuu sellaiset asiat kuin kaveruus, halu olla yhdessä toisen kanssa ja tehdä hänen kanssaan asioita, mahdollisuus toteuttaa omia haaveitaan ja harrastuksiaan parisuhteessa sekä arvostus ja kunnioitus. Jokaiseen ärsyttävyyteen ei tarvitse takertua ja anteeksi pitää voida antaa sekä keskustella asioista. Aika pitkälti siis samantyyppisiä asioita kuin mitä ihan normaalissa ystävyyssuhteessakin on.
Jos kyse olisi vain seksisuhteesta eikä parisuhteesta, niin silloin varmaankin on toisenlaiset enemmän ulkonäköön perustuvat valintakriteerit.
Jos se ettei haaveile panevansa ja saavansa itselleen Miss Universum-tason lumoavan kaunista 20-vuotiasta kaunotarta yksinään tekee miehestä realistisen, niin sitten ainakin minä olen 100% realistinen mies.
Kenen kanssa sinä sitten haaveilet panevasi 20-vuotiasta kaunotarta? Palstapoikien kesken gang-bangilla?
No heh heh. Tarkoitin tieysti ainoata kriteeriä miehen realistisuudelle, vitsiniekka. Aloittaja kun ei muita kriteerejä luetellut. Mä luulin, että siihen realistisuuteen tarvittaisiin jotain muutakin.
Ei mulla ainakaan ole kovinkaan kummoisia vaatimuksia mahdolliselle kumppanille. Jonkin verran liikunnallinen pitäis olla ja savuton. Luonteen pitää olla kiva.
Kukaan ei tiettävästi halua, esim tällaista huomiohuoraa ja julkkis tyrrkyä mikä ei ole elämässään päässyt edes amikseen tämä on täysin Holywoodia ja iltalehden luoma iluusio, että joku meistä haluaisi tuon näköisen.
9/10 Epätoivoisemmastakin palstalaisesta paketois kullis uudestaan ton tatuoinnin nähdessään ja lähti yksin himaan, eli en tosiaan tiedä miksi kuvittelen ,että kukaan haluaisi tuollaista lorttoa kun alla olevassa linkissä.
http://www.iltalehti.fi/viihde/2013041516904143_vi.shtml
Jos hoikka ulkovarsi minkä jokainen voi saada on ainut pyytnö
vastapuolesta jota tuo linkin läski ei ole niin ei se ole kamalasti vaadittu
ja siinä kohtaa ei rimaa kannata tiputta.
Jos hoikan ulkovarren voisi jokainen saada, niin jokainen sen kanssa saisi. Hoikan ulkovarren saaminen vaatii vähintään itsekuria, jota kaikilla nyt vaan ei ole. Pätee niin miehiin kun naisiinkin.
Varmasti tuon haluaa useampikin, vaikka se sinua kuinka kyrsisi. Eikä tuo nyt pahasti läski ole, vielä siedettävän rajoissa, jos vaan olisi muuten ihku.
No minä en tuota halua, kasvonsa eivät iske ja tieto silareistaan on iso miinus.
Silarit ylipäätään on turn-off. Luomua sen olla pitää, oli omat rinnat isot, pienet tai vaikka erikokoiset.
Ei päde. Jotkut vaan tarvii vähän kovemman koulun enne kuin liikunta maistuu.
Ja usko huviksesi ,että ihminen laihtuu noin 1,5 vuodessa jos on edes etäisesti halua. Naisilla vielä helpompaa kuin useampi mies ei vaadi muuta,kuten voimaa.
Itselleni tuokaan ei riitä mutta en voisi sanoa, että tiputetut 50 kg
olisivat olleet jotekin tuskaisia,ei tämä ollut mikään amerikan temppu.
No niin tai näin ,mutta MOT. Silarit sitten jos ei tuo tatuointi.
Täällä ollaan, tosin olen onnellisesti varattu :)