Olemme olleet naimisissa 17 vuotta, 2 lasta, perusliitto ylä- ja alamäkineen. Neljä vuotta enimmäkseen alamäkeä.
Mieheni on aina ollut uskossa, mutta pari vuotta sitten alkoi enemmänkin niitä asioita miettimään. Liittyi katoliseen kirkkoon yms. Reilu puoli vuotta sitten kertoi, että Jumala puhuu suoraan hänelle. Tämä "iskä" puhuu hänelle koko ajan. Olen kuullut kuinka hän puhuu tästä äänestään kuin kaveristaan.
N. Kk sitten löysin sellaisia tekstejä nänen hallustaan, että polveni alkoivat täristä. Hän on joku profeetta, Jumalan valittu..... Hän kirjoittaa myös omaa blogiaan, jossa kertoilee jumalan hänelle välittämiä asioita. Juttuun liittyy myös kaikenmoisia ennusmerkkejä eri asioista esim. Numero- ja nimiyhdistelmistä. Hän on käynyt "iskänsä" pyynnöstä moittimassa muita uskovaisia mm. pappeja näiden "vääristä "uskomuksista.
Koko hänen arkensa pyörii noiden asioiden ympärillä. Olen yrittänyt häntä saada psykiatrille, tuloksetta, eihän hän ole hullu. Itse psykolla kävin neuvoa kysymässä, mutta ei toista sinne saa, kun ei tunne olevansa sairas. Pakkohoitokaan ei käy, koska ei vielä ole ollut väkivaltainen tai rahoja holtittomasti käytellyt.
Olen erolla uhkaillut jo monta kertaa, koska henkinen ilmapiiri alkaa jo lapsiakin häiritsemään. Emme enää juuri asioista keskenämme puhu. Kysyin kerran, että onko Jumala sinulle tärkeämpi kuin perheesi; vastaus oli kyllä. Kyllähän tuo jo kaiken kertoo.
Hän ei ota mitään kantaa eroon, saan kuulemma tehdä mitä haluan. Ts. Minä olen sitten se, joka perheemme hajoittaa.
Olen saanut kuulla olevani ateisti koska olen häntä hulluksi haukkunut ja epäillyt. ja että Jumala tulee minut laittamaan tällä kaikella polvilleni ja kun lopulta olen itsemurhan partaalla, Jumala tulee minut pelastamaan. Kyllä tässä alkaa jo voimat loppumaan ja pelkää mitä vielä tulossa.
Onko jollain muulla ollut vastaavanlainen tilanne? Onko tuollaisen suhteen enää mitään "toivoa"? Pitääkö tässä jo pelastaa lapset ja itseni lähtemällä?
Mieheni on aina ollut uskossa, mutta pari vuotta sitten alkoi enemmänkin niitä asioita miettimään. Liittyi katoliseen kirkkoon yms. Reilu puoli vuotta sitten kertoi, että Jumala puhuu suoraan hänelle. Tämä "iskä" puhuu hänelle koko ajan. Olen kuullut kuinka hän puhuu tästä äänestään kuin kaveristaan.
N. Kk sitten löysin sellaisia tekstejä nänen hallustaan, että polveni alkoivat täristä. Hän on joku profeetta, Jumalan valittu..... Hän kirjoittaa myös omaa blogiaan, jossa kertoilee jumalan hänelle välittämiä asioita. Juttuun liittyy myös kaikenmoisia ennusmerkkejä eri asioista esim. Numero- ja nimiyhdistelmistä. Hän on käynyt "iskänsä" pyynnöstä moittimassa muita uskovaisia mm. pappeja näiden "vääristä "uskomuksista.
Koko hänen arkensa pyörii noiden asioiden ympärillä. Olen yrittänyt häntä saada psykiatrille, tuloksetta, eihän hän ole hullu. Itse psykolla kävin neuvoa kysymässä, mutta ei toista sinne saa, kun ei tunne olevansa sairas. Pakkohoitokaan ei käy, koska ei vielä ole ollut väkivaltainen tai rahoja holtittomasti käytellyt.
Olen erolla uhkaillut jo monta kertaa, koska henkinen ilmapiiri alkaa jo lapsiakin häiritsemään. Emme enää juuri asioista keskenämme puhu. Kysyin kerran, että onko Jumala sinulle tärkeämpi kuin perheesi; vastaus oli kyllä. Kyllähän tuo jo kaiken kertoo.
Hän ei ota mitään kantaa eroon, saan kuulemma tehdä mitä haluan. Ts. Minä olen sitten se, joka perheemme hajoittaa.
Olen saanut kuulla olevani ateisti koska olen häntä hulluksi haukkunut ja epäillyt. ja että Jumala tulee minut laittamaan tällä kaikella polvilleni ja kun lopulta olen itsemurhan partaalla, Jumala tulee minut pelastamaan. Kyllä tässä alkaa jo voimat loppumaan ja pelkää mitä vielä tulossa.
Onko jollain muulla ollut vastaavanlainen tilanne? Onko tuollaisen suhteen enää mitään "toivoa"? Pitääkö tässä jo pelastaa lapset ja itseni lähtemällä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä.
Piru se miehellesi puhuu. Sinuna pelastaisin itseni ja lapseni, ennenkuin täysi helvetti pääsee irti.
Se mies on oikeasti hullu - niin kuin kaikki uskovaiset - enemmän tai vähemmän. Sun mies on enemmän.
Kuulemma jollakin lääkehoidolla on voitu parantaa uskovaisia.
Miehesi on sairastunut vakavasti. Parempi lähteä ja jättää se sairautensa kanssa.
Hän levittää pahaa karmaa läheisilleen ja sairastuttaa kaikki ympärillä olevat ihmiset.
Ei auta vaikka halolla hakkaisi. Ei syöpäkään kivuttomasti parane jos ollenkaan.
Kuuntele sinä järkesi ääntä.
Ettei nyt vaan joku olisi katsellut Da Vinci koodeja hieman liikaa "sillä silmällä"?
Jos "äänet" ovat todellisia ja kehoituksia moittia pappeja ja muita uskovaisia vääristä opeista, on syytä jo huolestua. Näitä fanaattisia uskonjulistajia on joka
seurakunnassa. Ilmeisesti miehesi luonnerakenne on hyvä kasvualusta tuollaiseen toimintaan.
En nyt arvaile diagnooseja,mutta jotenkin vaikuttaa kuitenkin todellisuus hämärty-
vän. Jos yhä höperömmäksi muuttuu.......ja haluat perheellesi hyvän ja harmonisen
kodin, täytynee eroajatus ottaa todelliseksi vaihtoehdoksi.
Olen näitä "tulisieluisia julistajia" tavannut aika paljon ja voin sanoa, että aika on se
joka on monen kohdalla suurimman "innon" laimentanut.
Kysyt, "onko tuollaisen kohdalla toivoa?" Kyllä kait sitä aina on, mutta miehesi
vakuutavuus tekee sen, että pahalta näyttää. Jos jatkuu harmittomana, eikä
perhe joudu kaaokseen ja " terapoitavaksi" niin voisi katsoa meneekö mahdot-
tomaksi " sanomien vastaanottaminen." Muussa tapauksessa, jos arjen hallin-
ta blokkaa, harhaisuus lisääntyy, on psyykenläääkitys paikallaan!
Voimia!
Oliskohan skitsofreniaa.
Kyllä tuossa on oltava huolissaan. Kuten muut kommentoijat, ajattelisin hänen olevan sairastunut ehkä maniaan (tai skitsofreniaan?) tai sitten riivattu. Profeettojenhan aika on periaattessa ohi. Profeetat ennustivat Kristuksesta. Kristuksen jälkeen ei tarvita profeettoja. Jos hän luulee olevansa profeetta, niin hän on megalomanian vallassa.
Uskohan ei ketään "sekoita", sen voi tehdä esim. mielenterveysongelmat tai mielisairaus. En tiedä, mistä miehesi kohdalla on kyse, mutta sinuna yrittäisin vielä, vaikka muiden sukulaisten avustuksella, saada hänet lähtemään esim. perheneuvontaan tai psykologille, vaikka yhdessä sinun kanssasi.
Kuulostaa samalta kuin kaverini skitsofrenia. Hänkin kuuli ääniä ja luuli sitä jumalaksi. Joutui sitten jossain vaiheessa ihan psykoosiinkin, silloin joutuu pakkohoitoon.
Kirjoitat että miehesi on moittinut pappeja vääräuskoisuudesta. Luterilaisia pappejako? Miehesi on katolinen... roomalaiskatolinen? ortodoksi? Kuinka kiinteät suhteet hänellä on seurakuntaansa, kunnioittaisiko hän jotain tuttua "laumanjohtajaa" niin paljon, että tämä voisi neuvoa häntä käymään varmuuden vuoksi tarkistuttamassa itseään lääkärin puheilla.