Kysymys kaikille jätetyille.

Mulla taas ei ole (valitettavasti) tunteet kuolleet, vaikka mies hylkäsikin.
Ei tarvisi mitään kukkiakaan tuoda, kunhan tulisi ja puhuttaisi asiat selväksi.

Ottaisin kukat ja käännyttäisin ovelta pois. Tai en ottaisi itseasiassa kukkiakaan.
Tuskin hän siitä on miksikään muuttunut, tekee samat virheet uudelleen.
Ei kiitos exille.

Tässä hiljattain exä otti yhteyttä monen kuukauden hiljaisuuden jälkeen ja
pyyti käymään.
Ajoin häntä tapaamaan toiselle paikkakunnalle, ja juteltiin suhteen
loppumiseen johtaneista asioista, mutta siinä kohtaa tuli paha olo kun
hän alkoikin puhumaan meidän tulevasta. Ei edes kysynyt ensin olenko
suhteessa, ja olenhan minä.
Lopulta se oli kuitenkin helpotus kun tiesin että nyt suljen oven viimeisen kerran
lähtiessäni sieltä.

Minulle kävi näin. Poikaystävä jätti, mutta sitten kuukauden päästä otti yhteyttä ja halusi palata yhteen. Annoin tilaisuuden ja ollaan puol vuotta sen jälkeen oltu yhdessä. Tosin nyt epäilen että sillä on joku toinen, että en tiedä kannattiko ottaa takasin :(

Kande miettiä ottaako pettäjän takaisin, sillä ainahan ne haluu tulla takaisin, kun aikaa on tarpeeksi kulunut. Ne on mieltä, että menneet on menneitä eikä niistä tarvi puhuu, ne pitää vaan unohtaa ja aloittaa "puhtaalta pöydältä". Mutta jos ihminen ei ole valmis edes tunnustamaan menneisyydessä tekemiään omia virheitään, vaan yhä vaan haluu lakaista ne maton alle, niin on turha odottaa että tulevaisuudessa, kun yksikin vastoinkäyminen arjessa tulee vastaan, he osaisivat käyttäytyä yhtään paremmin kuin ennenkään. Jos ei tunnusta menneitä valheitaan, se tarkoittaa että valehtelu tulee jatkumaan.

Fakta on se, että jos palaa yhteen sen suhteen pitää muuttua jotenkin.
Tyypillistä kai se on, että riidat ja arki sekoittavat ihmissuhteet ja aiheuttavat vääristyneen tunteen, etten rakastakaan enää toista.
Mutta kun on lähdetty, nähty ja koettu, niin sitä suuremmalla syyllä sen tajuaa kuka on se oikea. Pettäminen on minulle vaikein sulatettava, mutten tiedä onko tämäkään sen pettäjän vika. Jos ei pääse siitä yli, että joku harrasti seksiä jossain, vain tajutakseen ettei siitä mitään hyötyä koitunut, niin eihän exiäkään saisi kenelläkään olla. Syy miksi pettäjä haluaa unohtaa asian, hänen kanssa ei asiasta voi keskustella, on se että mitä hän voi enää sanoa.
On pahoillaan. Ei hän tehtyä tekemättömäksi saa, enkä minä ole se joka rankaisee että toinen teki "väärin". Yliarvostetaan aina sitä, että jokaisella hetkellä pitäisi jokainen asia selvittää sen kumppanin kanssa nimenomaan. Entä jos on kaksi ihmistä eri vaiheissa, ei se onnistukaan. Pettäjän pitää mennä terapiaan "miksi petin ja kuinka suren sitä että minut siksi jätettiin", jättäjän pitää mennä terapiaan "miksi jätin siksi että mies petti ja miten tästä eteenpäin".
Sitten vasta kun molemmat on selvittäneet asiansa itselleen, on mahdollista rakentaa rehellinen suhde. Koska ei ihminen voi olla rehellinen toiselle, ennenkuin on rehti itselleen.
Tämä on mahdollista vain ei-tuomitsevassa ympäristössä. Jos menee mustasukkaiselle ukolle /akalle ensin selvittämään, että panin toista, niin mitään myötätuntoa lienee turha odottaa, siksi tämä on silkkaa tyhmyyttä.
Syyllisyyden kantaminen sisällään on myös tyhmyyttä, joka pilaa suhteen ja valheellahan on siksi lyhyet jäljet.
Mutta kun ei valehtele itselle alunperinkään, ainakaan sen jälkeen kun on virheistään jotain oppinut, niin on mahdollisuudet olla rehellinen toiselle kun siihen vain annetaan mahdollisuus.
jos minun ex tulisi oven taakse kukkien kanssa, (joka siis petti) halaisin ja sanoisin että asia on anteeksi annettu. Se, tulisiko siitä enää parisuhde, niin ensin sänkyyn kortong, ja sp testeihin sitten että voiko enää luottaa,
molemmat puhuu omista tunteistaan JOS haluavat, muttei pakolla että nyt pakko puhua ja sano totuus tai mene pihalle jne. Tai missä se asuu-mikä sen nimi on-anna se puhelin tähän-mikä viesti sinne tuli-tyylisesti.
Ja vaiheeseen kuuluu, että virheitä tehnyt ihminen on jonkun aikaa "kusessa" myös eri ihmisten kanssa..exä huutaa korvaan, kakkonen huutaa luuriin ja uhkaa jotain..kaikki on sekaisin. Mutta on se kova rangaistus se pettäminen jo sinänsä siis, joten minun ei tarvitse kukkia tuovan ihmisen naamalle sylkeä, kyllä elämä rankaisee tarpeeksi.