lapsen vuoksi

Elämä on.
Ei passaa elää tyytyväisen kuvitelmissa.
Yritä jaksaa.

Hyvä että pääsit eroon surkimusmiehestäsi. Löytäisimpä kaltaisesi naisen joka ei halua lapsia! Lapsettoman elämä on helppoa, saa tehdä mitä haluaa eikä tarvitse sietää itkupotkuraivareita. En halua myöskään naista joka 9 kk taistelee peräpukamien, pahoinvoinnin yms kanssa päätyäkseen riippuvanahkaiseksi nalkuttajaksi. Valitettavasti suurin osa naisista on sellaisia , tutusumisvaihessa ei muka haluta lapsia ja jossain vaiheessa mieli muuttuukin. Tämä jannu lähtee siinä vaiheessa.

Laitoithan sinäkin teidän meneessä suhteessa etusijan vain omille päätöksillesi. Miksi sinun miehesi olisi pitänyt tyytyä vain sinun tahtoon vain siksi, että sinä et ollut valmis jatkamaan sukua? Ajattelitteko adoptiota?
Sinun miehesi teki niinkuin pitääkin. Jos ei saa nykyisessä suhteessa sitä mitä haluaa ja siitä ei voi naisen kanssa edes neuvotella, on helpompi erota ja etsiä sellainen nainen, jonka kanssa voi toteuttaa ne asiat.

Rakenna sä nyt sellainen elämä kuin haluat, johon ei kuulu jälkikasvua. Kyllä sellaisia miehiä löytyy, jotka ei halua lasta naisen kanssa, riittää, että nainen antaa vain seksiä tarpeeksi usein.

Ei kummankaan PIDÄ noin isossa asiassa taipua.
Jos sulle lapsi ei merkkaa mitään, niin se on sinun päätös, ja sitä pitää kunnioittaa. Sama homma miehen kohdalla.

Noi on niin suuria asioita elämässä, että jos tuo asia ei mene yksiin, niin sitten on OIKEASTI parempi että elätte erillänne.

Ja jos oikein positiivisesi katsoo, niin nyt sinä TODELLA voit mennä miten haluat!!!

Surkuhupaisaahan tää on että YLEENSÄ nää hommat menee näin. Ollaan niin rakastuneita ja mustasukkaisia siitä miehestä. Halutaan lapsi ja saadaankin. Vaaleanpunaiset linssit silmien edessä tipahtaa aika karulla kädellä, kun se vauvan kanssa arki painaa päälle. Väsymystä, vauva saattaa huutaa tunti tolkulla. Naista ei huvita seksi. Mies kaipaa vaihtelua ja kavereita. Sitten aletaan riitelemään kun se nainen sen lapsen kanssa kuitenkin kotiin jää ja mies menee. Kun on totuttu viettämään hurjaa bile.elämää ja sitten kahlitaankin kotia. Nalkutusta, riitoja, mies menee vielä enemmän. Nainen on vielä vihaisempi. ERO. Katkeruus ja viha. Miks me ei voitukaan olla pieni onnellinen perhe maailman loppuun asti.

Ensinnäkin ihmettelen miksi ap kirjoittaja kirjoitti tälle palstalle. Oikea palsta olisi ollut esim. parisuhde.
Mutta asiaan, meillä nimittäin meni ihan päinvastoin. Minä halusin lapsen, mies ei. Vuosia siitä kiisteltiin kunnes 'sattumoisin' tulin raskaaksi. Luulin että mies sopeutuisi tilanteeseen ja tuntui että yrittikin olla isä. Hoiti lasta sun muuta. Parin vuoden kuluttua halusi erota, oli toinen nainen jo valmiiksi katottuna, lapseton nainen. Ei kuulemma ollut halunnut isäksi eikä jaksanut sitä arkea vaikka oli pari vuotta esittänyt isän roolia. Toivottavasti se uusi nainen ei tule haluamaan lapsia jossain vaiheessa.

"Mies jätti, koska haluaa lapsen"
Jos tilanne on kuten kirjoituksessasi viittaat, siis sellainen että liitossanne mies kertoo että ei halua lapsia, mutta otti eron kun toinen nainen olikin raskaana hänelle.Niin. Vahinkoraskaushan tuo aikuisen, normaalin miehen puolelta on, sillä en usko, että hän olisi salaa selkäsi takana itse suunnitellut lasta toisen naisen kanssa. Jokainen aikuinen osaa sen verran ajatella, että itse lapsia vakavasti suunnitellessaan, siis ennen raskautta, tajuaa, että tulevalle lapselle pitäisi saada taatuksi hyvät olot ja vakaa perhetilanne. Lapsia toivova aikuinen pyrkii hoitamaan nämä kuntoon jo ennen raskautta.

Vain epänormaali, kiero ja vastuuton mies suunnittelisi perhettä oman kumppanin selän takana. Sellainen ajattelu osoittaisi jo lähes narsismia.

Oletan että miehesi on kohtuullisen normaali, koska raskauden edessä heräsi ja otti ainakin siitä vastuun. Oikea tapa, normaalin miehen reaktio tuollaiessa tilanteessa on erota kumppanistaan itse. Ajattelusi, että" lapsi olisi sinua tärkeämpi", ei välttämättä ole totta. Ei rakkautta lapseen voi verrata rakkauteen valittua kumppania kohtaan, se on kuin vertailisi kumpaa rakastaa enemmän, äitä vaiko isää. Mutta vahinkoraskauden olosuhteet pakottavat normaalin ihmisen valitsemaan viattomimman eli lapsen edun mukaisen elämäntien.

Ap, ei tarvitse tehdä mitään, keskity nyt vain omaan hyvinvointiisi. En halua ennustaa, mutta salasuhteiden vahinkoraskauksilla alkaneiden liittojen ennuste ei ole kovin hyvä.

Mies voi rakastaaa ei-toivottua lasta mutta on siltiikin ehkä ikuisesti katkera naiselle, joka raskauden varjolla pakotti miehen sellaiselle elämäntielle, joka ei ollut hänen oma vapaaehtoinen valintansa. Pätee niin salasuhteissa kuin avioliitossakin. Naiset antavat toki yhteen ääneen erilaisia vastauksia, että ei se näin ole, raskaus ei ollut suunniteltu, mies halusi raskautta, valitsi itse isän, mies antoi anteeksi kun ymmärsi kuinka lapsi oli elämän paras asia hänelle jne jne jne....Mutta totuus raskauden alkamisesta ei-toivottuna on miehen tietoisuudessa aina, sillä ei-toivottu raskaus on suuri shokki myös miehelle ja tapahtuma jäämuistiin ikuisesti, sitä ei voi unohtaa.

Ap, sinä voit kulkea nenä pystyssä itsestäsi ylpeänä, sillä olet toiminut hyvän naisen tavalla, et ole tehnyt lapsia vastentahtoisesti itsellesi tai miehelle.