Kirjoittakaapa tänne sopivaa kirjallisuutta narsismista kiinnostuneille. Silmääni sattui tällainen kirja: http://kauppa.tajunta.net/product/448/paula-salomaa-narsismin-tiedostaminen
Kirjan kuvauksessa aika haastavasti:
"Narsisti ja narsismin uhri ovat henkisesti hylättyjä lapsia, joiden oireiden määrä ja laatu vaihtelevat hylkäämisasteen mukaisesti. Narsismin tiedostaminen – toipumisopas narsistille ja uhrille piirtää selvän kuvan heidän sisäisesti samanlaisista mutta ulkoisesti vastakkaisista piirteistä. Sama henkilö voi muuttua ihmissuhteesta toiseen narsistista uhriksi ja päinvastoin, tai hän voi ilmentää samassa suhteessa vaihtelevasti näitä molempia rooleja."
Itse en jäänyt uhriksi, ex-miehelläni oli narsisti-diagnoosi - ja hänkin kuitenkin ymmärsi tilansa.
Lukemistoa
78
464
Vastaukset
- lottamari<3
jaa vai niin..
,...vitsi,...kävelin just näyteikkunan ohi ja tajusin kuinka hyvännäköinen olen,,,jestas ihan rakastuin ihteeni.- ap7
Lottamari, jos tuo oli tarkoitettu vinoiluksi, onnistuit.
En ole niin kokenut kuin sinä; en jäänyt suhteeseen vuosiksi, lyhyt kokemus riitti. Sinulla on ilmeisesti ollut erittäin vaikea suhde, etkä näe mitään muuta kuin oman maailmasi. Onnea ja menestystä. - lottamari<3
ap7 kirjoitti:
Lottamari, jos tuo oli tarkoitettu vinoiluksi, onnistuit.
En ole niin kokenut kuin sinä; en jäänyt suhteeseen vuosiksi, lyhyt kokemus riitti. Sinulla on ilmeisesti ollut erittäin vaikea suhde, etkä näe mitään muuta kuin oman maailmasi. Onnea ja menestystä.jaa vai niin...
mä mitään vinoillut. Minulla ei ollut mikään erittäin vaikea suhde ja näen ja tiedostan oikein hyvin ympärilläni olevan maailman, mutta entä sinä...näetkö sinä muuta kuin oman maailmasi, se vähän tässä juuri mietityttääkin?
Jos sinulla oli lyhyt suhde narsistiin ja te molemmat ymmärrätte toisianne, niin miellätkö itsesi mielummin narsistiksi vai uhriksi vai olitko niitä molempia, kuten Salomaa tuossa kirjassaan väittää. Minä taas väitän, että narsistin uhri, jos hän on narsistin uhri ei koskaan voi tulla narsistia, siihen ei kasveta, eikä siihen opita. Naristista ei myöskään tule uhrin uhria tai jotain muuta. - ap7
lottamari<3 kirjoitti:
jaa vai niin...
mä mitään vinoillut. Minulla ei ollut mikään erittäin vaikea suhde ja näen ja tiedostan oikein hyvin ympärilläni olevan maailman, mutta entä sinä...näetkö sinä muuta kuin oman maailmasi, se vähän tässä juuri mietityttääkin?
Jos sinulla oli lyhyt suhde narsistiin ja te molemmat ymmärrätte toisianne, niin miellätkö itsesi mielummin narsistiksi vai uhriksi vai olitko niitä molempia, kuten Salomaa tuossa kirjassaan väittää. Minä taas väitän, että narsistin uhri, jos hän on narsistin uhri ei koskaan voi tulla narsistia, siihen ei kasveta, eikä siihen opita. Naristista ei myöskään tule uhrin uhria tai jotain muuta.Vielä lisäys: Käsittääkseni minun narsistikumppanini oli todella joutunut uhriksi lapsuudessa ja uudelleenkin.
Palstalla on mustavalkoisia näkemyksiä narsismista. Kyllä sitä on eri asteista ja toinen voi jopa hakeutua hoitoon ja ymmärtää ongelmiaan.
Se ei silti ratkaise ongelmia, tie on toki pitkä. Emmekä mekään enää ole yhdessä olleet aikoihin. - 18+13=31
lottamari<3 kirjoitti:
jaa vai niin...
mä mitään vinoillut. Minulla ei ollut mikään erittäin vaikea suhde ja näen ja tiedostan oikein hyvin ympärilläni olevan maailman, mutta entä sinä...näetkö sinä muuta kuin oman maailmasi, se vähän tässä juuri mietityttääkin?
Jos sinulla oli lyhyt suhde narsistiin ja te molemmat ymmärrätte toisianne, niin miellätkö itsesi mielummin narsistiksi vai uhriksi vai olitko niitä molempia, kuten Salomaa tuossa kirjassaan väittää. Minä taas väitän, että narsistin uhri, jos hän on narsistin uhri ei koskaan voi tulla narsistia, siihen ei kasveta, eikä siihen opita. Naristista ei myöskään tule uhrin uhria tai jotain muuta."Minä taas väitän, että narsistin uhri, jos hän on narsistin uhri ei koskaan voi tulla narsistia, siihen ei kasveta, eikä siihen opita. Naristista ei myöskään tule uhrin uhria tai jotain muuta."
Niin jos puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ns. paksunahkaisesta narsistista, jota kaiketi tarkoitamme narsistista puhuessamme...niin tuskin kenestäkään aikuisena enää sellaista tulee...
Mutta uskon kyllä, että "jotain" saattaa uhriin tarttua...asian on tuonut esille myös Vaknin kirjoituksissaan...
"Narsisti on läsnä aaveen lailla kauan senkin jälkeen kun hän on kadonnut fyysisesti. Tämä on todellinen vaara, jonka narsistin uhrit joutuvat kohtaamaan: että he tulevat hänen kaltaisikseen, katkeriksi, itsekeskeisiksi, epäempaattisiksi. Tämä on narsistin viimeinen kumarrus estradilla, ikään kuin ylimääräinen kappale taputusten jälkeen"
Mitä taas narsistin uhriutumiseen tulee...niin käsittääkseni narsisti hyvinkin tuntee itsensä uhriksi syystä, ettei hänen valitsemansa esine toimikkaan aina niin kuin hän haluaisi..
".Narsisti kokee kumppaninsa ainoastaan Narsistisen Lähteen lähteeksi, välineeksi, oman itsensä jatkeeksi. On käsittämätöntä että - narsistin jatkuvan läsnäolon suojelemana - tällainen työkalu toimisi väärin. Narsisti kokee kumppaninsa tarpeet ja surut uhkauksina ja loukkauksina"
Noh Salomaan kirjaa en ole lukenut, mutta olen tutustunut joihinkin hänen ajatuksiinsa aiheesta netissä Naistenkartanon sivuilla...
Mutta ajattelisin, että on turhaa väitellä kenen narsisti on "oikea" tai kuka on "oikeanlainen" uhri...tärkeintä kaiketi lienee...tutustua itseensä, narsismiin liittyen myös siihen omaan narsismiin...
sillä uskon, että kaikissa meissä sitä on...ja erityisesti kannattaa pysähtyä niiden taustalla vaikuttavien tunteiden äärelle...kun koemme loukkaantumisen/vaille jäämisen tunteita...
Itse ajattelen niinkin, että "me narsistin uhrit" olemme myös ...ns. oman elämämme/omien valintojemme uhreja... - 18+20=38
18+13=31 kirjoitti:
"Minä taas väitän, että narsistin uhri, jos hän on narsistin uhri ei koskaan voi tulla narsistia, siihen ei kasveta, eikä siihen opita. Naristista ei myöskään tule uhrin uhria tai jotain muuta."
Niin jos puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ns. paksunahkaisesta narsistista, jota kaiketi tarkoitamme narsistista puhuessamme...niin tuskin kenestäkään aikuisena enää sellaista tulee...
Mutta uskon kyllä, että "jotain" saattaa uhriin tarttua...asian on tuonut esille myös Vaknin kirjoituksissaan...
"Narsisti on läsnä aaveen lailla kauan senkin jälkeen kun hän on kadonnut fyysisesti. Tämä on todellinen vaara, jonka narsistin uhrit joutuvat kohtaamaan: että he tulevat hänen kaltaisikseen, katkeriksi, itsekeskeisiksi, epäempaattisiksi. Tämä on narsistin viimeinen kumarrus estradilla, ikään kuin ylimääräinen kappale taputusten jälkeen"
Mitä taas narsistin uhriutumiseen tulee...niin käsittääkseni narsisti hyvinkin tuntee itsensä uhriksi syystä, ettei hänen valitsemansa esine toimikkaan aina niin kuin hän haluaisi..
".Narsisti kokee kumppaninsa ainoastaan Narsistisen Lähteen lähteeksi, välineeksi, oman itsensä jatkeeksi. On käsittämätöntä että - narsistin jatkuvan läsnäolon suojelemana - tällainen työkalu toimisi väärin. Narsisti kokee kumppaninsa tarpeet ja surut uhkauksina ja loukkauksina"
Noh Salomaan kirjaa en ole lukenut, mutta olen tutustunut joihinkin hänen ajatuksiinsa aiheesta netissä Naistenkartanon sivuilla...
Mutta ajattelisin, että on turhaa väitellä kenen narsisti on "oikea" tai kuka on "oikeanlainen" uhri...tärkeintä kaiketi lienee...tutustua itseensä, narsismiin liittyen myös siihen omaan narsismiin...
sillä uskon, että kaikissa meissä sitä on...ja erityisesti kannattaa pysähtyä niiden taustalla vaikuttavien tunteiden äärelle...kun koemme loukkaantumisen/vaille jäämisen tunteita...
Itse ajattelen niinkin, että "me narsistin uhrit" olemme myös ...ns. oman elämämme/omien valintojemme uhreja..."http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html2
Edelliseen linkki josta lainaukset on peräisin... - lottamari<3
18+13=31 kirjoitti:
"Minä taas väitän, että narsistin uhri, jos hän on narsistin uhri ei koskaan voi tulla narsistia, siihen ei kasveta, eikä siihen opita. Naristista ei myöskään tule uhrin uhria tai jotain muuta."
Niin jos puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ns. paksunahkaisesta narsistista, jota kaiketi tarkoitamme narsistista puhuessamme...niin tuskin kenestäkään aikuisena enää sellaista tulee...
Mutta uskon kyllä, että "jotain" saattaa uhriin tarttua...asian on tuonut esille myös Vaknin kirjoituksissaan...
"Narsisti on läsnä aaveen lailla kauan senkin jälkeen kun hän on kadonnut fyysisesti. Tämä on todellinen vaara, jonka narsistin uhrit joutuvat kohtaamaan: että he tulevat hänen kaltaisikseen, katkeriksi, itsekeskeisiksi, epäempaattisiksi. Tämä on narsistin viimeinen kumarrus estradilla, ikään kuin ylimääräinen kappale taputusten jälkeen"
Mitä taas narsistin uhriutumiseen tulee...niin käsittääkseni narsisti hyvinkin tuntee itsensä uhriksi syystä, ettei hänen valitsemansa esine toimikkaan aina niin kuin hän haluaisi..
".Narsisti kokee kumppaninsa ainoastaan Narsistisen Lähteen lähteeksi, välineeksi, oman itsensä jatkeeksi. On käsittämätöntä että - narsistin jatkuvan läsnäolon suojelemana - tällainen työkalu toimisi väärin. Narsisti kokee kumppaninsa tarpeet ja surut uhkauksina ja loukkauksina"
Noh Salomaan kirjaa en ole lukenut, mutta olen tutustunut joihinkin hänen ajatuksiinsa aiheesta netissä Naistenkartanon sivuilla...
Mutta ajattelisin, että on turhaa väitellä kenen narsisti on "oikea" tai kuka on "oikeanlainen" uhri...tärkeintä kaiketi lienee...tutustua itseensä, narsismiin liittyen myös siihen omaan narsismiin...
sillä uskon, että kaikissa meissä sitä on...ja erityisesti kannattaa pysähtyä niiden taustalla vaikuttavien tunteiden äärelle...kun koemme loukkaantumisen/vaille jäämisen tunteita...
Itse ajattelen niinkin, että "me narsistin uhrit" olemme myös ...ns. oman elämämme/omien valintojemme uhreja...Sam Vaknin oli itse narsisti, mutta ei uhri, joten hänellä ei myöskään ole muuta tietoa kuin vain se mitä hän itsestään osaa ajatella, muu on kuvitelmaa. Kun on itse elänyt luonnehäiriöisen kanssa puolet elämästään kuten moni.... on siinä ajassa oppinut paljon sekä narsistista että omasta itsestään. Uhrin luonteesta riippuu onko hän taipuvainen katkeruuteen, vihaan ja kostoon ja antaako itsessään vallan omille narsistisille piirteilleen. Näitä ei kuitenkaan narsisti välttämättä saa aikaan, se on narsistin omahyväisyyttä kuvitella niin olevan, että hänellä muka olisi valta muuttaa ketään pysyvästi tai saada uhri valtaansa niin, että tästä tulisi hänen kaltaisensa ja hän voisi tyytyväisenä kumartaa nättämöllä ja poistua pois....
ei, Sam poika ei tiedä ihmisestä kaikkea vaikka ehkä narsistisesti niin luuleekin. Narsisti ei ole kaikkivaltias vaan lähinnä omien kuvitelmiensa vanki... - 1+14=15
lottamari<3 kirjoitti:
Sam Vaknin oli itse narsisti, mutta ei uhri, joten hänellä ei myöskään ole muuta tietoa kuin vain se mitä hän itsestään osaa ajatella, muu on kuvitelmaa. Kun on itse elänyt luonnehäiriöisen kanssa puolet elämästään kuten moni.... on siinä ajassa oppinut paljon sekä narsistista että omasta itsestään. Uhrin luonteesta riippuu onko hän taipuvainen katkeruuteen, vihaan ja kostoon ja antaako itsessään vallan omille narsistisille piirteilleen. Näitä ei kuitenkaan narsisti välttämättä saa aikaan, se on narsistin omahyväisyyttä kuvitella niin olevan, että hänellä muka olisi valta muuttaa ketään pysyvästi tai saada uhri valtaansa niin, että tästä tulisi hänen kaltaisensa ja hän voisi tyytyväisenä kumartaa nättämöllä ja poistua pois....
ei, Sam poika ei tiedä ihmisestä kaikkea vaikka ehkä narsistisesti niin luuleekin. Narsisti ei ole kaikkivaltias vaan lähinnä omien kuvitelmiensa vanki..."Uhrin luonteesta riippuu onko hän taipuvainen katkeruuteen, vihaan ja kostoon ja antaako itsessään vallan omille narsistisille piirteilleen."
niin tuossa miten itsekin ajattelen...
"Näitä ei kuitenkaan narsisti välttämättä saa aikaan, se on narsistin omahyväisyyttä kuvitella niin olevan, että hänellä muka olisi valta muuttaa ketään pysyvästi"
Tuskin kukaan niin ajatteleekaan, että narsisti pelkästään henkilönä tuon saa aikaan...vaan kyllä se uhri itse...
en usko että Vakninkaan tuota kohtaa niin tarkoitti...että kirjaimellisesti narsisti henkilönä muuttaa toisen ihmisen itsensä kaltaiseksi...
vaan kyse on juurkin tuosta...että jos ihminen jää vihaan ja katkeruuteen, antaa itse vallan narsistisille piirteilleen...
Niin hän itse muuttuu narsistin kaltaiseksi...ilkeäksi, katkeraksi, kaunaiseksi...
Ajattelisin vielä niinkin, että tuo muutos...tuleminen narsistin kaltaiseksi...tapahtuu monesti vasta jälkikäteen...varsinkin jos ei ymmärrä kokonaisuutta, sitä mikä kuuluu toisen vastuulle, mikä omaan...vaan jää pelkästään syyttelemään toista/muita...
Että kyllä se ihmisessä tapahtuva muutos, oli ny hyvään tai huonoon suuntaan...tapahtuu ihmisessä itsessään, hänen omien valintojensa/ajattelutapojensa kautta...
Sitä en tiedä...kuvitteleeko narsisti itse pystyneensä muuttamaan toisen ihmisen...ainakin moni narsistin kummppaniksi/uhriksi itseään kutsuva luulee siihen pystyvänsä...
Mitä tulee tuohon narsistin kumarrukseen..."iloon" siitä, että muutkin ovat hänen kaltaisiaan...niin näkyyhän se joskus täälläkin...esim. plussia sataa...joihinkin ilkeämielisiin/mitätöiviin kommentteihin roppakaupalla...
ja jos peräänkuulutat/otat esille uhriksi itseään kutsuvan oman vastuun valinnoistaan/virheistään ...niin miinuksia satelee...uhreiltako? vaiko narsistisen ajattelutavan omaksuneilta uhreilta?(ei minussa mitään vikaa ole/kaikki on sen toisen/narsistin syytä)
kaikkihan me tiedämme, että myös narsistit nimittelevät uhrejaan narsisteiksi...
että joo...kumpi oli ensin muna vaiko kana...uhri vaiko narsisti...
jos ajatellaan että narsistikin on jonkun/lapsuutensa/vanhempiensa uhri...
että voi uhristakin tulla narsisti, ma luulen... - 6+6=12
1+14=15 kirjoitti:
"Uhrin luonteesta riippuu onko hän taipuvainen katkeruuteen, vihaan ja kostoon ja antaako itsessään vallan omille narsistisille piirteilleen."
niin tuossa miten itsekin ajattelen...
"Näitä ei kuitenkaan narsisti välttämättä saa aikaan, se on narsistin omahyväisyyttä kuvitella niin olevan, että hänellä muka olisi valta muuttaa ketään pysyvästi"
Tuskin kukaan niin ajatteleekaan, että narsisti pelkästään henkilönä tuon saa aikaan...vaan kyllä se uhri itse...
en usko että Vakninkaan tuota kohtaa niin tarkoitti...että kirjaimellisesti narsisti henkilönä muuttaa toisen ihmisen itsensä kaltaiseksi...
vaan kyse on juurkin tuosta...että jos ihminen jää vihaan ja katkeruuteen, antaa itse vallan narsistisille piirteilleen...
Niin hän itse muuttuu narsistin kaltaiseksi...ilkeäksi, katkeraksi, kaunaiseksi...
Ajattelisin vielä niinkin, että tuo muutos...tuleminen narsistin kaltaiseksi...tapahtuu monesti vasta jälkikäteen...varsinkin jos ei ymmärrä kokonaisuutta, sitä mikä kuuluu toisen vastuulle, mikä omaan...vaan jää pelkästään syyttelemään toista/muita...
Että kyllä se ihmisessä tapahtuva muutos, oli ny hyvään tai huonoon suuntaan...tapahtuu ihmisessä itsessään, hänen omien valintojensa/ajattelutapojensa kautta...
Sitä en tiedä...kuvitteleeko narsisti itse pystyneensä muuttamaan toisen ihmisen...ainakin moni narsistin kummppaniksi/uhriksi itseään kutsuva luulee siihen pystyvänsä...
Mitä tulee tuohon narsistin kumarrukseen..."iloon" siitä, että muutkin ovat hänen kaltaisiaan...niin näkyyhän se joskus täälläkin...esim. plussia sataa...joihinkin ilkeämielisiin/mitätöiviin kommentteihin roppakaupalla...
ja jos peräänkuulutat/otat esille uhriksi itseään kutsuvan oman vastuun valinnoistaan/virheistään ...niin miinuksia satelee...uhreiltako? vaiko narsistisen ajattelutavan omaksuneilta uhreilta?(ei minussa mitään vikaa ole/kaikki on sen toisen/narsistin syytä)
kaikkihan me tiedämme, että myös narsistit nimittelevät uhrejaan narsisteiksi...
että joo...kumpi oli ensin muna vaiko kana...uhri vaiko narsisti...
jos ajatellaan että narsistikin on jonkun/lapsuutensa/vanhempiensa uhri...
että voi uhristakin tulla narsisti, ma luulen..."että voi uhristakin tulla narsisti, ma luulen... "
tuolla ajatuksella tarkoitan tuota samaa, mikää on ketjun aloituksessa...minkä Salomaa tuo esille tähän tapaan ... "Sama henkilö voi muuttua ihmissuhteesta toiseen narsistista uhriksi ja päinvastoin, tai hän voi ilmentää samassa suhteessa vaihtelevasti näitä molempia rooleja."
En tarkoita ihan piintynyttä personallisuushäiriötä...en usko että NPH miksikään muuttuu...vaikka esittäisikin välillä uhria...
että kannattaa niitä omia ajattelu-ja käyttätymismallejaan työstää...ettei tietämätttään/huomaamattaan omaksu "liikaa" niitä narsistiia piirteitä... - lottamari<3
6+6=12 kirjoitti:
"että voi uhristakin tulla narsisti, ma luulen... "
tuolla ajatuksella tarkoitan tuota samaa, mikää on ketjun aloituksessa...minkä Salomaa tuo esille tähän tapaan ... "Sama henkilö voi muuttua ihmissuhteesta toiseen narsistista uhriksi ja päinvastoin, tai hän voi ilmentää samassa suhteessa vaihtelevasti näitä molempia rooleja."
En tarkoita ihan piintynyttä personallisuushäiriötä...en usko että NPH miksikään muuttuu...vaikka esittäisikin välillä uhria...
että kannattaa niitä omia ajattelu-ja käyttätymismallejaan työstää...ettei tietämätttään/huomaamattaan omaksu "liikaa" niitä narsistiia piirteitä...Mutta, mutta..nyt ei voidakaan puhua samasta asiasta kahden eri persoonallisuuden välillä. NPH on muutakin kuin vain lapsena kaltoin kohdeltu, laiminlyöty, hylätty, koulukiusattu lapsi. Jokainen tämän tyyppinen ihminen ilmentää jossain määrin katkeruutta, inhoa ja tyytymättömyyttä, mutta täytyy muistaa mikä on normaalin kiusatun ja epänormaalin empaatittoman ihmisen välinen ero. Ei empatiakykyisestä tule epäempaatitonta narsistia koskaan ja jos hän välillä osoittaakin tyytymättömyyttään ja halveksuntaansa, niin se on vain normaali reaktio sille, että osaamme pitää puoliamme ja välitämme itsestämme.
Uhrista ei tule narsistia, eikä päinvastoin vaikka kuinka yrittäisitte sitä kääntää ja vääntää, kysymys on uhrin oikeudesta tuntea vihaa, katkeruutta ja purkaa näitä tunteita, jotka ovat normaali reaktio ja jonka kautta eheytyminen voi alkaa.
Narsisti sitä vastoin ei opi empatiaa, jos häneltä se vajaan tunneälynsä ansiosta puuttuu. Hän voi tajuta tilansa, mutta hän ei voi päästä empaatittomana koskaan ymmärtämään ja tuntemaan millaista on tuntea syyllisyyttä.
Minä en myöskään ole lukenut Satomaan kirjaa enkä tiedä mitä se sisällään pitää. Uskon silti että on peruskirja siitä miten kaltoin kohdellusta ihmisestä voi tulla joko katkera tai hän ei tuhlaa voimavarojansa katkeruuteen vaan panostaa oman itsensä hyvinvointiin ja uudelleen arvio tilanteensa ja mahdollisuutensa jatkaa täysipainoista elämää uusin eväin. - 15+13=28
lottamari<3 kirjoitti:
Mutta, mutta..nyt ei voidakaan puhua samasta asiasta kahden eri persoonallisuuden välillä. NPH on muutakin kuin vain lapsena kaltoin kohdeltu, laiminlyöty, hylätty, koulukiusattu lapsi. Jokainen tämän tyyppinen ihminen ilmentää jossain määrin katkeruutta, inhoa ja tyytymättömyyttä, mutta täytyy muistaa mikä on normaalin kiusatun ja epänormaalin empaatittoman ihmisen välinen ero. Ei empatiakykyisestä tule epäempaatitonta narsistia koskaan ja jos hän välillä osoittaakin tyytymättömyyttään ja halveksuntaansa, niin se on vain normaali reaktio sille, että osaamme pitää puoliamme ja välitämme itsestämme.
Uhrista ei tule narsistia, eikä päinvastoin vaikka kuinka yrittäisitte sitä kääntää ja vääntää, kysymys on uhrin oikeudesta tuntea vihaa, katkeruutta ja purkaa näitä tunteita, jotka ovat normaali reaktio ja jonka kautta eheytyminen voi alkaa.
Narsisti sitä vastoin ei opi empatiaa, jos häneltä se vajaan tunneälynsä ansiosta puuttuu. Hän voi tajuta tilansa, mutta hän ei voi päästä empaatittomana koskaan ymmärtämään ja tuntemaan millaista on tuntea syyllisyyttä.
Minä en myöskään ole lukenut Satomaan kirjaa enkä tiedä mitä se sisällään pitää. Uskon silti että on peruskirja siitä miten kaltoin kohdellusta ihmisestä voi tulla joko katkera tai hän ei tuhlaa voimavarojansa katkeruuteen vaan panostaa oman itsensä hyvinvointiin ja uudelleen arvio tilanteensa ja mahdollisuutensa jatkaa täysipainoista elämää uusin eväin."kysymys on uhrin oikeudesta tuntea vihaa, katkeruutta ja purkaa näitä tunteita, jotka ovat normaali reaktio ja jonka kautta eheytyminen voi alkaa"
niin...en kiistä tuota, mutta toisaalla kuvasin jatkumoa...mies lyö vaimoaan, vaimo tiuskii ja tukistelee lapsiaan, lapsi potkaisee koiraa, joka peloissaan hyökkää lähes jokaisen vastaantulijan kimppuun...
Periaatteessa kaikki voivat oikeuttaa tekonsa sillä, että heitä on itseeänkin kohdeltu huonosti...heihin on sattunut...jos ajatellaan että miehelläkin on väkivallan sävyttämä perhetausta...
Mutta ovatko uo kaikki tekonsa "oiekeuttajat" empatiakyvyttömiä...jos eivät ole...vaan käsittävät että toiseen sattuu yhtälailla...(tiedän miltä sinusta tuntuu, kun lyön) niin millä he oikeuttavat tekonsa...
Noh...alkaa mennä jo etiikan puolelle. joka on myös kiintoisa aihe... josta tulee mieleeni muinoin lukemiani ajatuksia anteeksiantamisesta...kenelle pitää antaa anteeksi...
"Anteeksianto
Tehtyään teon, joka on mielestään väärin jotain toista kohtaan ihmiselle tulee usein tarve pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö ei yleensä saa tekoa tekemättömäksi, mutta se voi tuoda tekijälle mielenrauhan, jonka hän on menettänyt karmisesti huonon teon tekemisen vuoksi. Anteeksipyyntö on tietysti karmisesti hyvä teko.
On kuitenkin tärkeää huomata, ettei anteeksiannon vapautusta tapahdu siksi, että tuo toinen antaa anteeksi, vaan oleellisesti siksi, että tekijä antaa anteeksi itselleen. toisen anteeksianto auttoi häntä kokemaan oman anteeksiannon oikeutuksen.
On sanottu, että ihminen käy jatkuvasti karmista oikeudenkäyntiä, jossa hän on itse syytetty, syyttäjä, puolustusasianajaja ja tuomari"
http://koti.mbnet.fi/jukihong/filosofia/ff4/karmanlaki.htm
että monenlaista lukemista sitä löytyy niin narsismista kuin ihmisenä olemisesta...joihin kumpaankaan tuskin löytyy yhtä ainoaa teoriaa... - lottamari<3
15+13=28 kirjoitti:
"kysymys on uhrin oikeudesta tuntea vihaa, katkeruutta ja purkaa näitä tunteita, jotka ovat normaali reaktio ja jonka kautta eheytyminen voi alkaa"
niin...en kiistä tuota, mutta toisaalla kuvasin jatkumoa...mies lyö vaimoaan, vaimo tiuskii ja tukistelee lapsiaan, lapsi potkaisee koiraa, joka peloissaan hyökkää lähes jokaisen vastaantulijan kimppuun...
Periaatteessa kaikki voivat oikeuttaa tekonsa sillä, että heitä on itseeänkin kohdeltu huonosti...heihin on sattunut...jos ajatellaan että miehelläkin on väkivallan sävyttämä perhetausta...
Mutta ovatko uo kaikki tekonsa "oiekeuttajat" empatiakyvyttömiä...jos eivät ole...vaan käsittävät että toiseen sattuu yhtälailla...(tiedän miltä sinusta tuntuu, kun lyön) niin millä he oikeuttavat tekonsa...
Noh...alkaa mennä jo etiikan puolelle. joka on myös kiintoisa aihe... josta tulee mieleeni muinoin lukemiani ajatuksia anteeksiantamisesta...kenelle pitää antaa anteeksi...
"Anteeksianto
Tehtyään teon, joka on mielestään väärin jotain toista kohtaan ihmiselle tulee usein tarve pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö ei yleensä saa tekoa tekemättömäksi, mutta se voi tuoda tekijälle mielenrauhan, jonka hän on menettänyt karmisesti huonon teon tekemisen vuoksi. Anteeksipyyntö on tietysti karmisesti hyvä teko.
On kuitenkin tärkeää huomata, ettei anteeksiannon vapautusta tapahdu siksi, että tuo toinen antaa anteeksi, vaan oleellisesti siksi, että tekijä antaa anteeksi itselleen. toisen anteeksianto auttoi häntä kokemaan oman anteeksiannon oikeutuksen.
On sanottu, että ihminen käy jatkuvasti karmista oikeudenkäyntiä, jossa hän on itse syytetty, syyttäjä, puolustusasianajaja ja tuomari"
http://koti.mbnet.fi/jukihong/filosofia/ff4/karmanlaki.htm
että monenlaista lukemista sitä löytyy niin narsismista kuin ihmisenä olemisesta...joihin kumpaankaan tuskin löytyy yhtä ainoaa teoriaa...Siis, kyky tuntea vihaa väärin-ja kaltoin kohtelua kohtaan ei tarkoita, että jatkamme saamaamme huonoa kohtelua eteenpäin vaan ne tunteet mitä sisällämme ovat, niiden pitää päästä ulos, ne pitää käsitellä ja niiden kohteena ei tarvitse olla ketään henkilökohtaisesti vaan ihan vaikka purkaa se paha terapeuttisesti johonkin ei elävään.
Kuten täällä ollaan monasti todettu, joillekin kirjoittaminen, vertaistuki, musiikki, liikunta, taiteet jne,...ovat keinoja, joilla voi purkaa omaa sisäistä ajatusmaailmaansa.
Anteeksi ei voi antaa ennen kuin on ymmärtänyt mitä pitää antaa anteeksi ja miksi. Mielenrauha ei tule myöskään ilman vihan ja surun purkamista vaan se kaikki pitää ajaa itsestä ensin ulos, puhdistua, hyväksyä ja ymmärtää elämän tarkoitus. Tarkoitus ei ole vain loputtomasti vihata tai rakastaa vaan kaikelle on annettu aikansa. Se meidän tulee ymmärtää. - erilaisia narsisteja
6+6=12 kirjoitti:
"että voi uhristakin tulla narsisti, ma luulen... "
tuolla ajatuksella tarkoitan tuota samaa, mikää on ketjun aloituksessa...minkä Salomaa tuo esille tähän tapaan ... "Sama henkilö voi muuttua ihmissuhteesta toiseen narsistista uhriksi ja päinvastoin, tai hän voi ilmentää samassa suhteessa vaihtelevasti näitä molempia rooleja."
En tarkoita ihan piintynyttä personallisuushäiriötä...en usko että NPH miksikään muuttuu...vaikka esittäisikin välillä uhria...
että kannattaa niitä omia ajattelu-ja käyttätymismallejaan työstää...ettei tietämätttään/huomaamattaan omaksu "liikaa" niitä narsistiia piirteitä...Kyllä narsisti voi yhtä lailla joutua uhrin asemaan, ainakin eksäni oli joutunut.
Henkilö jolla on näitä narsistisia ongelmia ja on narsisti, voi todella joutua uhriksi.
Narsismi on osittain päällekkäinen epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa, joka on niin ikään narsistinen häiriö. Niitä on vaikea toisinaan erottaakin.
Epävakaassa pers.häiriötä on kutsuttu aikoinaan rajatilaksi, kysymys on minuuden rajojen hahmottamisen ongelmasta (kuten myös narsisimissa F60.8).
Kun minuus ei hahmotu, tulee kaikenlaisia ongelmia, jotka ilmenevät monin eri tavoin. Ja ne satuttavat myös narsistia itseään.
Ja vaikka tämä palsta on täynnä niitä, jotka ovat todella tulleet hyväksikäytetyiksi ja henkisesti pahoinpidellyiksi, täytyy muistaa, että on olemassa myös erilaisia narsisteja. Ja hekin - kuten me uhrit kaikki - ovat ihmisiä. Mutta heidän minänsä on hauras ja haavoittunut - ja valitettavasti se haavoittuvaisuus saattaa ilmentyä ikävällä tavalla - kaatua lähimmän niskaan. - 16+15=31
erilaisia narsisteja kirjoitti:
Kyllä narsisti voi yhtä lailla joutua uhrin asemaan, ainakin eksäni oli joutunut.
Henkilö jolla on näitä narsistisia ongelmia ja on narsisti, voi todella joutua uhriksi.
Narsismi on osittain päällekkäinen epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa, joka on niin ikään narsistinen häiriö. Niitä on vaikea toisinaan erottaakin.
Epävakaassa pers.häiriötä on kutsuttu aikoinaan rajatilaksi, kysymys on minuuden rajojen hahmottamisen ongelmasta (kuten myös narsisimissa F60.8).
Kun minuus ei hahmotu, tulee kaikenlaisia ongelmia, jotka ilmenevät monin eri tavoin. Ja ne satuttavat myös narsistia itseään.
Ja vaikka tämä palsta on täynnä niitä, jotka ovat todella tulleet hyväksikäytetyiksi ja henkisesti pahoinpidellyiksi, täytyy muistaa, että on olemassa myös erilaisia narsisteja. Ja hekin - kuten me uhrit kaikki - ovat ihmisiä. Mutta heidän minänsä on hauras ja haavoittunut - ja valitettavasti se haavoittuvaisuus saattaa ilmentyä ikävällä tavalla - kaatua lähimmän niskaan."Ja vaikka tämä palsta on täynnä niitä, jotka ovat todella tulleet hyväksikäytetyiksi ja henkisesti pahoinpidellyiksi, täytyy muistaa, että on olemassa myös erilaisia narsisteja. Ja hekin - kuten me uhrit kaikki - ovat ihmisiä."
niin tämän nettielämän myötä saattaa joskus unohtua sekin asia, että kommentoidessaan jollekkin...että siellä vastapuolella on aina kuitenkin ihminen...jolla on tunteet...narsistillakin on...
Tiedä sitten...voiko sitä ajatella niin, että mitä väliä sillä on...mitä netissä sanoo...kehen sen pahan olonsa purkaa...kun ei sitä ihmistä tunne ja hänen reagointiaan näe... - lottamari<3
erilaisia narsisteja kirjoitti:
Kyllä narsisti voi yhtä lailla joutua uhrin asemaan, ainakin eksäni oli joutunut.
Henkilö jolla on näitä narsistisia ongelmia ja on narsisti, voi todella joutua uhriksi.
Narsismi on osittain päällekkäinen epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa, joka on niin ikään narsistinen häiriö. Niitä on vaikea toisinaan erottaakin.
Epävakaassa pers.häiriötä on kutsuttu aikoinaan rajatilaksi, kysymys on minuuden rajojen hahmottamisen ongelmasta (kuten myös narsisimissa F60.8).
Kun minuus ei hahmotu, tulee kaikenlaisia ongelmia, jotka ilmenevät monin eri tavoin. Ja ne satuttavat myös narsistia itseään.
Ja vaikka tämä palsta on täynnä niitä, jotka ovat todella tulleet hyväksikäytetyiksi ja henkisesti pahoinpidellyiksi, täytyy muistaa, että on olemassa myös erilaisia narsisteja. Ja hekin - kuten me uhrit kaikki - ovat ihmisiä. Mutta heidän minänsä on hauras ja haavoittunut - ja valitettavasti se haavoittuvaisuus saattaa ilmentyä ikävällä tavalla - kaatua lähimmän niskaan.Niin, nyt pitää vaan muistaa erottaa toisistaan ne synnynnäiset ja traumaperäiset luonnehäiriöt sillä ne ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Traumaperäisessä häiriössä peroonallisuudessa on tapahtunut muutoksia, jotka ovat aiheutuneet erilaisista traumaattisista ja ikävistä kokemuksista, mutta siinä kysymys ei ole synnynnäiselle luonnehäirölle ominaisesta piirteestä, jossa persoona on kykenemätön muuttumaan vajaan tunneälynsä ja empatiakyvyttömyytensä vuoksi. Toista voidaan kohtuu hyvin hoitaa, mutta toista ei.
Todellisen empatiakyvyttömän tunneälyltään vajaan kyllä erottaa ihan normaalista ja sellaisesta traumatisoituneesta persoonasta, jonka minuus on trauman vuoksi häiriintynyt.
Olemme kaikki inhimillisiä ihmisiä ja haavoittuvia kukin tavallamme, toisella on herkkä luonne, toinen on vahvempi. Kukaan ei voi etukäteen tietää millaisen ihmisen kanssa keskustelee ja jokainen tekee sen omalla temperamentillaan ja ehkä se tekeekin elämästä niin vaikean tai mielenkiintoisen ihan sen mukaan miten kukin sen itse kokee. - kaipaa tietoa
lottamari<3 kirjoitti:
Niin, nyt pitää vaan muistaa erottaa toisistaan ne synnynnäiset ja traumaperäiset luonnehäiriöt sillä ne ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Traumaperäisessä häiriössä peroonallisuudessa on tapahtunut muutoksia, jotka ovat aiheutuneet erilaisista traumaattisista ja ikävistä kokemuksista, mutta siinä kysymys ei ole synnynnäiselle luonnehäirölle ominaisesta piirteestä, jossa persoona on kykenemätön muuttumaan vajaan tunneälynsä ja empatiakyvyttömyytensä vuoksi. Toista voidaan kohtuu hyvin hoitaa, mutta toista ei.
Todellisen empatiakyvyttömän tunneälyltään vajaan kyllä erottaa ihan normaalista ja sellaisesta traumatisoituneesta persoonasta, jonka minuus on trauman vuoksi häiriintynyt.
Olemme kaikki inhimillisiä ihmisiä ja haavoittuvia kukin tavallamme, toisella on herkkä luonne, toinen on vahvempi. Kukaan ei voi etukäteen tietää millaisen ihmisen kanssa keskustelee ja jokainen tekee sen omalla temperamentillaan ja ehkä se tekeekin elämästä niin vaikean tai mielenkiintoisen ihan sen mukaan miten kukin sen itse kokee."Todellisen empatiakyvyttömän tunneälyltään vajaan kyllä erottaa ihan normaalista ja sellaisesta traumatisoituneesta persoonasta, jonka minuus on trauman vuoksi häiriintynyt."
lottamari, onko sinulla jotain tietoa, että on kahdenlaisia narsisitisia persoonallisuushäiriöitä? Mistä voi lukea? Miten voi diagnosoida?
Eivätkö kaikki narsistiset häiriöt ole nykyteorioitten mukaan syntyneet varhaisen vuorovaikutuksen traumatisoitumisessa? Mikä on synnynnäinen persoonahäiriö - eihän persoonaa edes ole teorioiden mukaan ennen kolmatta ikävuotta... jolloin minuus erottuu...
Tiedän, että on esim. kannabiksen yms. aiheuttamaa narsismia ja käytöshäiriöitä - aivot saattavat varhaisen käytön aloittamisen vuoksi vaurioitua... - lottamari<3
kaipaa tietoa kirjoitti:
"Todellisen empatiakyvyttömän tunneälyltään vajaan kyllä erottaa ihan normaalista ja sellaisesta traumatisoituneesta persoonasta, jonka minuus on trauman vuoksi häiriintynyt."
lottamari, onko sinulla jotain tietoa, että on kahdenlaisia narsisitisia persoonallisuushäiriöitä? Mistä voi lukea? Miten voi diagnosoida?
Eivätkö kaikki narsistiset häiriöt ole nykyteorioitten mukaan syntyneet varhaisen vuorovaikutuksen traumatisoitumisessa? Mikä on synnynnäinen persoonahäiriö - eihän persoonaa edes ole teorioiden mukaan ennen kolmatta ikävuotta... jolloin minuus erottuu...
Tiedän, että on esim. kannabiksen yms. aiheuttamaa narsismia ja käytöshäiriöitä - aivot saattavat varhaisen käytön aloittamisen vuoksi vaurioitua...En puhunutkaan synnynnäisestä persoonahäiriöstä,..persoonahan voi häiriintyä vaikka aikuisiällä, jos joutuu rankkoja asioita kohtaamaan ja kestämään elämässään.
Synnynnäistä luonnehäiriöissä on se, että niissä takana aina on vajaa tunneäly ja siten kykenemättömyys tuntea empatiaa, oikeanlaista syyllisyyttä, myötäelämistä ja tunteiden kohtaamisen vastavuoroisuutta. Minulla itselläni on käsitys, että tämä on perinnöllistä ja siksi vakaa ja parantumaton tila. Minusta tunneälyä ei voida opetella tai oppia se on meissä jo varhaisessa kehitysvaiheessa saatu luonne ominaisuus, joka toisille on jäänyt heikosti kehittymättä toiset taas ovat hyvinkin tunteikkaita. Tämä on siis vain minun käsitykseni asiasta, eikä asiantuntijoiden. Puhun omasta pitkästä kokemuksesta näiden asioiden äärellä, mutta ne eivät välttämättä ole kaikkien asiantuntijoiden mielestä näin. Osa tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, että geenit ovat luonnehäiriöissäkin määräävässä osassa. Puollan tätä kantaa ja se on minunkin näkemykseni asiasta.
Yleensä nämä vaikeat asiat kohdataan jo lapsena ja siksi lapsesta voi kehittyä uhmakas tai hiljainen sisäänpäin kääntynyt tmv, mutta jos kysymys on vaan kasvatuksessa saadusta itsetuntoon vaikuttavista traumoista, niin niistä on myöhemmin mahdollisuus toipua ja selvitä ja saada persoonansa vahvistettua, jos asiat kohdataan, käsitellään perinpohjin ja niihin aletaan käyttää toisenlaista ajattelutapaa.
Synnäisesti tunneälyltään vajaa ei voi koskaan oppia ymmärtämään empatiaa, toisen ihmisen tunnemaailmaa ja osata myötäelää, sillä hänellä vaan ei ole niitä työkaluja annettu mitä työkalupakissa pitäisi olla, jotta rakennelma olisi ja pysyisi tasapainossa. On vaan vasara, jolla lyödään kaikkea, mutta ei mitään millä korjata syntyneitä vahinkoja,..saumalaasti ja kittausaine, teipit ja liimat puuttuvat. - 13+18=31
lottamari<3 kirjoitti:
En puhunutkaan synnynnäisestä persoonahäiriöstä,..persoonahan voi häiriintyä vaikka aikuisiällä, jos joutuu rankkoja asioita kohtaamaan ja kestämään elämässään.
Synnynnäistä luonnehäiriöissä on se, että niissä takana aina on vajaa tunneäly ja siten kykenemättömyys tuntea empatiaa, oikeanlaista syyllisyyttä, myötäelämistä ja tunteiden kohtaamisen vastavuoroisuutta. Minulla itselläni on käsitys, että tämä on perinnöllistä ja siksi vakaa ja parantumaton tila. Minusta tunneälyä ei voida opetella tai oppia se on meissä jo varhaisessa kehitysvaiheessa saatu luonne ominaisuus, joka toisille on jäänyt heikosti kehittymättä toiset taas ovat hyvinkin tunteikkaita. Tämä on siis vain minun käsitykseni asiasta, eikä asiantuntijoiden. Puhun omasta pitkästä kokemuksesta näiden asioiden äärellä, mutta ne eivät välttämättä ole kaikkien asiantuntijoiden mielestä näin. Osa tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, että geenit ovat luonnehäiriöissäkin määräävässä osassa. Puollan tätä kantaa ja se on minunkin näkemykseni asiasta.
Yleensä nämä vaikeat asiat kohdataan jo lapsena ja siksi lapsesta voi kehittyä uhmakas tai hiljainen sisäänpäin kääntynyt tmv, mutta jos kysymys on vaan kasvatuksessa saadusta itsetuntoon vaikuttavista traumoista, niin niistä on myöhemmin mahdollisuus toipua ja selvitä ja saada persoonansa vahvistettua, jos asiat kohdataan, käsitellään perinpohjin ja niihin aletaan käyttää toisenlaista ajattelutapaa.
Synnäisesti tunneälyltään vajaa ei voi koskaan oppia ymmärtämään empatiaa, toisen ihmisen tunnemaailmaa ja osata myötäelää, sillä hänellä vaan ei ole niitä työkaluja annettu mitä työkalupakissa pitäisi olla, jotta rakennelma olisi ja pysyisi tasapainossa. On vaan vasara, jolla lyödään kaikkea, mutta ei mitään millä korjata syntyneitä vahinkoja,..saumalaasti ja kittausaine, teipit ja liimat puuttuvat."Osa tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, että geenit ovat luonnehäiriöissäkin määräävässä osassa. Puollan tätä kantaa ja se on minunkin näkemykseni asiasta."
Niin mielipiteitä on laidasta laitaan...tässä jonkun ihmisen pohdintaa aiheeseen liittyen...ja mieluusti itse samaistun tuohon lainaamani tekstiosion loppulauseeseen...
"Mutta tärkeä seikka on se, että mikään yksittäinen tekijä ei riitä tekemään ihmisestä pahaa."
"Prisma-dokumentissa jokin aika sitten esiteltiin tutkimusta siitä, onko ihminen synnynnäisesti paha. Eräässä testissä testattiin vauvaikäisten valmiuksia tehdä moraalisia valintoja. Suurin osa vauvoista valitsi ns. oikean vaihtoehdon. Dokumentissa esitellyt tulokset ylipäänsä eivät juuri yllätä. Sekään ei yllättänyt, että pahuus on varsin paljon aivorakenteesta kiinni. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että pahuus ei ole vallitseva piirre ihmisessä. Mutta tärkeä seikka on se, että mikään yksittäinen tekijä ei riitä tekemään ihmisestä pahaa."
http://sk24.flockler.com/topic/blogit/lapsensa-kurittajan-pahuus - lottamari<3
13+18=31 kirjoitti:
"Osa tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, että geenit ovat luonnehäiriöissäkin määräävässä osassa. Puollan tätä kantaa ja se on minunkin näkemykseni asiasta."
Niin mielipiteitä on laidasta laitaan...tässä jonkun ihmisen pohdintaa aiheeseen liittyen...ja mieluusti itse samaistun tuohon lainaamani tekstiosion loppulauseeseen...
"Mutta tärkeä seikka on se, että mikään yksittäinen tekijä ei riitä tekemään ihmisestä pahaa."
"Prisma-dokumentissa jokin aika sitten esiteltiin tutkimusta siitä, onko ihminen synnynnäisesti paha. Eräässä testissä testattiin vauvaikäisten valmiuksia tehdä moraalisia valintoja. Suurin osa vauvoista valitsi ns. oikean vaihtoehdon. Dokumentissa esitellyt tulokset ylipäänsä eivät juuri yllätä. Sekään ei yllättänyt, että pahuus on varsin paljon aivorakenteesta kiinni. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että pahuus ei ole vallitseva piirre ihmisessä. Mutta tärkeä seikka on se, että mikään yksittäinen tekijä ei riitä tekemään ihmisestä pahaa."
http://sk24.flockler.com/topic/blogit/lapsensa-kurittajan-pahuusNiin, katsos kun nyt ei oikeastaan olekaan kysymys pelkästä pahuudesta ja siitä mitkä tai mikä tekijä sen tekemiseen on syynä vaan yksinkertaisesti kysymys ei luonnehäiriöisellä ole valinnasta, eikä monista eri tekijöistä vaan ihan yhdestä ainoasta puuttuvasta palasesta - tunneälystä.
Koska, jos ajatellaan tuota sinun teoriaasi, että mikään yksittäinen tekijä ei riitä selittämään tätä luonnehäiriöisen käytöstapaa, jossa vallitsevana piirteenä on pahantahtoisuus....tai ei ehkä niinkään sekään vaan kykenemättömyys toimia tunnetasoisella puolella tasapainoisesti, niin näkisin, että tuo tunneälyn puuttuminen riittää hyvinkin ratkaisevaksi tekijäksi luonnehäiriöisen kaikkeen kummalliseen säätämiseen.
Normaaliin ihmiseen pätee tuo minkä kerrot. Normaali ihminen on aina vapaa valitsemaan hyvän ja pahan välillä, hän tekee ratkaisut omantuntonsa kautta, hän tuntee normi syyllisyyttä ja katuu, hän osaa ajatella tekonsa seurauksia, pyytää anteeksi ja haluaa korjata aiheuttamansa pahan....Näin vain ei ole luonnehäiriöisen kanssa...hänen kanssaan voi käydä moraalisia keskusteluja yökauadet, selittää hänelle mikä on oikein ja mikä on väärin, voi kertoa hänelle, miksi minusta tuntuu pahalta ja odottaa häneltä turhaan vastakaikua....Narsisti alkaa vänkäämään kanssasi, hän alkaa puolustelemaan itseään ja hän keksii mitä kummallisempia selityksiä ja kääntää syyn ja syyllisyytensä sinuun...
Ei hän tee tätä mielestäni tieten tahtoen aina,,.mutta hän ei osaa asettua toisen asemaan kylmän, kovan epäempaattisen luonteensa ansiosta.
Tuo Prisma juttu ei ole se juttu mistä minä nyt keskustelen vaan puhun aivan toisesta asiasta, ehkä et nyt tavoita minun ajatustani tässä asiassa, mutta tiedän kyllä mitä sinä ajat takaa. Se ei kuitenkaan ole nyt se juttu minkä kanssa minä olen olen ollut ja olen tekemisissä. Luonnehäiriössä ei kysymys olennaisesti ole pahuudesta, mutta tiedän että sitä on joskus vaikea selittää ja ymmärtää..mutta jatketaan. - 9+6=15
lottamari<3 kirjoitti:
Niin, katsos kun nyt ei oikeastaan olekaan kysymys pelkästä pahuudesta ja siitä mitkä tai mikä tekijä sen tekemiseen on syynä vaan yksinkertaisesti kysymys ei luonnehäiriöisellä ole valinnasta, eikä monista eri tekijöistä vaan ihan yhdestä ainoasta puuttuvasta palasesta - tunneälystä.
Koska, jos ajatellaan tuota sinun teoriaasi, että mikään yksittäinen tekijä ei riitä selittämään tätä luonnehäiriöisen käytöstapaa, jossa vallitsevana piirteenä on pahantahtoisuus....tai ei ehkä niinkään sekään vaan kykenemättömyys toimia tunnetasoisella puolella tasapainoisesti, niin näkisin, että tuo tunneälyn puuttuminen riittää hyvinkin ratkaisevaksi tekijäksi luonnehäiriöisen kaikkeen kummalliseen säätämiseen.
Normaaliin ihmiseen pätee tuo minkä kerrot. Normaali ihminen on aina vapaa valitsemaan hyvän ja pahan välillä, hän tekee ratkaisut omantuntonsa kautta, hän tuntee normi syyllisyyttä ja katuu, hän osaa ajatella tekonsa seurauksia, pyytää anteeksi ja haluaa korjata aiheuttamansa pahan....Näin vain ei ole luonnehäiriöisen kanssa...hänen kanssaan voi käydä moraalisia keskusteluja yökauadet, selittää hänelle mikä on oikein ja mikä on väärin, voi kertoa hänelle, miksi minusta tuntuu pahalta ja odottaa häneltä turhaan vastakaikua....Narsisti alkaa vänkäämään kanssasi, hän alkaa puolustelemaan itseään ja hän keksii mitä kummallisempia selityksiä ja kääntää syyn ja syyllisyytensä sinuun...
Ei hän tee tätä mielestäni tieten tahtoen aina,,.mutta hän ei osaa asettua toisen asemaan kylmän, kovan epäempaattisen luonteensa ansiosta.
Tuo Prisma juttu ei ole se juttu mistä minä nyt keskustelen vaan puhun aivan toisesta asiasta, ehkä et nyt tavoita minun ajatustani tässä asiassa, mutta tiedän kyllä mitä sinä ajat takaa. Se ei kuitenkaan ole nyt se juttu minkä kanssa minä olen olen ollut ja olen tekemisissä. Luonnehäiriössä ei kysymys olennaisesti ole pahuudesta, mutta tiedän että sitä on joskus vaikea selittää ja ymmärtää..mutta jatketaan."Luonnehäiriössä ei kysymys olennaisesti ole pahuudesta, mutta tiedän että sitä on joskus vaikea selittää ja ymmärtää..mutta jatketaan"
vastaan ihan lonkalta tähän ilman sen kummempia perusteluja/todisteluja...että käsittääkseni normijärjellä varustettu luonnehäiriöinkin tietää tekevänsä väärin...osaa erottaa hyvän ja pahan...mutta hän ei välitä...
että en tiedä, kaiketi sitten pitää pitäytyä siinä ajatuksessa...että hän kuvittelee/luulee olevansa maailman ainut ihminen...eivätkä hänen tekonsa satuta, koska esineillä ei ole tunteita... - ????
9+6=15 kirjoitti:
"Luonnehäiriössä ei kysymys olennaisesti ole pahuudesta, mutta tiedän että sitä on joskus vaikea selittää ja ymmärtää..mutta jatketaan"
vastaan ihan lonkalta tähän ilman sen kummempia perusteluja/todisteluja...että käsittääkseni normijärjellä varustettu luonnehäiriöinkin tietää tekevänsä väärin...osaa erottaa hyvän ja pahan...mutta hän ei välitä...
että en tiedä, kaiketi sitten pitää pitäytyä siinä ajatuksessa...että hän kuvittelee/luulee olevansa maailman ainut ihminen...eivätkä hänen tekonsa satuta, koska esineillä ei ole tunteita...lottamari puhuu varmaan psykopatiasta - se ei ole ollenkaan sama asia kuin narsismi...
- lottamari<3
???? kirjoitti:
lottamari puhuu varmaan psykopatiasta - se ei ole ollenkaan sama asia kuin narsismi...
En puhu psykopatiasta en, mutta yritän selittää tässä sitä, että kun tunneäly on sillä tavalla vajaa, vaikka tietääkin hyvän ja pahan olevan olemassa, mutta näiden tunteiden käsittelykeinot ovat empatiakyvyttömälle vaikeita, koska ei hän tunne sillä samalla tavoin kuin ihminen, joka heti asettuu toisen asemaan, tuntee itsessään toisen kärsimyksen, ottaa tavallaan osan siitä toisen kärsimyksestä itsensä kannettavaksi ja heti miettii keinoja millä tuota toista voisi auttaa, miten helpottaa hänen oloaan. Narsisti ei kykene tekemään mitään, häneen ei tavallaan uppoa tunteet,...otetaan vaikka öljy johon ei vesi sekoitu...
apropoo...aivan, esineellistämällä ihminen ja yksinkertaistamalla asioita on tavallaan narsistin tapa hoidella ihmisiä ja asioita. - 3+11=14
???? kirjoitti:
lottamari puhuu varmaan psykopatiasta - se ei ole ollenkaan sama asia kuin narsismi...
" - se ei ole ollenkaan sama asia kuin narsismi... "
Niin mene ja tiedä mistä sitä itsekään aina puhuu, mutta uskon kyllä, että täällä ihmiset puhuvat eksistään ja ovat nimittäneet heitä narsisteiksi...
Niin tietyllä lailla, luonnehäiriöstäkin riippumatta tietyllä lailla kyseessä on kuitenkin "normaali" ihminen...
uskon kyllä, että narsistikin tuntee tunteensa...mutta ne ovat ehkä niin kauhistuttavia, että hän siirtää ne toisiin ihmisiin/toisten kannettavaksi...
Esim, kateus...hän uskottelee itselleen että mut ovat kateellisia, ei hän...
(tietää kyllä miltä kateus tuntuu)
Syyllisyys...ei kykene kohtaamaan tunteen tasolla omaa syyllisyyttää...vaan syyttää toista...sinä olet syyllinen...
Häpeä...uskon että narsistikin tietää miltä häpeä tuntuu...tunteen musertavuudesta johtuen hän siirtää senkin toisen koettavaksi...pilkkaamalla, ivaamalla, mitätöimällä toista...
Että en usko, että narisistilta tyystin puuttuu tunneäly... - 3+15=18
3+11=14 kirjoitti:
" - se ei ole ollenkaan sama asia kuin narsismi... "
Niin mene ja tiedä mistä sitä itsekään aina puhuu, mutta uskon kyllä, että täällä ihmiset puhuvat eksistään ja ovat nimittäneet heitä narsisteiksi...
Niin tietyllä lailla, luonnehäiriöstäkin riippumatta tietyllä lailla kyseessä on kuitenkin "normaali" ihminen...
uskon kyllä, että narsistikin tuntee tunteensa...mutta ne ovat ehkä niin kauhistuttavia, että hän siirtää ne toisiin ihmisiin/toisten kannettavaksi...
Esim, kateus...hän uskottelee itselleen että mut ovat kateellisia, ei hän...
(tietää kyllä miltä kateus tuntuu)
Syyllisyys...ei kykene kohtaamaan tunteen tasolla omaa syyllisyyttää...vaan syyttää toista...sinä olet syyllinen...
Häpeä...uskon että narsistikin tietää miltä häpeä tuntuu...tunteen musertavuudesta johtuen hän siirtää senkin toisen koettavaksi...pilkkaamalla, ivaamalla, mitätöimällä toista...
Että en usko, että narisistilta tyystin puuttuu tunneäly..."Narsisti ei kykene tekemään mitään, häneen ei tavallaan uppoa tunteet,"
narsisti ei tee mitään toisen hyväksi jos teosta ei ole hänelle itselleen hyöytyä...
Mutta käyttää kyllä tunneälyään...
saadakseen toisesta ihmisestä sitä hyötyä jopa teeskentelemällä tunteita...
onhan sekin merkki tietynlaisesta tunne älykkyydestä, että tietää että toista pitää kehua ja imarrella ensin...saadakseen haluamansa...käsittää että hänen pitää saada toinen ihminen tuntemaan ns. positiivisia tunteita itseään kohtaan...
tietyllä lailla uskon, että jossain vaiheessa tuleva mitätöinti yms. on sekin tietoista toimintaa...hän tietää kyllä mitä tekee...ymmärtää kyllä, että kun ihmistä mitätöidään...ihminen loukkaantuu...hänen itsetuntonsa laskee...siihenhän narsisti pyrkii...
narsisti ymmärtää kyllä että pitää välillä tarjota kepin lisäksi porkkanaa...voisko sanoa hän leikittelee ihmisten tunteilla, ehkä hänestä on mielenkiintoista seurata miten ihmiset reagoivat...miten käsittelevät tunteitaan...
Sillälaillahan sitä välttyy kohtaamasta itseään ja omia tunteitaan... - lottamari<3
3+15=18 kirjoitti:
"Narsisti ei kykene tekemään mitään, häneen ei tavallaan uppoa tunteet,"
narsisti ei tee mitään toisen hyväksi jos teosta ei ole hänelle itselleen hyöytyä...
Mutta käyttää kyllä tunneälyään...
saadakseen toisesta ihmisestä sitä hyötyä jopa teeskentelemällä tunteita...
onhan sekin merkki tietynlaisesta tunne älykkyydestä, että tietää että toista pitää kehua ja imarrella ensin...saadakseen haluamansa...käsittää että hänen pitää saada toinen ihminen tuntemaan ns. positiivisia tunteita itseään kohtaan...
tietyllä lailla uskon, että jossain vaiheessa tuleva mitätöinti yms. on sekin tietoista toimintaa...hän tietää kyllä mitä tekee...ymmärtää kyllä, että kun ihmistä mitätöidään...ihminen loukkaantuu...hänen itsetuntonsa laskee...siihenhän narsisti pyrkii...
narsisti ymmärtää kyllä että pitää välillä tarjota kepin lisäksi porkkanaa...voisko sanoa hän leikittelee ihmisten tunteilla, ehkä hänestä on mielenkiintoista seurata miten ihmiset reagoivat...miten käsittelevät tunteitaan...
Sillälaillahan sitä välttyy kohtaamasta itseään ja omia tunteitaan...Ei tuo ole tunneälyä tuo on manipulointia, täyttä keinottelua, jossa tunteiden kanssa ei ole mitään tekemistä. Ei, ei se mene noin...tai niin, no..luonnehäiriöinen tekee kaiken pelkästään itselleen, itsensä vuoksi, omaa etuaan ajatellen. Hän ei ajattele, että hän tulisi itse onnelliseksi vain ilahduttamalla toista vaan hän miettii, mitä hän saa vastapalvelukseksi, kun tekee niin ja näin...kun hän odottaa itselleen hyvää, hän tekee toiselle mielinkielin, ilman tunnetta.,kun ei mielinkieli auta ja toinen ei välitä, kun tietää tavoitteen ja päämäärän, niin narsisti loukkaantuu, haukkuu ja kaikki ne kauniit valheelliset sanat muuttuvat päinvastaisiksi myrkyllisiksi sanoiksi, joka on kylmää, empaatitonta,hän kokee tulleensa torjutuksi ja hän kiukuttelee kuin pieni lapsi, jonka lepyttämiseen menee kaikki energia...huh.
Ei narsisti oikeastaan pyri mihinkään, hän taistelee voittaakseen, päästäkseen päämääräänsä, saadakseen haluamansa. Kun hän saa sen mitä haluaakin, hän on vähän aikaa tyytyväinen, mutta hän ei kestä pettymyksiä, ei torjuntaa, ei vähättelyä, hänen kilpeään pitää olla aina kiillottamassa, jotta hänellä on tyytyväinen ja hyvä onnellinen olotila. - 18+2=20
lottamari<3 kirjoitti:
Ei tuo ole tunneälyä tuo on manipulointia, täyttä keinottelua, jossa tunteiden kanssa ei ole mitään tekemistä. Ei, ei se mene noin...tai niin, no..luonnehäiriöinen tekee kaiken pelkästään itselleen, itsensä vuoksi, omaa etuaan ajatellen. Hän ei ajattele, että hän tulisi itse onnelliseksi vain ilahduttamalla toista vaan hän miettii, mitä hän saa vastapalvelukseksi, kun tekee niin ja näin...kun hän odottaa itselleen hyvää, hän tekee toiselle mielinkielin, ilman tunnetta.,kun ei mielinkieli auta ja toinen ei välitä, kun tietää tavoitteen ja päämäärän, niin narsisti loukkaantuu, haukkuu ja kaikki ne kauniit valheelliset sanat muuttuvat päinvastaisiksi myrkyllisiksi sanoiksi, joka on kylmää, empaatitonta,hän kokee tulleensa torjutuksi ja hän kiukuttelee kuin pieni lapsi, jonka lepyttämiseen menee kaikki energia...huh.
Ei narsisti oikeastaan pyri mihinkään, hän taistelee voittaakseen, päästäkseen päämääräänsä, saadakseen haluamansa. Kun hän saa sen mitä haluaakin, hän on vähän aikaa tyytyväinen, mutta hän ei kestä pettymyksiä, ei torjuntaa, ei vähättelyä, hänen kilpeään pitää olla aina kiillottamassa, jotta hänellä on tyytyväinen ja hyvä onnellinen olotila."Ei tuo ole tunneälyä tuo on manipulointia"
noh...itse ajattelen niin, että ei voi manipuloida toista...
jos ei ole hajuakaan tunteista...
Kyllä siellä taustalla on laskemointia, että jos sanon, että tykkään susta...niin toinen tulee iloiseksi ja saan haluamani...
manipuoija tietää kyllä...miten toinen reagoi tunteen tasolla...tuohon tykkään susta...
Mutta joo...jäin kyllä miettimään ns. uhrinkin tunneälyä...siinä kohtaa, kun hän alkaa voida huonosti, käsittääkseni silloin koetaan niitä negtiivisia tunteita...
mutta näppärästi sitä vaan moni uhrikin sysää tunteensa sivuun, ei usko niihin...ei suostu/halua tuntea niitä...ei ikäänkuin osaa asettua itseensä...luota tunteisiinsa, kuuntele mitä ne viestivät...
niin en tiedä onko se empatiaa kyvyttömyyttä jos ei suostu tuntemaan toisen kanssa/puolesta toisen tunteita...
Empatiakyvyn ajattelen olevan jotain sellaista, että kykenemme hetkeksi asettumaan toisen asemaan...ymmärrämme toisen tunteita, mutta emme välttämättä samaistu niihin...ota niitä itsellemme...
Se ei ole pelkkää auttamishalua...joskus voi joutua kohtaamaan vihaisia ja pettyneitäkin ihmisiä ja ymmärtämään heidän tunteitaan yrittäen asettua heidän asemaansa ...ilman että tulisimme itse vihaisiksi...
En tiedä...itse ainakin ajattelen niinkin, että vaikka meillä empatiakykyä olisikin, niin on väärin sanoa...t i e d ä n miltä sinusta tuntuu...
En tiedä...silloin kun luulemme tietävämme mitä/miten toinen tuntee ja mitä ei tunne...tai toivomme voivamme vaikuttaa toisen tunteisiin...niin ehkä me vain peilaamme omia tunteitamme/tarpeitamme vastaavanlaisessa tilanteessa siihen toiseen..
jäin vielä miettimään tuota sinun kohtaasi...
"koska ei hän tunne sillä samalla tavoin kuin ihminen, joka heti asettuu toisen asemaan, tuntee itsessään toisen kärsimyksen, ottaa tavallaan osan siitä toisen kärsimyksestä itsensä kannettavaksi ja heti miettii keinoja millä tuota toista voisi auttaa, miten helpottaa hänen oloaan. ."
Niin mitä auttamishaluun tulee...niin joskus vimmainen auttamishalukin voi kieliä siitä, ettei uskalla kohdata toisen tunteita/kärsimystä sellaisenaan , vaan alkaa oitis miettimään keinoja poistaakseen/vähentääkseen toisen pahaa oloa...syystä, että kokee toisen pahan olon itselleen kestämättömäksi...että tarve auttaa syntyykin tavallaan itsestä, eikä siitä autettavasta... - lottamari<3
18+2=20 kirjoitti:
"Ei tuo ole tunneälyä tuo on manipulointia"
noh...itse ajattelen niin, että ei voi manipuloida toista...
jos ei ole hajuakaan tunteista...
Kyllä siellä taustalla on laskemointia, että jos sanon, että tykkään susta...niin toinen tulee iloiseksi ja saan haluamani...
manipuoija tietää kyllä...miten toinen reagoi tunteen tasolla...tuohon tykkään susta...
Mutta joo...jäin kyllä miettimään ns. uhrinkin tunneälyä...siinä kohtaa, kun hän alkaa voida huonosti, käsittääkseni silloin koetaan niitä negtiivisia tunteita...
mutta näppärästi sitä vaan moni uhrikin sysää tunteensa sivuun, ei usko niihin...ei suostu/halua tuntea niitä...ei ikäänkuin osaa asettua itseensä...luota tunteisiinsa, kuuntele mitä ne viestivät...
niin en tiedä onko se empatiaa kyvyttömyyttä jos ei suostu tuntemaan toisen kanssa/puolesta toisen tunteita...
Empatiakyvyn ajattelen olevan jotain sellaista, että kykenemme hetkeksi asettumaan toisen asemaan...ymmärrämme toisen tunteita, mutta emme välttämättä samaistu niihin...ota niitä itsellemme...
Se ei ole pelkkää auttamishalua...joskus voi joutua kohtaamaan vihaisia ja pettyneitäkin ihmisiä ja ymmärtämään heidän tunteitaan yrittäen asettua heidän asemaansa ...ilman että tulisimme itse vihaisiksi...
En tiedä...itse ainakin ajattelen niinkin, että vaikka meillä empatiakykyä olisikin, niin on väärin sanoa...t i e d ä n miltä sinusta tuntuu...
En tiedä...silloin kun luulemme tietävämme mitä/miten toinen tuntee ja mitä ei tunne...tai toivomme voivamme vaikuttaa toisen tunteisiin...niin ehkä me vain peilaamme omia tunteitamme/tarpeitamme vastaavanlaisessa tilanteessa siihen toiseen..
jäin vielä miettimään tuota sinun kohtaasi...
"koska ei hän tunne sillä samalla tavoin kuin ihminen, joka heti asettuu toisen asemaan, tuntee itsessään toisen kärsimyksen, ottaa tavallaan osan siitä toisen kärsimyksestä itsensä kannettavaksi ja heti miettii keinoja millä tuota toista voisi auttaa, miten helpottaa hänen oloaan. ."
Niin mitä auttamishaluun tulee...niin joskus vimmainen auttamishalukin voi kieliä siitä, ettei uskalla kohdata toisen tunteita/kärsimystä sellaisenaan , vaan alkaa oitis miettimään keinoja poistaakseen/vähentääkseen toisen pahaa oloa...syystä, että kokee toisen pahan olon itselleen kestämättömäksi...että tarve auttaa syntyykin tavallaan itsestä, eikä siitä autettavasta...Manipulointi liittyy juuri tuohon tunneälyttömyyteen.. se on tavallaan tunteiden korvaaja, koska manipuloiva ei käytä tunteita vaan näyttelee niitä ja on oppinut tavan käyttää miellyttämistä tavoitteidensa saavuttamiseen. Hän ei tee sitä tunneälynsä ohjaamana vaan kylmän laskelmoidusti ja opetellusti.
Se ei ole tunneälyttömyyttä, jos sysää järjen syrjään ja ei halua kuunnella sen ääntä vaan antaa tunteidensa viedä se juuri on osa tunneälyä, jossa harkinnan sijaan annetaan tunteille valta.
Kyllä se on empatian puutetta, ellemme osaa tuntea myötätuntoa toista ihmistä kohtaan.
Empatiakyky on ehkä laaja käsite ja jokaisella on siihen omanlaisensa reakointitapa juuri liityen tuohon tunneälyn vahvuuteen ja laatuun. Joidenkin on vaikea näyttää tunteitaan vaikka niin haluaisikin, toinen on taas heti halaamassa ja rohkaisemassa, kolmas katselee sivusta ja nyökkäilee myötätuntoisesti....mutta empatiakyvyttömälle on aivan sama, niin tai näin,..ei ole minun vika, onneksi minä en...minulla onneksi on paremmin,...ja sitä rataa..
Empatiakyky on kykyä iloita, surra ja kokea toisen kanssa niitä samoja tunteita, samaistua toisen iloon tai kärsimykseen. Joskus jos kyse on kovin läheisestä ihmisestä kuten omasta lapsesta, niin tuo kärsimys tuntuu kuin tuntuukin omassa kehossa sekä henkisenä että fyysisenä tuskana,..eli joskus sen voi joutua ottamaan itselle.
Minusta ei ole väärin sanoa "tiedän miltä sinusta tuntuu", sillä jos olet kokenut saman tai vaikka et olisikaan, niin voit tajuta omalle kohdallesi kuinka vaikeaa se olisi, jos joutuisi siihen samaan tilanteeseen kuin se joka nyt kärsii. Minä olen tuntenut sen ahdistuksen ja tuskan ventovieraidenkin kohdalla, jotka ovat menettäneet esim. nuoren teini-ikäisen lapsensa, jolla oli kaikki vielä edessä ja joka oli hetki vielä siinä perheessä iloisena ja onnellisena, mutta hetken päästä jonkun rattijuopon yliajama tai hullun puukottama...
Minusta on aina parempi auttaa kuin olla auttamatta, pahinta mitä tiedän on välinpitämättömyys. Tiedän miltä tuntuu, kun ihminen ei ole kuuma eikä kylmä vaan täysi välinpitämätön. Mielummin vaikka haukkuisi, huutaisi ja kiroaisi kuin ei puhu, eikä pukahda, eikä näytä mitään tunteita. - 20+9=29
lottamari<3 kirjoitti:
Manipulointi liittyy juuri tuohon tunneälyttömyyteen.. se on tavallaan tunteiden korvaaja, koska manipuloiva ei käytä tunteita vaan näyttelee niitä ja on oppinut tavan käyttää miellyttämistä tavoitteidensa saavuttamiseen. Hän ei tee sitä tunneälynsä ohjaamana vaan kylmän laskelmoidusti ja opetellusti.
Se ei ole tunneälyttömyyttä, jos sysää järjen syrjään ja ei halua kuunnella sen ääntä vaan antaa tunteidensa viedä se juuri on osa tunneälyä, jossa harkinnan sijaan annetaan tunteille valta.
Kyllä se on empatian puutetta, ellemme osaa tuntea myötätuntoa toista ihmistä kohtaan.
Empatiakyky on ehkä laaja käsite ja jokaisella on siihen omanlaisensa reakointitapa juuri liityen tuohon tunneälyn vahvuuteen ja laatuun. Joidenkin on vaikea näyttää tunteitaan vaikka niin haluaisikin, toinen on taas heti halaamassa ja rohkaisemassa, kolmas katselee sivusta ja nyökkäilee myötätuntoisesti....mutta empatiakyvyttömälle on aivan sama, niin tai näin,..ei ole minun vika, onneksi minä en...minulla onneksi on paremmin,...ja sitä rataa..
Empatiakyky on kykyä iloita, surra ja kokea toisen kanssa niitä samoja tunteita, samaistua toisen iloon tai kärsimykseen. Joskus jos kyse on kovin läheisestä ihmisestä kuten omasta lapsesta, niin tuo kärsimys tuntuu kuin tuntuukin omassa kehossa sekä henkisenä että fyysisenä tuskana,..eli joskus sen voi joutua ottamaan itselle.
Minusta ei ole väärin sanoa "tiedän miltä sinusta tuntuu", sillä jos olet kokenut saman tai vaikka et olisikaan, niin voit tajuta omalle kohdallesi kuinka vaikeaa se olisi, jos joutuisi siihen samaan tilanteeseen kuin se joka nyt kärsii. Minä olen tuntenut sen ahdistuksen ja tuskan ventovieraidenkin kohdalla, jotka ovat menettäneet esim. nuoren teini-ikäisen lapsensa, jolla oli kaikki vielä edessä ja joka oli hetki vielä siinä perheessä iloisena ja onnellisena, mutta hetken päästä jonkun rattijuopon yliajama tai hullun puukottama...
Minusta on aina parempi auttaa kuin olla auttamatta, pahinta mitä tiedän on välinpitämättömyys. Tiedän miltä tuntuu, kun ihminen ei ole kuuma eikä kylmä vaan täysi välinpitämätön. Mielummin vaikka haukkuisi, huutaisi ja kiroaisi kuin ei puhu, eikä pukahda, eikä näytä mitään tunteita."Se ei ole tunneälyttömyyttä, jos sysää järjen syrjään ja ei halua kuunnella sen ääntä vaan antaa tunteidensa viedä se juuri on osa tunneälyä, jossa harkinnan sijaan annetaan tunteille valta"
Noh, tuosta sen verran, että ainakin auttamistyössä joutuu ne omat tunteensa ikäänkuin työntämään taka alalle...tai muuten ei kykene auttamaan...jos toinen pelkää, esim. et saa antaa omalle pelollesi valtaa...jos tarkoituksesi on olla toisen tukena ja turvana...
Siis tunneälyisenä ymmärrät toisen tunteen...senkin ehkä miksi hän pelkää...mutta pelko on hänen tunteensa ei sinun...ei ole tarvis samaistua toisen pelkoon, alkaa pelkäämään hänen kanssaan...jopa vielä enemmän kuin hän...
Mitä muuten tulee tuohon sinun "se juuri on osa tunneälyä, jossa harkinnan sijaan annetaan tunteille valta" olen kanssasi eri mieltä...ja nyt lainaan toisen tekstiä asiani tueksi...
"Tunteet vaikuttavat meihin, toimintaamme ja reaktioihimme, ne auttavat meitä ymmärtämään toisia ihmisiä, varoittavat meitä vaarasta ja kertovat milloin tilanne on turvallinen. Tunteet ovat merkittävä tekijä elämässämme ja on vaikea kuvitella elämää ilman tunteita.
Jos tunteet hallitsevat meitä, ne voivat hetkessä saada elämämme täysin sekaisin. Ne voivat aiheuttaa paljon kaaosta elämäämme ja saavat meidät tekemään jopa hirvittäviä tekoja. Onkin erittäin tärkeää tulla tietoiseksi tunteistaan ja oppia ymmärtämään kuinka ne vaikuttavat meihin ja toimintaamme.
Vaatii paljon itsetutkiskelua ja itsensä ”kuuntelemista”, jotta tulisi tutuksi tunteidensa kanssa ja oppisi ymmärtämään niitä. Kuitenkin, kun opimme ymmärtämään tunteitamme, niistä tulee meille merkittävä voimavara ja ne kertovat meille paljon ympäristöstämme ja itsestämme. Ei kuitenkaan riitä, että tulee vain tietoiseksi tunteistaan ja oppii ymmärtämään niitä, meidän täytyy myös vapautua niiden hallinnasta. Tietoisuus siitä kuinka tunteet syntyvät auttaa meitä vapautumaan niistä.
Tunteista voisikin sanoa samaa kuin mitä tulesta, ne ovat hyvä renki, mutta huono isäntä"
http://aikido.blogit.fi/tunteiden-valta/
Noh...linkistä voi olla montaa mieltä, mutta kello on jo paljon etten viitsi tähän hätään virallisempaa sivua etsiä... - lottamari<3
20+9=29 kirjoitti:
"Se ei ole tunneälyttömyyttä, jos sysää järjen syrjään ja ei halua kuunnella sen ääntä vaan antaa tunteidensa viedä se juuri on osa tunneälyä, jossa harkinnan sijaan annetaan tunteille valta"
Noh, tuosta sen verran, että ainakin auttamistyössä joutuu ne omat tunteensa ikäänkuin työntämään taka alalle...tai muuten ei kykene auttamaan...jos toinen pelkää, esim. et saa antaa omalle pelollesi valtaa...jos tarkoituksesi on olla toisen tukena ja turvana...
Siis tunneälyisenä ymmärrät toisen tunteen...senkin ehkä miksi hän pelkää...mutta pelko on hänen tunteensa ei sinun...ei ole tarvis samaistua toisen pelkoon, alkaa pelkäämään hänen kanssaan...jopa vielä enemmän kuin hän...
Mitä muuten tulee tuohon sinun "se juuri on osa tunneälyä, jossa harkinnan sijaan annetaan tunteille valta" olen kanssasi eri mieltä...ja nyt lainaan toisen tekstiä asiani tueksi...
"Tunteet vaikuttavat meihin, toimintaamme ja reaktioihimme, ne auttavat meitä ymmärtämään toisia ihmisiä, varoittavat meitä vaarasta ja kertovat milloin tilanne on turvallinen. Tunteet ovat merkittävä tekijä elämässämme ja on vaikea kuvitella elämää ilman tunteita.
Jos tunteet hallitsevat meitä, ne voivat hetkessä saada elämämme täysin sekaisin. Ne voivat aiheuttaa paljon kaaosta elämäämme ja saavat meidät tekemään jopa hirvittäviä tekoja. Onkin erittäin tärkeää tulla tietoiseksi tunteistaan ja oppia ymmärtämään kuinka ne vaikuttavat meihin ja toimintaamme.
Vaatii paljon itsetutkiskelua ja itsensä ”kuuntelemista”, jotta tulisi tutuksi tunteidensa kanssa ja oppisi ymmärtämään niitä. Kuitenkin, kun opimme ymmärtämään tunteitamme, niistä tulee meille merkittävä voimavara ja ne kertovat meille paljon ympäristöstämme ja itsestämme. Ei kuitenkaan riitä, että tulee vain tietoiseksi tunteistaan ja oppii ymmärtämään niitä, meidän täytyy myös vapautua niiden hallinnasta. Tietoisuus siitä kuinka tunteet syntyvät auttaa meitä vapautumaan niistä.
Tunteista voisikin sanoa samaa kuin mitä tulesta, ne ovat hyvä renki, mutta huono isäntä"
http://aikido.blogit.fi/tunteiden-valta/
Noh...linkistä voi olla montaa mieltä, mutta kello on jo paljon etten viitsi tähän hätään virallisempaa sivua etsiä...Eihän auttamistyö ole pelkuruutta ja ei kukaan sitä lähde tekemäänkään, eikä ketään auttamaan jos pelkää enemmän kuin uhri tai sanotaan niin, että kyllä urheakin pelätä voi ja jopa tuntea sen saman pelon kuin uhri, mutta hän tietää asemansa ja uhrin aseman.
Niin, en ole tuota väittänytkään, että alat pelkäämään enemmän kuin pelkääjä tai että myötäeläminen tuota olisi. Myötäeläminen on myötäelämistä, tietoa siitä mitä toiselle tapahtuu, mitä hän tuntee ja osaa samaistua siihen, mutta se ei tietenkään ole hänen oma tunteensa vaan toisen.
Tunteiden pitää hallita tietyissä tilanteissa, mutta toisessa tilanteessa niiden on hyvä pysyä taustalla. En tiedä miksi ymmärrät kaiken sanomani väärin, ehkä en osaa ilmaista sanoja tarpeeksi tarkasti, mutta tunneäly on juuri sitä tietoisuutta tunteistaan, joka narsistilta puuttuu. Minulle normaalina tuntevana ihmisenä on selvää kuinka tunteitani käytän ja miten niihin reakoin ja ne ovat osa minua ja minä niitä, mutta ne eivät heittele minua sinne tänne vaan minun tunneälyni ohjaa niitä...ymmärrätkö?
Ei tarvita mitään rankkoja itsetutkimus matkoja omaan itseensä ja tunteisiinsa, jotta pysyisi ymmärtämään itseään ja omia tunteitaan. Tunteet ovat osa elämäämme ja niiden kanssa opitaan vain elämällä niitä ja niiden kanssa. Niitä on turha opetella kirjoista, jos niin luulet. Jotain voi aina niistäkin oppia, mutta pääsääntöisesti ihminen tulee sinuksi itsensä kanssa tunteiden vastavuorotilanteissa, jossa näitä tunteita joutuu kohtaamaan toisten ihmisten ja itsensä kanssa.
Ei meidän täydy vapautua tunteista tai niiden vallasta, mutta meidän täytyy vapautua vääristyneistä tunteista ja niiden vallasta. Ymmärrä myöskin lukemasi ystävä hyvä.
Tunteet ovat tunteita, eivät toimi renkinä, eivätkä isäntänä vaan ovat osana antamassa meille tärkeää informaatiota ympäröivästä maailmasta, elämästä, rakkaudesta, kuolemasta, ilosta ja surusta. Tunteva ihminen on hyvä ihminen, tunteeton kylmä ja paha.
Olen kanssasi eri mieltä, mutta kanssasi samaa mieltä jos puhumme samaa tunteiden kieltä :) - 14+7=21
lottamari<3 kirjoitti:
Eihän auttamistyö ole pelkuruutta ja ei kukaan sitä lähde tekemäänkään, eikä ketään auttamaan jos pelkää enemmän kuin uhri tai sanotaan niin, että kyllä urheakin pelätä voi ja jopa tuntea sen saman pelon kuin uhri, mutta hän tietää asemansa ja uhrin aseman.
Niin, en ole tuota väittänytkään, että alat pelkäämään enemmän kuin pelkääjä tai että myötäeläminen tuota olisi. Myötäeläminen on myötäelämistä, tietoa siitä mitä toiselle tapahtuu, mitä hän tuntee ja osaa samaistua siihen, mutta se ei tietenkään ole hänen oma tunteensa vaan toisen.
Tunteiden pitää hallita tietyissä tilanteissa, mutta toisessa tilanteessa niiden on hyvä pysyä taustalla. En tiedä miksi ymmärrät kaiken sanomani väärin, ehkä en osaa ilmaista sanoja tarpeeksi tarkasti, mutta tunneäly on juuri sitä tietoisuutta tunteistaan, joka narsistilta puuttuu. Minulle normaalina tuntevana ihmisenä on selvää kuinka tunteitani käytän ja miten niihin reakoin ja ne ovat osa minua ja minä niitä, mutta ne eivät heittele minua sinne tänne vaan minun tunneälyni ohjaa niitä...ymmärrätkö?
Ei tarvita mitään rankkoja itsetutkimus matkoja omaan itseensä ja tunteisiinsa, jotta pysyisi ymmärtämään itseään ja omia tunteitaan. Tunteet ovat osa elämäämme ja niiden kanssa opitaan vain elämällä niitä ja niiden kanssa. Niitä on turha opetella kirjoista, jos niin luulet. Jotain voi aina niistäkin oppia, mutta pääsääntöisesti ihminen tulee sinuksi itsensä kanssa tunteiden vastavuorotilanteissa, jossa näitä tunteita joutuu kohtaamaan toisten ihmisten ja itsensä kanssa.
Ei meidän täydy vapautua tunteista tai niiden vallasta, mutta meidän täytyy vapautua vääristyneistä tunteista ja niiden vallasta. Ymmärrä myöskin lukemasi ystävä hyvä.
Tunteet ovat tunteita, eivät toimi renkinä, eivätkä isäntänä vaan ovat osana antamassa meille tärkeää informaatiota ympäröivästä maailmasta, elämästä, rakkaudesta, kuolemasta, ilosta ja surusta. Tunteva ihminen on hyvä ihminen, tunteeton kylmä ja paha.
Olen kanssasi eri mieltä, mutta kanssasi samaa mieltä jos puhumme samaa tunteiden kieltä :)"En tiedä miksi ymmärrät kaiken sanomani väärin, ehkä en osaa ilmaista sanoja tarpeeksi tarkasti, mutta tunneäly on juuri sitä tietoisuutta tunteistaan, joka narsistilta puuttuu"
Niin tässä tovi keskusteltu tunteista ja ihan kelpo keskusteluahan tässä on käyty...jonka parasta antia lie kummallelekkin se että asiaa joutuu pikkusen miettimään...j
"se juuri on osa tunneälyä, jossa harkinnan sijaan annetaan tunteille valta"
Tuonkin sinun lauseesi voi käsittää monella tapaa...yhtäkisti tosiaan siitä voisi ajatella, että joo...annetaan tunteilla valta ja mennään/toimitaan niiden mukaan harkitsemattomasti...
vaikka ennemmin tuo kaiketi tarkoittaa että tuntee tunteensa ja hyväksyy ne...tunteilla on lupa olla olemassa...se on sitten eri asia...miten ja mihin niiden antaa vaikuttaa...
Mitä tuohon tulee...
"Niitä on turha opetella kirjoista, jos niin luulet."
mitä tunteisiin ja niiden ymmärtämiseen tulee...niin pohja siihenkin luodaan lapsuudessa, voisko sanoa ettei kaikkien saama oppi ole niin hyvää, että monesti sitä tosiaan joutuu tutustumaan ja hankkimaan sitä tietoa jopa kirjoista...
Uskoisin, että positiiviset tunteet ovat helpompia tunnistaa, mutta monellekkin tuottaa vaikeuksia tunnistaa asioiden taustalla vaikuttavia negatiivisia tunteitaan...että otsikon mukaan...tunteistakin löytyy monenlaista lukemistoa..ja monet järjestötkin kantavat kortensa kekoon...
http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/aggressio/tunteiden_hallinta/
Yhtä ainoaa oikeaa tapaa tuntea tunteita tuskin on...sekin kun on jokaiselle ihmiselle omanlaistaan ja reagoimme tunnetasolla samaankin asiaan hyvin eri tavalla...monestihan niiden tunteiden taustalla on ikiaikaisia juttujakin, jotka eivät välttämättä edes liity ko. asiaan/tilanteeseen /tapahtumaan...
että edelleen...olemme kaikki erilaisia myös tähän asiaan liittyen...
oppia ikä kaikki tässäkin asiassa... - lottamari<3
14+7=21 kirjoitti:
"En tiedä miksi ymmärrät kaiken sanomani väärin, ehkä en osaa ilmaista sanoja tarpeeksi tarkasti, mutta tunneäly on juuri sitä tietoisuutta tunteistaan, joka narsistilta puuttuu"
Niin tässä tovi keskusteltu tunteista ja ihan kelpo keskusteluahan tässä on käyty...jonka parasta antia lie kummallelekkin se että asiaa joutuu pikkusen miettimään...j
"se juuri on osa tunneälyä, jossa harkinnan sijaan annetaan tunteille valta"
Tuonkin sinun lauseesi voi käsittää monella tapaa...yhtäkisti tosiaan siitä voisi ajatella, että joo...annetaan tunteilla valta ja mennään/toimitaan niiden mukaan harkitsemattomasti...
vaikka ennemmin tuo kaiketi tarkoittaa että tuntee tunteensa ja hyväksyy ne...tunteilla on lupa olla olemassa...se on sitten eri asia...miten ja mihin niiden antaa vaikuttaa...
Mitä tuohon tulee...
"Niitä on turha opetella kirjoista, jos niin luulet."
mitä tunteisiin ja niiden ymmärtämiseen tulee...niin pohja siihenkin luodaan lapsuudessa, voisko sanoa ettei kaikkien saama oppi ole niin hyvää, että monesti sitä tosiaan joutuu tutustumaan ja hankkimaan sitä tietoa jopa kirjoista...
Uskoisin, että positiiviset tunteet ovat helpompia tunnistaa, mutta monellekkin tuottaa vaikeuksia tunnistaa asioiden taustalla vaikuttavia negatiivisia tunteitaan...että otsikon mukaan...tunteistakin löytyy monenlaista lukemistoa..ja monet järjestötkin kantavat kortensa kekoon...
http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/aggressio/tunteiden_hallinta/
Yhtä ainoaa oikeaa tapaa tuntea tunteita tuskin on...sekin kun on jokaiselle ihmiselle omanlaistaan ja reagoimme tunnetasolla samaankin asiaan hyvin eri tavalla...monestihan niiden tunteiden taustalla on ikiaikaisia juttujakin, jotka eivät välttämättä edes liity ko. asiaan/tilanteeseen /tapahtumaan...
että edelleen...olemme kaikki erilaisia myös tähän asiaan liittyen...
oppia ikä kaikki tässäkin asiassa...Niin ja kun keskustelussamme nimenomaan käydään keskustelua tunneälystä ja sen puuttumisesta, niin silloin täytyy myöskin pitää muistissa ja erottaa se, että on tämä sinun keskustelemasi aihe tunteiden laajasta kirjosta mitä ihmiset nyt ylipäätään tunteista tietävät ja niiden kanssa painivat. Sitten on taas tämä alue mitä minä lähinnä lähdin tarkastelemaan, jossa tunteet ovat jäässä kehittymättömän tunneälyn ansiosta, mikä taas on omia luomaan tuntevalle ihmiselle hyvin vaikean ja ristiriitaisen tilanteen, jos hän ei tiedä tälläisiäkin ihmisiä olevan, jotka tunneälyltään ovat lahjattomia, eivätkä osaa näitä asioita edes pohtia saati käsitellä ja käyttää.
Kun sinä pohdit tuota normaalien ihmisten tunne tapaa käsitellä tunteita ja miten tuo tapa tunteita käsitellä on jokaiselle omanlaisensa, niin luonnehäiriöisen kanssa tuokin asia muuttaa muotoaan niin, että siinä tavallaan joutuu tunteidensa kanssa äärirajoille ja oikein mikään ei ole itsellekään oikeita tunteita vaan tuon luonnehäiriöisen provosoimaa jatkuvaa viulunkieli kireänä soivaa tunnelmamusaa...
Hirveästi en jaksa lukea mitään ja olen joutunut niin monet kerrat lukemani kanssa harmistumaan ja huudahtamaan kirja kourassa, että EI! ei se noin mene ja tiedän, että siellä on niin paljon väärää, mutta myöskin oikeata tietoa. Kaikkea ei kannata ottaa itselle ihan sellaisena. Itse turhaudun hyvin nopeasti, jos joudun lukemaan diipadaapaa, joka ei ole kuin ruohonjuuritaso tietoa siihen verrattuna mitä itsellä jo on. En tahdo mitenkään väheksyä ja hyviä kirjoituksia on pilvin pimein ja hyvä niille, jotka sitä tietoa tarvitsevat ja haluavat oppia muuta kautta kuin mitä itse on joutunut kokemaan ja oppimaan.
Ehkä tunteita voi oppia tunnistamaan kirjojenkin avulla en sitä kiistä, jos itsellä ei riittävästi ole sitä tunneälyä päässyt kehittymään, mikä ettei. Silloin voi ainakin jotenkin oppia ymmärtämään miten joku asia toimii ja miten ei ja millä tavalla reakoida mihinkin? Ihan en silti taida uskoa, että se tieto ihmistä kovasti pystyy muuttamaan, mutta voi se auttaa ymmärtämään jo olemassa olevaa...ja näin...
Ihminen nyt kuitenkin on persoonaltaan aika pitkälti se luomus, joksi hänet hänen vanhempiensa geenit ovat luoneet. Siihen oman mausteensa antavat sitten ympäristö ja kaikenlaiset elämän kokemukset tapaamiemme ihmisten kanssa, koulutus ja muu saamamme opetus ja tieto taito...Näistä syntyy laaja käsitys siitä kuka ja mikä minä olen.
Ihminen voi aina oppia uutta, hän kykenee kasvamaan ja kehittymään henkisesti koko ikänsä., tunteet ova silti hänellä mielestäni hyvin paljon aina se samanlaisesti toimiva osa, johon hän ei voi kovin paljon vaikuttaa. Olemme temperamentiltamme koko ikämme samanlaisia, tai ainakin noin suht,- tapamme kohdata tunteita ja käsitellä niitä ovat sidottu temeramenttiimme, jonka olemme perintönä vanhemmiltamme saaneet. - - -
lottamari<3 kirjoitti:
Niin ja kun keskustelussamme nimenomaan käydään keskustelua tunneälystä ja sen puuttumisesta, niin silloin täytyy myöskin pitää muistissa ja erottaa se, että on tämä sinun keskustelemasi aihe tunteiden laajasta kirjosta mitä ihmiset nyt ylipäätään tunteista tietävät ja niiden kanssa painivat. Sitten on taas tämä alue mitä minä lähinnä lähdin tarkastelemaan, jossa tunteet ovat jäässä kehittymättömän tunneälyn ansiosta, mikä taas on omia luomaan tuntevalle ihmiselle hyvin vaikean ja ristiriitaisen tilanteen, jos hän ei tiedä tälläisiäkin ihmisiä olevan, jotka tunneälyltään ovat lahjattomia, eivätkä osaa näitä asioita edes pohtia saati käsitellä ja käyttää.
Kun sinä pohdit tuota normaalien ihmisten tunne tapaa käsitellä tunteita ja miten tuo tapa tunteita käsitellä on jokaiselle omanlaisensa, niin luonnehäiriöisen kanssa tuokin asia muuttaa muotoaan niin, että siinä tavallaan joutuu tunteidensa kanssa äärirajoille ja oikein mikään ei ole itsellekään oikeita tunteita vaan tuon luonnehäiriöisen provosoimaa jatkuvaa viulunkieli kireänä soivaa tunnelmamusaa...
Hirveästi en jaksa lukea mitään ja olen joutunut niin monet kerrat lukemani kanssa harmistumaan ja huudahtamaan kirja kourassa, että EI! ei se noin mene ja tiedän, että siellä on niin paljon väärää, mutta myöskin oikeata tietoa. Kaikkea ei kannata ottaa itselle ihan sellaisena. Itse turhaudun hyvin nopeasti, jos joudun lukemaan diipadaapaa, joka ei ole kuin ruohonjuuritaso tietoa siihen verrattuna mitä itsellä jo on. En tahdo mitenkään väheksyä ja hyviä kirjoituksia on pilvin pimein ja hyvä niille, jotka sitä tietoa tarvitsevat ja haluavat oppia muuta kautta kuin mitä itse on joutunut kokemaan ja oppimaan.
Ehkä tunteita voi oppia tunnistamaan kirjojenkin avulla en sitä kiistä, jos itsellä ei riittävästi ole sitä tunneälyä päässyt kehittymään, mikä ettei. Silloin voi ainakin jotenkin oppia ymmärtämään miten joku asia toimii ja miten ei ja millä tavalla reakoida mihinkin? Ihan en silti taida uskoa, että se tieto ihmistä kovasti pystyy muuttamaan, mutta voi se auttaa ymmärtämään jo olemassa olevaa...ja näin...
Ihminen nyt kuitenkin on persoonaltaan aika pitkälti se luomus, joksi hänet hänen vanhempiensa geenit ovat luoneet. Siihen oman mausteensa antavat sitten ympäristö ja kaikenlaiset elämän kokemukset tapaamiemme ihmisten kanssa, koulutus ja muu saamamme opetus ja tieto taito...Näistä syntyy laaja käsitys siitä kuka ja mikä minä olen.
Ihminen voi aina oppia uutta, hän kykenee kasvamaan ja kehittymään henkisesti koko ikänsä., tunteet ova silti hänellä mielestäni hyvin paljon aina se samanlaisesti toimiva osa, johon hän ei voi kovin paljon vaikuttaa. Olemme temperamentiltamme koko ikämme samanlaisia, tai ainakin noin suht,- tapamme kohdata tunteita ja käsitellä niitä ovat sidottu temeramenttiimme, jonka olemme perintönä vanhemmiltamme saaneet.Sanotaan, että kaunokirjallisuus kasvattaa lukijassaan kykyä tuntea empaattisuutta. En usko, että täysin tunnejärjetön kokee lukemisen niin antoisana, että jaksaisi sitä harrastaa.
- lottamari<3
- - kirjoitti:
Sanotaan, että kaunokirjallisuus kasvattaa lukijassaan kykyä tuntea empaattisuutta. En usko, että täysin tunnejärjetön kokee lukemisen niin antoisana, että jaksaisi sitä harrastaa.
Totta. Tietoa pitää jakaa ja mistä se paremmin saataviila on kuin kirjoista. Panu Rajalakin tienaa nyt miljoonia, kun jakaa meille tietoaan avioliitostaan Katri-Helenan kanssa. Olemme hyvin kiitollisia tästä tiedosta Panu Rajalalle, kun hän muitta mutkitta jakaa tunteensa ja tuntonsa meille.
- 18+10=28
lottamari<3 kirjoitti:
Niin ja kun keskustelussamme nimenomaan käydään keskustelua tunneälystä ja sen puuttumisesta, niin silloin täytyy myöskin pitää muistissa ja erottaa se, että on tämä sinun keskustelemasi aihe tunteiden laajasta kirjosta mitä ihmiset nyt ylipäätään tunteista tietävät ja niiden kanssa painivat. Sitten on taas tämä alue mitä minä lähinnä lähdin tarkastelemaan, jossa tunteet ovat jäässä kehittymättömän tunneälyn ansiosta, mikä taas on omia luomaan tuntevalle ihmiselle hyvin vaikean ja ristiriitaisen tilanteen, jos hän ei tiedä tälläisiäkin ihmisiä olevan, jotka tunneälyltään ovat lahjattomia, eivätkä osaa näitä asioita edes pohtia saati käsitellä ja käyttää.
Kun sinä pohdit tuota normaalien ihmisten tunne tapaa käsitellä tunteita ja miten tuo tapa tunteita käsitellä on jokaiselle omanlaisensa, niin luonnehäiriöisen kanssa tuokin asia muuttaa muotoaan niin, että siinä tavallaan joutuu tunteidensa kanssa äärirajoille ja oikein mikään ei ole itsellekään oikeita tunteita vaan tuon luonnehäiriöisen provosoimaa jatkuvaa viulunkieli kireänä soivaa tunnelmamusaa...
Hirveästi en jaksa lukea mitään ja olen joutunut niin monet kerrat lukemani kanssa harmistumaan ja huudahtamaan kirja kourassa, että EI! ei se noin mene ja tiedän, että siellä on niin paljon väärää, mutta myöskin oikeata tietoa. Kaikkea ei kannata ottaa itselle ihan sellaisena. Itse turhaudun hyvin nopeasti, jos joudun lukemaan diipadaapaa, joka ei ole kuin ruohonjuuritaso tietoa siihen verrattuna mitä itsellä jo on. En tahdo mitenkään väheksyä ja hyviä kirjoituksia on pilvin pimein ja hyvä niille, jotka sitä tietoa tarvitsevat ja haluavat oppia muuta kautta kuin mitä itse on joutunut kokemaan ja oppimaan.
Ehkä tunteita voi oppia tunnistamaan kirjojenkin avulla en sitä kiistä, jos itsellä ei riittävästi ole sitä tunneälyä päässyt kehittymään, mikä ettei. Silloin voi ainakin jotenkin oppia ymmärtämään miten joku asia toimii ja miten ei ja millä tavalla reakoida mihinkin? Ihan en silti taida uskoa, että se tieto ihmistä kovasti pystyy muuttamaan, mutta voi se auttaa ymmärtämään jo olemassa olevaa...ja näin...
Ihminen nyt kuitenkin on persoonaltaan aika pitkälti se luomus, joksi hänet hänen vanhempiensa geenit ovat luoneet. Siihen oman mausteensa antavat sitten ympäristö ja kaikenlaiset elämän kokemukset tapaamiemme ihmisten kanssa, koulutus ja muu saamamme opetus ja tieto taito...Näistä syntyy laaja käsitys siitä kuka ja mikä minä olen.
Ihminen voi aina oppia uutta, hän kykenee kasvamaan ja kehittymään henkisesti koko ikänsä., tunteet ova silti hänellä mielestäni hyvin paljon aina se samanlaisesti toimiva osa, johon hän ei voi kovin paljon vaikuttaa. Olemme temperamentiltamme koko ikämme samanlaisia, tai ainakin noin suht,- tapamme kohdata tunteita ja käsitellä niitä ovat sidottu temeramenttiimme, jonka olemme perintönä vanhemmiltamme saaneet."Ihminen nyt kuitenkin on persoonaltaan aika pitkälti se luomus, joksi hänet hänen vanhempiensa geenit ovat luoneet."
niin vastaan tähän taas ihan lonkalta, että tuohon ylläolevaan lainaukseen liittyen...tekee mieli kyllä sanoa ettei pidä paikkansa...
vaan minun käsityskykyni mukaan persoonallisuus muovautuu läpi koko elämän...koska siihen vaikuttavat niin monet tekijät...
temperemantti taas on eri asia..
noh...kyse on sanoista, mutta jotenkin ny vaan vierastan väittämiä...ettei ihminen/persoonallisuus voi "muuttua"... - - -
lottamari<3 kirjoitti:
Totta. Tietoa pitää jakaa ja mistä se paremmin saataviila on kuin kirjoista. Panu Rajalakin tienaa nyt miljoonia, kun jakaa meille tietoaan avioliitostaan Katri-Helenan kanssa. Olemme hyvin kiitollisia tästä tiedosta Panu Rajalalle, kun hän muitta mutkitta jakaa tunteensa ja tuntonsa meille.
Lukija varmaan osaa itse ottaa oman kannan rajalaaan ja ketri-helenaan, en laske ihan kaunokirjallisuudeksi tuota "paljastus kirjallisuutta". Toisaalta sellaisen kirjallisuuden hyvä myyntitulos saattaa kertoa jotakin tästä aikakaudesta ja meistä ihmisinä, ehkä enemmänkin kuin haluaisimme oivaltaa.
Ja taas, mikäli kirjoittaminen on helpottanut panun henkistä painolastia sen suhteen, että mitä on omalle kohdalle saanut mielestään kokea puolisonsa taholta liitossa, jossa toinen on koko kansan rakastama artisti ja jonkinasteisten tunteiden tulkki, niin voihan sellaisen lukeminen laittaa paikoiklleen jonkin lukijan päässä niitä oman elämänsä asioita, tunteita ja rajoja/ laajentaa ymmärrystä vähän joka suuntaan - varsinkin jos on keikkailevan artistin puoliso.
Mistäs tuota ja tietää. Ehkä joku saa oman liittonsa kestämään ja löytää oman paikkansa ja elämänsä siinä oman koko kansan artistin rinnalla helpommin kuin mitä panu - pelkästään lukemalla pr:n kirjoittama. - lottamari<3
18+10=28 kirjoitti:
"Ihminen nyt kuitenkin on persoonaltaan aika pitkälti se luomus, joksi hänet hänen vanhempiensa geenit ovat luoneet."
niin vastaan tähän taas ihan lonkalta, että tuohon ylläolevaan lainaukseen liittyen...tekee mieli kyllä sanoa ettei pidä paikkansa...
vaan minun käsityskykyni mukaan persoonallisuus muovautuu läpi koko elämän...koska siihen vaikuttavat niin monet tekijät...
temperemantti taas on eri asia..
noh...kyse on sanoista, mutta jotenkin ny vaan vierastan väittämiä...ettei ihminen/persoonallisuus voi "muuttua"...et sitten viitsinyt lukea loppuun viestiäni, jossa kerron sen, että temperamentti on se mikä määrää luonteemme ja persoonallisuus muokkaantuu kaikesta muusta elämisen aikana koetusta...kuten sanottua, monet lukevat kirjojakin niin, että ymmärtävät ne täysin väärin ja sitten käytännössä toteuttavat tätä omaa väärää kirjatietoa muka asiantuntijoiden ja tutkijoiden fakta tietona.
Minä oletan, että täällä on keskusteltu jo niin monet kerrat nämä aiheet läpi ja minunkin ajatukseni ovat tutuksi tulleet, mutta aina saan hämmästellä, että näitä samoja sanomisiani joudun yhä uudestaan ja uudestaan kertaamaan ja korjaamaan.
Katri kiinnostaa tällä hetkellä ihmisiä monestakin syystä ja hän on myyntivaltti. Katri- Helena ei silti itse koskaan ole lähtenyt yksityis asioitaan puimaan julkisuudessa, eikä sillä rahastanut. Hän on muuten julki tuonut positiivisia ajatuksiaan elämästä ja tunteistaan, mutta tehnyt sen mielestäni hienovaraisesti ja ilman hyödyn tavoittelua. - 12+2=14
lottamari<3 kirjoitti:
et sitten viitsinyt lukea loppuun viestiäni, jossa kerron sen, että temperamentti on se mikä määrää luonteemme ja persoonallisuus muokkaantuu kaikesta muusta elämisen aikana koetusta...kuten sanottua, monet lukevat kirjojakin niin, että ymmärtävät ne täysin väärin ja sitten käytännössä toteuttavat tätä omaa väärää kirjatietoa muka asiantuntijoiden ja tutkijoiden fakta tietona.
Minä oletan, että täällä on keskusteltu jo niin monet kerrat nämä aiheet läpi ja minunkin ajatukseni ovat tutuksi tulleet, mutta aina saan hämmästellä, että näitä samoja sanomisiani joudun yhä uudestaan ja uudestaan kertaamaan ja korjaamaan.
Katri kiinnostaa tällä hetkellä ihmisiä monestakin syystä ja hän on myyntivaltti. Katri- Helena ei silti itse koskaan ole lähtenyt yksityis asioitaan puimaan julkisuudessa, eikä sillä rahastanut. Hän on muuten julki tuonut positiivisia ajatuksiaan elämästä ja tunteistaan, mutta tehnyt sen mielestäni hienovaraisesti ja ilman hyödyn tavoittelua."Minä oletan, että täällä on keskusteltu jo niin monet kerrat nämä aiheet läpi ja minunkin ajatukseni ovat tutuksi tulleet, mutta aina saan hämmästellä, että näitä samoja sanomisiani joudun yhä uudestaan ja uudestaan kertaamaan ja korjaamaan."
niin ei ole mitään uutta auringon alla sanoo saarnajakin...
Mutta keskusteluun liittyen...vaikka aihe olisikin sama niin aina silti saattaa syntyä uusiakin näkökäntöjä...se että on erilaisia mielipiteitä ja näkökantoja samastakin aiheesta...ei tarkoita, että toinen on väärässä ja toinen oikeassa...
Ja tuohon korjaamaan sanaan liittyen...hyvä kun korjaat ja tarkennat..siten ei synny väärinkäsityksiä vaan ymmärtää paremmin mitä toinen tarkoittaa...
mutta ny mun pitää keskittyä vallan muihin asioihin, että siltä osin päätän tämän keskustelun...mukavaa lauantai/sunnuntaita sinullekkin... - - -
lottamari<3 kirjoitti:
et sitten viitsinyt lukea loppuun viestiäni, jossa kerron sen, että temperamentti on se mikä määrää luonteemme ja persoonallisuus muokkaantuu kaikesta muusta elämisen aikana koetusta...kuten sanottua, monet lukevat kirjojakin niin, että ymmärtävät ne täysin väärin ja sitten käytännössä toteuttavat tätä omaa väärää kirjatietoa muka asiantuntijoiden ja tutkijoiden fakta tietona.
Minä oletan, että täällä on keskusteltu jo niin monet kerrat nämä aiheet läpi ja minunkin ajatukseni ovat tutuksi tulleet, mutta aina saan hämmästellä, että näitä samoja sanomisiani joudun yhä uudestaan ja uudestaan kertaamaan ja korjaamaan.
Katri kiinnostaa tällä hetkellä ihmisiä monestakin syystä ja hän on myyntivaltti. Katri- Helena ei silti itse koskaan ole lähtenyt yksityis asioitaan puimaan julkisuudessa, eikä sillä rahastanut. Hän on muuten julki tuonut positiivisia ajatuksiaan elämästä ja tunteistaan, mutta tehnyt sen mielestäni hienovaraisesti ja ilman hyödyn tavoittelua.Temperamentti liittyy minun mielestäni siihen ärhäkkyyteen, jolla lähdemme reagoimaan asioihin. Luonne voi olla kiltti, hyvä ja valoisa mutta tempperamentti voi tuoda siihen äkkipikaisuuden lisämausteen, jolloin kiihtyminen nollasta sataan tapahtuu nopeammin kuin vähemmän äkkipikaisella tempperamentilla siunatun ihmisen kiihtyminen.
Luonteeksi lasken tavan ja asenteen nähdä asiat joko negatiivisina tai positiivisina. Tämä luontainen suhtautumistapa vaikuttaa muistojemme laatuun ja kokemustemme tulkintaan ja siihen yhteenvetoon, minkälaisena siihen astisen elämämme näemme ja koemme kun jostakin hetkestä lähdemme tarkastelemaan sitä taaksepäin.
Persoonallisuus rakentuu näille, saaden lisäväriä tietoisesta halusta antaa itsestämme jokin kuva, joka ohjaa toimintaamme suhteessa toisiin, sekä siihen miten ilmaisemme itseämme. Tähän vaikuttaa myös itsetuntemus ja itsetunto.
Ja samoja aiheitahan täällä nousee aina pinnalle, johtuen varmaan siitä, että palsta on enemmän hetkeen sidottua luonteeltaan. Arkisto on ihan helkutin hankala paikka lähteä lukemaan, että mitä on kirjoitetu aiemmin ja kenen toimesta.
Ja Katri.. valon lapsi ja tunneihminen. Ihana - lottamari<3
- - kirjoitti:
Temperamentti liittyy minun mielestäni siihen ärhäkkyyteen, jolla lähdemme reagoimaan asioihin. Luonne voi olla kiltti, hyvä ja valoisa mutta tempperamentti voi tuoda siihen äkkipikaisuuden lisämausteen, jolloin kiihtyminen nollasta sataan tapahtuu nopeammin kuin vähemmän äkkipikaisella tempperamentilla siunatun ihmisen kiihtyminen.
Luonteeksi lasken tavan ja asenteen nähdä asiat joko negatiivisina tai positiivisina. Tämä luontainen suhtautumistapa vaikuttaa muistojemme laatuun ja kokemustemme tulkintaan ja siihen yhteenvetoon, minkälaisena siihen astisen elämämme näemme ja koemme kun jostakin hetkestä lähdemme tarkastelemaan sitä taaksepäin.
Persoonallisuus rakentuu näille, saaden lisäväriä tietoisesta halusta antaa itsestämme jokin kuva, joka ohjaa toimintaamme suhteessa toisiin, sekä siihen miten ilmaisemme itseämme. Tähän vaikuttaa myös itsetuntemus ja itsetunto.
Ja samoja aiheitahan täällä nousee aina pinnalle, johtuen varmaan siitä, että palsta on enemmän hetkeen sidottua luonteeltaan. Arkisto on ihan helkutin hankala paikka lähteä lukemaan, että mitä on kirjoitetu aiemmin ja kenen toimesta.
Ja Katri.. valon lapsi ja tunneihminen. IhanaJuu, hienosti kuvasit ja selitit sitä se temperamentti juuri on jonka ympärille persoonallisuus rakentuu. Vaikka ei tuossakaan vielä kaikki ollut, mutta ihan jees, hyvä noin :)
- - -
lottamari<3 kirjoitti:
Juu, hienosti kuvasit ja selitit sitä se temperamentti juuri on jonka ympärille persoonallisuus rakentuu. Vaikka ei tuossakaan vielä kaikki ollut, mutta ihan jees, hyvä noin :)
:D Joo, yritän tuon monisivuisen kirjoittamisen rajoittamista. Jos narsismistakin puhutaan persoonallisuushäiriönä, ja ottaen huomioon eron traumaperäisen vinouman ja synnynnäisen kyvyttömyyden välillä, niin ei todellakaan tuohon ylläkirjoittamaani mahdu ne, kuin aktiivisella ja itsenäisellä ajattelulla ymppäämällä ja laajentamalla niin sanotusti maind mäppäämällä ja säteittämällä niitä vaikutussuhteita ja riippuvuuksia, rakenteiden, pohjia ja ylä- ja alatasoja.
Mutta jos jotakin yksinkertaistaen ja sanojen sisältöjen eroihin liittyen, niin noin. Tai siis on minun mielipiteeni niistä eroista ja suhteista. - - kirjoitti:
Lukija varmaan osaa itse ottaa oman kannan rajalaaan ja ketri-helenaan, en laske ihan kaunokirjallisuudeksi tuota "paljastus kirjallisuutta". Toisaalta sellaisen kirjallisuuden hyvä myyntitulos saattaa kertoa jotakin tästä aikakaudesta ja meistä ihmisinä, ehkä enemmänkin kuin haluaisimme oivaltaa.
Ja taas, mikäli kirjoittaminen on helpottanut panun henkistä painolastia sen suhteen, että mitä on omalle kohdalle saanut mielestään kokea puolisonsa taholta liitossa, jossa toinen on koko kansan rakastama artisti ja jonkinasteisten tunteiden tulkki, niin voihan sellaisen lukeminen laittaa paikoiklleen jonkin lukijan päässä niitä oman elämänsä asioita, tunteita ja rajoja/ laajentaa ymmärrystä vähän joka suuntaan - varsinkin jos on keikkailevan artistin puoliso.
Mistäs tuota ja tietää. Ehkä joku saa oman liittonsa kestämään ja löytää oman paikkansa ja elämänsä siinä oman koko kansan artistin rinnalla helpommin kuin mitä panu - pelkästään lukemalla pr:n kirjoittama."Toisaalta sellaisen kirjallisuuden hyvä myyntitulos saattaa kertoa jotakin tästä aikakaudesta ja meistä ihmisinä, ehkä enemmänkin kuin haluaisimme oivaltaa." -määbää-
Entä palstakirjallisuus? Tässä psykokulttuurissa olen saanut viihdettä monen monituisen romaanin edestä. Ai niin, tämähän olikin narsistien tarjoamaa ilmaista sielunhoitoa uhreille - käsittämätöntä, narsistit antavat jotain toisille ilmaiseksi ja pyyteettömästi ;D
"kun keskustelussamme nimenomaan käydään keskustelua tunneälystä ja sen puuttumisesta" -lottamari-
Entäpä jos tunneäly onkin jokaisella ihmisellä. Ero sen käytössä vain näkyy siinä, millä itsekkyyden asteella ihminen käyttää toista hyväkseen.
Ihan karkeasti:
-älyän olla käyttämättä toista hyväkseni koska hänestä tuntuisi pahalta (assertiivinen olotila)
tai
-älyän toisen tunteet ja käytän häntä hyväkseni saavuttaakseni oman päämääräni (agressiivinen olotila)
Siinä olikin ideaali-ihmisen ja narskun tunneälyero, kolmas on mukautuvan antautujan tunneälytila.- lottamari<3
yxex kirjoitti:
"Toisaalta sellaisen kirjallisuuden hyvä myyntitulos saattaa kertoa jotakin tästä aikakaudesta ja meistä ihmisinä, ehkä enemmänkin kuin haluaisimme oivaltaa." -määbää-
Entä palstakirjallisuus? Tässä psykokulttuurissa olen saanut viihdettä monen monituisen romaanin edestä. Ai niin, tämähän olikin narsistien tarjoamaa ilmaista sielunhoitoa uhreille - käsittämätöntä, narsistit antavat jotain toisille ilmaiseksi ja pyyteettömästi ;D
"kun keskustelussamme nimenomaan käydään keskustelua tunneälystä ja sen puuttumisesta" -lottamari-
Entäpä jos tunneäly onkin jokaisella ihmisellä. Ero sen käytössä vain näkyy siinä, millä itsekkyyden asteella ihminen käyttää toista hyväkseen.
Ihan karkeasti:
-älyän olla käyttämättä toista hyväkseni koska hänestä tuntuisi pahalta (assertiivinen olotila)
tai
-älyän toisen tunteet ja käytän häntä hyväkseni saavuttaakseni oman päämääräni (agressiivinen olotila)
Siinä olikin ideaali-ihmisen ja narskun tunneälyero, kolmas on mukautuvan antautujan tunneälytila.Jos tunneäly olisi jokaisella ja sen pohjana on kyky ymmärtää toista ihmistä, olla emapaattinen ja myötäelävä ja epäitsekäs, ottaa muut huomioon ja tehdä sitä mitä haluaisi muidenkin tekevän itselle, niin...
mikä sen itsekkyyden määrän sitten määrää? Tunneäly eikö niin? No, miksi joku sitten on itsekkäämpi tai naristi, mikä sen määrää? Tunneäly eikö niin?
No, kysymys kuuluu;
onko tunneäly säädeltävissä oleva äly, jota pystyy itse säätelemään ja vaikuttamaan siihen milloin tuntee empatiaa milloin ei....onko empatiatunne sidottuna haluumme olla empaattinen vai tuleeko tuo tunne luonnostaan tunneälyn ansiosta toiselle, mutta toiselle ei..? - - kirjoitti:
:D Joo, yritän tuon monisivuisen kirjoittamisen rajoittamista. Jos narsismistakin puhutaan persoonallisuushäiriönä, ja ottaen huomioon eron traumaperäisen vinouman ja synnynnäisen kyvyttömyyden välillä, niin ei todellakaan tuohon ylläkirjoittamaani mahdu ne, kuin aktiivisella ja itsenäisellä ajattelulla ymppäämällä ja laajentamalla niin sanotusti maind mäppäämällä ja säteittämällä niitä vaikutussuhteita ja riippuvuuksia, rakenteiden, pohjia ja ylä- ja alatasoja.
Mutta jos jotakin yksinkertaistaen ja sanojen sisältöjen eroihin liittyen, niin noin. Tai siis on minun mielipiteeni niistä eroista ja suhteista.Siihen, miten paljon geneettinen perimä, ja/tai ympäristön vaikutus vaikuttaa ihmisen kehitykseen, temperamenttiin ja persoonallisuuteen, vaikkapa narsistiksi, tarjoaa näkökantaa Foxin dokumentti tänään klo 15:10
"Villi lapsi. Tapaamme 4-vuotiaana viidakkoon karanneen Johnin ja 3-vuotiaana vanhempiensa hylkäämäksi joutuneen Oksanan. John eli apinoiden parissa ja Oksana koiralaumassa. Dokumenttisarja, National Geographic. " -telkku.com-
*miettii, millaista olisi elämä oksana terävähampaisessa koiralaumassa* :)- lottamari<3
yxex kirjoitti:
Siihen, miten paljon geneettinen perimä, ja/tai ympäristön vaikutus vaikuttaa ihmisen kehitykseen, temperamenttiin ja persoonallisuuteen, vaikkapa narsistiksi, tarjoaa näkökantaa Foxin dokumentti tänään klo 15:10
"Villi lapsi. Tapaamme 4-vuotiaana viidakkoon karanneen Johnin ja 3-vuotiaana vanhempiensa hylkäämäksi joutuneen Oksanan. John eli apinoiden parissa ja Oksana koiralaumassa. Dokumenttisarja, National Geographic. " -telkku.com-
*miettii, millaista olisi elämä oksana terävähampaisessa koiralaumassa* :)En tiedä voiko tunneälyä verrata matkimalla opittuihin käytöstapoihin. Voi hyvinkin olla, että nämä lapset ovat olleet vahvoja selviytyjiä jo geeniperimältään, taistelijoita, sillä harva ihmislapsi selviäisi hengissä joutuessaan samaan tilanteeseen.
Jonkun samanlaisen ohjelman olen joskus katsonutkin, ehkä se on sama tai eri. Mielenkiintoinen katsottava varmasti.
Pitää kuitenkin pitää mielessä, että luonnon oikkuja on niin eläimissä kuin ihmisissäkin. Kauan uskottiin ja on edelleen joissakin uskonlahkoissa uskomuksena se, että homous on valinta vaikka se on synnynäinen poikkeus...
geenivirhe?
Myös kun puhutaan persoonallisuushäiriöistä ja tunneälystä, niin silloin emme puhu ihmiskäyttäytymiselle muuten poikkeavista tavoista vaan luonneviasta, jolla ei muututa ihmistä eläimeksi tai eläimen lailla toimivaksi. Ehkä liikutaan kuitenkin hieman eri alueilla, mutta kukapa tietää :) - - -
lottamari<3 kirjoitti:
En tiedä voiko tunneälyä verrata matkimalla opittuihin käytöstapoihin. Voi hyvinkin olla, että nämä lapset ovat olleet vahvoja selviytyjiä jo geeniperimältään, taistelijoita, sillä harva ihmislapsi selviäisi hengissä joutuessaan samaan tilanteeseen.
Jonkun samanlaisen ohjelman olen joskus katsonutkin, ehkä se on sama tai eri. Mielenkiintoinen katsottava varmasti.
Pitää kuitenkin pitää mielessä, että luonnon oikkuja on niin eläimissä kuin ihmisissäkin. Kauan uskottiin ja on edelleen joissakin uskonlahkoissa uskomuksena se, että homous on valinta vaikka se on synnynäinen poikkeus...
geenivirhe?
Myös kun puhutaan persoonallisuushäiriöistä ja tunneälystä, niin silloin emme puhu ihmiskäyttäytymiselle muuten poikkeavista tavoista vaan luonneviasta, jolla ei muututa ihmistä eläimeksi tai eläimen lailla toimivaksi. Ehkä liikutaan kuitenkin hieman eri alueilla, mutta kukapa tietää :)Aivojen kokoonpano on geneettistä mutta niihin vaikuttaa myös kokemukset ja sikiöaikainen "ympäristö", ravinto ynnä muu. Plastinen juttu nykytietämyksen mukaan.
- lottamari<3
- - kirjoitti:
Aivojen kokoonpano on geneettistä mutta niihin vaikuttaa myös kokemukset ja sikiöaikainen "ympäristö", ravinto ynnä muu. Plastinen juttu nykytietämyksen mukaan.
Tietysti, ei varmasti mitään uutta tietoa tuo. Turun yliopistossa nuori tutkija on tutkinut miten äidin tupakointi lisää riskiä lapsen sairastua mielenterveys ongelmiin. Kun miettii millaisiin tutkimuksiin haaskataan rahoja ja tutkijoiden voimavaroja, niin ei voi kuin ihmetellä mitä tälläkin tutkimuksella on muuta kuin pyyhiä sillä lapsen takamus.
Aikojen alusta on tiedetty ja tiedetään kaikenlaisten myrkkyjen vaikutus ihmisen aivoihin ja kehoon. Kun vastuu on sen jokaisen ihmisen. Kaikki me jo tiedämme tupakan ja alkoholin ja huumeiden vaarallisuuden sikiöön, kehittyvään lapseen ja ihmiseen, mutta kun ihminen ei välitä vaikka tutkimuksilla todistettaisiin mitä.
Eikö parempi keino olisi vaan lopettaa kokonaan se tupakan laillinen teko. Mitä virkaa on jatkuvilla tutkimuksilla jonkun tupakan ja alkoholin terveyshaitoista, kun itse tuotteita ei lailla saada käyttökieltoon ja poistettua.
Tuntuu hullulta, että samaan aikaan kun laki sallii tupakan valmistuksen, myynnin ja polton samoin kuin alkoholinkin ja valtio saa näillä tuloja, niin samaan aikaan hassataan näiden samojen aineiden terveyttä vahigoittaviin tutkimuksiin suuria summia rahaa. Tutkimusten, joiden tulos on jo kaikille ruohonjuuritaso ihmisille selvä.
Kuka hyötyy tai ketä voidaan syyttää, kun lapsi sairastuu masennukseen tai psyykkisesti...no tupakoivaa äitiä tietenkin ja kun hän on lapselleen tämän aiheuttanut, niin valtio ei ole velvollinen korvaamaan sairaudesta aiheutuvia kuluja....Näin se homma toimii... - - -
lottamari<3 kirjoitti:
Tietysti, ei varmasti mitään uutta tietoa tuo. Turun yliopistossa nuori tutkija on tutkinut miten äidin tupakointi lisää riskiä lapsen sairastua mielenterveys ongelmiin. Kun miettii millaisiin tutkimuksiin haaskataan rahoja ja tutkijoiden voimavaroja, niin ei voi kuin ihmetellä mitä tälläkin tutkimuksella on muuta kuin pyyhiä sillä lapsen takamus.
Aikojen alusta on tiedetty ja tiedetään kaikenlaisten myrkkyjen vaikutus ihmisen aivoihin ja kehoon. Kun vastuu on sen jokaisen ihmisen. Kaikki me jo tiedämme tupakan ja alkoholin ja huumeiden vaarallisuuden sikiöön, kehittyvään lapseen ja ihmiseen, mutta kun ihminen ei välitä vaikka tutkimuksilla todistettaisiin mitä.
Eikö parempi keino olisi vaan lopettaa kokonaan se tupakan laillinen teko. Mitä virkaa on jatkuvilla tutkimuksilla jonkun tupakan ja alkoholin terveyshaitoista, kun itse tuotteita ei lailla saada käyttökieltoon ja poistettua.
Tuntuu hullulta, että samaan aikaan kun laki sallii tupakan valmistuksen, myynnin ja polton samoin kuin alkoholinkin ja valtio saa näillä tuloja, niin samaan aikaan hassataan näiden samojen aineiden terveyttä vahigoittaviin tutkimuksiin suuria summia rahaa. Tutkimusten, joiden tulos on jo kaikille ruohonjuuritaso ihmisille selvä.
Kuka hyötyy tai ketä voidaan syyttää, kun lapsi sairastuu masennukseen tai psyykkisesti...no tupakoivaa äitiä tietenkin ja kun hän on lapselleen tämän aiheuttanut, niin valtio ei ole velvollinen korvaamaan sairaudesta aiheutuvia kuluja....Näin se homma toimii...Rokotuksiakaan unohtamatta. Vaikka kaksi päivää rokotuksesta tapahtuva yht'äkkinen taantuminen ei kerrokaan selkeästä syy ja seuraussuhteesta, voi kuitenkin miettiä niitä syy ja seuraussuhteita aikana, jolloin jo aletaan olla selvillä siitäkin, että se yksilöllisyys ja yksilöllinen herkkyyskin on asioihin oikeasti vaikuttava juttu.
Ympäristömyrkyt. Lisäaineet. Teollisesti valmistetut luontaisen kaltaiset aineet. No, jos sen voi kaiken lakaista pelkän äidin tupakoinnin aiheuttamaksi, niin onhan se jo yhteiskunnallisella tasolla aika ratkaiseva ja merkittävä juttu. Voidaan vaikka kehitellä sellainen systeemi, että ainoastaan ne, joiden äidit eivät ole raskausaikana tupakoineet saavat tukea hitoihinsa, ja ne joiden äidit ovat raskausaikana (tai isätkin siittämisen hetkellä - vaikutukset sitäkin kautta ihan tasa-arvon nimissä) (velvoitus kaksivuotiseen "puhtaaseen" elämään ennen lasten tekoa molemmilta ja vankilarangaistus mikäli lipsuvat) tupakoineet, maksavat lastensa hoidot omasta pussista. - - kirjoitti:
Rokotuksiakaan unohtamatta. Vaikka kaksi päivää rokotuksesta tapahtuva yht'äkkinen taantuminen ei kerrokaan selkeästä syy ja seuraussuhteesta, voi kuitenkin miettiä niitä syy ja seuraussuhteita aikana, jolloin jo aletaan olla selvillä siitäkin, että se yksilöllisyys ja yksilöllinen herkkyyskin on asioihin oikeasti vaikuttava juttu.
Ympäristömyrkyt. Lisäaineet. Teollisesti valmistetut luontaisen kaltaiset aineet. No, jos sen voi kaiken lakaista pelkän äidin tupakoinnin aiheuttamaksi, niin onhan se jo yhteiskunnallisella tasolla aika ratkaiseva ja merkittävä juttu. Voidaan vaikka kehitellä sellainen systeemi, että ainoastaan ne, joiden äidit eivät ole raskausaikana tupakoineet saavat tukea hitoihinsa, ja ne joiden äidit ovat raskausaikana (tai isätkin siittämisen hetkellä - vaikutukset sitäkin kautta ihan tasa-arvon nimissä) (velvoitus kaksivuotiseen "puhtaaseen" elämään ennen lasten tekoa molemmilta ja vankilarangaistus mikäli lipsuvat) tupakoineet, maksavat lastensa hoidot omasta pussista.Taitaa hyvin moni asia vaikuttaa hyvin moniin asioihin. Ei tästä sopasta ota selvää Erkkikään. Mutta onneksi on teorioita joka lähtöön, ja niiden sekamelskasta vielä jokaisella oma henk koht maailmankuvansa.
Noista aineista - eikö kaikki maapallolla esiintyvät aineet tupakkaa ja kärpässientä myöten ole luonnollisia maailmassa esiintyviä aineita. Ihmiskunnan evoluutio on vaan hiukan kesken. Tällä hetkellä.
On the other hand; ihminen ja ihmisen toiminta on myrkkyä helvatan monelle kanssalajillemme täällä maapallosella. Ollaan aika veemäisiä narskuja.- Sipukka77
- - kirjoitti:
Rokotuksiakaan unohtamatta. Vaikka kaksi päivää rokotuksesta tapahtuva yht'äkkinen taantuminen ei kerrokaan selkeästä syy ja seuraussuhteesta, voi kuitenkin miettiä niitä syy ja seuraussuhteita aikana, jolloin jo aletaan olla selvillä siitäkin, että se yksilöllisyys ja yksilöllinen herkkyyskin on asioihin oikeasti vaikuttava juttu.
Ympäristömyrkyt. Lisäaineet. Teollisesti valmistetut luontaisen kaltaiset aineet. No, jos sen voi kaiken lakaista pelkän äidin tupakoinnin aiheuttamaksi, niin onhan se jo yhteiskunnallisella tasolla aika ratkaiseva ja merkittävä juttu. Voidaan vaikka kehitellä sellainen systeemi, että ainoastaan ne, joiden äidit eivät ole raskausaikana tupakoineet saavat tukea hitoihinsa, ja ne joiden äidit ovat raskausaikana (tai isätkin siittämisen hetkellä - vaikutukset sitäkin kautta ihan tasa-arvon nimissä) (velvoitus kaksivuotiseen "puhtaaseen" elämään ennen lasten tekoa molemmilta ja vankilarangaistus mikäli lipsuvat) tupakoineet, maksavat lastensa hoidot omasta pussista.Aikaa hienost. Kirjoittel❤️
- ljjalnfeifaljf
18+13=31 kirjoitti:
"Minä taas väitän, että narsistin uhri, jos hän on narsistin uhri ei koskaan voi tulla narsistia, siihen ei kasveta, eikä siihen opita. Naristista ei myöskään tule uhrin uhria tai jotain muuta."
Niin jos puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ns. paksunahkaisesta narsistista, jota kaiketi tarkoitamme narsistista puhuessamme...niin tuskin kenestäkään aikuisena enää sellaista tulee...
Mutta uskon kyllä, että "jotain" saattaa uhriin tarttua...asian on tuonut esille myös Vaknin kirjoituksissaan...
"Narsisti on läsnä aaveen lailla kauan senkin jälkeen kun hän on kadonnut fyysisesti. Tämä on todellinen vaara, jonka narsistin uhrit joutuvat kohtaamaan: että he tulevat hänen kaltaisikseen, katkeriksi, itsekeskeisiksi, epäempaattisiksi. Tämä on narsistin viimeinen kumarrus estradilla, ikään kuin ylimääräinen kappale taputusten jälkeen"
Mitä taas narsistin uhriutumiseen tulee...niin käsittääkseni narsisti hyvinkin tuntee itsensä uhriksi syystä, ettei hänen valitsemansa esine toimikkaan aina niin kuin hän haluaisi..
".Narsisti kokee kumppaninsa ainoastaan Narsistisen Lähteen lähteeksi, välineeksi, oman itsensä jatkeeksi. On käsittämätöntä että - narsistin jatkuvan läsnäolon suojelemana - tällainen työkalu toimisi väärin. Narsisti kokee kumppaninsa tarpeet ja surut uhkauksina ja loukkauksina"
Noh Salomaan kirjaa en ole lukenut, mutta olen tutustunut joihinkin hänen ajatuksiinsa aiheesta netissä Naistenkartanon sivuilla...
Mutta ajattelisin, että on turhaa väitellä kenen narsisti on "oikea" tai kuka on "oikeanlainen" uhri...tärkeintä kaiketi lienee...tutustua itseensä, narsismiin liittyen myös siihen omaan narsismiin...
sillä uskon, että kaikissa meissä sitä on...ja erityisesti kannattaa pysähtyä niiden taustalla vaikuttavien tunteiden äärelle...kun koemme loukkaantumisen/vaille jäämisen tunteita...
Itse ajattelen niinkin, että "me narsistin uhrit" olemme myös ...ns. oman elämämme/omien valintojemme uhreja...SE ON TÄSMÄLLEEN NÄIN!
- ap7
En usko että kirjassa on siitä kysymys, vaan siitä, että minä on vaurioitunut. Se mahdollistaa satuttamisen.
Minun elämäni on ollut harvinaisen vaikeaa jo ennen lyhyttä suhdetta narsistiin. En siis ole narsismin ekspertti, kuten moni joka on elänyt pitkään sellaisessa suhteessa.
Olen joutunut pohtimaan omaa elämääni sattuneiden onnettomuuksien vuoksi paljon. Yleensä löydän ongelman itsestäni ja arkuudestani.
Mutta narsistin kanssa suhde onneksi jäi lyhyeksi, minulle olisi voinut käydä huonosti. Joku varjelus siis tässäkin elämässä on. Suosittelen luettavaksi interaktiivisen narsismi-palstan kaikki ketjut - osallistujat ovat kääntäneet kaikki kivet ja kannot, eikä mikään narsismiin liittyvä voi olla enää epäselvää. Vai voiko sittenkin(?) ;)
- 16+6=22
" osallistujat ovat kääntäneet kaikki kivet ja kannot, eikä mikään narsismiin liittyvä voi olla enää epäselvää. Vai voiko sittenkin(?) ;) "
tiedä häntä onko vaiko eikö,
mutta tuosta sinun tuli mieleen tämä kohta...yhdestä lukemistosta...
Saarnaajan, Daavidin pojan, Jerusalemin kuninkaan, sanoja.
Ei mitään uutta auringon alla
2 Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!
3 Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä,
jolla hän itseään rasittaa auringon alla?
4 Sukupolvi menee, sukupolvi tulee,
mutta maa pysyy ikuisesti.
5 Aurinko nousee, aurinko laskee,
kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas.
6 Tuuli menee etelään ja kääntyy pohjoiseen,
kiertää kiertämistään,
ja samalle kierrolleen tuuli palaa.
7 Kaikki joet laskevat mereen,
mutta meri ei täyty,
ja minne joet ovat laskeneet,
sinne ne yhä edelleen laskevat.
8 Kaikki sanat uupuvat kesken,
kukaan ei saa sanotuksi kaikkea.
Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä
eikä korva täyttään kuulemisesta.
9 Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
10 Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on
uutta,
on sitäkin ollut jo muinoin,
kauan ennen meitä.
11 Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.
Saarnaaja etsii elämän tarkoitusta
12 Minä, Saarnaaja, olin Israelin kuninkaana Jerusalemissa.
13 Minä ryhdyin etsimään viisautta ja tutkimaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämän raskaan tehtävän on Jumala antanut ihmisen vaivaksi.
14 Minä katselin kaikkea työtä, jota auringon alla tehdään, ja katso: kaikki se on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
15 Käyrä ei voi olla suora, puuttuvaa ei voi laskea mukaan.
16 Minä sanoin sydämessäni: olen hankkinut yhä enemmän viisautta, enemmän kuin kukaan, joka on hallinnut Jerusalemissa ennen minua, minun sydämeni on tallettanut tietoa ja viisautta.
17 Ja minä halusin ottaa selville, mikä on tietoa ja viisautta, mikä taas mielettömyyttä ja typeryyttä. Mutta minä havaitsin, että tuulta vain tavoittelin.
18 Sillä missä on paljon viisautta, siellä on paljon huolta, ja joka tietoa lisää, lisää tuskaa
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Saarn.1.html 16+6=22 kirjoitti:
" osallistujat ovat kääntäneet kaikki kivet ja kannot, eikä mikään narsismiin liittyvä voi olla enää epäselvää. Vai voiko sittenkin(?) ;) "
tiedä häntä onko vaiko eikö,
mutta tuosta sinun tuli mieleen tämä kohta...yhdestä lukemistosta...
Saarnaajan, Daavidin pojan, Jerusalemin kuninkaan, sanoja.
Ei mitään uutta auringon alla
2 Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!
3 Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä,
jolla hän itseään rasittaa auringon alla?
4 Sukupolvi menee, sukupolvi tulee,
mutta maa pysyy ikuisesti.
5 Aurinko nousee, aurinko laskee,
kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas.
6 Tuuli menee etelään ja kääntyy pohjoiseen,
kiertää kiertämistään,
ja samalle kierrolleen tuuli palaa.
7 Kaikki joet laskevat mereen,
mutta meri ei täyty,
ja minne joet ovat laskeneet,
sinne ne yhä edelleen laskevat.
8 Kaikki sanat uupuvat kesken,
kukaan ei saa sanotuksi kaikkea.
Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä
eikä korva täyttään kuulemisesta.
9 Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
10 Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on
uutta,
on sitäkin ollut jo muinoin,
kauan ennen meitä.
11 Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.
Saarnaaja etsii elämän tarkoitusta
12 Minä, Saarnaaja, olin Israelin kuninkaana Jerusalemissa.
13 Minä ryhdyin etsimään viisautta ja tutkimaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämän raskaan tehtävän on Jumala antanut ihmisen vaivaksi.
14 Minä katselin kaikkea työtä, jota auringon alla tehdään, ja katso: kaikki se on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
15 Käyrä ei voi olla suora, puuttuvaa ei voi laskea mukaan.
16 Minä sanoin sydämessäni: olen hankkinut yhä enemmän viisautta, enemmän kuin kukaan, joka on hallinnut Jerusalemissa ennen minua, minun sydämeni on tallettanut tietoa ja viisautta.
17 Ja minä halusin ottaa selville, mikä on tietoa ja viisautta, mikä taas mielettömyyttä ja typeryyttä. Mutta minä havaitsin, että tuulta vain tavoittelin.
18 Sillä missä on paljon viisautta, siellä on paljon huolta, ja joka tietoa lisää, lisää tuskaa
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Saarn.1.htmlRaamattu on Iso Kirja!
Tieto lisää tuskaa. Nuorina olimme huolettomia - tai huolet liittyi johonkin viikkorahoihin tai karkkiin. :)
- miksi aina sinä
Kirjoja: Onko joku lukenut tämän? Oliko hyvä opus?
Sandy Hotchkiss: Miksi aina sinä?
"Kuinka tulla toimeen narsististen, itsekeskeisten ihmisten kanssa, jotka eivät kykene terveeseen, vastavuoroiseen ihmissuhteeseen?
Häpeämättömyys, maaginen ajattelu, ylimielisyys, kateus, vaativuus, hyväksikäyttö ja rajattomuus ovat narsismin tunnuspiirteitä. Tämä uraauurtava teos auttaa tunnistamaan nämä ”narsismin seitsemän syntiä” ja ymmärtämään narsistisen persoonallisuushäiriön alkuperää lapsuuden vuorovaikutussuhteissa.
Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän syntiä kertoo, kuinka tämä häiriö kehittyy, kuinka narsistin vaikutuspiiriin joutuu ja mitä on tehtävä siitä irtautuakseen. Kirja antaa selkeitä käytännön neuvoja kaikille, jotka tunnistavat itsessään tai lähipiirissään – työpaikalla, perheessä, ystävyys- tai rakkaussuhteessa – tämän ajankohtaisen ongelman. "- lukemisen arvoinen
Oli hyvä kirja! Antaa myös ohjeita miten toimia esim. työpaikalla narsistin kanssa.
- Scandinavigon
Minua on auttanut
The Wizard of Oz and Other Narcissists: Coping with the One-Way Relationship in Work, Love, and Family
http://www.audible.com/pd/ref=sr_1_2?asin=B009G79IO2&qid=1366582984&sr=1-2
Audiokirjana hyva silla on kuuneltavissa kriisitianteen jalkeen huomaamatta ja saa omat ajatuksensa kasaan.
Kirja opetti huomaamaan asioita. Esim. hijattain narsititapaus komenttoi minua koskettavaa vanhaa asiaa joka aikoinaan oli minulle vaikea. Hanella ei ollut siina tapahtumassa osaa ja eika oikein faktatietoakaan mista oli kyse mutta idea asian tuomisesta esiin nyt oli ikaankuin ajatus mursakta itseluottamukseni, omanarvoni. Jos en olisi lukenut kirjaa en ehka olis ymmartanyt sita logiikkaa etta komentointi 4 vuotta tapahatuneeseen ulkopuoliseen tapahtumaan tapahtui vain ja ainoastaan ajatellen murentaa minut ja se taas on tavoitteena siksi jotta minulla ei olisi omia mielipiteita ja toimisin hanen itsensa jatkeena.
Muuta kirjasta opittua. Jos mietit oletko itse narsistisenpersoonallisuushairion omaava, niin luultavasti et jos sita mietiti oma-alotteisesti koska NPD ei juuri mieti omaa toimintaansa koskaa kriittisesti.
Toinen asia kirjasta opittua: sinulla on oikeus omiin tuntemuksiisi ja oikeus omaan itseesi. Oma itse on silla tavalla koskematon oikeus etta siita ei tarvitse neuvotella.- 7+11=18
"Toinen asia kirjasta opittua: sinulla on oikeus omiin tuntemuksiisi ja oikeus omaan itseesi. Oma itse on silla tavalla koskematon oikeus etta siita ei tarvitse neuvotella."
Niin tuokin on asia joka kannattaa sisäistää sillä tavalla, että itseeen liittyen sama oikeus kuuluu myös sille toiselle...
Ei ole mitään keinoa muuttaa toista, jos toinen ei itse siihen koe tarvetta/halua...vaikka miten sitä toivoisimme, että hän muuttuisi juuri sellaiseksi jollainen minä haluan hänen olevan... - lottamari<3
7+11=18 kirjoitti:
"Toinen asia kirjasta opittua: sinulla on oikeus omiin tuntemuksiisi ja oikeus omaan itseesi. Oma itse on silla tavalla koskematon oikeus etta siita ei tarvitse neuvotella."
Niin tuokin on asia joka kannattaa sisäistää sillä tavalla, että itseeen liittyen sama oikeus kuuluu myös sille toiselle...
Ei ole mitään keinoa muuttaa toista, jos toinen ei itse siihen koe tarvetta/halua...vaikka miten sitä toivoisimme, että hän muuttuisi juuri sellaiseksi jollainen minä haluan hänen olevan...Hyvin sanottu. Noin se juuri on. Mitään keinoa ei tosiaan ole, ellei se toinen ala ymmärtämään ettei hänellä ole valtaa muuhun kuin itseensä. Oikeastaan narsistin kanssa on turha käydä edes keskustelua siitä mikä oikeus minulla on omiin ajatuksiini ja tuntemuksiini, hän ei sitä koskaan opi, eikä tule ymmärtämään.
Narsistin kiinnostus lopahtaa siihen ellet myötäile häntä ja hänen ajatuksiaan, ole hänen kanssaan kaikessa samaa mieltä. Sinulla ei saisi olla mitään omaa mielipidettä asiasta tai jos onkin, niin hän kohta muokkaa sen niin, että se sama hieno ajatuksesi onkin hänen ajatuksensa, mutta hän tuo sen vaan vähän eri tyylillä esiin.
Selvien asioiden vänkääminen on aina minusta ollut se juttu mitä en ole narsisteissa ymmärtänyt, miksi he vänkäävät, mikä siinä on ideana,,,,muu kuin nautinto toisen ihmisen ärsyttämisestä ja nähdä kuinka saada toinen hermostumaan ??? - kommentoi&tietää
MInunkin narsistini tulkitsi minulle tapahtuneita asioita todella pitkälle niistä mitään tietämättä. Sama päämäärä kuin edellä.
Lisäksi hän tiesi minun puolestani, mitä ajattelen tai mistä asiat johtuvat....
Minulla ei ollut ongelmia tietää mitä itse ajattelin, luotin siihen. Ja sitten kaikki romahtikin.
Menetin rakkauden, mutta nyt jälkeen päin olen tyytyväinen, sillä eipähän tuosta olisi pitkälle pötkitty ko. hlön kanssa. - Kuka muuttuu?
7+11=18 kirjoitti:
"Toinen asia kirjasta opittua: sinulla on oikeus omiin tuntemuksiisi ja oikeus omaan itseesi. Oma itse on silla tavalla koskematon oikeus etta siita ei tarvitse neuvotella."
Niin tuokin on asia joka kannattaa sisäistää sillä tavalla, että itseeen liittyen sama oikeus kuuluu myös sille toiselle...
Ei ole mitään keinoa muuttaa toista, jos toinen ei itse siihen koe tarvetta/halua...vaikka miten sitä toivoisimme, että hän muuttuisi juuri sellaiseksi jollainen minä haluan hänen olevan...Minun narsistini totesikin näin: "Haluatko muuttua? Sinun täytyy muuttua!"
Hänen ei, enkä sitä odottanutkaan. - kommentoi&tietää
lottamari<3 kirjoitti:
Hyvin sanottu. Noin se juuri on. Mitään keinoa ei tosiaan ole, ellei se toinen ala ymmärtämään ettei hänellä ole valtaa muuhun kuin itseensä. Oikeastaan narsistin kanssa on turha käydä edes keskustelua siitä mikä oikeus minulla on omiin ajatuksiini ja tuntemuksiini, hän ei sitä koskaan opi, eikä tule ymmärtämään.
Narsistin kiinnostus lopahtaa siihen ellet myötäile häntä ja hänen ajatuksiaan, ole hänen kanssaan kaikessa samaa mieltä. Sinulla ei saisi olla mitään omaa mielipidettä asiasta tai jos onkin, niin hän kohta muokkaa sen niin, että se sama hieno ajatuksesi onkin hänen ajatuksensa, mutta hän tuo sen vaan vähän eri tyylillä esiin.
Selvien asioiden vänkääminen on aina minusta ollut se juttu mitä en ole narsisteissa ymmärtänyt, miksi he vänkäävät, mikä siinä on ideana,,,,muu kuin nautinto toisen ihmisen ärsyttämisestä ja nähdä kuinka saada toinen hermostumaan ???Narsistin tie muuttumiseen on terapiassakin pitkä, vaikka häiriötyyppi olisi lieväkin...
Kiinnostus todella lopahtaa tai narsistille tulee mahdottomaksi olla seurassasi, kun olet omaa mieltä. Minä ainakin tein näin. Ja hah, me jopa keskustelimme "tasa-arvosta" ja älyllisesti tämä älykäs narsisti ymmärsikin asian. Mutta ei sisäistänyt. Oikeastaan sinun ei edes tarvitse olla eri mieltä, kyllä narsisti tulkitsee sinun olevan enemmin tai myöhemmin eri mieltä, koska sitä hän pelkää. Ja silloin tapahtuu se narsistinen romahdus, et vastaakaan ihannekuvaa ole symbioottinen olento... Vaan loukkaat tahtomattasi häntä. Eikä mitään tosiaan edes tarvitse sanoa, vaikka pahinta on tietysti jos sanot sen ääneen tai väität vastaan! Hui sentään.
Selvistä asioista vängätään koska kysymys on ainoastaan hallinnasta: narsistinen on oltava valtias, koska olemassa suhteessa on vain yksi iso minä. Minä rikkoontuu, jos ei ole symbioosia. Ongelma voi olla mikä tahansa. Juuri asioiden pienuus (tai olemattomuus) suhteessa raivokohtauksen voimakkuuteen on käsittämätöntä.
- Jaackob
Ystäväni äiti joutui vastikään kohtaamaan valtavan surun kun hänen veljensä kuoli suhteellisen nuoressa iässä.
Ystäväni äidin uusi mies, siis ystäväni isäpuoli tuli mustasukkiaseksi puolisonsa surulle. Mies ei halannut eikä lohduttanut vaimoaan vaan istui äkäisenä nojatuolissa telkkaria tuijottaen ja tiuski vihaisena kun toinen oli aivan kappaleina surusta.
Ystäväni joka oli menettänyt enonsa, tunsi myös hirvittävää surua äidistään joka joutuu moisen pahuuden ja henkisen väkivallan runtelemaksi hetkellä jolloin hän kaipaisi lämpöä ja rakkautta kaikkein kipeimmin. - ap7
Kirja Narsismin tiedostaminen oli erinomainen. Toisenlainen näkökulma. Kannattaa lukea. Suosittelen.
- 6+12=18
"Kirja Narsismin tiedostaminen oli erinomainen. Toisenlainen näkökulma. Kannattaa lukea. Suosittelen"
Noh edelleenkään en ole kirjaa lukenut, mutta Paula Salomaan ajatuksiin aiheeseen liittyen on kyllä tutustunut...
Että siltä pohjalta yhdyn suosituksiisi että kirja kannattaa lukea jos itse ajattelee, ettei minussa ole mitään vikaa...
kaikki olisi hyvin jollein peräti täydellisestä jos se toinen vain olisi sellainen/käyttäytyisi aina niin kuin minä toivon/haluan...täyttäisi kaikki minun tarpeeni ja huolehtisi siitä, että minun tarpeeni ja minä olisin aina ja kaikessa etusijalla...
- ap7
Hetkinen: tämä kirja juuri laittaa vastuuta myös sille "toiselle osapuolelle" eli uhrille. Luepa kirja ennen kuin kommentoit. Ylipäänsä kirja kannattaa lukea, jos on kiinnostunut vuorovaikutukseen liittyvistä seikoista.
- ap7
Ja toisekseen lisäys:
itse valittettavasti otan ihmissuhteissa ja muutoinkin vastuuta aina liikaakin (etsin aina vikaa nimenomaan itsestäni ja otan vastuun omisya tarpeistani), joten ainakin minulle tuo kommenttisi on turha. Ota sinäkin vastuuta ja lue kirja! - 8+8=16
ap7 kirjoitti:
Ja toisekseen lisäys:
itse valittettavasti otan ihmissuhteissa ja muutoinkin vastuuta aina liikaakin (etsin aina vikaa nimenomaan itsestäni ja otan vastuun omisya tarpeistani), joten ainakin minulle tuo kommenttisi on turha. Ota sinäkin vastuuta ja lue kirja!" joten ainakin minulle tuo kommenttisi on turha"
Noh...voi se jollekkin on turha...
mutta en ny ymmärrä ihan miksi sinä tartuit mielipiteeseeni ...kun se ei ollut nimenomaan sinulle esitetty vaan yleisluontoisesti otin/ toin esille mielipiteetäni, että juurikin tuollaisten "minussa ei ole vikaa/siinä toisessa on kaikki vika/ se toinen on syyllinen kaikkeen"... ihmisten pitäisi lukea tuo kirja...
ja valitettavasti vaan osa "uhreista" tuntuuu olevan sitä mieltä...kun lukee mittavia selostuksia siitä mitä se kauhea narsisti tekee ja sanoo...ja että on se narsisti tyhmä ja lapsellinen ja sitä rataa...että se narsisti on yksin vastussa siitä, että on huono olla...
"Ota sinäkin vastuuta ja lue kirja!"
varmasti minäkin jossain vaiheessa/paremmalla ajalla luen tuonkin kirjan, mutta ihan ny ei jaksa keskittyä kirjojen lukemiseen.. kun on töiden lisäksi ihan muuta ajateltavaa/puuhaa/ asioiden järjestämistä liittyen tulevaisuuteen...mikä on toki vastuunkantoa omasta elämästä sekin...että kaikelle on oma aikansa, asioilla tärkeysjärjestyksensä...
Mutta aloituksesi ja tuon kirjan esittely on hyvä...ei narsismikaan ole niin mustavalkoista...joko tai...kuten sanoin Salomaan ajatuksiin olen kyllä muuten tutustunut vaikken kirjaa ole lukenutkaan...
- ap7
No, juuri siksi esitin: TOISENLAINEN näkökulma. Sinähän kumosit tämän ja väitit tietäväsi, mitä Salomaa ajattelee ja kirjoittaa:
"Että siltä pohjalta yhdyn suosituksiisi että kirja kannattaa lukea jos itse ajattelee, ettei minussa ole mitään vikaa..."
Kirja ei siis ole tuota, mitä väität, joten eikun lukemaan vaan.- 2+1=3
"Että siltä pohjalta yhdyn suosituksiisi että kirja kannattaa lukea jos itse ajattelee, ettei minussa ole mitään vikaa..."
"Kirja ei siis ole tuota, mitä väität, joten eikun lukemaan vaan."
Niin mikä tuossa minun mielipteessäni on sitten sinun mielestäsi väärin...käsitääkseni hyvin samaa ajatusmallia/asiaa kuin tässä...joka kaiketi on tuossa kirjassakin...
"Onko kumppanisi narsisti? Jos on, niin todennäköisesti sinussa on samoja piirteitä. Näin väittää vuorovaikutustutkija Paula Salomaa, jonka uusin kirja Narsismin tiedostaminen julkaistiin viime syksynä.
– Narsisti ja hänen uhrinsa ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Kumpikin on tunne-elämältään lapsi. He ovat toistensa vastinparit, Paula Salomaa sanoo.
Myös uhrilla on narsistin tapaan kypsymätön tunne-elämä ja huono itsetunto. Kummankin käsitys itsestä on ulkoisen palautteen varassa. Kumpikaan ei kestä negatiivisia tunteita, eikä selviydy yksin. Siksi he ajautuvat yhteen ja usein myös pysyvät yhdessä suhteen kiduttavuudesta huolimatta.
On myös ihmisiä, jotka saattavat aloittaa suhteen narsistin kanssa, vaikka heissä itsessään ei ole narsismia. Mutta sellainen ihminen ei jää suhteeseen narsistin kanssa pitkäksi aikaa.
– Kukaan ihminen, jolla on aikuisen tunne-elämä, ei tavoittele yhdenvertaista tunnesuhdetta lapsen kanssa, Salomaa sanoo.
Uhri jää, koska tarvitsee itsekin narsistia"
http://www.anna.fi/hyva-olo/jos-kumppanisi-narsisti-sinakin-olet/
Että uskoisin, että tuo on totta, että moni uhri tarvitsee sen narsistin...että on joku jota syyttää kaikesta...ja joskus näitä täällä lukiessa tuntuu että ns. uhri on jopa narsistisempi kuin hän jota narsistiksi kuvaillaan...
Mitä tulee...noihin Salomaan ajatuksiin aiheeseen liittyen...alkuperäisesti "tutustuin" hänen ajatuksiinsa/tuossa kirjassa käsiteltyihin asioihin täällä...
http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/
Enkä minä väitä mitään...
tähänkin aiheeseen liittyen...mielipiteet ja kokemukset ovat yksilöllisiä...tuskin on yhtä ainoaa oikeaa näkökantaa joka olisi sovellettavissa jokaiseen ihmiseen/narsistiin/uhriin tai vuorovaikutustilanteeseen...
Kirja ja asian käsittelytapa on varmasti hyvä ja monipuolinen...mutta siltikin kukin ihminen on oman elämänsä ja omien asioidensa/ihmissuhteidensa paras asiantuntija...
Tuotakin kirjaa kannattaa lukea sillä silmällä, että se on yksi näkökulma tähän aiheeseen/narsimiin liittyen..lisättynä sillä "tiedolla", että kukin lukija poimii ja hyväksyy siitä ne ajatukset...jotka ovat sovellettavissa itseen ja omaan elämään...
ihan ajattelen niinkin, että vaikka lukisi saman kirjan, katsoisi saman elokuvan jne...niin kokemus ja mielipide on erilainen...ilman että kummankaan on millään tavalla väärä...kun me ihmiset ny ollaan erilaisia niin narsistit kuin uhritkin...kumpiakaan ei voi laittaa samaan muottiin...
- lottamari<3
Paula Salomaan viesti narsistista uhriksi ja uhrista narsistiksi, en liiemmälti lämpene ajatukselle.
En ole lukenut kirjaa ja mitä se pitää sisällään, mutta hieman epäilyttävää minusta on kietoa narsistia ja uhria samaan ja tehdä heistä toistensa kaltaisia. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että on olemassa vain pelkkiä uhreja tai pelkkiä narsisteja??
Tuo ajatus tarkoittaisi siis sitä, että narsisti synnyttäisi uusia narsisteja ja lopulta kaikki uhritkin tulisivat narsistin kaltaisiksi. ?
Kun puhutaan varhaislapsuuden aiheuttamista traumoista ja sen aikaan saamasta narsistisesta persoonallisuuhäiriöstä, joiden mukaan narsistiksi tullaan, niin kyllähän tämä sotii kovasti sitä vastaan, että aikuisena empatiakyky katoaisi ja ihmisen käyttäytyminen muuttuisi narsistin mallin mukaiseksi.
En allekirjoita tuota. Minusta narsistinen luonnehäiriö on nimenomaan luonnehäiriö, jossa henkilöllä alkujaankin on jo vajaa tunneäly, eikä hän sitä voi muuksi muuttaa.
Normaalin tunneälyn omaavasta ihmisestä ei voi kaltoin kohdeltunakaan käsittääkseni tulla narsistia, mutta hän voi toki tuoda esille voimakkaita vihan ja negatiivisuuden tunteitaan ja reakoida vaikeaan tilanteeseen tilapäisesti epävakaan naristisesti.
On minusta vaarallista lähteä tuomaan julki tälläistä tietoa mitä Paula Salomaa kirjallaan tahtoo viestittää. Koko narsistinen luonnehäiriö menettää merkityksensä ja uhristakin luodaan näin vääristynyt kuva. Uhri on aina tässä se kärsijä, eikä narsisti. Narisistin käyttämä henkinen väkivalta rikkoo uhrin ja tekee hänestä haavoittuan, mutta ei tee hänestä narsistin kaltaista.
En ymmärrä tuon kirjan esittylytiedon sanomaa...joku ehkä on lukenut ja tietää paremmin,.ehkä kysymys ei olekaan siitä mitä minä luulen vaan jostain syvemmästä, jota Paula Salomaa haluaa tuoda esille??Jotensakin hassua kun joku näitä vanhoja ketjuja nostaa niin joutuusamalla lukemaan omiakin kirjoituksiaan...ja huomaa että tässäkin ketjussa sitte rönsyiltiin ja aloittajan aihe vaihtui muuksi, johon ny sitten palasit...
Mitä ny tuohon tulee...
"Narisistin käyttämä henkinen väkivalta rikkoo uhrin ja tekee hänestä haavoittuan, mutta ei tee hänestä narsistin kaltaista."
Niin en usko minäkään siihen että uhrista tulisi ns. paksunahkainen narsisti...eikä Vakninkaan niin tarkoittanut, en ny jaksaa kaivaa linkkiä missä asia mainitaan, mutta tavallaan suhde narsisistiin pakottaa uhrinkin muodostamaan itselleen jonkinlaisen väärän minän...ja ajattelisin, että jos uhri jää katkeruuteen ja kaunaan, seuraa sen narsistinsa elämää vaikka on eroon päässyt, haukkuu ja mitätöi jopa seuraavia uhreja niin kyllä hän mielestäni vaikuttaa omineen narsistin tapoja...
Mutta edelleenkään en ole tuota kirjaa lukenut, että toivotaan että ehkä jos ja kun joku on lukenut, viitsisi paremmin kommentoida tuota kirjaa...
kun tuossa kun luin tätä ketjua niin aloittajakin tyytyi enimmäkseen vain väittelemään kanssani tyyliin "Kirja ei siis ole tuota, mitä väität, joten eikun lukemaan vaan".ettei Salomaa tarkoittanut sitä millaisen kuvan Salomaan kirjasta olin itse esittelytekstin muodostanut...
eikä sen kummemmin sitten vaivautunut kertomaan mitä tuo Salomaa hänen mielestään tuolla kirjalla sitten halusi tuoda julki narsismiin liittyen...
Mutta joo...varmaan lukemisen arvoinen kirja tuokin, pitänee yrittää muistaa seuraavalla kirjastokäynnillä...
- ++++++++++++++++++++
- ++++++++++++++++++++
- Niin. Myönnän, että
Niin. Myönnän, että jos nyt joku psykologi / terapeutti tutustuisi minuun näinä päivinä, niin tapaisi aika erilaisen henkilön, kuin ennen suhdettani narsistiin. Sattuma korjaa satoaan... : ).
Tietyllä tapaa kuitenkin olen tutustunut narsismiin häiriönä ja saanut selityksen melkein kaikkiin mieltäni vaivanneisiin kysymyksiin. En myöskään tiedä, mitä Salomaa on kirjoittanut ja tarkoittanut. Mutta sen tiedän, että lapsuuttani narsisti ei ole pystynyt muuttamaan. Niin ovela hänkään ei sentään ole.
Ehkä tuosta asiasta tehdään jollakin tavoin liian monimutkainen. Jospa asiaa pitäisi lähestyä myös siltä kannalta, että ihminen kaipaa sitä toista kumppanikseen... Aina ei ole ihan kauheasti edes tilaisuuksia, saatika edes osaa kriteereistä täyttäviä kumppaneita tarjolla, varsinkin, kun ikää on jo tullut ja.
Toisaalta tiedän, että minun n/p:ni on ollut / on haluttua seuraa... Jotain siinä on sellaista pätevää. Minä en enää toiste siihen loukkuun menisi, mutta joka ei ole vielä ollut, niin ei tiedä, minne kyyti vie.
" tavallaan suhde narsisistiin pakottaa uhrinkin muodostamaan itselleen jonkinlaisen väärän minän..."
Niin, itselläni on jotenkin ahdistunut ja etsivä olo pohjimmiltaan. Mutta johtuu myös parista muusta syystä, en siitä narsistia syytä, en välillä ollenkaan. Mutta olisihan hänkin saanut ihan oikea ihminen olla, niin nyt olisi varmasti toisin. En tiedä, minkälaista väärää minää olisin muodostanut tai muodostamassa. Olen etsimässä ja olen etsinyt itselleni uutta elintilaa mahdollisuuksien mukaan. Mutta varmaan ihminen on melkoisessa solmussa moisen jäljiltä, jos ei olisi mahdollisuuksia riittävästi irtiottoon.
"haukkuu ja mitätöi jopa seuraavia uhreja niin kyllä hän mielestäni vaikuttaa omineen narsistin tapoja..."
Tunnustan tehneeni tuota...
Pidin itseäni ennen narsistia arvokkaana ihmisenä, jolla oli tilaa sydämessä ihmisille ja muutenkin. Kuvittelin olevani rakastamisen arvoinen... Kaikkea hupsua sitä tyhmässä päässään kuvitteleekin...
Sitten kaikki kävi niin nopeasti, kohoaminen rakkauteen ja rakastettuna olemiseen, tunsin itseni ja kumppanini täydellisiksi lähes... onneni oli kukkupäillään...
Sitten ykskaks, uljas prinssini usutti rottalauman kimppuuni... siis koin asian suurinpiirtein noin. Enkä vieläkään ole juoppo, vaikka kurassa yltäpäältä olenkin, kun olen paininut mudassa, ihan vapaaehtoisesti... Vai onko vapaaehtoista? Miksi olen ahdistunut, jos on vapaaehtoista? Itse ajattelen, että en ole nuori enää, enkä koe tarvetta uuteen suhteeseen. Eli minun olisi mentävä eteenpäin vaikka väkisin.
Mutta en jaksa. En jaksa edetä väkisin... kysymyksessä on minun koko elämäni. Minun ainoa elämäni.
Narsisti oli minulle kuin matala aita, hänen kauttaan minun kimppuuni on päässyt...
Jätän sanomatta, mitä ne ovat. - Siis olin ennen
Siis olin ennen narsistia pitkässä suhteessa... Koin itseäni arvostettavan... Arvostin itsekin itseäni. Matkustimme, harrastimme kulttuuria yhdessä. Meillä oli tulevaisuuden suunnitelmia.
En koskaan kuvitellut, että minusta tulee hetken hempukka, joka pelmaa samassa pedissä alkoholisoituneiden hempukoiden kanssa. Enkä kuvitellut pelmaavani samassa pedissä minkäänlaisten naisten kanssa...
Ompa jotenkin kummallista, että jollain ei nouse ajatuksesta niin kauheat kuvotuksen väreet, että voisi itse vastaavassa tilanteessa sanoa muutaman valikoidun sanan. Jotenkin käsittämätöntä. Olisiko vain pitänyt nostaa vähän kulmakarvoja, että kas, muitakin mustikassa... Tai ehkä vain hitusen toista kulmakarvaa...
Itse en tuossa tilanteessa ole pystynyt tieteellisen tarkkaan analysointiin ja arvopohdintoihin. Vaan on kirosanat ja räkä lentänyt, kun olen sylkenyt mielestäni iljettävän hulttion päälle. Ja niistä lähtökohdista olen myös täällä kirjoittanut.
En ihan huvikseni viitseisi mukavaa elitististä elämääni tämmöiseksi vaihtaa. Että hiukan on tapahtumaa taustalla, kun on pudonnut paskaan. - Minä en ymmärrä
Minä en ymmärrä naista, joka ei ymmärrä toisen naisen raivoa, vaikka itseäänkin kohtaan, jos sattuu olemaan tuollainen kauhea mies. Mielestäni oikea nainen ymmärtää. Mielestäni oikea mieskin ymmärtää, eikä tee tuollaista, mistä nyt on kyse.
Minun narsistini ei ymmärrä, miten hän on loukannut minua. Koska hän on aina oikeassa ja rajaton... Ei hän tee mitään väärää, ja hän pyrkii määrittämään toisen ja toisten tunteet myös, mitä nämä eivät saa tuntea häntä kohtaan...
Voisiko olla, että jos nainen ei ymmärrä sitä ikiaikaista tunnetta, mikä on auttanut ihmiskuntaa elämään ja selviytymään... jotain ei silloinkaan ole kohdallaan. Jonkinlainen tunteettomuus siinä on, eikä ihan pieni.
Jotenkin palaan aina tähän aiheeseen tuon toisen kirjoittajan tiimoilta. Sikäli ymmärrän hänen näkökulmansa omaan tilanteeseensa, että hän ei ole ollut sellaisessa suhteessa omaan narsistiinsa, joten hän ei ole tullut huiputetuksi samoin. Mutta eikö hänen pitäisi ymmärtää se itsekin. Ja ymmärtää, että hän ei ole kokenut sitä samanlaista suhdetta narsistin kanssa kuin muut?
Silti ihmettelen edelleen, että yleensä naiset ymmärtävät toistensa raivon. Me naiset olemme sellaisia, meidät on luotu sellaisiksi, että pidämme puolemme, jopa kynsin hampain tarpeen tullen. Miesten ei pitäisi leikkiä tosinaisten kanssa, voimme käydä hankaliksi. Luottiko minunkin narsistini siihen, että olen kuin laho puu, joka ei taistele eikä aiheuta hänelle hankaluutta, vaan vaan putoaa hajonneena paikoilleen lahoamaan lisää? Ovatko hänen muut naisensa olleet sellaisia, ja sitten minä tuotin totaalisen yllätyksen? - Varasin_kirjan
Kirjan voi lainata lähikirjastoosi kirjastokortin tunnuksilla. Varasin juuri kirjan itselleni. 2014 painos näytti olevan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 186239
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus04671- 563360
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2272897Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon342572Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella452420Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme242148Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731767- 381590
- 1901491