Olen samassa työpaikassa eksäni kanssa ja meille tuli ero noin reilu kaksi vuotta sitten. Siitä lähtien eksäni on ollut omissa oloissaan töissä, ei käy tauoilla, ei missään työpaikan tapahtumassa ja oli ainakin alussa myös muille työntekijöille epäystävällinen. Minulle tultiin sanomaan asiasta.
Toisaaltaan käy sääliksi, että toinen on niin eristäynyt muista. Sanotaanko, että hänelle tuli (yllätyksekseni) yllätyksenä eromme ja tein sen kyllä aika nopeasti ilman mitään varoitusta, kun aikani olin asiaa mielessäni pohtinut.
En ole hirveästi selittänyt eksälle miksi lähdin, koska silloin vain halusin pois hänen luotaan niin pian kuin mahdollista. Mutta onko typerää selittää vielä kahden vuoden jälkeen omia ratkaisuja, kun toinen ei näytä mitään merkkejä "normaaliksi" palautumisesta.
Jos kuvailisin eksääni niin sanoisin itsekeskeinen, hemmoteltu, juoppo jolle tuli vain niin suurena itsetuntokolauksena se kun jonkun (eli minun) mielestä hän ei ollutkaan niin ihana. Ei ole mitenkään ystävällisesti kohdellut minua. Sanoi mm. että minun huono olo suhteessa ei ole mitään hänen suruun verrattuna. Mitään tunteita ei siis ole enää jäljellä, mutta harmittaa tämä huono ilmapiiri.
Repiikö tuo vain haavat auki vai helpottaisiko selittäminen. Itsekin tajunnut, että aika tökerösti tein eron, mutta auttaako selittely enää vai antaako olla jo näin pitkän ajan jälkeen. Viimeisin viesti missä hän minua haukkui oli noin neljä kuukautta sitten.
Toisaaltaan käy sääliksi, että toinen on niin eristäynyt muista. Sanotaanko, että hänelle tuli (yllätyksekseni) yllätyksenä eromme ja tein sen kyllä aika nopeasti ilman mitään varoitusta, kun aikani olin asiaa mielessäni pohtinut.
En ole hirveästi selittänyt eksälle miksi lähdin, koska silloin vain halusin pois hänen luotaan niin pian kuin mahdollista. Mutta onko typerää selittää vielä kahden vuoden jälkeen omia ratkaisuja, kun toinen ei näytä mitään merkkejä "normaaliksi" palautumisesta.
Jos kuvailisin eksääni niin sanoisin itsekeskeinen, hemmoteltu, juoppo jolle tuli vain niin suurena itsetuntokolauksena se kun jonkun (eli minun) mielestä hän ei ollutkaan niin ihana. Ei ole mitenkään ystävällisesti kohdellut minua. Sanoi mm. että minun huono olo suhteessa ei ole mitään hänen suruun verrattuna. Mitään tunteita ei siis ole enää jäljellä, mutta harmittaa tämä huono ilmapiiri.
Repiikö tuo vain haavat auki vai helpottaisiko selittäminen. Itsekin tajunnut, että aika tökerösti tein eron, mutta auttaako selittely enää vai antaako olla jo näin pitkän ajan jälkeen. Viimeisin viesti missä hän minua haukkui oli noin neljä kuukautta sitten.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alkoholistista eroaminen on ihan oma taiteenlajinsa, olisit voinut asian tietenkin alunperin selittää järkevästi hänelle. Mutta älä sääli häntä, se on hänen tehtävänsä kyllä hakea apua tilanteeseensa jos niin pahalta tuntuu että pitää eristäytyä. Muussa tapauksessa se on säälinkerjäystä ja lisää oikeutusta ryyppäämiselle ja itsekkyydelle.
Se että mies päättää kostaa koko työyhteisölle omat murheensa, niin jonkun kyllä pitäisi puhua hänen kanssa asiasta koska ei hänellä ole oikeutta kostaa henkilökohtaisia ongelmiaan muille, sen enempää kuin kenelläkään muullakaan ihmisellä joille tulee eroja sun muita.
Alkoholisti kokee olevansa erityislapsi jolla on oikeus tiettyihin erivapauksiin elämässä, mutta tähänkin "tautiiin" on saatavana hoitoa , lue vaikka tommy helsteenin kirjoista virtahepo työpaikalla, että mitä kannattaisi ehkä tehdä työyhteisössä tilanteen parantamiseksi jossa yksi on alkoholisti.
Toisaalta vaikka alkoholismi aiheuttaa sitä sun tätä käytöstä, se periaatteessa ei ole silti sen ihmisen "vika" ennenkuin vasta sitten kun hän tiedostaa ongelmansa ja valitsee mitä tehdä sille asialle, hakea kenties apua? Sairastua voi kuka tahansa mutta toipumisesta on myös vastuussa, ihan kuin muutkin sairastuneet mihin tahansa ottavat lääkkensä kerran tietävät että muuten kupsahtaa lattialle.
tässä taas nähdään minkälaisiksi asiat menevät kun aletaan työkavereitten kanssa säätämään
Et taida tietää työpaikkasuhteista tai työpaikoista yleensäkään mitään,
se on semmoinen missä ihmiset käyvät säännöllisesti tekemässä jotain tuottavaa ja saavat siittä rahaa palkaksi... ei, ei se ole sossu vaikka se sulle tuli ensimmäiseksi mieleen.
Hän on itse vastuussa tunteistaan ja toipumisestaan. "jotain voi tehdä" kirjoitti asiaa. Mies luultavasti oikuttelullaan hakee "oikeutuksen" juomiselleen; itsesääliinhän on oikein hyvä syy juoda. Se, että yrittäisit selittää vanhoja asioita, lietsoisi häntä jatkamaan samaan tyyliin, koska silloinhan palkitsisit hänen käytöksensä.
Nimenomaan. Alkoholistille voi kyllä SANOA asiat kuten ne ovat, ja kertoa ettei tarkoittanut mitään pahaa mutta asia vain on nyt näin, ja toivottaa hänelle paranemista. Mutta se miten hän asian ottaa vastaan, on ihan herran hallussa.
Tavallaan voisi olla hyväkin, että asiaan "puututaan" mutta siitä ei kannata itseään syyttää mitkä teot alkoholisti valitsee seuraavaksi..
jos ei itse ketään loukkaa ja sanoo/on sanonut kutne asia on, niin ei se ole silti sanojan vika jos toinen sekoaa..ja kenenkään velvollisuus tai vastuu se ei myöskään ole, mikäli työkaverit syyttävät niin voi sanoa että se on hänen vastuulla mitä tekee.
Turvallisuudesta kannattaa huolehtia ettei aggressioon itsensä lietsonutta kärttyistä krapulaista ainakaan mene esimerkiksi ahtaassa hississä häiritsemään ilman turvamiestä, eli minkä nyt järkikin sanelee. Eikä kannata lähestyä jos ei ensin kysy lupaa että haluaako jutella. Alkoholistiakin kohtaan pitää käyttäytyä korrektisti tai muuten ei voi sitten vaatia sitä häneltäkään jos laskeutuu törkeälle tasolle itse ja vaikkapa ei kunnioita toisen päätöksiä olla mulkku. Toisetkin voi älähtää jos se heitä häiritsee, eik ävain se joka on seurustellut aikoinaan.