MIKÄ IHME se on noissa eronneissa miehissä, että lähes JOKA AINOA jolle olen antanut tilaisuuden , ja olen hieman tutustunut, sieltä paljastuukin todellinen PSYKO! Valehtelevia, niljakkaita, lipeviä, matala-moraalisia, loosereita, kommunikaatiokyvyttömiä, itsekkäitä, minä minä-tyyppejä, ylimielisiä, luonnehäiriöisiä, jne!
Sitten taas vertailun vuoksi, sinkkumiehet, jotka vielä n.35-40 sinkkuina, päällisin puolin rehellisiä, kunnollisia, pehmeäsydämisiä, jne. Täydellsisähän ei ole olemassakaan joten en sitä vaadi. mutta ero on merkittävä näiden kahden ryhmän välillä!
Luulin ensin että voisin antaa vastoin kaikkia varoitusmerkkejä mahdollisuuden eronneillekin miehille, mutta KATKERA PETTYMYSHÄN siitä seurasi.
Naiset, kertokaa oletteko huomanneet samaa!
Sitten taas vertailun vuoksi, sinkkumiehet, jotka vielä n.35-40 sinkkuina, päällisin puolin rehellisiä, kunnollisia, pehmeäsydämisiä, jne. Täydellsisähän ei ole olemassakaan joten en sitä vaadi. mutta ero on merkittävä näiden kahden ryhmän välillä!
Luulin ensin että voisin antaa vastoin kaikkia varoitusmerkkejä mahdollisuuden eronneillekin miehille, mutta KATKERA PETTYMYSHÄN siitä seurasi.
Naiset, kertokaa oletteko huomanneet samaa!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ensinnäkin, eiköhän täällä aika suuri osa ole eronneita ja toiseksi, en ole
tavannut yhtään miestä, joka olisi mitenkään kummajainen ollut, jos ei
lueta yhtä poikamiestä. Hänen tapansa olivat jotain hyvin omaalaatuisia.
Puhun ikäkuokasta 50 .
Kyllä on joo huomattu ja koettu millaista on olla eronneen miehen kanssa.Ensin vakuutetaan ettei ero vaikuta mitenkään,mutta hupsista vaan ja kuinka sen totuuden kanssa olikaan?Exä sitä ja exä tätä.Ihan sama onko erosta vuos vaiko miten kauan,jossain kohtaa mies kuitenkin pistää stopin mahdolliselle uudelle elämälleen koska entinen kaivaa mieltä kuitenkin.Ymmärrän hyvin jos ja kun on yhteisiä lapsia ja niistä huolta pitää,mutta miksi erota jos kuitenkin exän elo kiinnostaa enemmän kun uusi elämä???
Ahaa, varo eronneita miehiä, hmm.. No, etsipä sitten neitsyt, kokematon peräkammarin poika, eihän siinä sen kummempaa. Lycka till!
En minä vaan tunnistanut itseäni tuosta kuvauksestasi eronneesta miehestä :)
Enkä minä.
Eivätkä kyllä tapaamani eronneet naisetkaan osu tuollaiseen kuvaukseen. En siis voi yhtyä ajatukseen, että eronnut ihminen olisi jotenkin muita huonompi parisuhdekyvyiltään. Väitän, että monessa tapauksessa asia on aivan päinvastoin. Ero on kuitenkin niin pysäyttävä kokemus, että väkisinkin jokainen joutuu käymään itseään ja elämäänsä läpi sen kokiessaan. Sen myötä moni kasvaa myös ihmisenä.
Itse kyllä ottaisin mielummin eronneen tai karanneen kuin päälle 40 ikisinkun (tai peräkammarin pojan)
Molempia olen tavannut ja kyllä se perhe tekee pojista miehiä...se miten asiat on sitten eron jälkeen selvitetty onkin toinen juttu...
Minä varon vastaeronneita... Ylipäätään js siitä exästä jaksetaan jauhaa jatkuvasti, niin se merkkaa sitä, että siitä ei ole päästy yli!
Pahimmat treffit millä kävin kerran, oli sellaiset jossa mies alkoi välittömästi puhumaan exästään. Tunnin kuuntelin ja olin ilmainen "psykiatri". Heidän erostaan oli jo yli vuosi, joten ei ollut kyseessä edes tuore tapaus.
Minä varon taas yksinhuoltaja naisia. "Exä sitä ja tätä ja mun lapset sitä ja tätä."
Minä olen muuttanut asumaan perunakellariin ja varon kaikenlaisia ihmisiä.
Ahhahhahaha!!! Peukku UP!
Sen verran miehenä kommentoin että ainahan siihen eroon syyt ovat olemassa, joskus niitä on enemmän miehessä, joskus naisessa ja toisinaan molemmissa mutta aika usein täällä(kin) tuntuvat naiset eniten pelkäävän niitä miehiä jotka eivät koskaan ole mahdottoman pitkässä parisuhteessa olleet kun automaattisesti olettavat meidän olevan jotain pahinta pohjasakkaa. Harvemmin tulee naisille pelkojen sijaan mieleen että siksi ehkä olemme pysytelleet sinkkuina kun emme halua ketään satuttaa valitsemalla väärän vaan mieluummin sitten odottelemme sitä oikeaa.
Ap:lle kiitokset hienosta huomiosta, omassakin tuttavapiirissä mainitsemasi kaltaisia sinkkumiehiä jonkin verran, fiksuja tyyppejä kaikki ja mitä vertaa tietämiini eronneisiin ja karanneisiin niin kyllä siellä eronneiden puolella enemmän taitaa niitä moniongelmaisia olla.
mitä sinä horiset............
Vaikeahan se on ainakaan tässä ikäluokassa (50 ) enää löytää miestä sen kummemmin kuin naistakaan, joka ei olisi jo ainakin kertaalleen eronnut.
Itse olen ollut jo pitkään kimpassa kahdesti eronneen (tai paremminkin erotetun, sillä hänet ovat puolisonsa jättäneet) miehen kanssa, enkä ole tuota isommaksi haitaksi koskaan nähnyt.
Niin on, mutta poikkeuksena vanhatpojat, joihin ei kyllä kannata sotkeutua.
Ehdottomasti haen ihmistä, joka on elänyt läpi samoja asioita kuin itsekin eli on eronnut ja kasvattanut jo lapsensa. Ajatus 40 poikamiehestä ei todellakaan houkuttele.
"Ajatus 40 poikamiehestä ei todellakaan houkuttele."
Hyvä periaate, sun kannattaakin keskittyä sitten vaan niihin 40 ukkomiehiin:D
A.p.: Varo itseäsi.
mistä niitä sinkkuja kaikille riittää, kun eronneita ja karanneita on enemmistö
kansalaisista.
Uuuh, minä varon myöskin eronneita, varon niitä niin etten uskalla edes ulos mennä. Nurkan takaa voi tulla vastaan eronnut mies koska vaan, ties mitä se minulle tekee. Kauhistuttaa pelkkä ajatuskin eronneesta miehestä, hrrr ja puistatus.
Siispä haenkin seuraavanlaista miestä:
Ikä: 40-50
Asumismuoto: Mieluiten vanhan äitinsä kanssa.
Elämänkokemus: Postilaatikolla käynti ja takaisin.
Harrastukset: Sairasläkkeelläolo/työttömyys ja ikkunasta tuijottaminen.
Matkustelu: Postilaatikolle ja takaisin.
Parasta elämässä: Tuore lauantaimakkara.
Toivottavasti nyt natsaa!
xD
Ehkä hälyttävin merkki on, kun eronnut jaksaa jauhaa kuinka exä on kaiken pahan alku ja juuri...
Eivät vissiin ole päässeet vielä yli, ja on inhottavaa huomata olevansa laastarisuhde - tai tuleva exä.
Mä sanoisin, että kannattaa välttää juuri eronneita (0-5v erosta), kaikki ihmiset kun ei osaa ottaa väliaikaa eron jälkeen vaan syöksyy heti suhteesta toiseen ja purkaa uuteen ihmiseen vanhat kaunat.
Mutta tässä rakkausavioliittojen ja avoliittojen kulttuurissa on ihan hullua yrittää etsiä aina vaan "neitsyitä', onhan aloittajakin selvästi jo eronnut, kun osaa valittaa suhteista eronneisiin :)
Erosta toipuminen on suhteellinen käsitys. jos vielä 11 vuoden jälkeenkin
kantaa katkeruuden taakkaa, niin ei taatusti tuollaisen kanssa tule mistään
mitään.
Näin oli käynyt henkilölle, jota vähänaikaa tapailin. Ei ollut aika auttanut
hänen kohdallaan.
Vastaavasti voi olla toisinkinpäin: aloimme seurustella, kun miehellä oli vasta harkinta-aika menossa, ja ihan hyvin on mennyt jo useamman vuoden ajan.
En ole huomannut muuta eroa, kuin suhteessa ollut tietää mitä se
sisältää, kun taas joku keltanokka on ihan ulkona joka asiassa.
Sellainen on liian itseensä tuijottava.
Viittiikö sitä alkaa jotain 40-50 vuotiasta neuvomaankaan. No eipähän
viiti.
Heh heh, tapaamallani miehellä oli profiilissa eronnut, sit muisti toisilla
treffeillä, että hän asuukin vaimokkeen kanssa yhessä.
Eipä naurattanut siinä vaiheessa. Joten pitäisköhän varoittaa naimisissa
olevista, muka eronneista.
Eronneena miehenä voin sanoa, että se exästä yli pääseminen voi olla vaikeaa ja ne "demonit" täytyy käsitellä ennen kuin siirtyy eteenpäin. Se, että on eronnut ja myös, että on lapsi ovat kieltämättä asioita jotka automaattisesti karkottavat osan mielenkiintoisista seurusteluehdokkaista. Se harmittaa, mutta niin se vaan menee.
Avioeroon tuomittu voi niin halutessaan nähdä tilanteessaan myös jotain positiivista:
- eronnut mies on todistettavasti joskus kelvannut jollekin naiselle
- eronnut mies on todistettavasti pystynyt sitoutumaan
:)
Saanko minä mahdollisuuden? Kuinka vanha itse olet?
Tuskimpa eronnut mies on sen kummempi kuin eronnut nainenkaan. Kovin paljon on kiinni siitä miksi ero on tullut ja onko jättäjä vai jätetty. Uskoisin näin jättäjänä että jättäjä on esim. paljon pidemmälle käsitellyt eron ja päässyt vanhasta suhteesta yli paremmin sekä on vähemmän katkera kuin jätetty.
Jos pitkä suhde päätyy eroon ja lähdetään etsimään uutta kumppania, olisi mielestäni todella kummallista jos sitä exää ei mainittaisi ollenkaan. Esim. itselläni liki 10 vuoden avioiliitto takana, joten aika iso osa elämääni on exä sekä tietenkin lapset olleet. Ei tuollaista aikaa pysty täysin nollaamaan ja unohtamaan.
Voiskohan ihmiset toimia treffeillä sillä tavalla, että eivät heti ensimmäisillä eikä toisillakaan treffeillä höpöttäisi koko ajan eksistään. Minusta se on vastenmielistä. Itse sanon aina, että selvillä vesillä ollaan ja mitään niin erityistä ja ihmeellistä ei siinä ihmisessä ole, että minulla olisi syytä puhua hänestä näillä treffeillä. Mutta ei se mikään tabukaan ole. On vaan yksinkertaisesti typerää puhua eksästään, jos aikoo rakentaa uutta ihmissuhdetta. Jätä taaksesi!
Kävin kaksilla treffeillä...toinen vajaa 50 ikisinkku...toinen samanikäinen 3sti eronnut... valitettavasti enemmän yhteistä löytyi eronneen miehen kanssa!
Jonkun verran on puhuttu existä (kun itselläkin sellainen on) ja lapsista tietysti...mutta ei mitenkään häiritsevästi...
Kyllä se entinen elämäkin vaikuttaa arkeen joten miksi siitä ei voisi puhua!?
jos ero on ollut paha, niin eikö siitä saa naiselle ollenkaan avautua ilman että toinen katoaa? Oma ero tapahtui pettämisen ja rahanhimon takia, jonka takia joudun tulevalle järjestämään puhuttelun etten anna sydäntäni väärälle. Kyllä mua on petetty ja kyllä on satutettu. Täytyy varmistaa ettei tuleva petä ja satuta. muuten en lähde mihkään tunnepuolen leikkiin mukaan jos ei nainen tätä ymmärrä niin eletään sitten yksin.
Ei voi mitenkään etukäteen varmistaa, etteivät ihmiset satuta tai petä. Minulle on monesti luvattu kuut ja tähdet, ja niin on sydän murskattu ja tallottu pieniksi pirstaleiksi. Riskillä vaan, ja mikä ei ole tappanut on vain vahvistanut..
Kammoksuttavaa treffeillä kuunnella, kun toinen kaataa oman eron kuonat ja skeidat niskaan, kun kyse on kuitenkin toiseen tutustumisesta ja mahdollisesta yhteiselämän luomisesta. Kyllä pitää olla nurkat siivottu ennen uuden suhteen aloittamista.