Mieheni on pettänyt minua varmaan jo parinkymmenen vuoden ajan. Alkuaikoina pystyin antamaan nuo pettämiset anteeksi kun mies lupasi, että juttu on ohi, eikä toistu. Mutta nyt olen pysähtynyt miettimään tuota lupausta, joka on rikottu jo monen monta kertaa. Viimeinen suhde hänellä kesti vuoden verran, ennen kuin jäi kiinni aivan sattumalta. En osannut edes asiaa juuri epäilläkään. Mutta kun sain sen selville, olen aivan murheen murtama. Nukuttua en saa, enkä enää osaa asiaa painaa villaisella: vaikka taas on tehty valat, että juttu on loppu eikä toistu,. En enää pysty tätä uskomaan millään.Vaikeaa on elämä yhdessä, hankaluutensa tulee olemaan, jos muutan omilleni. Kovaa on luopua kodista, yhteisistä ystävistä, sukulaisista (myös miehen sukulaiset ovat minulle tärkeitä). Hyppy tuntemattomaan eläkeiän kynnyksellä ei toisaalta houkuta, mutta ei houkuta yhteisen elämän jatkaminenkaan. Vai jäänkö tähän, ja odotan, minkälainen suhde on puolisolla seuraava?
Huonoja vaihtoehtoja
n.48
6167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et sitten aikaisemmin tajunnut lähteä?
Meinaatko odottaa vielä toiset parikymmentä vuotta? Etkö ansaitse parempaa mielestäsi?
Jos ei rankaise pahanteosta, niin yllyttää siihen.
Sinun on jo korkea aika alkaa ajattelemaan itseäsi muiden sijasta.
Mies on käyttänyt sumeilematta hyväkseen sinun kiltteyttäsi ja kykenemättömyyttäsi jättää hänet. Hänkin on siis ajatellut vain itseään.
Kannattaako sellaiseen ihmiseen panostaa vielä vahuutensakin päivät, joiden muunkinlaisesta painoslastista ei vielä tiedä mitään?
Totta kai on kamalaa ajatella, että pakottaisi itsensä nyt yhtäkkiä suureen elämänmuutokseen ja lähtisi tutusta kodistaan omilleen. Sellainen askel vaatii totta kai ennakkosuunnittelua, tietoista päätöksentekoa ja sitten keskustelua myös kumppanin kanssa. Hän ei lähtöpäätöstäsi ymmärrettävästikään tule tukemaan vaan luultavasti vain syyllistää, joten sinun on etsittävä tukea muualta, ystävistäsi joihin voit luottaa tilanteessa missä hyvänsä jne.
Mutta miehelläkin on oikeus tietää miten hänenkin elämänsä tulee muuttumaan kun vaimo jättää hänet.
Yksi asia kerrallaan. Siitä sitten seuraavaan jne. Kaikki asiat ovat järjestettäsissä kunhan päätät mitä haluat ja alat pyrkiä tietoisesti kohti päämääriäsi.
Ystävät ja sukulaisetkin kyllä ymmärtävät sen aikanaan, joten ajattele nyt vain itseäsi ja omia tarpeitasi. Suhteet muihin luodaan sitten uusiksi kun sen aika on.
Katkeroitua ei kannata, se vain sairastuttaa ja vie hautaan ennen aikoja.
Pidä kiinni elämästä, itsenäisyydestäsi ja omanarvontunnostasi! Ota järki avuksesi aina kun tunteet hyppivät liikaa silmille.
"lähtisi tutusta kodistaan omilleen"'
Oikeudenmukaista on että se joka pettää, hän myös lähtee yhteisestä kodista! Sellainen mies joka ensin pettää ja sitten ajaa oman vaimon, jopa perheen. ulos omasta kodista on tminusta jo täyssika. Toivon petettyjen löytävän itsestään ainakin sen verran vihaa ja raivoa ulos, että savustavat pettäjän pihalle yhteisestä kodista ja yhteisestä aviovuoteesta, jos tuo ei muuten tajua lähteä. Eli vähän asennetta pitäisi etsiä siihen, kuinka antaa itseään kohdella! Kun on saanut pettäjän pihalle, jälkeen voi sitten päättää, haluaako onko taloudellisesti mahdollista ja haluaako jäädä vanhaan kotiin yksin asumaan.
Teidän tarina on surullinen esimerkki siitä, ettei pettäjä koskaan opi, ellei teoilla ole seurauksia. Voi sinua, miksi heräät vasta nyt :(
Mutta tsemppiä, elämää on vielä edessä ja tämä voi olla loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Elämän, jossa arvostat itseäsi ja edellytät sitä myös läheisiltäsi!