Mieheni on itsekäs, oman napansa tuijottaja joka ei muuta tee kuin arvostele ulkonäköäni, kodinhoitotaitojani, lasten kasvatustaitoja...ylipäätänsä kaikkea mitä teen, on myös ollut vuosia mustasukkainen syyttä . Tähän asti olen kiltisti kuunnellut ja ottanut haukut vastaan...nyt aion myös antaa aihetta mustasukkaisuudelle ja harrastaa seksiä toisen miehen kanssa...toivon että tästä salasuhteesta tulee pitkä ja kiihkeä!
Se että tästä tulee myöhemmin harmia on pikkujuttu sen rinnalla että voi tuntea edes hetken olevansa kaunis ja haluttu...
Repikää siitä!
Se että tästä tulee myöhemmin harmia on pikkujuttu sen rinnalla että voi tuntea edes hetken olevansa kaunis ja haluttu...
Repikää siitä!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mutta älä hyvä ihminen rakastu!! Auts, siinä tulee itelle niin kipiää..
Oletko ajatellut erota jos mies on liian mustasukkainen? Sairaalloisen? Eikö sellainen voi tappaa naisen? Vai meneekö se normaalin rajoissa? Miksi et ole eronnut nalkutuksen vuoksi?? Oletko ajatellut raahata miehen parisuhdeneuvojalle, sitä hän tarvitsisi todellakin. Sinun pitäisi puhua ongelmistanne ensin kaksin neuvojan kanssa, ilman miestä.
Oletko varma ettei miehesi kosta seksiosapuoli-miehelle tai sinulle? Eikö olisi parempi hankkia mies jonka seurassa on AINA kaunis ja haluttu?
Noin sä nyt luulet, kun et ole vielä vieraissa käynyt. Entäs jos sä ihastunut siihen toiseen mieheen? Naisilla tuppaa olemaan niin, etteivät voi harrastaa seksiä ilman tunteita. Ainakaan mä en voi.
Mulla oli vuosia sitten samanlainen tilanne miehen kanssa. Mä myös ajattelin, että haluan kerrankin kokea mahtavaa seksiä ja ihailua, kun tuntui, ettei tilanteesta ole mitään pois pääsyä. Kaikki keinot oli jo kokeiltu. Niinhän siinä kävi, että tapasin baarissa ihanan miehen, josta tiesin ensi silmäyksellä, että tuon kanssa haluan sänkyyn. Ajan myötä niin kävikin.
Mutta kestätkö sä sen helvetin, joka seuraa siitä, että miehesi saa tietää? Mieti tarkkaan, mitä voi seurata. Meille tuli erinäisten vaiheiden kautta ero. Mä en siitä ollut pahoillani vaan siitä, miten mieheni mua kohteli ja mitä kaikkea mulle sanoi ja teki, kun suhde vieraaseen mieheen paljastui. Haukkumista, huutoa, riepottelua yms. Mä vaan kestin tuon, koska olin sen teoillani ansainnutkin.
Miehen välinpitämättömyyden taustalta paljastui loppujen lopuksi suhde toiseen naiseen, joka oli alkanut jo kauan ennenkuin mä läksin seikkailemaan. Olisiko noin teidänkin tapauksessa?
:-)
Kiitos kommenteista...kyllä nuo riskit on tiedostettu... varmastikaan ihastumista tai rakastumistakaan ei voi estää...mutta nyt mennään päivä kerrallaan ja nautitaan keväästä!
Ap.llä takana pitkä liitto jossa tilanne on pikkuhiljaa huomaamatta muuttunut ja huomasin yhtäkkiä olevani vaan palvelija ja taloudenhoitaja, jolla ei saa olla minkäänlaista omaa elämää. Mutta koska itsetunto oli tallottu maan alle, en onnistunut tilanteelle tekemään mitään ennenkuin löysin ihan vahingossa ihmisen, jonka kanssa näitä asioita olen sitten puinut...
Nyt olen saanut aikaiseksi hakea asuntoa ja muutenkin järjestellyt asioita siihen kuntoon että joku päivä otan ja lähden...
Tätä uutta "suhdetta" en ole ajatellutkaan kovin vakavaksi...meillä molemmilla on omat ongelmalle eikä sellaiselle pohjalle kannata haaveilla mitään pysyvää...sen aika on sitten joskus!
On siinä lapsilla taas niin älykäs äiti, että sen älyn esimerkillisyydestä kannattaa olla oikein ylpeä.
Mistä teitä "vastaan toisen huonoon käytökseen vielä huonommalla käytöksellä" ihmisiä oikein kasvaa?
Kuulutan rakentavaa, itseä ja ehkä omaa parisuhdettakin onnellistavaa järkeilyä ja sen mukaista käytöstä. Toisen käytökseen ei ehkä voi vaikuttaa, mutta omaansa ja omiin päätöksiinsä ja valintoihinsa voi.
Voit piruuttas kokeilla elämistä kymmenen-kakskyt vuotta sellaisen miehen kanssa, joka pitää sinua päivä päivältä enemmän sisäkkö-siivooja-lastenhoitajana. Sen rupeaman jälkeen voidaan tulla kysymään sulta, että jaksatko harjoittaa "rakentavaa omaa parisuhdetta onnellistavaa järkeilyä"!? Kun kuppi menee nurin, se sit kans menee...
Niin totta.
En kirjoittanurt että pahaan pitäisi olla mitenkään vastaamatta, pahan pelkstään hyväksymällä! Jos kakskyt vuotta katsoo huonoa, pahaa puolisoa, antaa toisen riehua ja pelkästään itse kärsii, melkein tekisi jo sanoa että oma vika.
Kiitos, niin sitä vois kuvitella...rakentavaa ja onnelistavaa järkeilyä on yritetty parikymmentä vuotta...mutta nyt riitti!
Olen joskus yrittänyt saada puolisoa perheneuvolaan, mutta hänestä se on naisten höpinöitä...ja käski lopettaa naistenlehtien lukemisen ettei tule tyhmiä ajatuksia...
Ja miten pitkälle itseään ja omaa käytöstään pitää muuttaa... ja valinnasta tässäkin on kyse...valitsen sen toisen miehen ja sitä kautta "oman elämän"!
Parisuhteessa on kuitenkin kyseessä "kahden kauppa", miksi sen toisen pitää vaan tehdä töitä suhteen eteen kun toinen voi käyttäytyä miten vaan?
Aikuinen lapseni kysyi muutama vuosi sitten että miksi asumme yhdessä kun isä käyttäytyy noin...hän tarjosi silloin jopa apua jos alan hakea eroa...itse en vaan silloin vielä ymmärtänyt että elämä voisi olla muunlaistakin...eli ei tämä alkuperäinen tilanne ole lapsiltakaan jäänyt huomaamatta!
Miksi haluat alentua miehen tasolle etkä eroa?
Yksi hyvä neuvo... Naisten pitää ymmärtää kommunikoida miehelle tärkeistä asioista tavalla, joka naisesta tuntuu enemmän turpaan vetämiseltä kuin kommunikoinnilta. Mies ei tajua helpolla, mutta muuttuu kyllä kun tajuaa - vaikka onhan niitä jotka ei tajua eikä muutu todella paljon.
Miehen kolauttaminen kommunikoinnissa ei ole huutamista, räkätystä, itkemistä jne vaan sen on oltava oikeasti sykähdyttävää. Kun menet näytät sille vaihtoehtoisen asunnon mihin olet muuttamassa ja muuta oikeasti konkreettista, niin kyllä tyhmempikin tajuaa. Jos ei silti kiinnosta, niin on aika alkaa harkitsemaan perheen rikkomista.
Liian usein käy niin, että arkeen väsynyt mies ei tajua tilanteen kriittisyyttä eikä sitä, että hän kaipaa apua päästäkseen henkisesti jaloilleen ennen kuin kaikki on pilalla.
Miehesi pitää sinua itsestäänselvyytenä - yksi elämän suurimmista virheistä.
Noin, miehelle miehen kieltä, vaikka se olisi turpiin antamista. Ehkä sitten herää myös se kovapäinen. Sitäkään ei voi naisen tavalla tehdä vaan on tultava miehen tasolle, oltava kuin mies! Onko miehen ymmärryksessä jotakin jota naiset ei käsitä? Ymmärtääkö mies vain omaa katsantokantaa ja "nyrkit pystyssä" toimintaa. Miksi mies on niin kova että normaali puhe ei tehoa?
No ok, jos haluat ymmärtää kommenttini tuolla tavalla väärin niin feel free vaan. Nyrkeistä, nyrkkeilystä tai muusta en ole kirjoittanut eikä siitä ole kysymys. Keskustelussa "turpiin antaminen" ei ole fyysistä väkivaltaa vaan asioiden säälimätöntä ja pidättelemätöntä toisen päälle dumppaamista - kaiken hienovaraisuuden unohtamista. Perusteiltaan kyse on siitä, että liian usein parisuhde menee päreiksi siksi, että mies ei tajua naisen hätää heidän suhteestaan. Kuulostaa idioottimaiselta, mutta näin se vaan on.
Nainen tai mies joka ei ole käynyt tuota hommaa läpi pitkän kaavan kautta ei välttämättä edes ymmärrä mistä on kyse.