olemme miesystäväni kanssa koko vajaan vuoden seurustelun ajan nähneet pääasiassa vain viikonloppuisin, vaikka asumme samassa kaupungissa. miehelle työ ja hänelle tärkeä harrastus menevät parisuhteen edelle, itsekkin käyn töissä ja harrastan itsekseni. meille tämä ei ole ollut ongelma, silloin kun olemme yhdessä olemme sitä 100 prosenttisesti ja olen hyvin onnellinen. on vaan alkanut häiritä muutaman kaverini ihmettely tyyliin "mikä suhde se tommonen on kun näätte noin harvoin, onko mies tosissaan yms.yms. onko muita joilla samanlainen suhde syystä tai toisesta ja homma toimii?!olemme molemmat lapsettomia 35 vuotiaita
onko suhteemme muka epänormaali
AfterWork78
2172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos se on TEISTÄ normaali niin se on normaali. ei sitä kukaan muu voi sanoa
Hmm... Kylläpä osastolla "muut ihmiset" riittää energiaa ja aikaa vatuloida toisten tekemisiä ja valintoja!
Sanot olevasi onnellinen ja suhteenne on toimiva - joten katin kontit siitä, mitä muuta sanovat. Sinä ja miesystäväsi tiedätte, missä mennään ja muillehan se ei kuulukaan.
Minä ja miesystäväni olemme about 10 v teitä vanhempia, eronneita ja molemmilla teini-ikäiset lapset. Periaatteessa mikään ei estäisi meitä "lyömästä hynttyitä yhteen", koska lapsemmekin ovat tutustuneet toisiinsa, mutta miksi sekoittaa hyväksi havaittua systeemiä? Tapaamme myöskin lähinnä viikonloppuisin ja satunnaisesti keskellä viikkoa jonain iltana, muu aika menee työn, perheen ja harrastusten parissa. Olen myöskin onnellinen suhteestamme enkä koe tarvetta "symbioosiin" tämän enempää. Kumpikin voi luottaa siihen, ettei toinen sähellä mitään toisen selän takana ja yhdessä vietetty aika on ihanaa. Olemme puhuneet ajasta, kun lapset aikuistuvat ja lähtevät omilleen, ehkä silloin muutamme saman katon alle - tai ehkä emme... Aika näyttää, nyt on hyvä näin.