En ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että olen käyttäytynyt kuten naisten parjaamat miehet, jotka eivät kuulemma kykene sitoutumaan. Vähän käytöstäni pohdittuani ymmärsin käytökseni olevan sekä loogista että eettistä. Päinvastoin siis kuin naiset syyllistävät. Koska naiset eivät ymmärrä omaa parisuhdemarkkiarvoaan ja haluavat itseään tasokkaampia miehiä niin nämä samat miehet todella näyttäytyvät heille sitoutumiskyvyttöminä sikoina, jotka vain halusivat päästä panemaan.
Minulla, kuten suurimmalla osalla ihmisistä, parisuhde alkaa ensin seksisuhteena. Olisi liioittelua kutsua muutaman tapaamisen jälkeen alkavaa seksiä heti parisuhteeksi. KOSKA miehet pääsevät seksisuhteeseen erittäin usein vain itseään alempitasoisen naisen kanssa, niin muutaman kuukauden päästä naisen seura alkaa helposti tuntumaan tylsältä, vaatimattomalta, väsyttävältä, mielenkiinnottomalta, sanalla sanoen aika turhalta. Tässä vaiheessa mies sitten kohteliaisuuttaan tokaisee, ettei halua sitoutua ja jättää naisen.
Koko homma lähtee menemään vikaan alusta lähtien, kun esimerkiksi akateeminen, urheilullinen mies ei saa ikävuosina 18-28 vastaavaa seuraa ravintolasta, vaan joutuu lähteä rakentamaan suhdetta huonommin koulutetun, epäurheilullisen, vaatimattoman naisen kanssa, vaikka itse on aina kuulunut ikäluokkansa terävimpään kymmenykseen.
Minulla, kuten suurimmalla osalla ihmisistä, parisuhde alkaa ensin seksisuhteena. Olisi liioittelua kutsua muutaman tapaamisen jälkeen alkavaa seksiä heti parisuhteeksi. KOSKA miehet pääsevät seksisuhteeseen erittäin usein vain itseään alempitasoisen naisen kanssa, niin muutaman kuukauden päästä naisen seura alkaa helposti tuntumaan tylsältä, vaatimattomalta, väsyttävältä, mielenkiinnottomalta, sanalla sanoen aika turhalta. Tässä vaiheessa mies sitten kohteliaisuuttaan tokaisee, ettei halua sitoutua ja jättää naisen.
Koko homma lähtee menemään vikaan alusta lähtien, kun esimerkiksi akateeminen, urheilullinen mies ei saa ikävuosina 18-28 vastaavaa seuraa ravintolasta, vaan joutuu lähteä rakentamaan suhdetta huonommin koulutetun, epäurheilullisen, vaatimattoman naisen kanssa, vaikka itse on aina kuulunut ikäluokkansa terävimpään kymmenykseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nyt jo neljä parisuhdetta katsoneena viisaana naisena totean, että minulle on käynyt juuri samoin. Olen säännönmukaisesti valinnut itseäni pölhömåiä miehiä ja suhteet ovat väistämättä kaatuneet ennemmin tai myöhemmin. Jos nyt viisastuneena saan neuvoa, niin älä lähde edes seksisuhteeseen naisen kanssa, jos hän ei vastaa odotuksiasi. Jos itse aloittaisin nyt alusta, en huolisi yhtäkään niistä miehistä, jotka valitsin. Täysiä typeryksiä kaikki jälkikäteen ajatellen.
Tuhlaat aikaasi, jos valitset väärin. Jos jotakin kadun, niin tuhlattua aikaa, parempi olisi ollut pysyä sinkkuna.
Eli nyt on juoksut juostu ja olet kyllästynyt kaikenlaisiin säätöihin ja "pahoihin poikiin" ja nyt pitäisi saada se kunnollinen, rehti mies. Et sinä sen fiksummalta kuulostaa kuin kukaan muukaan nainen.
Nojaa.. tuosta et voi syyttää kuin itseäsi. Naisena kuitenkin voisit halutessasi valita niitä henkisesti samantasoisia miehiä niiden hyvännäköisten mutta vähän yksinkertaisten miesten sijaan.
Ohjeesi, ettei pidä lähteä edes seksisuhteeseen naisen kanssa, ei sovi miehelle. Ja kuten todettua niin eikös ne parisuhteet ala ensin seksisuhteena. Parisuhteesta voi puhua sitten kun ollaan tapailtu useampi kuukausi.
En ymmärrä aloittajaa. Minusta kuvio menee juuri päinvastoin:sen tylsän taviksen luota on kiire pois heti aluksi. Jos kuitenkin on jo pari kuukautta kulunut ja nainen rakastunut ja haluaa yhteistä tulevaisuutta, niin siitä alkaa olla jo vaikeampi pyristellä irti. Alkaa jo tajuta, että elämä voi sen turvallisen taviksen kanssa ollakin aika hyvää.
Vähän myös joudun kyseenalaistamaan aloittajan kuulumisen parhaaseen kymmenykseen. Parisuhdearvoa kun ei määritetä koulumenestyksellä tai Cooperin tuloksella. Jos aloittaja nimittäin kuuluisi parhaaseen kymmenykseen, tuskin hänellä olisi moisia ongelmia.
Tottakai seksisuhteesta on hankala - jopa mahdoton - jatkaa suhteeseen.
Seksisuhteeseen ryhtyminen on kahdella tapaa tuhoisaa kaikille muille suhdemuodoille...
1) Seksisuhde osoittaa että "En ole seksuaalisesti sitoutuva" - seksi näyttelee elämässä roolia ja se halutaan varmistaa vaikka mitään muuta ei varmistettaisi. Seksisuhteeseen ryhtyvä on tarvesuhde - kuin vaikkapa pizzapaikan kanta-asiakkaaksi ryhtyminen. Kyse on hyödykkeestä - ja hyödykejärjestelmää elävät ihmiset eivät useinkaan vaikuta luotettavilta. Tällöin viimeistään alitajuinen tulkinta on että tässä on joku joka luultavasti pettäisi minua, etenkin jos suhteessa seksipuolelle tulisi ongelma - kenties vaikka vähäinen ja väliaikainen.
2) Seksisuhde on toisen osapuolen vähättelyä. Vaikka seksisuhde solmittaisiin yhteissopimuksesta on siinä aina tulkinnan mahdollisuus "Sinusta ei ole parempaan/enempään". Me olemme olentoja jotka kaipaavat huomiota - kokonaisvaltaista huomiota - ja kokemusta siitä että meitä halutaan kaikilla tavoilla. Oli kyse naisesta tai miehestä niin jollain tasolla pelkkän seksisuhteen toteaminen on tarpeiden kannalta OK ratkaisu, mutta se ei tuo lopullista tyytyväisyyttä vaan päinvastoin; epäilyksen siitä onko minusta parempaan. Ja tuon epäilyksen tuojana on se ihminen joka haluaa sinut seksisuhteeseen muttei vakavampaan. Kun tämä on kerran sinetöity sopimuksella on sopimusta erittäin vaikea unohtaa vaikka pinnallinen mielipide muuttuisi; sellainen suhde millainen perusta.
3) Ihminen joka sopii seksisuhteesta mutta alkaakin haikailla enemmän antaa itsestään holtittoman ja ei-itsetietoisen kuvan hyvin herkästi. Nuo eivät ole mairittelevia ominaisuuksia oikeaa suhdetta ajattellen.
Juuri näistä syistä en solmi seksisuhteita kuin viimesijaisena mahdollisuuteena, vaan olen mielummin avoin oikealle kokonaisvaltaiselle suhteelle ja etsin sellaista. Seksisuhteeseen ryhdyn vain jos olen täysin varma etten voi kiinnostua tästä naisesta romanttisesti esim. arvomaailman liian suurten konfliktien takia. Ainakin minä olen äärimmäisen tietoinen siitä että suhteitaan ei kannata elää vajaaksi (eli tyytyä vähempään vain siksi että saisi "jalansijan" johonkin parempaan) ja olen tietoinen omasta tahdostani ja mitä loppujen lopuksi haluan - ja tähtään tuohon tavoitteeseen. Jos haluan - niinkuin haluan - oikean ja kokonaisvaltaisen suhteen ei seksisuhde tule kyseeseen ennenkuin on käynyt selväksi että tämän ihmisen kanssa en halua sitä vakavampaa suhdetta kuitenkaan. Jos suhdehalukkuuteni karkoittaa jonkun ja jää muutamat panot saamatta niin se ei ole kohtuuton hinta ennakoivasta asenteesta ja takaa etten vähättele mitään suhdettani ennakoivasti "vain seksisuhteeksi" ja luo sille siten heikkoa pohjaa.
Enkä tässä sano etteikö seksisuhde voisi muuttua oikeaksi suhteeksi - vaan että seksisuhteeseen liittyy ominaisuuksia jotka heikentävät mahdollisuutta muihin suhteisiin.
Hyvä kirjoitus, allekirjoitan tämän itsekin täysin. En usko hetkeäkään seksisuhteiden kehittymiseen parisuhteiksi ja seurattuani niin omaani kuin muidenkin ihmisten parisuhteiden muodostusta nyt keski-ikään asti voin todeta, että missään nimessä suurimmalla osalla ihmisistä parisuhde ei ala seksisuhteena, kuten aloittaja väitti. Parisuhteen syntyminen edellyttää niin voimakasta henkilökemioiden klikkaamista yhteen, että sitä tapahtuu harvojen kanssa. Seksisuhde ei vaadi muuta kuin hieman fyysistä kiinnostavuutta ja sitä löytää helpommin.