Tällä palstalla aina syyllistetään ns. "kakkoset". Ne on niitä pahoja, jotka rikkoo perheet, patjoja jotka ajattelee vaan itseään ja viettelevät kiltit perheenisät.
Ei elämä ole niin mustavalkoista. Eikä etenkään rakkaus. Voisiko olla niin, että joskus sen elämänsä rakkauden vaan löytää "liian myöhään"? Ja kun sen oikeain kohtaa, vasta sitten ymmärtää miltä tosi rakkaus tuntuu?
Sanotaan ettei pettäjä muutu. Kun kerran pettää, pettää aina. Sitten joskus myös sitä ykköistynyttä kakkosta. Mutta kuka sitten on pettäjä? Mikä erottaa tapapettäjän miehestä, joka on mennyt liian nuorena naimisiin, tuntematta todellistä rakkautta?
Ei elämä ole niin mustavalkoista. Eikä etenkään rakkaus. Voisiko olla niin, että joskus sen elämänsä rakkauden vaan löytää "liian myöhään"? Ja kun sen oikeain kohtaa, vasta sitten ymmärtää miltä tosi rakkaus tuntuu?
Sanotaan ettei pettäjä muutu. Kun kerran pettää, pettää aina. Sitten joskus myös sitä ykköistynyttä kakkosta. Mutta kuka sitten on pettäjä? Mikä erottaa tapapettäjän miehestä, joka on mennyt liian nuorena naimisiin, tuntematta todellistä rakkautta?
Vastaukset 57
Vanhimmat
Ei kukaan mene naimisiin ilman rakkautta, edes sitä ensimmäistä kertaa. Avioliittovalassa tahdotaan rakastaa. Pappikin kysyy, että tahdotko sinä xxxx ottaa tämän xxxx aviopuolisoksi ja rakastaa tätä niin myötä kuin vastoin käymiseissä kunnes kuolema teidät erottaa? Johon kumpikin osapuoli vastaa että, TAHDON. Elämä ei ole ruusuilla tanssimista vaan se on TAHTO tehdä oikein ja rakastaa.
Siksi on järkyttävää, että kumppani pettää. Kumappani ei selvästikäänTAHDO täyttää vihkivalssaan antamaa lupausta vaan hän TAHTOO tehdä aivan muuta.
Tämänkin perusteella petturi on epärehellinen ennenaikaan pettämistä kutsuttiin aviorikokseksi. Oikenhan se onkin petos on aina rikos yhdessä solmittuja lupauksia kohtaan.
Näinhän se tietysti menisi jos rakastaminen ja etenkin rakastuminen olisi tahdosta kiinn. Mutta kun ei se aina ole. Kai niinkin voi käydä että ajan myötä kasvetaan erilleen, ja tahdotaankin eri asioita.
Rakastuminen vaatii läheisyyden tunteen eikä se synny tuosta vain kun joku hemaseva typy kävelee vataan tai joku komea mies. Läheisyyden tunne vaatii yhdessä oloa , yhdessä tekemistä ja yhdessä puhumista. Tietoinen valinta on siinä kun päätät päästää jonkun niin lähelle itseäsi että rakastuminen mahdollistuu. Näin parisuhteessa on hyvä pitää rajat itsellään näissä asioissa. Se on sitä tahtomista. Toki voi haluta tahtoa jotakin muuta ja moni kasvaa erilleen ja moni myös joskus tajuaa että ei se muuksi muuttunut ja varsinkin kun hyppää uudesta suhteesta toiseen ei jää aikaa eikä ole mahdollistta kasvuun ihmisenä jotta edes voisi seuraavalle olla parempi.
Ihminen voi rakastua uudelleen, mutta silloin se eroaa ja perustaa uuden parisuhteen. Pettäjä elää useissa parisuhteissa yhtä aikaa. Jokaisen itseään ja toista ihmistä kunnioittavan miehen ja naisen tulisi tämä erilaisuus muistaa. Ei huonossa suhteessa ole pakko olla, mutta miksi pitää loukata koko perhettä pilaamalla kunnioituksensa.
Miten nopeasti on tämän palstan vaimojen mielestä sallittua aloittaa uusi suhde eron jälkeen ettei uusi nainen saa ykköistyneen kakkosen mainetta aiheetta? Eli jos todellakin parisuhde on saanut alkunsa vasta eron jälkeen... Ainakin tämän palstan vaimot tuntuvat kyttäävän miehiään myös eron jälkeen ja tekevät sitten johtopäätöksiä siitä että tuo nainenhan heidän eron aiheutti.
Petoskumppanit kieltävät asian viimeiseen asti., mutta jostain se totuus putkahtaa, että näillähän oli jo vispilänkauppaa ennen eroa.
Aina joku näkee tai kuulee esim. lapset ja muut sukulaiset. On myös käynyt niin, että kakkosen ystävät tai sukulaiset ovat asian paljastaneet. Kyllä kakkosenkin on tarve jollekin "rakkauttaan" hehkuttaa.
Valheella on lyhyet jäljet! Luulisi aikuisia ihmisiä hävettävän, kun suhde paljastuu jälkikäteen. Moni kakkonen ihmettelee, kun ei olekaan tervetullut uuteen sukuun!
Jos on kysymyksessä ns. normaali ero, niin silloin olisi suotavaa antaa aikaa ainakin lasten elämän vakauttamiselle.(kuten ehdottomasti myös uskottomuustapauksessa)
Yleistä kuitenkin on, että nämä uudet tulokkaat eivät uskalla hellittää hetkeksikään.
Rakkaus on ikuista, kohteet vain vaihtuu, eräs "mietelmä" kertoo. Ihan oikeasti ja oikeassa elämässä, suhteet alkaa vaikkei sinkkuja ollakkaan. Tottakai sen pitäisi mennä niin, että ei koskettaisi sormenpäälläkään vierasta kumppania vaan erottaisiin ensin vanhasta. Mutta sujuuko se näin ihanteellisesti monellakaan parilla. Ei kaikilla läheskään ole halua ja rohkeutta erota liitostaan vaikka tunteekin, että asiat ei ole kondiksessa. Sitten kun tälläisessa tilanteessa ihastuu, rakastuu, kuinka moni ihan oikeasti eroaa ensin. Ja vasta sitten hyppää sänkyyn uuden ihastuksensa kanssa. Tosielämässä näin taitaa harvemmin käydä. Hatunnoston arvoinen asia, jos tälläisellä järjestyksellä edetään. Näissä uskottomuus ja ylipäätänsä erodraamoissa kaikki osapuolet joutuvat kärsimään, oli eron syynä sitten kolmas osapuoli tai ei. Tietysti kaikki haluaisivat, että elämässä ei tapahtuisi ikinä mitään ikävää. Mutta onko se aina mahdollista? Täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa, ei parisuhteessa elävätkään.
Tapasin mieheni 2 vk sen jälkeen, kun hänen eronsa ensimmäisestä vaimosta tuli voimaan. Olivat asuneet erillään 5 kk siihen mennessä, lapset vaimon luona kirjoilla ja isällään joka toinen vknloppu.
Meistä tuli pari nopeasti, puolen vuoden kuluttua asuimme yhdessä ja menimme kihloihin. Se oli exälle kova pala ; vaikka hän itse löysi uuden miehen vain kuukausi-pari myöhemmin kuin me tapasimme, hän vouhkasi pari vuotta siitä, että ihan "satavarmasti ne tunsi jo ennestään". No ei tunnettu, ei... Onneksi lapset ja muu suku osasivat sentään suhtautua asiaan eri tavalla. Olisiko minun pitänyt jäädä tavattuamme odottelemaan jonnekin syrjään sitä, että miehen exällekin sopii, että alamme seurustella?!
Eron jälkeen koska tahansa, siitä vaan, uutta peliin, se ei oo kenestäkään väärin. Mutta höpö höpö noi "sain tahatta salasuhteilijan maineen" itsepetokselliset ja typeryyttä ilmentävät lapselliset selitykset. Kyllä huonon maineen saa vain, jos on oikeasti salasuhteillut.
Mieti hiljaa kohdallasi, että olisiko teidän suhde alkanut liian pian vielä savuavan avioliiton raunioille?
Avioparin harkinta-aika ei ollut edes vielä päättynyt ja lähdit siihen suhteeseen härräämään perskärpäsen tavoin. Et uskaltanut jäädä hiukan sivummalle hetkeksi odottamaan, että he hoitaisivat sen eronsa kunnilla loppuun ja ilman kolmansia häiritsijöitä.
Ehkä vaimolla oli muutenkin katkeruutta miehensä petollisuuden vuoksi, joka johti tuohon asumiseroon. Älä syytä vaimoa yksioikoisesti, kun nähtävästi se suurin syyllinen asuu nykyisin sinun helmoissasi.
Siinähän nautit varsinaisesta kultamunasta, mutta ikävä kyllä tulet vielä huomaamaan, että jos elämä antaa, niin se myös ottaa.
Jos ryhtyy laastariksi, voi käydä niinkin että sut heitetään roskiin kun pipi on hoidettu kuntoon.
Kun lapsille ja muulle suvulle selviää totuus, niin tulet sitten näkemään suosiosi määrän. Onhan se outoa, että suku ei paheksu yhtään sitä, harkinta-aika oli vielä menossa. Se kestää sen 6kk kuitenkin, josta ajasta oli vasta 5kk kulunut.
Eihän nainen yksinään suhdetta aloittanut. Taas tätä että mies on puhdas pulmunen ja nainen syyllinen kaikkeen. Vaikka miehen entistä suhdetta ei edes ollut enää. :D Jos jotakuta pitää paheksua niin miestä jonka harkinta-aika oli kesken PERÄTI KUUKAUDEN.
"satavarmasti ne tunsi jo ennestään". No ei tunnettu, ei..."
En tunne tilannettasi, mutta kerron miten voi näissä kuvioissa olla. Mies on pettänyt avioliitossaan, pitänyt ehkä kertapanoja ja/tai vakikakkosta. Kriisi oli kova avioeron aikana. Avioeron lisäksi mies jättää kakkosen tai tämä miehen. Sitten mies etsii kovalla kiireellä, menneisyyttään ja pahoja tekojaan itseltäänkin paeten, vastaeronneena uuden naisen, joka tietenkin tietämättömänän mistään aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta exvaimo on ollut tietoinen, ilman kunnon todisteita, miehen uskottomuudesta, luulee nyt kakkoseksi väärää, uutta kumppania. Pettäjä-valehteliija ei kerro kenellekään oikeaa totuutta uskottomuudestaan, ja leikkii nyt puhtaalla pöydällä istujaa uudessa liitossaan.
Jos näin sulla olisi, olisi paha paikka. Sillä tuo ei-kiinnijäänyt, tekojaan katumaton mies, joka ei ole joutunut vastuuseen eikä rangaistuksiin, pettää taas. Ennuste:viiden vuoden sisään.
kuule!Joskus sitä vaan joutuu seurustelemaa ja jopa avioitumaan itkuisen perskärpäsen kanssa ja kun ei alun alkaenkaan ole seurustelu alkanut rakkaudesta niin ei ole mikään ihme että sitä rakastuu johonkin toiseen avioliiton aikana.Ja minun mielestä oli tilanne mikä tahansa niin juuri rakastuneiden ei tarvitse odotella mitään vaan on parempi että juuri he saavat olla yhdessä ja nauttia läheisyydestä siitäkin huolimatta että ero prosessi on vielä kesken entiseen puolisoon.
JOUTUU? Fiksu ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen ei joudu KOSKAAN tahtomattaan seurustelemaan ja avioitumaan.
Onko sisälukutaidossasi jotain vikaa? Kirjoitin, että tapasin miehen 2 viikkoa sen JÄLKEEN, kun ero tuli VOIMAAN. Eron voimaantulo tarkoittaa meilläpäin sitä, että 6-12 kk sen harkinta-ajasta on kulunut ja osapuolet tai toinen osapuoli voi hakea avioeroa. Tässä tapauksessa harkinta-aikaa oli kulunut 8 kk ja he hakivat lopullista eroa yhdessä. Postin tuomassa virallisessa paperissa on kaksi viikkoa tapaamispäiväämme vanhempi päiväys, senkin mies on minulle näyttänyt.
Mieheni ei pettänyt exäänsä, vaan vyyhti lähti purkautumaan siitä, kun ex oli tunnustanut laivareissulla käyneensä vieraassa sängyssä ja että haluaa vapautensa takaisin. Tuonkin laivareissun ajan mieheni oli kotona kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa...
Kyllä, mieheni on todella ihana ihminen, kiitos kaikista "mukavista" toivotuksistasi.
Korjataan tähänkin vielä: mies EI saanut haluaamansa vuokra-asuntoa tuosta vaan, vaan asui saman katon alla alkuosan harkinta-ajasta. Ei käsittääkseni mitenkään poikkeuksellinen tapaus?
Koko "aikajana" nyt varmuuden vuoksi:
Lokakuussa mies ja tuleva ex laittavat eron vireille. Aloite tuli exältä, laittoivat yhdessä vireille.
Mies punkkaa olosuhteiden pakosta olkkarin sohvalla vielä jonkin aikaa, kun ei halua minnekään väliaikaismajoitukseen ennen oman kämpän löytymistä. Hakee asuntoa nimenomaan läheltä entistä kotia, että on lähellä lapsiaan.
Tammikuussa mies saa vuokra-asunnon entisen kodin läheltä ja muuttaa siihen.
Kesäkuun alussa, 8 kk harkinta-ajan alkamisen jälkeen hakevat yhdessä lopullista eroa.
Juhannuksena mies tapaa minut.
Joten missä vaiheessa mies oli pettäjä ja minä hänen "rikoskumppaninsa" ?
Täällä palstalla tuntuu aina saavan lokaa niskaan, oli tapaus sitten minkälainen vaan. Siis herranjestas, tässäkin tapauksessa on suhde alkanut vasta ERON JÄLKEEN, ja silti jotkut niuhottavat ja nimittelevät. Onko sitten niin, että mies ei ex-vaimon silmissä voi KOSKAAN avioitua uudelleen, heti saa uusi nainen lutkan ja kataman ämmän maineen. Uskomaton skeidaa kyllä!!
Kaikea hyvää sinulle ja miehellesi "t4erftgdwe". Olette onnenne ansainneet, sanovat muut täällä mitä haluavat. Enkä minä ainakaan usko että teidän lähtököhdat ovat yhtään sen huonommat kuin kellä tahansa.
No mutta näinhän jo tässä kejussa nimimerkki "t4erftgdwe" syyllistettiin. Kun ei osattu lukea hänen alkuperäistä viestiään, ja sitten tulkittiin tahallaan väärin. Näin se vaan menee myös oikeassa elämässä. Valitettavasti.
kdjfeiru34, hahahah voi että mua nauratti tuo sun viesti, noin se menee, täällä TUOMITAAN kaikki jotka uskaltavat kirjoittaa onnesta ja erityisesti tuollaiset tapaukset joissa on suhde eronneeseen mieheen. Noita exiä harmittaa niin vietävästi vaikka suhde on alkanut eron JÄLKEEN. Koska ovat kuin äitejä exmiehilleen, eivät irroita otettaan, ei sitten millään, ei vaikka uusi mies olisi jo ovella.
"exiä harmittaa niin vietävästi vaikka suhde on alkanut eron JÄLKEEN"
Höpsis, tuollainen on lapsellista kiukkuun perustuvaa ajattelua. Uusikot eivät yleensä harmita exää,eivät ainakaan kauaa. Aikuinen ex tekee työtä, kuten kaikki eronneet, itsensä kanssa irrottautuakseen vanhasta, toipuakseen ja rakentaakseen itselleen uuden onnellisen elämän. Tämä onnistuu kaikilta normi-eronneilta ennemmin tai myöhemmin. Suurin osa existä kuuluu normaaliaivoisten 98% enemmistöön, ei 2% peroonallisuushäiriöisten vähemmistöön. Lopulta normaalijärkinen aikuinen arvostaa tai ei arvosta exänsä uusikkoa sen perusteella miten uusikko itse käyttäytyy esim. lapsia ja yhteisesti jaettuja läheisiä, kuten lasten isovanhempia kohtaan.
Mutta jos uusikko ilmestyi kolmantena osapuolena oman avioliiton aikana oman parisuhteen väliin, vaikka anteeksianto voi joskus onnistua, ja vaikka välit mm. lasten vuoksi muuttuvat aikuisen asiallisiksi, niin ystävyyttä tai todellista arvostustanäkee hyvin harvoin.
Minä elin yksin 5 vuotta eroni jälkeen ja niin eli ex miehenikin. Hänellä oli toinen nainen siinä meidän loppumetreillä mutta eron tullessa tämä nainen jäi odottamaan. Hän asui 1000 km päässä ja odotti siellä ne vuodet jotta exäni sai itsensä kokoon ja jotta exäni pystyisi huomioimaan hänet omana yksilönä vertaamatta edelliseen. Minä tein saman. Toki meillä molemmilla oli laastareita sinäkin aikana. Nyt olemme molemmat uusissa naimisissa ja hänen naisensa muutti sieltä 1000 km päästä tänne. Olimme naapureita ne 5 vuotta ja nykyään kipeän ja katkerankin eromme jälkeen jopa ystäviä. Oleemme myös 10 kg hoikempia. Ero sattuu jättäjään yhtä paljon kuin jätettyyn mikäli takana on 15 vuotta yhteistä historiaa ja yhteisiä särkyneitä unelmia ja kolme lasta. Se on valtava pettymys ihan molemmille ja kunnioitan tuota hänen nykyistä vaimoaan sekä exääni siitä että he antoivat aikaa.
Jos sitten mies jättää vaimonsa ja aloittaa uuden suhteen, on tämä uusi nainen se katala lutka joka varasti miehen vaimoltaan ja perheeltään. Vaikka suhde alkaisi vasta eron jälkeen, jos mies on millään tavalla tuntenut naisen ennen eroa. Miehellä ei tässäkään tapauksessa ole omaa tahtoa, vaan ero on täysin tämän uuden naisen aiheuttama ja junailema.
Totuus ja "tarinat" kyllä selviävat aikanaan. Totuus jää ja on helpompi sitten jatkossa kun ei tunne syyllisyyttä.
Höpsistä. Jos käy niin, että se oikea rakkaus tupsahtaa eteen aviolitton aikana, on syytä selvittää asia heti. Ensisijaisesti mies ja vaimo päättävät yhdessä, miten jatketaan vai lopetetaanko avioliitto. Jos ei onnistu, mies lähtee sitten omalla päätöksellä. Mutta se, että' vaimon selän takana toimitaan jopa vuosia. Mies jatkaa seksielämää vaimon kanssa ja pahimmassa tapauksessa sälyyttää vaimon syyksi pahan olonsa. Vaimo on ymmällään, mitä on tehnyt.
Pitkään jatkuneessa salasuhteilussa mies on hirviö ja se toinen todella katala lutka. Tosi rakastuminen kylläkin johtaa pian ratkaisuun. Näitä on nähty. Uuden naisen ei kannata junailla mitään. Hän on sivullinen pariskunnan asioihin. Oikeasti rakastuneet rakentavat tulevaisuutensa sitten yhdessä, kun entinen on selvitetty. Mutta nämä selän takana toimijat ovat säälittäviä ja tekonsa likaisia.
Höpö höpö, mainitsin jo aiemmin. Totuutta suhteen alusta ei voi valehdella, ei ex eikä osapuolet. Jos olisi puhdas omatunto, ei muiden mielipiteet liikuttaisi kun tietäisi missä mennään ja voisi avoimesti kertoa "missä koska me tavattiin", vaikka anopille ja kumppanin lapsille. Mistä kaikki lapselliset, jotka yritättävä itseltäänkin epätoivoisesti salata mennyttä totuutta, että liitto alkoi salasuhteella, oikein tulevat?
Tottuus ja tarina selviää todellakin aikanaan. Jos erotaan ilman kolmansia osapuolia niin silloin ei ole tarvetta minkäänlaiin mustamaaliskampanjoihin entisestä puolisosta. Ero joka on käsitelty puolin ja toisin ja kumpikin tyytyväisenä jättää sen ajan elämästä taakseen niin ei pitäisi kummankaan osapuolen kohdalta tulla ylilyöntejä. Silloin voi vielä vaikka kumaallakin on uudet elämät moikata ja toivoa toiselle kaikkea hyvää.
Se vain että sitä ei nyxät aina hyväksy.
Hyvä kirjoitus ilman tuota viimeistä lausetta.
Noinhan eron PITÄISI mennä, mutta kun ei vaan aina mene. Toinen osapuoli haluaa jatkaa eteenpäin, mutta toinen roikkuu kiinni vaikka millä verukkeella ja auta armias, jos ex löytää nopeaan tahtiin uuden rakkauden elämäänsä...
Pitäisikö nyxän hyväksyä se, että ex puuttuu jatkuvasti toisen uuteen parisuhteeseen?!
"täisikö nyxän hyväksyä se, että ex puuttuu jatkuvasti toisen uuteen parisuhteeseen?!"
Voi jessus. Miten ex tai yleensä kuka tahansa ulkopuolinen voi mitenkään puuttua parisuhteeseeesi? Haloo,se on mahdollista vain,jos jompi kumpi kumppaneista antaa mahdollisuuden puuttua! Sehän on silloin toisinpäin sama asia, että kakkonen antaa omalla toiminnallaan varratulle tilaisuuden pettämiseen.
No kyllä se minusta on parisuhteeseen puuttumista, että soittelee jatkuvasti entisen kumppanin perään mitä erilaisimmista syistä. Siis mitään varsinaista asiaa ei ole, vaan kun tietää, että ex viettää aikaa uuden kumppaninsa kanssa, pyritään aiheuttamaan häiriötä. Yhtäkkiä alkaa kova säätäminen lasten "pitovuoroista", vaikka homma on jo kuukausia toiminut hyvin ja sovitulla tavalla - ettei ex vain saisi kahdenkeskistä aikaa uuden kumppanin kanssa.
Kyllä tuollainen itse koettuna on toisen uuteen parisuhteeseen puuttumista. Ja suhde ei todellakaan alkanut salasuhteena, vaan tapasimme vasta eron tapahduttua.
"se minusta on parisuhteeseen puuttumista, että soittelee jatkuvasti entisen kumppanin perään "
Haloo taas. Puhelinkeskusteluihin tarvitaan kaksi halukasta keskustelijaa! Toistan:parisuhteeseen voi puuttua ulkópuolinen vain, jos kumppani antaa siihen mahdollisuuden. Haluaisit että eivät soittelisi ja kärsit.
Sä oot mustasukkainen siitä, että kumppanisi keskustelee exänsä kanssa , omasta halustaan. Luultavasti kumppanisi itsekin soittelee exälle päin, mutta selkäsi takana, kun ei voi kiukkusi vuoksi läsnäollessasi soittaa. Kumppanisi kenties myös antaa sinun väärinymmärtää, että soitot ja keskustelut olisivat yksipuolisesti exältä hänellepäin. Ja voi käyttäytyä puhelimen soidessa läsnäollessasi toisin kuin sillloin kun et ole paikalla. Itse tunnistan puhelussa aina, puhuuko exäni minulle uusi nainen rinnallaan vai yksin, sillä kaikki mitä hän sanoo on erisävyistä, ja eri sisältöistä, jos hän on yksin.
Miksi exät soittelevat toiselleen, ja keskustelevat, paitsi pakollisissa lapsiin liittyvissä? Monia eri syitä on lueteltu "Erokirja-naisen opas erosta toipumiseen" kirjassa. Yleisesti voi sanoa, että he eivät ole irrottautuneet toisistaan eivätkä menneestä liitostaa henkisellä tasolla.
Kun miehelläni on pari lasta exänsä kanssa, se vaikuttaa luonnollisestikin puhelimeen vastaamisen - onhan kyseessä voinut olla jokin lapsiin liittyvä asia. Jos keskellä yötä puhelin soi, niin kuinka moni jättää vastaamatta - koskaanhan ei voi tietää, onko jollain oikeasti hätä?!
Minä, mustasukkainen..? Älä naurata! Hetkeäkään ei ole tarvinnut miettiä, onko mies "yli" exästään. Kertoo avoimesti noista puheluista JA myös siitä, jos on itse soittanut exälle jostain syystä. Mieheni ei ole mustamaalannut exäänsä minulle - itse asiassa ihmettelee vain sitä, miten exän uusi rakkaus sietää sitä, että nainen rimputtelee koko ajan hänelle...13
Onko sinulla jonkin ongelma omassa elämässäsi, kun niin hanakasti olet loihtimassa synkkiä pilviä ventovieraan ihmisen taivaalle selittämällä, että varmasti siellä nyt on jotain tekeillä miehen ja exänsä välillä?
Lue vain rauhassa kirjaasi, minulla on omani. Hyvää kevään jatkoa.
On mulla ongelma. Eiköhän lähes jokaisella, joka palstaa lukee tai kirjoittaa,ole jokin ongelma omassa elämässään, usein se on "Uskottomuus".
Mun kirjani sun kannattaisi lukea, sillä siinä on myös "viisaan yhteydenpidon säännöt entiseen puolisoon, silloin kun on yhteisiä lapsia". Puhelut eivät näytä häiritsevän miestäsi, kun ei laita niille stoppia, sillä lasten varjollakaan ei voi soitella miten vaan, jos toinen ei anna lupaa, ja kirjassani olisi hänelle nykyistä parempia käyttäytymisohjeita.
Mutta otan omat sanani takaisin, jos exältä tulee paljon yösoittoja. Sellaiset ovat todellista häirintää,sori jos vastasin väärältä näkökulmalta aiemmin.
Ex löytää laastarin, mutta se harvoin päättyy hyvin. Jos ei ole laastari, niin silloinhan se olikin salasuhde. Sallikaa sen petetyn olla edes hiukan loukkaantunut!
Mies kokee erostaan syyllisyyttä ja häpeää! Uusi ei sitä ymmärrä.
Kun tätä palstaa lukee, niin huomaa näiden pettäjien ja kakkosten olevan vielä nuoria sekä kokemattomia. Surullisinta on, että lapset ovat vielä niin pieniä, että tarvitsevat molempien vanhempien huolehtimista. Siinä sitten kokematon uusikko häärää mustasukkaisena!
Niinpä Nyxän mielestä expuoliso, ja lasten äiti, "Yhtäkkiä alkaa kova säätäminen lasten "pitovuoroista", Niin nyxähän on tyytyväinen jos lapset eivät ole uuden onnen tiellä ja hidastamassa yhteisen ajankäytön suunnittelua..
Joissakin tapauksissa joutuu äiti hakeen apua sosiaalista saadakseen lapsille oikeuden tavata omaa isäänsä.
TOinen aspekti asiassa on se että myös se jätetty yhäiti tarvii saada puhaltaa joskus. Ei uuden elämän suunnittelu ja nauttiminen ole vain jättäjän ja nyxän oiekusa vaan jätetyn pitää saada samat oikeudet.
Sitähän ei nyxät joiden mielstä ei toisen naisen lapset ole tervetulleita ymmärrä vaan yrittävät kääntää miehenkin omia lapsiaan vastaan.
Miten niin "Jos ei ole laastari, niin silloinhan se olikin salasuhde"??
Eli mielestäsi jos liian nopeasti löytää uuden jonka kanssa suhde kestää, niin sittenhän kyseessä oli salasuhde... Mihin tämän väitteen perustat?
NMies kertoo uusille naisille usein vain sen mitä exvaimossa oli väärin. Jos mieheltä ei kuule koskaan hänen omista virheistään... tai edes siitä, miten hän itse vaikutti siihen että menneessä avioliitossa vuorovaikutus ei toiminut, niin mies ei ole käsitellyt eroaan loppuun rakentavalla tavalla itsensä kanssa.Jos mies ei koskaan hauku exäänsä, se voi olla merkki että hän ymmärtää oman osuutensa erossa. Kapakat on täynnä eronneita miehiä, jotka pelkästään ylistävät exvaimoaan ja lastensa äitiä. Eipä ole vaikea arvata, kuka petti, ryyppäsi ja kenties oli näiden lisäksi väkivaltainen.
"Ei kukaan mene naimisiin ilman rakkautta, edes sitä ensimmäistä kertaa. "
Moni menee naimisiin ilman rakkautta, luullen että oppii rakastamaan toista myöhemmin. Ihminen on ehkä jo luovuttanut toivon löytää oikean rakkauden ja haluaa rinnalleen jonkun jonka kanssa voi elää. Minäkääm en rakastanut vaimoani kun menin naimisiin. Pitäisikö kertoa siitä hänelle? Mielestäni ei.
Eihän tuossa ole mitään järkeä. No opitko rakastamaan? Jos et, teet vahinkoa hänelle. Millä oikeudella? Hänellä on oikeus oikeaan rakkauteen. Toisen hyväksi käyttäjä!
Samaa mieltä hyvälksikäytöstä. Mutta tietäisittepä naiset kuinka monesti mies kuitenkin päätyy avioon jostain muusta syystä kuin rakkaudesta. Itsekin menin naimisiin, koska nainen sinnikkäästi painosti, koskaan en kosinut. Totuus on se, että en olisi kosinutkaan, hän ei tuntunut niin hyvältä. Ei tunnu vieläkään vaan en halua olla yksin ja on mukavaa olla isä. Olen pettänyt muutaman kerran kännissä ja kerran vähän pitemmässä salasuhteessa. Vaimo ei koskaan kysy miksen halua harrastaa yhdessä tai matkustaa, eikä ihmettele miksen tee aloitetta seksiin. Runkkaan mielummin kun se seksi ei ole koskaan hänen kanssaan ihmeellistä ollut.
Vaimo ei juuri valita. Oletan siksi, että on onnellinen, ehkä käy vieraissa hänkin mutta sama tuo, perhe on koossa ja kaikki siis ok.
Naiset, rakastava mies sanoo sen ja kosii, jos haluaa naimisiin. Jos hoidatte itsellenne miehen ja oletatte rakkautta on oma vikanne mikäli paljastuu ettei sitä kuitenkaan olekaan. Liitto voi olla hyvä ilman rakkauttakin.
Se että sä menit raakkaudetta naimisiin ei ole todiste siitä että se olisi yleistä.
Ei se todistakaan vaan se miten moni tuttavistani on myöntänyt saman jutuissa. Ne jotka oikeasti ovat rakastuneet ja rakastavat erottuvat kyllä, baarireissuillakin ovat yleensä vähemmän innokkaita toisten sänkyihin.
"Ei elämä ole niin mustavalkoista."
Tätä palstaa jonkun aikaa luettuani, tämä lause toistuu ja toistuu. Kiitos paljon teille jotka sitä käytätte! Opin, että paitsi täällä myös elävässä elämässä, jos joku käyttää parisuhdetta sivuavissa keskusteluissa tätä lausetta, hänen aina vain osittain kertomansa elämäntarinansa aukeaa ymmärrettäväksi. Hän on aina joko pettäjä tai ihminen, joka sallii itselleen suhteen varattuun, mutta kierteleetuota totuutta ja hakee hyväksyntää tällä ylimalkaisella lauseella.
Jepjep, tässä sinulle tosiaan uusi elämänohje. Tätä kun jatkossa hyödynnät, epäilet ja jopa syytät sitten syyttömiä niin kyllä sinulla vielä hyvin menee. Onnea valitsemallasi tiellä.
Elämä opettaa. Syyttömät kertovat vilpittömästi asiansa tai eivät puhu. Syyllinen voi puhua, mutta hänen tarinansa jää käsittämättömän keskeneräiseksi,kuulee puhetta ilman todellista sisältöä. Sisällön sijaan, "elämä on, näin vaan kävi, kasvoimme erilleen, tää vaan tuli vastaan, rakkaus vei, elämä ei ole musta-valkoista"
Ajauduttiin suhteeseen ja rakastuttiin, eikä millään voitu sitä estää!:))
Mikäs sitten, toivotan onnea ja sitä että nyt löytyy rehellisyyttä puhua totta elämänsä tärkeimmille ihimisille siitä, miten milloin ja miksi rakkaus alkoi. Sillä en toivo, että rakkaudelle käy kuten yleensä,kun valheella alkanut yleensä valheeseen päättyy
Kakkosen puolustus. siinä tapauksessa nöyränä eteenpäin. Ei ilkeilyä ja pilkkaa petettyä kohtaan.
Kirjoitin tuon kakkosen puolustuksen ja se oli ironiaa!
Kun tehdään väärin toista ihmistä kohtaan, joku on aina syyllinen. Ketkähän kaksi ne mahtaisivat olla ?
selityksiä laitappa tuo tuonne veireiseen ketjuun niin sinua luullaan heti minuksi
En olisi ikinä hyväksynyt mieheni salasuhteen toista osapuolta osaksi lastemme elämää. Niin katala ihminen valheineen, etten ole ikinä pahempaan törmännyt.
Mies ihan yhtä kylmästi toimi. Meillä kävi juuri niin, että mies etääntyi kotona. Loppui muka puheenaiheet minun kanssani, ei tuntenut enää oikein mitään jne. Olin todella ihmeissäni ja yritin puhua muutosta häntä häiritseviin asioihin. Mikään ei tietysti kelvannut, miestä ärsytti, että edes yritin. Sitten alkoi reilun 10 yhteisen vuoden ajalta minun virheiden kaivaminen ja niitähän kaivettiin ja keksittiin lisää.
Kunnes sattumalta paljastui tuo nainen taustalla, joka ihan laittoi sanat mieheni suuhun.
Menikö miehellä pupu pöksyyn vai ymmärsikö oikeasti tuon naisen vaikutuksen itseensä. Ennen kiinni jäämistään hakeutui iohan lääkäriin, kun niin kovin kävi elämä ahdistamaan.
Tätä kakkosta parjattiin todellakin aivan syystä!
Tiedän pettäjän, joka joutui heti käryn jälkeen hakemaan sairaslomaa ja mielenterveyslääkkeen. Raukalla ei pää kestänyt.
Kakkoset eivä osaa ajatellakaan, mihin kätensä iskevät!
Mistä näitä aivottomia miehiä oikein piisaa?!?!?!??!
Minun mieheni hakeutui jo ennen kiinni jäämistä lääkäriin.. Passitettiin psykologillenja sai jotain mielialalääkkeitä, ei tainnut itseään kestää valheinensa. Sairaslomaa haki myös kiinni jäämisen jälkeen.. Muka valvoakseen, että minä pysyn kunnossa :D
Valtava shokki se olikin, mutta välillä elämässä sattuu huonosti.. Onneksi useimmiten kuitenkin voi itse vaikuttaa ja kaikki menee hyvin!