palstaa lukiessa varisee usko parisuhteeseen ja antaa voimaa jatkaa sinkkuna yksin.
Päätökset sen mukaan. Kutsuitko?
Päätökset sen mukaan. Kutsuitko?
Tätä
Citynainen
1281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En kutsunut. Hyvää loppuelämää.
Vanhalla naisella ei tee mitään joten mikään menetys tämä e varmaankaan kenellekääni ole.
Kyllähän tätä palstaa lukiassa karisee viimeisetkin toiveet parisuhteesta. Tietenki ajatus siitä, että olen täysin kelpaamaton parisuhteeseen perustuu kokemuksiin arkielämästä. Palsta vain satuu viemään viimeisenkin toiveen, siitä että muutos olisi mahdollista.
Parisuhteeseen kelpaamaton ei pysty mukautumaan parisuhteen tuomiin haasteisiin. Toiseksi. Jotenkin en usko että arkinen parisuhde ei onnistu siinä mielessä kun on jo ennestään lapsia liitoista jotka eronneet. Teinit ei mukaudu uuteen kuvioon tai jos mukautuvat niin siinä menee todella aikaa. Ei riitä että aikuisilla on kivaa.
Niinhän se on, mukautuminen on vaikeaa ja vie aikaa. Varsinkin jos on tottunut toisenlaiseen elämäntyyliin. Minä uskon olevani parisuhteeseen kelpaamaton, kun olen elänyt elämäni yksin. Kavereita on kyllä molemmista sukupuolista, mutta pidempää parisuhdekokemusta ei löydy. Monelle naisellehan on ehdoton turnoff, jos mies ei omaa vakavampaa parisuhdetta, ja täytyy kyllä myöntää, että itsekkin epäilen sitä, että pystyisin arjen jakamaan toisen ihmisen kanssa. Sitä on vain niin tottutut, että kotona on omaa rauhaa ja saa palautua työpäivästä rauhassa.
Tuo on juuri se pointti! Omaa rauhaa ja saa olla rauhassa. En olisi ikänä uskonut itsestäni samaa. Kaipaanko edes parisuhdetta kun kuitenkin epäonnistun?
Kiitos palautteesta.
Jotenkin sitä omaa rauhaa vain on oppinut arvostamaan ja kaipaamaan. Itse aina välillä kaipaan parisuhdetta, mutta kyllä arvostan omaakin rauhaa ja vapautta. Aina silloin tällöin tulee yritettyä tutustua parisuhde mielessä uusiin ihmisiin, mutta aina tulee nenilleen, joten sen kaipaaminenkin vähenee - ainakin hetkeksi.
Onko se nyt sitten lopulta niin huonokaan vaihtoehto? Parisuhteessa joudut pikkuhiljaa antautumaan velvollisuuksille ja vastuille joiden täyttämiseen menee kohta kaikki aika eikä riitäkään, mistään et saa päättää itse kun pitää ottaa huomioon myös ne muut ja niiden odotukset miten sinun tulee oma ainutkertainen elämäsi elää.
Joo, vitun rasittavia ämmiä joiden ainut tehtävä on kuvitella että heidän määkimisensä palstalla pitäisi saada heidät pitämään itsestään samalla kun heillä vammaisen feministinen asenne miehiä kohtaan eli toisin sanottuna ovat naissovinisteja.
Tulee mieleen että tosiaan mieluummin vaikka yksin hirteen kuin teidän läskirusinoiden kanssa tekemään yhtään mitään.
Ei helmiä sioille ja kulli-ni ansaitsee niin paljon parempaa kuin teidät.
Se on kyllä huomattu että yksin mielummin kuin epäsopivan seuran kanssa tekemisissä oleminen. Hyvä että suoraan puhut.
Eikös päin vastoin usko parisuhteeseen kasva, tai ainakin halu päästä parisuhteeseen melkein hinnalla millä hyvänsä.
Tämän palstan myötä käy nimittäin selväksi, että sinkkuus voi tehdä ihmisen hulluksi.
Joskus tuntuu että sinkkuus rauhoittaa. Keskittymiskyky paranee ajan kanssa.