Isäni on muovia; äitini silikonia
Elän nukkekodissa.
Valo leikkaa tapettiseinän pinnalla ja paljastaa nuhruisen todellisuuden. Isäni on muovia ja äitini silikonia, eivät kuule minun huolia, ajatuksia eikä sanoja.
Olohuoneessa maapallo pyörii radallaan.
Äiti tuijottaa silikonirintojaan peilistä kasvoillaan klovnimainen hymy – haluaisin kirkua! Kukaan ei kuule eikä näe minua.
Istun yksin huoneessa nukkekodissani. Pahvinen koti heiluu ja vääntyilee liitoksistaan. Ulkoa tulee valoa, joka lopulta rikkoo nukkekodin pahvisen rakenteen. Keinotekoinen rakkaus ei kestä olemassa oloani ja viattomuuttani.
Silmäni ovat kuin kaksi syvää kaivoa, jotka pyörivät ja imevät voimaa ylhäällä olevasta keinotekoisesta todellisuudesta.
Isäni katsoo minusta läpi, eikä hän näe sysimustia silmiäni, jotka huutavat. Isä katsoo lattiaan.
– Taitaa tulla talvi, sanoo isä.
Uomani on kapea, varteni norsunluuta ja nenäni posliinia, sydämeni keinuttaa tuhatta kehtoa, mutta kukaan ei huomaa.
--Huomatkaa minut! Huudan minä. Hiljaisuus rikkoutuu kahvinkeittimen korahdukseen ja äidin korkokenkien kopinaan.
-- Otatko piparkakun, kysyy isä.
Isäni on muovia, äitini silikonia.
Totuus on seinien toisella puolella.
Elän nukkekodissa.
Valo leikkaa tapettiseinän pinnalla ja paljastaa nuhruisen todellisuuden. Isäni on muovia ja äitini silikonia, eivät kuule minun huolia, ajatuksia eikä sanoja.
Olohuoneessa maapallo pyörii radallaan.
Äiti tuijottaa silikonirintojaan peilistä kasvoillaan klovnimainen hymy – haluaisin kirkua! Kukaan ei kuule eikä näe minua.
Istun yksin huoneessa nukkekodissani. Pahvinen koti heiluu ja vääntyilee liitoksistaan. Ulkoa tulee valoa, joka lopulta rikkoo nukkekodin pahvisen rakenteen. Keinotekoinen rakkaus ei kestä olemassa oloani ja viattomuuttani.
Silmäni ovat kuin kaksi syvää kaivoa, jotka pyörivät ja imevät voimaa ylhäällä olevasta keinotekoisesta todellisuudesta.
Isäni katsoo minusta läpi, eikä hän näe sysimustia silmiäni, jotka huutavat. Isä katsoo lattiaan.
– Taitaa tulla talvi, sanoo isä.
Uomani on kapea, varteni norsunluuta ja nenäni posliinia, sydämeni keinuttaa tuhatta kehtoa, mutta kukaan ei huomaa.
--Huomatkaa minut! Huudan minä. Hiljaisuus rikkoutuu kahvinkeittimen korahdukseen ja äidin korkokenkien kopinaan.
-- Otatko piparkakun, kysyy isä.
Isäni on muovia, äitini silikonia.
Totuus on seinien toisella puolella.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lue lisää Raamattua. Tai sitten älä.
Tuostahan saisi biisin ehkä väsättyä...
Eipäs sentään suoda SamiAlle sellaista iloa.
Väikkä töisäältä... jös Ismo Älänkö täi Pöllö Miljöönä sen tekisi...
Eipäs sentään suoda SamiAlle sellaista iloa.
Höhh, SamiA? Mistäs semmosen pystyt päätteleen:-)
Kuka täällä nyt oli se Saattanan Mikael?
Minä olisi veikannut ton Jutan olleen oikeasti joku tyttö. Tuskin 11-v mutta kuitenkin.
Muisti pelaa:
"Höhh, SamiA? Mistäs semmosen pystyt päätteleen:-)"
Jokin aika sitten SamiA julkaisi omalla nikillään muutaman samantyyppisen novellinpätkän. Voihan häntä toko joku tässä jäljitelläkin; ehkäpä kohta kuulemme.
Sami Aalla on ennenkin ollut öisin kännipäissään näitä tyttöfantasioita. Hän on ennenkin laitellut näitä omituisia runoja ja kertomuksia tänne.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9352725#comment-0
Minun Isäni ja Ätini, noudattivat kiitettävästi sen Raamatun kohdan, missä sanotaan, että he antavat lapsiaan viranomaisten käsiin.
Minun Isäni ja Äitni, kuitenkin onnistuivat koko elämänsä elämään kahdestaan, mistä olen toki kiitoillinen, ei tarvitse itseään syyttää erostaan.
Minun Isäni ja Äitini, olivat siis uskovaisia, he kävivät hellukokouksissaan halulla, ja lukivat minulle kotona, omia lakejaan, joita ei aina löytynyt Raamatusta.
Minun Isäni ja Äitini, ovat kohta molemmat kuolleet, mutta ei siinä mitään, he saivat silti elää vanhoiksi....
Minun Veljeni osti minulle aina leogja, kun kävi vierailulla minun, kuopuksen luona, vanhempieni tykönä.
Munun Veljeni, päätti milloin lapsuuteni loppui, ei ostanutkaan enää legoja, vaan näytti taskutietokonettaan.
Minun Veljeni, kokeili markkinatalouttakin, vaikka sai pahasti köniinsä, mutta sai pitää ison ammatinsa tiedemiehenä meteorologien laitoksella.
Minun Veljestäni tuli Isä, vain tietokoneilleen, autoilleen ja kirjoileen, ei ainakaan vielä oikeasti isä.
Minun Siskostani tuli tämän maailman lapsi, hän sai miehen, kolme lasta ja auton ja perunamaan.
Minun Siskoni antoi aina 50 euroa syntymäpäivälahjaksi.
Munun Siskoni antoi aina 50 euroa ja hänestä tuli äiti....
Veljeni ei muuttunut, siskoni muuttui.