Äiti erosi isästä jo ennen kuin synnyin, olen Marjatta ja asun mummoni luona. Mummo asuu vanhassa talossa ja on leski ja hyvin vanha, olen Marjatta ja asun mummoni luona. Jouduin tarkkailu luokalle, koska pukeuduin oudosti ja olin hiljainen, olen Marjatta ja asun mummoni luona. Minulle nauretaan, koska pukeudun mummoni valitsemiin vaatteisiin; joskus pukeudun jopa mummoni vanhoihin vaatteisiin, olen Marjatta ja asun mummoni luona.
Koulussa olen yleinen vitsin aihe, koska pidän aina päällä nailonhaalaria tai muuten outoja vaatteita, joissa on suuria kukkia, olen Marjatta ja asun mummoni luona. Koulussa minulta kysytään usein, että milloin aloitan seurustelun ja että käytänkö terveyssiteitä vai säämiskää, olen Marjatta ja asun mummoni luona. Minulla ei ole poikaystävää, koska haluan opiskella, enkä uskalla aloittaa seurustelua, koska olen vielä koulussa. Olisihan se mukavaa, jos joku poika osoittaisi kiinnostusta, mutta yksikään poika ei ole toistaiseksi niin tehnyt. Minulla ei ole yhtään ystävää, vaan mummoni on ainoa ystäväni. Tänään teen läksyjä mummoni kanssa ja huomenna menen kouluun.
Koulussa kaikki oli niin kuin ennenkin: minulta tivattiin kuukautisista ja mahdollisesta poika ystävästä, johon vastasin aina samalla tavalla, että minulla ei ole aikaa seurustella, koska opiskelen. Kaikilla tuntui olevan hauskaa, kun he puhuivat minusta. Olin yleinen vitsin aihe niin kuin aina. Päivä oli kaikin puolin edeltäjiensä kaltainen, kunnes yksi pojista ehdotti, että alkaisimme seurustella, jolloin paikalla olevat räjähtivät nauruun. Suostuin tietenkin ja jäin odottamaan mitä tuleman pitää. Koulun jälkeen poika otti minua kiinni nailonhaalarista ja kysyi, että tulenko illalla johonkin kämpälle. Suostuin tietenkin, olihan tämä jo jotain, että poika haluaa viettää aikaa kanssani.
Illalla saavuin kämpälle niin kuin pojan kanssa sovittiin, mutta poika ei ollutkaan kämpällä yksin vaan hän oli ottanut mukaansa ystäviä. Ilmapiiri oli keveä ja pojat naureskelivat makeasti, kunnes yksi pojista tarjosi minulle alkoholia. En ollut koskaan juonnut alkoholia, mutta nyt join. Yhtä äkkiä olin niin humalassa, että menetin tajuntani. Aamulla heräsin kämpältä yksin, alastomana ja sotkuisena. Pojat olivat käyttäneet minua seksuaalisesti hyväkseen lisäksi pojat olivat kirjoittaneet alentavia sanoja ihoni täyteen spriitussilla, olen Marjatta ja asun mummoni luona.
Häpesin tapahtunutta, enkä kertonut asiasta mummolle ja opettajille mitään. Kouluun oli kuitenkin mentävä niin kuin ennenkin, mutta minulle naurettiin entistä enemmän. Olin kuulemma vajaaälyinen huora, joka antaa kenelle vaan.
Seuraavana päivänä kun kävelin kotiin koulusta mieleeni tuli, että yhtä hyvin voisin kuolla – minua ei kukaan jäisi kaipaamaan -- Minulla ei ole muita kuin vanha mummo, joka on jo varsin iäkäs. Kävelin rautatien reunaa ja tunsin vastustamatonta halua mennä kiskoja kirskuttavan junan eteen seisomaan Lopulta annoin periksi ja löysin itseni kiskoilta seisomassa paikallisjunan edessä, joka oli vain muutaman kymmenen metrin päässä syöksymässä minua kohti.
Yhtä äkkiä näin välähdyksen ja tunsin kuinka joku heitti minut kiskoilta aitaa vasten. Olin maassa kyyristyneenä, ja kun katsoin ylöspäin, niin näin kirkkaan valo-olennon, joka katsoi minusta poispäin ja puhui outoa kieltä. Valo-olento kääntyi lopulta puoleeni ja sanoi, että ”lapseni ole turvallisella mielellä, sillä sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”. Ihmettelin, kovasti noita sanoja, jolloin ääni jatkoi kysymällä, että ”annatko sinäkin anteeksi sinua vastaan rikkoneille”. Vastasin, että tietenkin annan. Samassa näin näyn, jossa minua nauroivat kaikki ne ihmiset, jotka olivat kiusanneet minua vuosi kausia koulussa. Heitä ajatellessa tunsin vihaavani heitä, enkä kyennytkään antamaan anteeksi. Samassa näin kuinka käsi kirjoitti isämeidän rukouksesta osan silmieni eteen ”anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”. Tuskissani sanoin, että annan silti anteeksi, vaikka minusta tuntuu pahalta. Samassa tunsin, kuinka jotain otettiin pois sisältäni ja kuinka outo rauha, jota en ollut koskaan ennen tuntenut täytti sisintäni.
Sen jälkeen löysin itseni murehtimassa sitä, että olen niin erilainen kuin muut. Olin nimittäin aina halunnut olla samanlainen kuin muut ja sulautua joukkoon. Tätä miettiessäni valo-olento jatkoi ja sanoi minulle, että ”lapseni älä yritä itse muuttua, vaan anna Jeesuksen muuttaa elämäsi”. Tämän kuultuani tunsin kuinka sisimpäni murtui tuhansiksi sirpaleiksi. Yhtään ehjää kohtaa ei ollut. Itkin tuntikausia maassa; olin pieni ihminen suuren Jumalan käsissä. Lopulta huusin, että uusiluomus! Se mikä oli vanhaa oli kadonnut ja uusi oli tullut sijaan. Sydämeni oli täynnä rauhaa ja iloa.
Seuraavana päivänä menin kouluun tuttu nailonhaalari päälläni. Kerroin kiusaajilleni, että olen antanut heille anteeksi. Kerroin, että olin tullut uskoon ja seuraan tästä eteenpäin Jeesusta, olen Marjatta ja asun mummoni luona.
Koulussa olen yleinen vitsin aihe, koska pidän aina päällä nailonhaalaria tai muuten outoja vaatteita, joissa on suuria kukkia, olen Marjatta ja asun mummoni luona. Koulussa minulta kysytään usein, että milloin aloitan seurustelun ja että käytänkö terveyssiteitä vai säämiskää, olen Marjatta ja asun mummoni luona. Minulla ei ole poikaystävää, koska haluan opiskella, enkä uskalla aloittaa seurustelua, koska olen vielä koulussa. Olisihan se mukavaa, jos joku poika osoittaisi kiinnostusta, mutta yksikään poika ei ole toistaiseksi niin tehnyt. Minulla ei ole yhtään ystävää, vaan mummoni on ainoa ystäväni. Tänään teen läksyjä mummoni kanssa ja huomenna menen kouluun.
Koulussa kaikki oli niin kuin ennenkin: minulta tivattiin kuukautisista ja mahdollisesta poika ystävästä, johon vastasin aina samalla tavalla, että minulla ei ole aikaa seurustella, koska opiskelen. Kaikilla tuntui olevan hauskaa, kun he puhuivat minusta. Olin yleinen vitsin aihe niin kuin aina. Päivä oli kaikin puolin edeltäjiensä kaltainen, kunnes yksi pojista ehdotti, että alkaisimme seurustella, jolloin paikalla olevat räjähtivät nauruun. Suostuin tietenkin ja jäin odottamaan mitä tuleman pitää. Koulun jälkeen poika otti minua kiinni nailonhaalarista ja kysyi, että tulenko illalla johonkin kämpälle. Suostuin tietenkin, olihan tämä jo jotain, että poika haluaa viettää aikaa kanssani.
Illalla saavuin kämpälle niin kuin pojan kanssa sovittiin, mutta poika ei ollutkaan kämpällä yksin vaan hän oli ottanut mukaansa ystäviä. Ilmapiiri oli keveä ja pojat naureskelivat makeasti, kunnes yksi pojista tarjosi minulle alkoholia. En ollut koskaan juonnut alkoholia, mutta nyt join. Yhtä äkkiä olin niin humalassa, että menetin tajuntani. Aamulla heräsin kämpältä yksin, alastomana ja sotkuisena. Pojat olivat käyttäneet minua seksuaalisesti hyväkseen lisäksi pojat olivat kirjoittaneet alentavia sanoja ihoni täyteen spriitussilla, olen Marjatta ja asun mummoni luona.
Häpesin tapahtunutta, enkä kertonut asiasta mummolle ja opettajille mitään. Kouluun oli kuitenkin mentävä niin kuin ennenkin, mutta minulle naurettiin entistä enemmän. Olin kuulemma vajaaälyinen huora, joka antaa kenelle vaan.
Seuraavana päivänä kun kävelin kotiin koulusta mieleeni tuli, että yhtä hyvin voisin kuolla – minua ei kukaan jäisi kaipaamaan -- Minulla ei ole muita kuin vanha mummo, joka on jo varsin iäkäs. Kävelin rautatien reunaa ja tunsin vastustamatonta halua mennä kiskoja kirskuttavan junan eteen seisomaan Lopulta annoin periksi ja löysin itseni kiskoilta seisomassa paikallisjunan edessä, joka oli vain muutaman kymmenen metrin päässä syöksymässä minua kohti.
Yhtä äkkiä näin välähdyksen ja tunsin kuinka joku heitti minut kiskoilta aitaa vasten. Olin maassa kyyristyneenä, ja kun katsoin ylöspäin, niin näin kirkkaan valo-olennon, joka katsoi minusta poispäin ja puhui outoa kieltä. Valo-olento kääntyi lopulta puoleeni ja sanoi, että ”lapseni ole turvallisella mielellä, sillä sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”. Ihmettelin, kovasti noita sanoja, jolloin ääni jatkoi kysymällä, että ”annatko sinäkin anteeksi sinua vastaan rikkoneille”. Vastasin, että tietenkin annan. Samassa näin näyn, jossa minua nauroivat kaikki ne ihmiset, jotka olivat kiusanneet minua vuosi kausia koulussa. Heitä ajatellessa tunsin vihaavani heitä, enkä kyennytkään antamaan anteeksi. Samassa näin kuinka käsi kirjoitti isämeidän rukouksesta osan silmieni eteen ”anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”. Tuskissani sanoin, että annan silti anteeksi, vaikka minusta tuntuu pahalta. Samassa tunsin, kuinka jotain otettiin pois sisältäni ja kuinka outo rauha, jota en ollut koskaan ennen tuntenut täytti sisintäni.
Sen jälkeen löysin itseni murehtimassa sitä, että olen niin erilainen kuin muut. Olin nimittäin aina halunnut olla samanlainen kuin muut ja sulautua joukkoon. Tätä miettiessäni valo-olento jatkoi ja sanoi minulle, että ”lapseni älä yritä itse muuttua, vaan anna Jeesuksen muuttaa elämäsi”. Tämän kuultuani tunsin kuinka sisimpäni murtui tuhansiksi sirpaleiksi. Yhtään ehjää kohtaa ei ollut. Itkin tuntikausia maassa; olin pieni ihminen suuren Jumalan käsissä. Lopulta huusin, että uusiluomus! Se mikä oli vanhaa oli kadonnut ja uusi oli tullut sijaan. Sydämeni oli täynnä rauhaa ja iloa.
Seuraavana päivänä menin kouluun tuttu nailonhaalari päälläni. Kerroin kiusaajilleni, että olen antanut heille anteeksi. Kerroin, että olin tullut uskoon ja seuraan tästä eteenpäin Jeesusta, olen Marjatta ja asun mummoni luona.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tarina on totta, eikä tätä ole kirjoitettu kaunokirjallisen vaikutelman takia, tee rikosilmoitus noista pojisa. Ei sinun tarvitse sietää mitä tahansa, vaikka olet yksin ja hyljeksitty! Tuollainenhan on selkeä rikos!
Oletko taas jättänyt lääkkeet ottamatta...
laatukirjoittaja. Mainio pikku essee.
Ja tokihan oikeassa elämässä rikolliset ateistit
pitää tuomita, mutta tämähän olikin Marjatan tarina ja tässä tarinassa hän toimi näin.
Ja mukava oli se että rikollisten rankaisematta jättäminen jäi kaivelemaan, se vahvistaa sydäntämme toimiaan oikein kun tosielämässä kohtaamme jotain samankaltaista.
Tämä Marjatan tarina voi olla monin variaatioin totta. Vähemmästäkin outoudesta koululaiset joutuvat toisten pilkattavaksi ja kiusattavaksi ja nuoria, vasta naiseksi kehittymässä olevia tyttöjä juotetaan känniin ja raiskataan. Kertomuksen Marjatalle kävi hyvin, Jeesuksen anteeksiantava voima tuli hänenkin voimakseen ja kohotti hänet kiusaajien yläpuolelle. Enkeli-ilmestys oli ihana, oli se keksitty tai todellinen. Täysin mahdollinenhan se on!
Joku toinen olisi Marjatan sijassa ehkä päättänyt kostaa ja lopulta vaikka tappanut kiusaajia tai muitakin. Jokelan ja Kauhajoen esimerkit sen todistavat. Tuollaiset kiusaajat ja raiskaajat tulevat kyllä kerran saamaan kukin rangaistuksensa jos eivät muutu. Eivät he pääse teoistaan ja sanoistaan eroon vaikka niin luulevat. Jumala on anteeksiantava mutta myös pyhä ja oikeudenmukainen, eikä hän katso koskaan vääryyksiä läpi sormiensa. Ainoastaan vilpitön katumus ja anteeksipyyntö voivat pelastaa rangaistukselta. Jumala tuntee sydämet ja näkee salatuimmatkin ajatukset - teoista puhumattakaan.
Kiitos SamiA koskettavasta kirjoituksestasi, olipa tuo Marjatta oikeasti olemassa tai ei, se herätti ajattelemaan miten huonosti lapset ja nuoret voivat tänä päivänä.
On tosi typerää kommentoida tällaista tekstiä kuluneella ja ylimielisellä "ota lääkkeesi" kommentilla. Kunhan ei joskus kolahtaisi omaan nilkkaan! Mielenterveysongelmiinhan vastaavat tositapahtumat elämässä johtavat, ja lääkkeet vain turruttavat jos ei niiden lisäksi tukea ja ymmärrystä saa.
" On tosi typerää kommentoida tällaista tekstiä kuluneella ja ylimielisellä "ota lääkkeesi" kommentilla. "
Ja mitähän tällä Marjatan tarinalla oli tekemistä tämän palstan aiheen kanssa? Jos jeppe kirjoittelee näitä esseitään tänne, niin ei taida kaikki inkkarit olla kanootissa.
Vaikka ei sen puoleen, ei Samilla taida tuo reaalimaailma olla muutenkaan hallinnassa, ei ainakaan tuo tietopuoli ja looginen päättelykyky.
ajattelija joka uskaltaa ajatella ihan itse, toisin kuin evokit jotka orjailevat toisiaaan kasvojen menettämisen pelossa.
Ja vaikka Sami ei kenties aina osu oikeaan, niin on hänellä ollut monia tosi hienoja oivalluksia.
Sami on taiteilialuonne, epäsovinnainen mutta aikaansaava. Eikä missään tapauksessa tylsä hihhuli.
..taas uudella nikillä. Voisitko pitää vaikka tätä vähän aikaa.
http://www.youtube.com/watch?v=xajeV0NGMvg
Samia on prujannut ton jutun jostain jenkeistä, ei missään muualla tehdä noin imeliä.
Vai onko Sami vohkinut Rosa Liksomin puppugeneraattorin?
mieli voi olla pimeä...
Vai tällaisia seksifantasioita homofoobikko Sami elättelee. Eiköhän niille oikea osoite olisi tuolla seksipalstalla, turha tällaisia on täällä kertoa.
Jos sulla Sami on lisää samanlaisia niin nyt kipin kapin kustantajaa etsimään. Asiaa auttaa jos vielä tälläät ulkoasuasi kuten Lenita tai Sofi tai Uotisen Jore, sen kun teet niin sulla on varmasti loistava tulevaisuus novellistina. Menestyihän se Liksominkin Rosa vaikka pelkkää peetä kirjoittikin.