Isäni on muovia; äitini silikonia
Elän nukkekodissa.
Valo leikkaa tapettiseinän pinnalla ja paljastaa nuhruisen todellisuuden. Isäni on muovia ja äitini silikonia, eivät kuule minun huolia, ajatuksia eikä sanoja.
Olohuoneessa maapallo pyörii radallaan.
Äiti tuijottaa silikonirintojaan peilistä kasvoillaan klovnimainen hymy – haluaisin kirkua, mutta kukaan ei kuule eikä näe.
Istun yksin huoneessa nukkekodissani.
Pahvinen koti heiluu ja vääntyilee liitoksistaan. Ulkoa tulee valoa, joka lopulta rikkoo nukkekodin pahvisen rakenteen. Keinotekoinen rakkaus ei kestä olemassa oloani ja viattomuuttani.
Silmäni ovat kuin kaksi syvää kaivoa, jotka pyörivät ja imevät voimaa keinotekoisesta todellisuudesta.
Isäni katsoo minusta läpi, eikä hän näe sysimustia silmiäni, jotka huutavat.
– Taitaa tulla talvi, sanoo isä ja katsoo lattiaan.
Uomani on kapea, varteni norsunluuta ja nenäni posliinia. Sydämeni keinuttaa tuhatta kehtoa, mutta kukaan ei huomaa.
--Huomatkaa minut, huudan minä.
Hiljaisuus rikkoutuu kahvinkeittimen korahdukseen ja äidin korkokenkien kopinaan.
-- Otatko piparkakun, kysyy isä.
Isäni on muovia, äitini silikonia.
Totuus on seinien toisella puolella.
Elän nukkekodissa.
Valo leikkaa tapettiseinän pinnalla ja paljastaa nuhruisen todellisuuden. Isäni on muovia ja äitini silikonia, eivät kuule minun huolia, ajatuksia eikä sanoja.
Olohuoneessa maapallo pyörii radallaan.
Äiti tuijottaa silikonirintojaan peilistä kasvoillaan klovnimainen hymy – haluaisin kirkua, mutta kukaan ei kuule eikä näe.
Istun yksin huoneessa nukkekodissani.
Pahvinen koti heiluu ja vääntyilee liitoksistaan. Ulkoa tulee valoa, joka lopulta rikkoo nukkekodin pahvisen rakenteen. Keinotekoinen rakkaus ei kestä olemassa oloani ja viattomuuttani.
Silmäni ovat kuin kaksi syvää kaivoa, jotka pyörivät ja imevät voimaa keinotekoisesta todellisuudesta.
Isäni katsoo minusta läpi, eikä hän näe sysimustia silmiäni, jotka huutavat.
– Taitaa tulla talvi, sanoo isä ja katsoo lattiaan.
Uomani on kapea, varteni norsunluuta ja nenäni posliinia. Sydämeni keinuttaa tuhatta kehtoa, mutta kukaan ei huomaa.
--Huomatkaa minut, huudan minä.
Hiljaisuus rikkoutuu kahvinkeittimen korahdukseen ja äidin korkokenkien kopinaan.
-- Otatko piparkakun, kysyy isä.
Isäni on muovia, äitini silikonia.
Totuus on seinien toisella puolella.
Vastaukset 16
Vanhimmat
AAARRRGGHHH !
JEESUS PELASTAAAA !
Rukoile Herraamme Jeesusta, joka sikisi Pyhästä Hengestä, niin
nukkekotisi on muuttuva Isän , Pojan ja Pyhän Hengen siunaamaksi
Paratiisiksi (josta kavala käärme on karkotetrtu)
Amen !
SamiAko se täällä taas esiintyy pikkutyttönä?
V.itut siitä, pääasia on RUKOILU !
Sehän se siellä harhailee taas.
Kyllä tuo vaikuttaa SamiA:n pienitulitikkutyttöjutulta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10677432
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10082846
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10082832
Kuka hullu näitä paskan copy/pastetuksia oikein harrastaa
Hyvin kirjoitettu joka tapauksessa, kertoo selvästi nykyisen olemisen sietämättömän pinnallisuuden.
Teksti sinänsä ei ole huono, mutta kun tietää millainen henkilö sen on tuottanut, alkavat kylmät väreet hiipiä pitkin selkärankaa. En ihan heti päästäisi lapsiani tuollaisen lähelle.
> Uomani [sic] on kapea, varteni norsunluuta ja nenäni posliinia. <
SamiAn salaisia unelmia... mene nyt jo siihen sukupuolenkorjausleikkaukseen.
SamiA
28.8.2011 12:39
0
Sulje
”Mä ajattelin kanssa, että Irmeli on Sami A.”
Älähän nyt, miksi minä tuollaista kirjoittaisin?
Irmelin sanojen välistä kaikuu jotain sellaista, että kirjoitus on varmasti aito.
Nyky-vanhemmuus on muovia ja silikonia: keinotekoista rakkautta, jossa lapsi määritellään aikuisten onnellisuutta edistäväksi tekijäksi.
Silikonitissien ja feministien lannistamien isien maailmassa on ymmärrettävää, että lapsi kaipaa aitoa vanhemmuutta kuin että tämä joutuu kasvamaan silikonikonstruktioiden ja lannistettujen isien maailmassa.
Isäni on muovia, äitini silikonia ja seinät pahvia. Pahviseinien päälle on todennäköisesti liisteröity kaunis tapetti, jolla keinotekoinen todellisuus pyritään peittämään.
x x x x x
Ja taas SamiA jäi rysän päältä kiinni;-)
Aika monta vuotta tuo kohtaus näyttää kestävän...
JUUMAALAAA! VASTAAA! (pitkä odotus)
Ei vastausta. Olematon ei ääntele.
Jotenkin tuo aloitus maistuu tutulta. Olisiko kopioutu jostain nuorten palstoilta. Tietenkin samantyylisä on, mutta tuntuu että olisin joskus nähnyt sen aikaisemmin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11423979#comment-61168664-view
Ei se ole kopio. Se on paimenen toinen huuto.
Heti senjälkeen mikä lähtee kun ne laukeavat lampaaseen