.Koko elämäni aikana.. olen 20 vuotta ja kokenut nyt niin paljon jo. Pian saan alkaa selvittämään kaikkea ja saan toivottavasti mielenrauhaa itselleni :(
Nyt tähän mun ongelmaan..
Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä päälle vuosi. Meidän alku oli hieman outo, mies käyttäytyi oudosti , kertoili usein seksikokemuksiaan mitä mun ei haluttanut kuunnella. .se oli ällöttävää... ja oksettavaa. Tuo oli sitä alkuaikaa kun toiseen tehdään ns vaikutus ... Nykyään ei todellakaan tulis mieleen hänellä mitään tuollasta puhuu =D Ei kuulemma itse muista kertoneensa mutta minä muistan.
Suhteen alussa olin lääkkeissäkin aika monta kertaa, en siis muista paljoa mitään 3 kk ajalta. Minä elän siis edelleen hieman menneessä.
Oon huomannut että poikaystävälläni on tarve esittää. En ota hänestä selvää, onko hänellä huono vai hyvä itsetunto? En todellakaan tiedä. Välillä hän sanoo että minä en saa laittaa kireää mekkoa päälleni ja mennä julkiselle paikalle, välillä hän alistaa minua sanomalla ''älä nyt intoile' kun esimerkiksi sanon että olen onnistunut jossain. Hänellä on kauhea tarve taputella mut maanpinnalle.?
Lisäksi tämä seksipuoli... Meillä on upeaa seksiä.. mun mielestä ainakin. Kyllä hänkin kehuu mutta ei niin paljon ku minä häntä.
Tunnen jotenki oloni niin huonoksi ku vaan voi :( mulla on sellanen olo että oon liian vanha poikaystävälle (hän itse on 23 v) ja jos joku on mua vuoden nuorempi tai vaikka ei oliskaan niin hän on automaattisesti parempi kuin mä. en voi lakata ajattelemasta noin ;(
Meillä on ollu erimielisyyksiäkin kun eräs hänen ystävättärensä haukkui mua ja hän ei puolustanut minua.....
En enää jaksa tätä ;(
Me ollaan onnellisia, ainakin hän on. Mutta minä en! En ole tottunut tällaiseen suhteeseen mutta en tiedä mikä tässä on pielessä! Miettiminen yksin ei auta mitään :/ Palaan vain tähän samaan pisteeseen kokoajan.... kun yritän miehelle puhua tästä, hän sanoo mulle että rauhoitu. koska oon sellainen levoton luonne muutenkin, murehdin todella paljon asioita...
Tuntuu ikävältä että tunnen oloni niin huonoksi vaikka vuosi sitten tilanne oli täysin eri.. en tiedä miksi se on muuttunut näinpäin... Tiedän sisimmissäni että en ole huono, vaan kaunis ja hyväkroppainen jne. mutta se on todella syvällä sisimmissä.. ja toivon että se joskus vielä tulee esille :(
Nyt tähän mun ongelmaan..
Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä päälle vuosi. Meidän alku oli hieman outo, mies käyttäytyi oudosti , kertoili usein seksikokemuksiaan mitä mun ei haluttanut kuunnella. .se oli ällöttävää... ja oksettavaa. Tuo oli sitä alkuaikaa kun toiseen tehdään ns vaikutus ... Nykyään ei todellakaan tulis mieleen hänellä mitään tuollasta puhuu =D Ei kuulemma itse muista kertoneensa mutta minä muistan.
Suhteen alussa olin lääkkeissäkin aika monta kertaa, en siis muista paljoa mitään 3 kk ajalta. Minä elän siis edelleen hieman menneessä.
Oon huomannut että poikaystävälläni on tarve esittää. En ota hänestä selvää, onko hänellä huono vai hyvä itsetunto? En todellakaan tiedä. Välillä hän sanoo että minä en saa laittaa kireää mekkoa päälleni ja mennä julkiselle paikalle, välillä hän alistaa minua sanomalla ''älä nyt intoile' kun esimerkiksi sanon että olen onnistunut jossain. Hänellä on kauhea tarve taputella mut maanpinnalle.?
Lisäksi tämä seksipuoli... Meillä on upeaa seksiä.. mun mielestä ainakin. Kyllä hänkin kehuu mutta ei niin paljon ku minä häntä.
Tunnen jotenki oloni niin huonoksi ku vaan voi :( mulla on sellanen olo että oon liian vanha poikaystävälle (hän itse on 23 v) ja jos joku on mua vuoden nuorempi tai vaikka ei oliskaan niin hän on automaattisesti parempi kuin mä. en voi lakata ajattelemasta noin ;(
Meillä on ollu erimielisyyksiäkin kun eräs hänen ystävättärensä haukkui mua ja hän ei puolustanut minua.....
En enää jaksa tätä ;(
Me ollaan onnellisia, ainakin hän on. Mutta minä en! En ole tottunut tällaiseen suhteeseen mutta en tiedä mikä tässä on pielessä! Miettiminen yksin ei auta mitään :/ Palaan vain tähän samaan pisteeseen kokoajan.... kun yritän miehelle puhua tästä, hän sanoo mulle että rauhoitu. koska oon sellainen levoton luonne muutenkin, murehdin todella paljon asioita...
Tuntuu ikävältä että tunnen oloni niin huonoksi vaikka vuosi sitten tilanne oli täysin eri.. en tiedä miksi se on muuttunut näinpäin... Tiedän sisimmissäni että en ole huono, vaan kaunis ja hyväkroppainen jne. mutta se on todella syvällä sisimmissä.. ja toivon että se joskus vielä tulee esille :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et sinä ole huono. Sun miehes on huono ja vielä teini mieleltään
Haluaisin lisää vastauksia tähän kiitos :)
Moikka, mielestäni olet liian riippuvainen miehestäsi ja lapselinen. Ikä ei tee ihmisestä huonompaa tai parempaa. Muut asiat ratkaisevat.
Kannattaisi jättää tuo lapsellinen poikanen ja opetella elämää. Vain sinä itse voit tehdä itsesi onnelliseksi, ei mikään rupinen narkkipelle.
Olisiko mahdollista erota? Tai ottaa edes etäisyyttä ja asua erillään. Tai hankkia parisuhdeneuvojan apua. Voit yksinkin sinne mennä.
"kertoili usein seksikokemuksiaan mitä mun ei haluttanut kuunnella. .se oli ällöttävää... ja oksettavaa."
Tajusiko hän itse miten oksettavaa se on naiselle ja ahdistavaakin ehkä.
"Ei kuulemma itse muista kertoneensa mutta minä muistan."
Hän ei muista, vai ei tunnusta.
"Suhteen alussa olin lääkkeissäkin aika monta kertaa, en siis muista paljoa mitään 3 kk ajalta. Minä elän siis edelleen hieman menneessä."
Älä hyvä ihminen käytä lääkkeitä väärin ainakaan enää, niihin voi kuolla nopeammin kuin ehtii sanoa kissan. Jos ahdistaa tai masentaa, lääkäri antaa toiset lääkkeet tai neuvot. Sillä taittuu pahin terä.
"Oon huomannut että poikaystävälläni on tarve esittää. En ota hänestä selvää, onko hänellä huono vai hyvä itsetunto?"
Ehkä huono. Hakee huomiota ainakin - huomionhakuinen persoona? Pinnallinen? Kenelle esittää? Tai ehkä nuorella miehellä on vielä roolit päällä. Epäkypsää? 23 vuotias on vielä yleensä poikanen.
"Välillä hän sanoo että minä en saa laittaa kireää mekkoa päälleni ja mennä julkiselle paikalle"
No hän ei siitä päätä, eikä hän saisi niin sanoa. Jokainen valitsee itse. Onko hän väkivaltainen tai uhkaava? Manipuloiva?
"''älä nyt intoile' kun esimerkiksi sanon että olen onnistunut jossain. Hänellä on kauhea tarve taputella mut maanpinnalle.?"
Tässä on suuri ongelma suhteessa. Hänen pitäisi olla aidosti kannustava, välittävä ja iloinen puolestasi, tai ainakin pitää suunsa kiinni. Mikään latistaminen, mitätöiminen ja lyttääminen ei ole oikein. Sinua ei ole tarvetta saada maanpinnalle jos innostut. Sinun kuuluu olla iloinen ja innokas, eli saat olla siis. Hän ei tunnista toisen tarpeita koskaan ja todellisia ajatuksia? Ei välitä? Itsekäs vai narsistista häneltä?
"Lisäksi tämä seksipuoli... Meillä on upeaa seksiä.. mun mielestä ainakin. Kyllä hänkin kehuu mutta ei niin paljon ku minä häntä."
Seksi on liian ylimainostettua ja hollywoodia. Onko suhteessa henkinen puoli kunnossa sinusta? Hän ei siis vastavuoroisesti kehu yhtä paljon, älä sinäkään kehu sitten kovin. Sanomattakin voi olla joskus. Miksi sinun pitäisi kehua häntä seksisuorituksista ? Koetko että hänen itsetuntonsa ei kestä ilman seksiegopönkitystä? Jos ei nouse ilman kehumista, roikkukoot.
"Tunnen jotenki oloni niin huonoksi ku vaan voi :( mulla on sellanen olo että oon liian vanha poikaystävälle (hän itse on 23 v) ja jos joku on mua vuoden nuorempi tai vaikka ei oliskaan niin hän on automaattisesti parempi kuin mä. en voi lakata ajattelemasta noin ;("
Ehkä hän mitätöi sinua ja siksi et usko olevasi hyvä? Sun pitäisi päästä tasa-arvoiseen suhteeseen tai voit elää itsekseenkin jos ei sopivaa ole vielä. Opiskelu voisi piristää sinua ja uudet kivat jutut? Tai mielenkiinnonkohteet. Ovatko vanhempasi myös mitätöineet tai olleet kannustamatta? Voit pyytää myös ammattilaista auttamaan itsetuntokysymyksissä, se on paras minusta näissä... oikeasti. Positiivinen tukeminen ja kannustaminen. Voit uskoa ajatuksiisi ja itseesi elämässä.
"kun yritän miehelle puhua tästä, hän sanoo mulle että rauhoitu"
Jos mies ei suostu puhumaan vakavasti koskaan vaan sivuuttaa aina, ehkä ero on paikallaan. Ei toinen voi kuitata kaikkea aina "rauhoitu" sanalla. Se on hallintaa ja alistamista. Hänen pitäisi KUUNNELLA SINUA ja arvostaa sinua, kunnioittaa. Kohdella hyvin ja tasavertaisena. Kyse ei ole rauhoittumisesta, vaan keskustelusta, joka on normaalia. Itselläni poksahtaisi joku otsasuoni jos toinen sanoisi aina vaan rauhoitu, sanoisin että perkl en rauhoitu ja mä aion puhua. On miehiä jotka välttelevät ristiriitoja, etteivät joudu eroamaan. Pitkän päälle se ei toimi. Jos mies on väkivaltainen TAI tosi hermostunut, kannattaa jättää koko keskustelu ja mennä pois... eroon.
"koska oon sellainen levoton luonne muutenkin, murehdin todella paljon asioita... "
Jos susta tuntuu pahalta - eikä mies tule parineuvojalle, eroa. Sillä elämä menee pilalle suhteessa jossa joku vaivaa. Olo parantuu. Kun ikää tulee lisää, murheesi vähenee viimeistään. Ahdistuneisuushäiriö(?) voi tehdä murheen toisensa perään, vaikka ne voikin tulla läheisistä tai muusta.. ainakin itselle se on tuttua ollut.
Sä olet hyvä ihminen varmasti. Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksessa, tai kriisikeskuksessa tai kriisipuhelimessa on neuvoja. Tai päätä vaan erota. Tai parineuvoja. Älä yksin pyöritä päässä. Kai poikakin havahtuu viimeistään erovaiheessa, että asioista pitäisi puhua yhdessä, eikä ohittaa toisen tuntemuksia. Miten muuten voi korjata ongelmia suhteessa kuin puhumalla. Ja ei hän ehkä tule niissä vastaan. Jos on hyvä luonne tulisi vastaan. Mutta mokaisiko hän taas. Usea mies mokaa aina uudelleen ja uudelleen.
Siis voit erota vaikka heti jos olo on paha. Tai ilmankin sitä. Ja poika tuskin muuttuu ja mokaa uudelleen? Ei kuuntele, keskustele hyvin. Jos et voi erota, keskustele tosiaan edes jonkun neuvojan kanssa asioista. Saat uusia näkökantoja mitä ei tule mieleen. Voit myös ottaa etäisyyttä toiseen.
Vaikka nuo ovat tavallaan lyhyitä sanoja hänellä ja ohittamista, se vaikuttaa paljon toiseen. Erilainen tapa kommunikoida yleensäkin tällä hetkellä. Hän ei tajua kaikkea mitä pitäisi.
Sä oot nuori ja voit löytää, sekä saavuttaa vielä vaikka mitä. Sä määrittelet kuinka hyvä sä oot.