Olen aivan hirveä omistuksenhaluinen ja mustasukkainen! Olen asiaa työstänyt ja paljon saanutkin aikaiseksi, eli en enää pienistä kilahda ja muutenkin olen rennompi. No nyt, mies kävi näkemässä kavereitaan piitkästä aikaa, sanoin asian olevan ok ja näin. Kuitenkin, minä kilahdin asiasta ja raivosin ja itkin ja näin koska asia sittenkin ahdisti minua. En voinut itselleni mitään se vain yltyi ja lopulta purkautui kun mies oli myöhässä sen kaksi tuntia sovitusta. Mieheni ei siis käy kuin muutaman kerran vuodessa muutenkin näkemässä kavereita.
Itseäni käytökseni hävettää nyt ja ahdistaa tosi paljon. Sanoin miehellenikin että parempi että erottaisiin niin hänkin saisi elää mukavampaa elämää, ilman hirveetä pelkoa räjähdyksistäni yms. No mies ilmoitti ettei todellakaan erota, että häntä ei haittaa vaikka kilahtaisin (???) ja häntä ei haittaa se, vaan ennemmin ajattelee että minulla niin ikävä????? Voiko asia muka oikeasti olla näin? En tajua! Jos olisin itse mies en jaksaisi omaa käytöstäni yhtään. Mies vielä jaksoi lohduttaa minua siitä että hän oli tehnyt väärin VAIKKA EI OLLUT. Minä itse olen sitä mieltä, että vaikka kuinka rakastan parisuhteessa oloa en voi kahlita ja tuottaa enää yhdellekään henkilölle pahaa oloa.
Rupesin myös tässä samassa riidassa valittamaan kuinka hän ei välitä minusta kun ei ole samanlainen yliomistuksenhaluinen ja mustasukkainen kuin minä. :D Eli hän periaatteessa pitää minua itsestäänselvyytenä eikä häntä pelota että joku minua veisi. joo..
No mutta, miksi mies sietää tätä? Miksi mies suostuu vaatimuksiini ja siihen ettei hän mene näkemään usein kavereita? Ollaan oltu 4 vuotta yhdessä josta pari vuotta täyttä helvettiä takiani, nyt rauhoittunut muuten mutta että mieheni ei takiani pääse näkemään edes kavereitaan. Voiko mies oikeasti muka rakastaa minua muuten niin paljon että antaa tämän "heikkouden" anteeksi? Periaatteessa haluan olla ainoa asia hänen elämässään ja haluan omistaa hänet kokonaan ja pelkään joutuvani kakkossijalle jos muita hänen elämäänsä tulee. Jotenkin vaikea uskoa että yksikään mies aidosti rakastaisi tällaista kotkaa :D
Itseäni käytökseni hävettää nyt ja ahdistaa tosi paljon. Sanoin miehellenikin että parempi että erottaisiin niin hänkin saisi elää mukavampaa elämää, ilman hirveetä pelkoa räjähdyksistäni yms. No mies ilmoitti ettei todellakaan erota, että häntä ei haittaa vaikka kilahtaisin (???) ja häntä ei haittaa se, vaan ennemmin ajattelee että minulla niin ikävä????? Voiko asia muka oikeasti olla näin? En tajua! Jos olisin itse mies en jaksaisi omaa käytöstäni yhtään. Mies vielä jaksoi lohduttaa minua siitä että hän oli tehnyt väärin VAIKKA EI OLLUT. Minä itse olen sitä mieltä, että vaikka kuinka rakastan parisuhteessa oloa en voi kahlita ja tuottaa enää yhdellekään henkilölle pahaa oloa.
Rupesin myös tässä samassa riidassa valittamaan kuinka hän ei välitä minusta kun ei ole samanlainen yliomistuksenhaluinen ja mustasukkainen kuin minä. :D Eli hän periaatteessa pitää minua itsestäänselvyytenä eikä häntä pelota että joku minua veisi. joo..
No mutta, miksi mies sietää tätä? Miksi mies suostuu vaatimuksiini ja siihen ettei hän mene näkemään usein kavereita? Ollaan oltu 4 vuotta yhdessä josta pari vuotta täyttä helvettiä takiani, nyt rauhoittunut muuten mutta että mieheni ei takiani pääse näkemään edes kavereitaan. Voiko mies oikeasti muka rakastaa minua muuten niin paljon että antaa tämän "heikkouden" anteeksi? Periaatteessa haluan olla ainoa asia hänen elämässään ja haluan omistaa hänet kokonaan ja pelkään joutuvani kakkossijalle jos muita hänen elämäänsä tulee. Jotenkin vaikea uskoa että yksikään mies aidosti rakastaisi tällaista kotkaa :D
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kiitos avautumisestasi,se on mielenkiintoinen,koska yleensä vastaavissa tapauksissa toinen osapuoli kirjoittaa palstalle, mutta nyt saimme sinun näkemyksen tilanteeseen. Minä rakastan miestäni,vaikka hän on kuin sinä !
jotkut ovat tohvelisankareita ja onnellisia siellä tossun alla.
ilmeisesti miehesi on yksi näistä tahdottomista yksilöistä.
Aloittaja: ihan kiva, että miehesi sietää käytöstäsi nyt, mutta varaudu siihen, että voi tulla päivä jolloin hän ei enää siedäkään.
A) miehelläsi ei ole paljoa itsekunnioitusta kun ottaa vastaan tuollaista käytöstä ja pyytelee vielä anteeksi sulta sun hölmöilyäsi
B) joku päivä et enää itsekään kunnioita tuollaista selkärangatonta miestä ja silloin suhteenne on k*sessa lopullisesti
Ikävä kyllä et voi odottaa kovin hyvää tulevaisuutta. Teitä on siinä kaksi ihmisitä joilla on melkoisia ongelmia itsensä kanssa ja luultavasti alatte jossain vaiheessa tuhota toisianne hitaasti. Tai jos mies on liian kiltti niin sinä alat tuhota häntä samalla kun hän ottaa marttyyrin viitan.
jep, ehkä mies kohtaa joskus naisen, joka antaa hänen olla oma itsensä ja lähtee tämän mukaan.
TAI
nykyinen nainen kyllästyy tähän pompotteluun ja antaa kenkää tohvelisankarille.
toki voihan se olla niinkin, että tämä kyseinen alistaminen jatkuu jos molemmat siitä nauttivat...
Onpa taas tasapuolista.
Jos nainen valittaisi miehen mustasukkaisuudesta, niin sitten täällä olisi kaikki sanomassa "jätä se sika" tai jotain vastaavaa.
Jos mies olisi täällä valittamassa naisensa mustasukkaisuudesta niin kaikki sanosivat että sun pitää ymmärtää sitä.
Jos mies olisi täällä avautumassa omasta mustasukkaisuudesta vaimoaan kohtaan niin kaikki sanoisivat että anna sille tilaa ja vapautta.
Eli jos suhteessa on jokin pielessä, se on AINA miehen syy? Jos ei muusta syystä niin siksi koska hänellä ei ole itsekunnioitusta?
"Eli jos suhteessa on jokin pielessä, se on AINA miehen syy? Jos ei muusta syystä niin siksi koska hänellä ei ole itsekunnioitusta?"
Ei ole kyse siitä että tuo on miehen SYY sillä tavalla, vaan siitä että naiset on sitä mitä ovat ja jos haluaa tasapainoisen parisuhteen, kannattaa hankkiutua henkisestä heikkoudesta eroon. Ei mee nallekarkit tasan. Naisilla on paljon suuremmat vaatimukset miehen henkisille ominaisuuksille kuin miehillä naisten. Tuskin on yhtään heteronaista joka olisi todella tyytyväinen parisuhteeseen pompoteltavissa olevan miehen kanssa. Näin se on aina ollut ja tulee varmaan aina olemaan. Joka ikinen nainen kaipaa henkisesti vahvaa miestä rinnalleen ja on jossain määrin tyytymätön jos ei tällaista saa. Voihan sitä vaatia "tasa-arvoa", mutta naisten biologia ei siitä muuksi muutu, joten tyhmäähän se on.
hmm, annan hänen muuten ollakin täysin oma itsensä, ainoa tämä kavereiden näkemis asia. mies itse on aina kehunut äidillisyyttäni ja sitä miten hänestä ja kodista pidän huolta..
sekin on kyllä yksi pelkoni, että hän näiden sinkkukavereidensa kanssa törmääkin johonkin enemmän hänen itsensä kaltaiseen naiseen.
....miksi lähes jokaisella naisella on ihan lähes olematon itsetunto?!
se ei kuule katso sitä, että käykö ulkona vai ei ja kenen kanssa - jos on lähteäkseen jonkun mukaan niin sittenhän hän lähtee vaikka mikä tilanne olisi!
ja miksei lähtisi jos se elämää parantaa!? eli kyllä sinä ainakin normaalilla järjellä varustetun miehen saat nostamaan kytkintä käytökselläsi.
ainakaan itse en tuollaista akkaa katsoisi ollenkaan, joten kyllä suosittelisin tekemään tuolle itsetunnollesi jotain!
"....miksi lähes jokaisella naisella on ihan lähes olematon itsetunto?!"
Tämä asia ei liity naisen itsetuntoon, vaan siihen että hyvin monet miehet ovat ns. vietävissä. Ainakin hetkeksi...
Asia liittyy naisen itsetuntoon siinä, että hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisen ei tarvitse kilahdella.
no minun itsetuntoni on mennyt isäni, menneisyydessä olevien asioiden miehen alkusuhteen seikkailunhalujen takia olemattomaksi. tietäsitkin millainen olen ollut "parhaimmillani", muuten on mielestäni itsetuntoni nykyään normaali. en edes hänen työreissujensa yöpymisten takia ole kilahtanut mustasukkaisuudesta. en tiedä miksi näille kavereille olen niin mustasukkainen.
et ole lähelläkkään normaalia!
Kannattaa varoa että mies ei rupea paapomaan sinun huonoja puolia sekä epävarmuuksia huomaamattaan.
Pitäisiköhän teidän ottaa aikalisää suhteesta ja vähentää näkemistä?
Sinullekin tulisi muuta ajateltavaa.
Sun itsetunto heikkenee parisuhteessa, mies kokee jotain syyllisyyttä varmaan siitä ja yrittää olla hyvä mies.Lopulta hän jopa kannustaa sinua olemaan monsteri,
jotkut tykkää siitä että saavat olla parempia kuin toinen.
Tai sitten hän on vain iloinen kun autat häntä pysymään poissa pahanteosta. Tai sittenhän ei oikeasti hermostu asiasta, vaan antaa sulle itsellesi vastuun siitä miten käyttäydyt. Älä vain päästä liian pitkälle, moni kiltti mies sitten eräänä päivänä voikin sanoa että lopeta, muttet enää pystykään.
Sun pitää vastata itse omista tunteista, ja käytöksestä varsinkin.
Mutta kokemuksesta tiedän, tämä ei ole helppoa silloin, kun toinen suorastaan auttaa sua olemaan tyhmä.
voi olla että tuollainen kriiseily myös edeltää sitä että tunteesi ovatkin muuttumassa ja pelkäät sitä, että itse et rakastakaan enää. Tutki ne tunteet ja ota kontollesi, ajoissa. Projisoit niitä ehkä mieheen, haluitessasi itse olla enemmän omien kavereiden kanssa, epäilet että hänki haluaa muuta kuin olla sinun kanssa. Kaipaat ehkä jotain, mitä on jäänyt sinulta parisuhteen tieltä vähemmälle, mikä ennen oli tärkeää.
Jos et muuten hallitse omia tunteenpurkauksia, niin harvenna miehen näkemistä reilusti. Tuollainen epävarmuus voi tulla siitäkin, että joka kerta kun saat raivarin, senjälkeen tuleekin morkkis, itsetunto huononee jälleen->edessä uusi raivari..
Eli olet ikäänkuin kierteessä, jossa jokainen raivari ja kohtaus aina aiheuttaa seuraavan kohtauksen ja katumuksen.
"Tuollainen epävarmuus voi tulla siitäkin, että joka kerta kun saat raivarin, senjälkeen tuleekin morkkis, itsetunto huononee jälleen->edessä uusi raivari..
Eli olet ikäänkuin kierteessä, jossa jokainen raivari ja kohtaus aina aiheuttaa seuraavan kohtauksen ja katumuksen. "
Just tällaisen takia miehet ei tule koskaan ymmärtämään naisia. Ei millään pahalla, mutta tällainen käytös on oikeasti aika mielipuolista.
^ Itseasiassa mitä on tullut luettua, niin tuo sama kaava on joskus väkivaltaisella miehellä. Nekinhän ensin käyttäytyy väkivaltaisesti, sitten itkevät ja tuovat kukkia ja vannovat ei koskaan enää.
Naiset ovat ihmisiä, miehet ovat ihmisiä..joitakin yhteisiäkin piirteitä siis löytyy.
Tuo on tavallaan väkivallan kierre, mutta henkisen enemmän kuin fyysisen.
Sen tekijän näkökulmasta se voi olla ihan yhtä ahdinkoa, mutta nainen kun ei lyö, niin ei tunnista että kierre sekin on silti. ja aloittaja tuntee siis syyllisyyttäkin?
Ei halua vahingoittaa.
Ja mies tuskin alistuu niin pahasti, jos omaa terveen itsetunnon.
"Ja mies tuskin alistuu niin pahasti, jos omaa terveen itsetunnon."
Jos mies omaisi terveen itsetunnon, hän tuskin olisi päätynyt psykonaisen kumppaniksi. Sehän näissä ongelmana onkin. Samalla tavalla ne miehet alistuvat ja menettävät kontrollin elämästään huonon naisen kanssa. Miehille ei vaan ymmärtäjiä löydy. Miesten yleisin sanonta taitaa olla "parempi tossun alla kuin taivasalla". Moni mies tajuaa vasta avioeron, tuhannen unettoman yön ja masennuksen jälkeen, että on antanut naisen tuhota itsensä.
Kaikissa ihmisissä on jotain vikaa ja säröjä, ja jokaisella on huono itsetunto joskus..onnea etsinnöissä jos meinaat täydellisen ihmisen löytää. Ongelmana näissä on vaikka mikä, mutta olennaista ei olekaan juuttua loppuelämäksi ongelmiin, vaan etsiä ratkaisuja. Hyvä parisuhde ei ole täydellinen, mutta hyvä parisuhde menee eteenpäin tai sitten päättyy jos ratkaisuihin ei ole valmiita.
Ei tarvitse olla täydellinen, kunhan osaa käyttäytyä kuin aikuinen 95% ajasta. Se on jo paljon vaadittu kun lähdetään naista metsästämään. Kyllä mä mieluummin harrastan irtosuhteita kuin ryhdyn lastenvahdiksi. Sama toki pätee miestenkin kohdalla, useimmat leikkivät marttyyria ja ovat kuin pikkulapsia.
Kun kysyit miksi mies sietää sinua niin voisit miettiä toisin päin asiaa. Siedätkö sinä miehessäsi jotain piirrettä? Koska ihmiset eivät yleensä ole täydellisiä toisilleen parisuhteessa niin sitten joutuu sietämään, tekemään kompromisseja, hyväksymään, vaatimaan jne. Ehkä miehesi on ajatellut että sillä valituksellasi ei oikeasti ole hänelle niin paljoa väliä koska sinua rakastaa kokonaisuutena. Samalla tavoin saatat sinäkin ajatella miehestäsi. Luultavasti hän osaa puhua asiasta avoimesti sinulle jos häntä käytöksesi satuttaa niin paljon ettei voi enää sietää sitä. Voithan asian ottaa vielä kertaalleen itsekin puheeksi ja sanoa, että yrität parantaa käytöstäsi, mutta älä lupaa mitään mitä et voi pitää. Hänellä voi silti olla ihan hyvä olo kanssasi.
Sitten sinuun...
Tuntuuko sinusta että kyse olisi omasta huonosta itseluottamuksesta? Vai luottamuksesta mieheesi? Vai koskeeko pelkästään se että mies vain valitsee hetkellisesti kaverit ennen sinua? Valitsetko sinä joskus hetkellisesti muun asian ennen miestäsi? Kun miettii perinpohjin syyt omalle tuntemukselleen niin alkaa valottua missä asiassa ja miten voisit kehittyä. Ja jos asia on oikeasti sitä että et voikkaan mieheesi luottaa ja hän on jotain sellaista tehnyt mikä satutti (alkusuhteen seikkailut) niin silloin ainakin pitäisi käydä läpi menneisyytenne asiat, ehkä jopa pariterapia voisi auttaa. Minusta sinä et ole sairas jos miehesi on luottamuksesi itseensä kerran pilannut. Se voi olla vaikeaa saavuttaa uudelleen. Jos ei puhumalla selkiä niin sitten pariterapiassa.
" Periaatteessa haluan olla ainoa asia hänen elämässään ja haluan omistaa hänet kokonaan ja pelkään joutuvani kakkossijalle jos muita hänen elämäänsä tulee. Jotenkin vaikea uskoa että yksikään mies aidosti rakastaisi tällaista kotkaa :D"
Se, että sinua pelottaa jäädä kakkoseksi kertoo siitä ettet luota mieheesi ja joku "vie" hänet. En tiedä kuinka vahvasti sanot tuon että haluat olla ainoa asia hänen elämässään ja haluat hänet omistaa. On niitäkin ihmisiä ja parisuhteita missä molemmat elävät vain toisilleen. Toista ei sinällään voi omistaa, mutta silloin kun molemmat antautuvat ja omistautuvat oma-aloitteisesti toisilleen niin silloin käytännössä omistaa toisen koska toinen on halunnutkin omistautua. Sinun omat tuntemukset ja tunteet ei ole vääriä, eikä ne itsessään rakastasi taida satuttaa. Tiedä vaikka että tykkää siitä kun olet niin omistushaluinen. Kuitenkin jos miehesi alkaa tuntea huonoa oloa siitä, minkälainen sinä olet niin jotain on tehtävä. Tyydytkö sinä pelkäämään elämässäsi miehesi menettämistä? Entä tyydytkö siihen tunteeseen, että et ehkä koskaan ole ainot merkitsevä asia miehesi elämässä? Jos oikeasti haluat ihan aidosti jotain noin vahvasti ja miehesi taas ei halua niin ehkä olisi aika löytää sopivampi kumppani... tosin suosittelen silti ensin selvittämistä ettei kyse ole itseluottamuksesta tai luottamuksestasi mieheesi. on kuitenkin eri asia jos haluaa "omistussuhteen" kuin että kyse on vain luottamusongelmasta.
Tsemppiä sinulle.. tiedän että et ole ilkeä tai paha vain koska tunnet omistushalua ja mustasukkaisuutta. Ei sitä tehdä ollakseen ilkeä tai halutakseen satuttaa toista. Jokaisella on oikeus tunteisiin ja joko miehesi ne hyväksyy tai sitten ei. Puhukaa siis vielä kunnolla asioista...syvällisesti ja niin ettei viesti jää epäselväksi kummankaan puolesta. Kyllä se siitä lähtee selkenemään mitä sinä jaksat ja mitä miehesi jaksaa.
"a jos asia on oikeasti sitä että et voikkaan mieheesi luottaa ja hän on jotain sellaista tehnyt mikä satutti (alkusuhteen seikkailut) niin silloin ainakin pitäisi käydä läpi menneisyytenne asiat"
ei ole miehen vika, että nainen ei pääse jostain asiasta yli vaan syyllistää miestä edelleen jos on päättänyt parisuhdetta hänen kanssaan kuitenkin jatkaa!
"Sinun omat tuntemukset ja tunteet ei ole vääriä, eikä ne itsessään rakastasi taida satuttaa. "
on väärin kieltää toista elämästä
"Entä tyydytkö siihen tunteeseen, että et ehkä koskaan ole ainot merkitsevä asia miehesi elämässä? Jos oikeasti haluat ihan aidosti jotain noin vahvasti ja miehesi taas ei halua niin ehkä olisi aika löytää sopivampi kumppani"
hyvin HYVIN harva ihminen haluaa olla vankina omassa elämässään, joten kaikista parasta olisi, että tämä ihminen hoitaisi itsetuntonsa kuntoon!
" Ei sitä tehdä ollakseen ilkeä tai halutakseen satuttaa toista. "
kyse on eräänlaisesta mielisairaudesta
Asiassahan on niin monta puolta etten menisi tekemään päätelmiä että aloittaja olisi sairas. Tunteet eivät ole sairautta, mutta jotenkinhan myös mielisairaudet määritellään. Niistä on listoja joista sitten katsotaan kuinka monta kohtaa pitää paikkaansa ja siitä tehdään päätelmät. Minä en luokittele ihmisiä siltikään ihan niin vaikka jonkin sairauden määritelmät hän täyttäisikin. Mutta mielestäni aloittajasta saatu tieto ei viittaa ainkaan tuolla määrällä mihinkään mielisairauden määritelmään.
"ei ole miehen vika, että nainen ei pääse jostain asiasta yli vaan syyllistää miestä edelleen jos on päättänyt parisuhdetta hänen kanssaan kuitenkin jatkaa!"
Joskus asioita ei vain olla käyty läpi tarpeeksi perusteellisesti. Silloin myös kun ollaan parisuhteessa olisi hyvä että siinä ollaan myös yhdessä. Toivottavaa olisi myös ongelmia kohdatessa käydä niitä läpi yhdessä ja toisiaan tukien. Itsekkyys parisuhteessa on vähän huono homma. Voi olla mahdollista että aloittaja on jo puhunut asioista perusteellisesti, mutta kaikki tuntuu silti pahalta. Silloin pitää itse muuttua tai suhteen. Jos ei kumpikaan onnistu niin sitten etsiä sellaista elämää,- tässä tapauksessa ihmistä, jonka kanssa aloittaja olisi onnellinen.
Myös mies on itse päättänyt jatkaa parisuhdetta aloittajan kanssa. Miksi jos se hänestä niin kauheaa olisi? Ehkä he pystyvätkin keskustelemalla saamaan kaiken toimimaan, eikä luovuttaa heti kun ongelmia tulee. Niistä kun voi selvitä parisuhteessa yhdessä... ei jättämällä toista yksin. Ja jos onkin kyse vain aloittajan omasta itseluottamuksesta voi aloittaja itse tehdä eniten sen eteen.. myös hänen miehensä voi vaikuttaa asiaan olemalla kannustava (tietenkin niin pitkään kun se miehestä hyvältä tuntuu). Parisuhteessa ollaan kaksistaan, ei yksin.
"hyvin HYVIN harva ihminen haluaa olla vankina omassa elämässään, joten kaikista parasta olisi, että tämä ihminen hoitaisi itsetuntonsa kuntoon!"
Joillekkin ihmisille se on vapautta saada omistautua, ei vankeutta :) Sinulle se voikin olla kuin vankina olemista ,mutta älä sano että se kaikille olisi.
"Mutta mielestäni aloittajasta saatu tieto ei viittaa ainkaan tuolla määrällä mihinkään mielisairauden määritelmään. "
kyllä tuollainen sairaalloinen mustasukkaisuus yhdistettynä olemattomaan itsetuntoon jo ihmisen sairaaksi tekee, kuten aloituksestakin voi päätellä: mies ei saa edes kavereitaan nähdä rauhassa!
Hullunkurista mustasukkasuutta
Miksi tänne tarvitsee kirjoittaa romaani vastaukseksi?
Mies rakastaa naistaan - älä kyseenalaista hänen rakkauttaan vaan anna hänelle samalla mitalla takaisin. Mies asettaa naisensa kavereiden edelle, onko siinä jotain väärää?