Ovatko ateistit automaattisesti onnettomia

ja todistajat onnellisia? Palstalla aina silloin tällöin tällaistakin aihetta näkee esiteltävän.
Omasta mielestäni ateistin mahdollisuus päättää itse siitä mitä lukee, mitä ajattelee ja mitä kyseenalaistaa, ainakin omassa päässään ja kotonaan on hyväksi. En muista, että todistajuudessa yleinen tapa vältellä hankalia aiheita olisi tehnyt ainakaan itseäni onnelliseksi. Päin vastoin, kyvyttömyys uskoa asioita niin kuin ne esitettiin kovasta yrittämisestä huolimatta ja paineet suorittamiseen aiheuttivat heikkoa itsetuntoa ja riittämättömyyden tunnetta.
Onhan se vika minussa jos en hyväksy annettuja selityksiä totuutena?
959
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

On ihan mahdollista, että todellisuus on olemassa.
(Esko Valtaoja, Kaiken käsikirja, Ursa 2012)

Valtaojan onnellisuus on varmaan toisenlaista kuin
ns:* uskisten* onnellisuus....

Sohvapaeruna ei tajua kuinka himohölkkääjä saa Flow-tunteen juoksemalla
kun sen saa helpomminkin ,
surrffailensoffalla kera Mäyräkoiran ja mässyruuan.

Ihmiset saa ne onnellisuushormooninsa eri lähteistä?

Äänestä

henkilökohtainen gallup omassa lähipiirissä kertoo
että ateistit tuntevat itsensä useammin onnettomiksi
kui todistajat.

johtunee siitä et Jehova on todistajien mielestä Paras Ystävä heille,
ateisteilla on *vain* ihmisystäviä jotka
on joskus aika kenkkujakin ...

Äänestä
  • Todistajat eivät kehtaa myöntää olevansa onnettomia, vaikka se paistaisi selvästi läpi.

    Tiedän valitettavan monia, jotka väkisin hymyilevät Valtakunnan salilla, mutta ovat sisältä rikki.

    Äänestä

Todistajat ovat onnettomia sen takia, maalista höppämpöppää, missä ihmiset juoksee ja himoitsee turhuuden perässä.
Sanassa pitäytyminen tuo onnellisuutta, koska se on meitä varten Luojamme tarkoittanut ja menkääpä katsomaan onnellisia todistajia kokoukseen.
Ei tässä maailman menossa ole mikään kiinnostavaa, soditaan,missä tapetaan tuhansittain vuosittain. Ihmisten ahneus, kateus, epärehellisyys jne
Mitä onnellisuutta tässä on kun joka pv maailmassa.

Äänestä

Minusta ihmisen onnellisuus on kiinni pelkästään siitä, kokeeko hän elämänsä mielekkääksi. Jos hänellä on sopivasti sellaista puuhaa, josta hän pitää ja hänellä on omasta mielestään sopiva määrä sosiaalista elämää, niin hän voi olla onnellinen olipa hän uskovainen tai ateisti. Jokainen ihminen on yksilö ja jokaisella on omanlaisensa kokemus siitä mikä tekee juuri hänet onnelliseksi.

Äänestä

Ei sinussa ole Helel ole vikaa, vaan päinvastoin on tervettä että kyseenalaistaa.

Mitä tulee onnellisuuteen, niin itse olin onneton nimenomaan Jehovan Todistajana alkuhuuman jälkeen asioiden oikean laidan paljastuessa, vasta nyt tajuan sen ettei se ollut minun juttuni.
Minusta Todistajat ovat kuin robotteja, sillä omaa heillä ei oikeastaan paljoakaan ole.
Jonkinlainen painostus varjostaa rivijäsenten lähes kaikkea toimintaa.

Äänestä

Elämä on etsimistä ja löytämistä.Välillä on mentävä kauas ja rikki,jotta uusi elämä voisi meissä kasvaa.On hyvä kyseenalaistaa asioita,etsiä ja kysellä.Oikea rakkaus saattaa sinulla olla vielä löytämättä suunnassa,josta sitä vähiten kuvittelet löytyvän.Rohkene irrottaa itsesi opeista, jotka koet pahoiksi ja ahdistaviksi.Anna itsellesi lupa etsiä Hyvää Jumalaa kaiken kokemasi yläpuolella.Onnea etsintään!

Äänestä

Jumala on luonnut meidät, sen takia hän tietää parhaiten mitä me olemme ja mitä me tarvitsemme. Matt. 4:4
Raamatussa on kaikki mitä ihminen tarvitsee elämänsä aikana, siellä ei ole turhuutta, mitä maailma tarjoaa.

Äänestä

Maailman ystävä ei ole Jumalan Ystävä,
siksi onneton.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


- Helel - kirjoitti:

ja todistajat onnellisia? Palstalla aina silloin tällöin tällaistakin aihetta näkee esiteltävän.
Omasta mielestäni ateistin mahdollisuus päättää itse siitä mitä lukee, mitä ajattelee ja mitä kyseenalaistaa, ainakin omassa päässään ja kotonaan on hyväksi. En muista, että todistajuudessa yleinen tapa vältellä hankalia aiheita olisi tehnyt ainakaan itseäni onnelliseksi. Päin vastoin, kyvyttömyys uskoa asioita niin kuin ne esitettiin kovasta yrittämisestä huolimatta ja paineet suorittamiseen aiheuttivat heikkoa itsetuntoa ja riittämättömyyden tunnetta.
Onhan se vika minussa jos en hyväksy annettuja selityksiä totuutena?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu