– Uskottomuuden paljastuessa petetyn elämä menee sirpaleiksi. Sokissa järkyttävää tietoa ei kyetä ottamaan heti vastaan. Petettyjen reaktiot vaihtelevat lamaannuksesta vihaan ja raivoon. Yhteistä kaikille on suuri sisäinen tuska ja ahdistus, Uljas kuvailee ensivaiheen reaktioita.
Perusturvallisuuden järkkyessä käynnistyy traumaattinen kriisi.
– Petetyksi tuleminen, avioero tai vakava sairaus voi olla ensimmäinen kokemus, joka rikkoo haavoittumattomuuden illuusion. Sen jälkeen ihminen ei enää näe maailmaa yhtä sinisilmäisesti kuin aikaisemmin. Hänen maailmankuvansa muuttuu realistisemmaksi.
Vaikeita tunteita ja sairastumisia
Traumaattinen kriisi etenee monenlaisten tuntemusten kautta: on masennusta, huonommuudentunnetta, riittämättömyyttä, vihaa, raivoa ja itsesyytöksiä. Minuus joutuu koville, ja itsearvostus putoaa nolliin. Prosessin raskaus yllätti tutkijan.
– Jotkut petetyt sairastuivat masennukseen ja tarvitsivat psyykenlääkkeitä. Joillakin oli itsetuhoisia ajatuksia, ja kaksi oli yrittänyt itsemurhaa. Kriisiin liittyi fyysisiä oireita: ruokahaluttomuutta, uniongelmia, kipuja ja huomattavaa laihtumista.
– Ihmisten kokemuksiin verrattuna on erikoista, kuinka kevyesti mediassa kirjoitetaan salarakkaista tai pikkujoulujen syrjähypyistä
Perusturvallisuuden järkkyessä käynnistyy traumaattinen kriisi.
– Petetyksi tuleminen, avioero tai vakava sairaus voi olla ensimmäinen kokemus, joka rikkoo haavoittumattomuuden illuusion. Sen jälkeen ihminen ei enää näe maailmaa yhtä sinisilmäisesti kuin aikaisemmin. Hänen maailmankuvansa muuttuu realistisemmaksi.
Vaikeita tunteita ja sairastumisia
Traumaattinen kriisi etenee monenlaisten tuntemusten kautta: on masennusta, huonommuudentunnetta, riittämättömyyttä, vihaa, raivoa ja itsesyytöksiä. Minuus joutuu koville, ja itsearvostus putoaa nolliin. Prosessin raskaus yllätti tutkijan.
– Jotkut petetyt sairastuivat masennukseen ja tarvitsivat psyykenlääkkeitä. Joillakin oli itsetuhoisia ajatuksia, ja kaksi oli yrittänyt itsemurhaa. Kriisiin liittyi fyysisiä oireita: ruokahaluttomuutta, uniongelmia, kipuja ja huomattavaa laihtumista.
– Ihmisten kokemuksiin verrattuna on erikoista, kuinka kevyesti mediassa kirjoitetaan salarakkaista tai pikkujoulujen syrjähypyistä
Vastaukset 64
Vanhimmat
Asiaan suhtaudutaan aivan liian kevyesti mediassa. Pettämistä ihannoidaan, aivan kuin kyse olisi kivasta extreme-harrastuksesta. Flirttailu on niin ylimainostettua miesporukoissa ja ihan hupina. Kaverit tukee heikkoitsetuntoista kaveriaan kilvan ja antaa ohjeita, miten flirtataan...sellaisia ne tosikaverit on, aina niin avuliaita.
Varmasti uskottomuus riipaisee petettyä syvältä, mutta kyllä normaali, terve ihminen siitä selviää. Elämässä on paljon rankempiakin koettelemuksia, kuin se että läheinen ihmissuhde romahtaa ja loppuu. Aika huolestuttavaa on, jos ihmisen koko elämä on kiinni parisuhteesta, toisesta ihmisestä. Mielestäni oma elämä tulee rakentaa niin, että seisotaan omin jaloin eikä ripustauduta muihin. Elämä kun on yllätyksiä täynnä. Olisiko niin, että nämä erojen myötä romahtavat ihmiset eivät ole kokeneet aiemmin kovinkaan isoja ongelmia elämässään?
Mä kyllä olen sitä mieltä, että kun pettämisestä nykyisin puhutaan niin paljon, niin siitä myös tehdään suurempaa draamaakin kuin ennen. Sehän tuntuu olevan suurin katastrofi ihmisen elämässä, jos puoliso käy vieraissa. Aina on vieraissa käyty ja pettämisistä yli päästy. Median mukaanhan siitä pitää hirvittävä draama pistää pystyy vaikka sen selvittäminen kuuluu vain draaman osapuolille, ei koko kylälle. Kyllä likapyykin pystyy jokainen pesemään kotonaan keskenään. Niin tehtiin ennenkin.
Elämässä sattuu mun mielestäni paljon dramaattisempiakin asioita kuin pettäminen.
En tiedä. Toiset luottavat toisiin enemmän. Toiset antavat itsesyään suhteelleen kaiken ja ovat uskollisia. Läheisen ihmisen petos on kamala ja puolison etenkin. Kun elämästä mitätöidään kolmekymmentä vuotta, tulee hylätyksi, menettää kotinsa, voi joutua taloudellisiin vaikeuksiin ja sairastuu päälle.
En tiedä, oletko se joka piti keskenmenoa draumaattisempana. Itsestäni tuntuu, ettei tuossa mitään, mutta tiedän että se sattuu, enkä väheksy. Toisaalta voi ymmärtää, että oman lapsen menetys on yhtä kova paikka kuin ero. Silloin menettää tosi rakkaan ihmisen
Teinisuhteissa pettäminen ja 30v suhteissa pettäminen on eri asia ja draaman määräkin erilainen.
Ei voi kieltää etteikö katastrofi ole suuri kun suurin osa elämästä on eletty yhdessä ja ero tulee toisen pettämisestä.
Meidän parisuhde loppui enkä edes halunnut päästä pettämisestä yli jatkamalla yhteiselämää. 30 vuotta kestänyt liitto loppui. Siinä oli draamaa niin lapsille kuin lastenlapsillekin.
Tuosta ajasta on kahdeksan vuotta eikä sen jälkeen eikä sitä ennen ole sattunut dramaattisempia asioita. En kylläkään lillu enää vanhassa vaan elän nykyään oikein tyytyväisenä.
Aivan. Elämä on täynnä moninverroin dramaattisempiakin asioita kuin pettäminen. Tietysti on ikävää jos itsetunto ei ole muutenkaan kohdallaan, on mielenterveyshäiriöitä tms. ja kaikki draamat ajoittuvat samaan elämänjaksoon.
aniela, et taida olla petetty. Et myöskään lääkäri/ammattilainen, kun et tiedä että uskottomuuden paljastuminen voi käynnistää psyykkisen rtrauman, yksin ja ilman mielenterveyshäiriötä.
Kuule ihan mikä tahansa voi käynnistää psyykkisen trauman. Ei voi elää elämäänsä, jos aina pelkää käynnistävänsä trauman puolisollaan, lapsillaan, ystävillään, vanhemmillaan, sukulaisillaan, työkavereillaan jne.
Minua on petetty aikoinaan useastikin, mutta siitä sain varoituksen etukäteen. Onko se silloin pettämistä? Pidän edelleen yhteyttä tähän mieheen, vaikka parisuhde päättyi jo lähes 30v sitten.
Olet ollut todella nuori kun parisuhteen päättymisestä jo 30vuotta. En vähättele mutta tuo suhde tuskin oli puolen elämän mittainen.
Aniela, saitko aina varoituksen etukäteen? Useasti petetty ja varoitus aina etukäteen, miten?
Huonosti nyt luin tätä, mutta mies, johon edelleen olet yhteydessä oli siis pettäjä vai petetty/ varattu vai vapaa? Ja kauan olit parisuhteessa tuohon mieheen?
"Elämä on täynnä moninverroin dramaattisempiakin asioita kuin pettäminen. T"
Kuten mitä? Kerro nyt mitä ne draamallisemmat asiat oikein ovat?
Minua on petetty. Minulta on myös kuollut vanhemmat (toinen tapaturmaisesti) ja isovanhemmat. Olen saanut potkut ja ollut pakkolomalla. Ostin myös joskus hometalon.
Ei nyt kumminkaan tule mieleen ainuttakaan draamallisempaa asiaa kuin pettäminen. Puolison tai lapsen kuolema olisi semmoinen ja terveyden menetys.
Kerro nyt mitä ne sinun elämän draamallisemmat asiat ovat?
Juu, vielä nuorempi olin silloin kuin nyt ;).
"tuo suhde tuskin oli puolen elämän mittainen"
Niin, miten tuonkin nyt ottaa. Jatkuuhan suhde, vaikkei parisuhteena jatkukaan. Ex-mieheni kanssa olin yhdessä 26v. Eron jälkeen emme ole olleet missään tekemisissä ihan pakollisia juttuja lukuunottamatta. Itseasiassa meidän suhde päättyi monta vuotta ennen eroa.
En saanut "varoituksia" aina etukäteen. Sain vain tiedon muista naisista; kaikenlisäksi hyvin perusteltuna kaikkien kannalta. Tuon miehen kanssa olin parisuhteessa nelisen vuotta. Mies oli vapaa, silloin - kuin myös nykyisin. Tässä välillä on ollut kahdessa pidemmässä suhteessa, joiden molempien aikana on ollut muitakin suhteita (kumppanit ovat tienneet).
Dramaattisempia asioita kuin pettäminen? No, mielestäni kuolema on aina dramaattinen, koska se on niin lopullinen. Sitten tietysti kaikennäköiset sairaudet, mutta etenkin ne jotka johtavat kuolemaan. Hyvin dramaattiseksi sairaudet tekee, jos on itse vaikuttanut niiden syntyy jotenkin. Kuten käyttänyt huumausaineita/lääkkeitä, jotka ovat tuhonneet kropan toimintoja. Ensin hitaasti ja vähän, sitten aina vain enemmän. Tai jos on saanut hiv -tartunnan, eikä tiedä siitä ja sairaus on tarttunut lapseen syntymässä.
Läheisen itsemurha, etenkin nuoren, puhumattakaan oman lapsen on asia, joka on aivan liian traaginen. Myös raiskaukset, seksuaalinen hyväksikäyttö, ym. väkivalta on dramaattista ja traagista. Kaikennäköistä muutakin.
Myönnän että jos elää narkomaani-prostituoidun elämää, jossa ympäriltä kuolee tuttavia kuin heinää, joutuu aina silloin tällöin raiskatuksi, HIV on jokapäiväinen kumppani, turpaan tulee parittajalta jos ei myynti vedä jne jne niin eipä se pettäminen tuossa enää tunnu paljoa missään.
Itse sanoit kuitenkin että
"Elämä on täynnä moninverroin dramaattisempiakin asioita kuin pettäminen"
Aika harvan ihmisen elämä on täynä huumeita, kuolemaa, raiskauksia ja itsemurhia.
"Aika harvan ihmisen elämä on täynä huumeita, kuolemaa, raiskauksia ja itsemurhia."
Väärä käsitys. Alkoholi, huumeet, kuolema, raiskaukset, väkivalta, itsemurhat jne. koskettaa hyvin monia ihmisiä joko läheltä tai vähän kauempaa. Niistä vain puhutaan vähemmän, harvoille ja valituille, useinmiten kuitenkin vaietaan.
Mitä paremmin ihminen hyväksyy, ettei voi vaikuttaa siihen mitä muut tekevät, sitä paremmin hän selviää ongelmistaan ja vastoinkäymisistä.
Sairaimmat ihmiset elävät ns vapaissa suhteissa avioliitoissakin vaikka on lapsiakin eivätkä tajua etteivät heidän kakkos tai kolmososapuolensa saati muut ihmiset hyväksy sellaista. Heidän käsityskykynsä ulkopuolella tuntuu olevan se etteivät muut ihmiset pidä seksiä lukuisten jopa kymmenien partnerien kanssa samaan aikaan haluttavana asiana. Seksisuhteita ihannoidaan ja partnerien lukumäärän kasvattaminen ja uusien metsästäminen on jonkinlainen normaali tila sellaisille ihmisille. Kaikki muut osapuolet eivät tiedä olevansa keskellä sekopäistä kuviota. Esitetään jopa sinkkua jotta saataisiin "kala" koukkuun.
Toisenlainen kokemus. Monet ns. vapaissa liitoissa elävät tekevät kolmannelle osapuolelle aina hyvin tarkkaan selväksi, että kyse on vain seksistä ja se pysyy ehdottomasti salassa. Jos tunteita tulee mukaan pidemmässä juoksussa, suhde loppuu siihen.
Näin on, keneenkään ei ripustautua, sillä silloin ei osaa seisoa omilla jaloillaan jos ero tulee.
Pitkästä parisuhteesta eronneena, näin voi nyt todeta, kun elämä taas tasapainossa.
Erosta selviää ja omaa elämää ei kannata pilata kenenkään toisen ihmisen takia.
"Kakkoselle" voi käydä myös niin. Jos tulee yllätyksenä että mies on varattu. Tai ilmankin sitä jos jätetään tai torjutaan.
Menetin puolison uskottomuuden kautta. se on kova paikka kun rakastaa ja sitotutuu elämään toisen kanssa siihen asti kun kuolema erottaa. Sisareni menetti rakkaan ja uskollisen puolisonsa melkein 40 yhteiselon jälkeen kuoleman kautta: ei ole helppo sekään menetys, mutta kuolema on jo silloin perspektiivissä kun yhdessä sovittaan ja luvataan ihmisten ja Jumalan edessä (kunnes kuolema erottaa). Ja vielä on kolmas sisko jonka pitkä, ja tasapainoinen liitto jatkuu ja on kestänyt jo melkein neljännes vuosisataa!
Hyvät ihmiset, älkää pettäkö kumppanianne ja pysykään yhdessä kunnes kuolema teidät erottaa.
"Menetin puolison uskottomuuden kautta"
Ei se noin mene. Menetys tapahtuu jo ennen toisen uskottomuutta. Jos rakastaa, ei ole uskoton. Ainakin itse "menettäisin" mieluummin puolison, joka ei minua rakasta kuin eläisin yhdessä ja rakastaisin häntä yksipuolisesti.
Kumppanin pitäisi sanoa kun se rakkaus loppuu eikä etsiä viihdykettä muualta kun on vielä entinen olemassa.
Mitäs kun kumppani ei aina tiedä itsekään milloin se rakkaus loppuu? Kaikilla on eri käsitys siitä, myös puolisoilla, mitä rakkaus on. Monet rakastavat kahta, tai useampaa. Entä, jos kumppani on esim. väkivaltainen, mutta sanoo rakastavansa?
Tuolla ylempänä sanottiin että jos rakastaa niin silloin ei ole uskoton. Sen mukaan rakkaus on loppunut jos ihminen on uskoton kumppanilleen. Mitä se rakkaus sitten kenelläkin on. Rakkauden loppuminen tulisi siis ottaa puheeksi eikä mennä vieraisiin vielä siinä vaiheessa.
Joidenkin elämä menee pettämisestä sirpaleiksi, useimpien ei. Jotkut saavat pienimmästäkin trauman, toiset ei saa. Ihan normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen selviää elämässään kokemistaan vastoinkäymisistä.
aniela, siinä olet oikeassa että lähes kaikki petetyt selviävät elämässään, kunhan toipuvat traumasta.
Olen samaa mieltä, aniela*, useimmat jopa vahvistuvat vastoinkäymisistä.
Siinäkin olen samaa mieltä että on pettämistä pahempia kolauksia elämässä, esim. omaan lapseen kohdistuvat, sairaudet, onnettomuudet jne.
Valenciassa: tuo on yleinen, mutta täysin perustelematon yleistys. Monet meistä ovat kuulleet sanottavan, että vastoinkäymiset vahvistavat. Mutta onko kenelläkään objektiivista vertailukohtaa, joka osoittaisi väitteen oikeaksi? Ei ole. Henkilöstä olisi saattanut tulla aivan yhtä vahva tai jopa vahvempi ilman vastoinkäymisiä.
Jos vastoinkäymiset vain vahvistavat ihmistä, niin silloinhan ihmisestä saadaan mahdollisimman vahva ajamalla hänet jatkuvasti pettymyksestä toiseen.
Toisin kuin Valenciassa väittää, on luultavaa, että vastoinkäymiset päinvastoin heikentävät, kovettavat ja katkeroittavat ihmisen.
Tuo oli omakohtainen kokemus, jos sallit ;) Minua on kyllä vastoinkäymiset vahvistaneet, olen luottavainen, elämä kantaa vaikeidenkin asioiden läpi. Parisuhde vahvistuu jos osataan yhdessä väistää asiat jotka ovat rikkomassa suhdetta. En tunne olevani kovettunut päinvastoin olen herkkä ja en ole myöskään katkera, miksi olisin, nyt on kaikki hyvin :)
"Ylistarossa"
Jokaisella ihmisellä on vastoinkäymisiä elämänsä aikana. Vastoinkäymiset vahvistavat vain, jos osaa suhtautua vastoinkäymisiin oikein ja reagoida niihin oikealla, itselle sopivalla tavalla. Jotkut vain haluavat juosta vastoinkäymisiltä karkuun, välttyä kohtaamasta niitä - ja mikä yleisintä, syyttää niistä toisia. Kuten esim. puolisoa uskottomuudesta. Tämä menetelmä heikentää, kovettaa ja katkeroittaa ihmistä. Ei ne vastoinkäymiset, vaan ihmisen oma suhtautuminen niihin.
Eli jos äijäs vetelisi sinua turpaan, olisit vain tyytyväinen koska se vahvistaa?
dodiid olipas taas veto, tuskin ne vastoinkäymiset aina on turpaanvetämisiä...aika mustavalkoista sulla asd as d
" tuskin ne vastoinkäymiset aina on turpaanvetämisiä..."
Mutta vois olla.
Jos ne kerra vahvistaa, niin tuopa vahvistaisi moninverroin esimerkiksi portaissa kompasutmiseen nähden.
Ts. sanonta vastoinkäymisten vahvistavasta vaikutuksesta on typerä.
.
Jos äijä vetää turpaan tai muija lyö keittiöveitsellä, täytyy ehdottomasti erota, HETI. Se vahvistaa.
avoimissa suhteissa elävät eivät tiedä mitään rakkaudesta. He paasaavat toipumisesta. Tottakai jokainen toipuu vastoinkäymisistään, läheisten kuolemista jopa, mutta vielä helpommin avoimissa suhteissa elävät toipuvat esim. puolison kuolemasta koska eivät oikeasti kykene toista ihmistä rakastamaan.
Avoimessa suhteessa molemmat elävät oman päätöksensä ja oman vapaaehtoisen valintansa mukaan. Uskottoman puoliso ei ole valinnut itse osaansa.
Trauman käynnistyminen vaatii ihmistä hänen ulkopuoleltaanjohtuvien asioiden aiheuttaman kokemuksen, sairastuva kohtaa jotain pahaa itsestään ja omista valinnoistaan riippumatta. Hän kokee että hän menettää oman elämänsä hallinnan, elämässä tapahtuu pahaa ilman että hän itse pystyy vaikuttamaan. Avoimessa suhteessa näin ei käy, sillä oma elämä on sellaisessa omassa hallinnassa, avoin suhde on omien päätösten ja valintojen tulos.
"tarkoitetaan ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta aiheutuvaa henkistä tai ruumiillista vammaa"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Trauma
Pettäjäkin voi sairastua traumaan avioeron myötä. Varsinkin jos hän on rakentanut kaksoiselämänsä salailuun ja kuvitellut mielessään, että uskottomuus jää ikuiseksi salaisuudeksi. Kun puoliso saa yllättäen tietää ja kenties hakee avioeroa, pettäjä onkin itse tilanteessa jossa hänen elämänsä ei menekään enää niin kuin hän oli kuvitellut eikä enää hänen omien valintojensa mukaan.
Kakkonen on yleensä ainoana ymmärtänyt missä mennään, jos on päätynyt kakkoseksi tietäen toisen olevan varattu. Normaalisjärjellä varustettu kakkonen on voinut alusta asti ymmärtää, että suhde on ei-kestävällä, valheen pohjalla ja tule kenties päättymään.
Tosi hyvin sanottu tai lainattu.
Tuntuu niin pahalta, kun ihmiset sanovat, että elämässä tapahtuu paljon pahempiakin asioita. Minulle ei ole tapahtunut.
Kuinka kukaan toinen voi laittaa tapahtumia arvojärjestykseen? Kaikki on niin suhteellista ja omakohtaista.
Voisinhan minäkin sanoa vaikka jollekin pahoinpidellyn äidille, että älä huolta turhaan kanna, elämässä tapahtuu paljon pahempiakin asioita, onneksi lastasi ei sentään raiskattu. Tuskin se äitiä lohduttaisi, vihat saisin päälleni.
Yhtä pahalta minusta tuntuu, kun täällä vähätellään tai vihjataan mielenterveydellisistä ongelmista, jos ihmiselle ottaa lujille toipua uskottomuudesta.
"Trauman käynnistyminen vaatii ihmistä hänen ulkopuoleltaanjohtuvien asioiden aiheuttaman kokemuksen. Hän kokee että hän menettää oman elämänsä hallinnan, elämässä tapahtuu pahaa ilman että hän itse pystyy vaikuttamaan. "
Juuri tältä minusta tuntuu. Ja lähes 40 vuotta elin täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Niin ovat kaikki läheisetkin sanoneet, kun olen itse alkanut epäillä mielenterveyttäni. Oli siis itsellekin järkytys kuinka voimakkaasti reagoin.
Ja nyt kun tähän tulee kommenttia draamaqueenista yms. se ottaa todella kipeää. Olen edelleen sitä mieltä, ettei kukaan muu voi määritellä oman traumani astetta tai onko sille oikeutta.
Älä epäile mielenterveyttäsi, vaikka kärsimys, tuskan, vihan ja surun tunteet ovat äärimmäisen voimakkaat.Tunteesi ovat täysin oikeutettuja ja luonnollisia, sielun puolustuskeino pahan kokemuksesi vuoksi. Useat petetyt jakavat samat tunteet yhtä voimakkaina.
"avoimissa suhteissa elävät eivät tiedä mitään rakkaudesta"
Mistä sinä sen tiedät? Et voi tietää, kukaan ei voi, miten naapurin normiparisuhteessakaan rakastetaan ja miten paljon. Vai vihataanko toisia, mutta asutaan yhdessä, ettei suvun kesämökkiä tarvitse jakaa erossa.
"Uskottoman puoliso ei ole valinnut itse osaansa."
Joihinkin asioihin pystyy itse vaikuttamaan, suureen osaan ei. Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi tajuta, jo naimisiin mennessä, ettei puolison valintoihin pysty vaikuttamaan mitenkään. Puoliso tekee ihan omat valinnat, miellytti ne tai ei.
Avoin suhde tai "kiinteä" suhde, aivan sama. Kyllä avoimessakin suhteessa on kaikki mahdollisuudet toimia toisen mielestä väärin. Tiedänpä, että avoimessakin suhteessa ollaan mustasukkaisia, kytätään toisen tekemisiä ja menemisiä. Jopa niinkin, että avoimen suhteen toinen osapuoli joutuu suureen kriisiin oman päätöksensä vuoksi olla avoimessa suhteessa. Hyvin usein päätös johtuu omasta riippuvuuden tarpeesta. Silloin oma valinta voi johtaa samanlaiseen traumaan, kriisiin tai sotkuun, kuin kumppanin valinta.
Uskottomuus on aina pelkkää uskottomuutta, eli puoliso käy vieraissa. Ne syyt, joiden vuoksi toiset saavat uskottomuudesta traumoja, toiset eivät, piilevät traumaattisen henkilön menneisyydessä, yleensä ihan lapsuudesta asti. Siitä pitäisikin lähteä miettimään MIKSI uskottomuus on juuri minulle niin suuri mörkö, miksi se tuntuu NIIN pahalta. Suureksi osaksi varmaan toisilla on erittäin suuri hylätyksi joutumisen pelko, jonka puolison uskottomuus laukaisee.
"Tuntuu niin pahalta, kun ihmiset sanovat, että elämässä tapahtuu paljon pahempiakin asioita. Minulle ei ole tapahtunut."
Kai olet sanonut, että puolison uskottomuus on juuri sinulle kaikkein pahin asia? Kannattaisi kuitenkin ajatella, ettei ihmiset ilkeyttään sano noin, vaan sen vuoksi haluavat lohduttaa. Sehän ei ole paha asia ollenkaan.
Säälittäviä ihmiset jotka ovat toisesta ihmisestä niin riippuvaisia että menevät "shokkiin" pettämisen takia. Ero ja uusi puoliso, mikä siinä on niin vaikeaa?
Viestiketjun aloitus oli kopioitu teologi Tellervo Uljaksen haastattelusta, joka löytyy kokonaan täältä:
http://www.avioliitto.fi/tosielamaa/petetyksi_tuleminen_muuttaa_maailman/
Uljas oli tutkimuksessaan haastatellut viittätoista petetyksi tullutta naista, ikähaarukka 30-60 vuotta. Uskottomuuden ja pettämisen vakavuutta osoittaa, että haastatelluista kaksi oli yrittänyt itsemurhaa.
Hyvä nimimerkki Kysyn vaan: jos uskottomuus on Sinulle pelkkä pikku juttu, niin et voi olettaa, että se olisi helppoa kaikille muillekin. Mitä tavoittelet ylimielisyydelläsi?
Muuten en ota kantaa, mutta ompas Uljaalla ollut hyvin suppea tutkimusjoukko, 15 naista!
..niin monihan menee naimisiin ajatuksella että jos tuo pettää tai muuten käyttäytyy sopimattomasti aina voi vaihtaa uuteen. Parisuhteessa mielestäni saa olla toisesta riippuvainen ja kuuluukin olla. Minä ainakin olen kumppanistani riippuvainen ja hänen tekemisensä vaikuttavat myös itsetuntooni. Naapurin tekemiset sen sijaan eivät vaikuta. Kuka uskaltaa enään antaa itsensä toiselle jos aina pidetään takaovi auki toisaalle? Varuksi? Ei ole kuin yksi vaihtoehto ja se on luottaminen. Voit olla kokonaan rakastettu vain täysin avoimena omana itsenäsi ja siinä piilee tietenkin sattumisen riski kun avaudut. Siksi niin monet eivät uskalla avautua edes omalle puolisolle. Puoliso voisi olla se joka on siinä vierelläsi hamaan tappiin saakka jos hyvin käy. Lapset lähtevät omilleen mutta kumppanisi kanssa koet niitä elämän käännekohtia. Jokainen toivoo olevansa rakastettu omana itsenään ja kun annat itsesi toiselle kokonaan se on mahdollista. On vain inhimillistä mennä shokkiin jos toinen ei arvosta tätä antamaasi lahjaa. Se että kumppani menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ei ehkä ole se juttu vaan se että se teko on tehty valheellisesti ja yleensä siihen liittyy pettäminen muullakin tavoin kuin naimalla jotakin toista. Aina voi ihastua toiseen mutta se ei tarkoita sitä että ei voisi olla siinäkin tapauksessa rehellinen.
Otanta ei ole ihan niin vaan löaajennettavissa. Tällaisiin tutimuksiin jo itsessään valikoituu tasapäinen joukko. Tutkimuksiin osallistuminen kun on vapaaehtoista. Näin ollen saadaan aikaan sellaisia "tutkimuksia" kuin halutaan.
Epäilen kyllä että Uljaan tuotos oli tieteellinen tutkimus. Ja tutkimuksiakin tulee aina lukea ja tulkita vasta sitten kun tietää tarkasti tutkimyuskysymyksen. Tällaisella ottannallahan ei haeta muuta kuin vastaajien kokemukset, vertailuryhmää ei edes ole.
Moni menee naimisiin "se on kerrasta poikki" -periaatteella, jos toinen sattuisi pettämään. Mutta aika kuluu, ihmiset muuttuu. Olosuhteet, ympäristö ja kaikki muukin muuttuu. Monikaan ei edes ajattele eroa siinä vaiheessa kun puoliso pettää. Kaikenlisäksi myös pettäjä haluaa olla rakastettu omana itsenään :O. Vaikea kuvitella, että hän lähtisi vieraisiin tuntien itsensä rakastetuksi puolisonsa taholta.
Itsetuntoon vaikuttaa suurimmaksi osaksi vain omat tekemiset. On ihan petetystä itsestä kiinni jääkö suhteeseen, kestääkö pettämisen vai hakeeko eroa. Moni valitsee jäämisen, mutta valitsee näin väärin, koska itsetunto ei kestä jäämistä. Usein elämässä tulee tilanteita, joissa pitää päällisin puolin valita kahdesta pahasta parempi ja siinä todella pitää keskittyä omaan itseensä ja siihen millainen on.
Heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkuin porskuttaa. Ei täällä kenenkää pakko ole olla jos maallinen vaellus tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta. Elämässä on paljon raskaita asioita, pettäminen ei ole niistä pahimpia asioita. Edelleenkin kysyn miksi ihmiset ovat niin riippuvaisia toisesta ihmisestä?
Ihan tiedoksi, että pieni annos nöyryyttä elämän edessä ei haittaa ketään, ei edes Sinua, arvoisa nimimerkki Kysyn vaan. Aika harva porskuttelee läpi koko elämänsä siinä sivussa ohimennen heikompia polkien ja ivaten. Haluat kertoa meille, että olet vahva ja ylenkatsot heikkoja. Eino Leinon runossa Hymyilevä apollo kukaan ei ole vahva, vaan toinen on heikompi toista. Kun sen jaksaa ymmärtää, ei enää päivittele muiden heikkouksia. Niitä kun löytyy ihan läheltä itsestäkin.
Mutta onhan tuossa kysyn vaan -kirjoituksessa tottakin. Usein parisuhteissa toinen olettaa, että kun nyt avioon mentiin, niin mehän ollaan yhtä. Elämä pyörii vain sen toisen ympärillä, unohdetaan olevamme erillisiä olentoja. Omine vikoineen, puutteineen ja hyvine puolineen. Kyllä se mun mielestä on jonkinlaista riippuvuutta. Ja sitten jos tapahtuu esim. pettäminen, niin maailma kaatuu. Se kaatuu, koska oma onni on rakennettu pelkästään sen toisen varaan.
Kukaan ei ole parempi toistaan. Se on totta. Mutta olisiko hyvä tiedostaa, että avioliitossakin ihmiset ovat erillisiä ja että oma onni ei ole koskaan kiinni toisesta ihmisestä.
"Uskottomuuden ja pettämisen vakavuutta osoittaa, että haastatelluista kaksi oli yrittänyt itsemurhaa."
Itsemurhan yritys johtuu aina ihmisestä itsestään, ei siitä mitä muut tekevät. Vaikka uskottomuus on toisille suurempi juttu kuin toisille, se ei tee kenestäkään ihmisestä parempaa tai huonompaa. Mutta jos kovin murehtii puolison uskottomuutta, niin oma elämähän siinä vain tuhlaantuu, eikö niin?
"Tutkimus ja tutkimus" oletko sinä parempi nja kokeneempi ammattilainen kommentoimaan uskottomuudesta kärsivien kokemuksista ja pätevä arvostelemaan heidän tutkimuksiaan? Ammattilaiset, teologi Uljas ja mm. Kiianmaa&kumpphoitavat työkseen parisuhdekriisejä ja uskottomuuskriisejä ja tapaavat viikottain lukuisia petettyjä ja pettäjiä omissa ammateissaan.
Minua on pahoinpidelty n. kaksikymmentä vuotta. Olen sairastunut vakavasti. Olen kokenut menetyksiä kuoleman kautta. Nyt minua on petetty pitkäaikaisessa avioliitossa. Tämä oli se jäävuoren huippu, jonka vuoksi piti tilata aika psykiatrille. Joskus malja vuotaa yli. Ei ole kyse yhdestä tapahtumasta elämässä, itsetunnosta tai parisuhteen laadusta. Varsinkin jos viimeksimainittu on ollut molemmille tähän mennessä ihan ok. Nyt en enää vaan jaksa...
Kun tulee petetyksi, pitäisi miettiä niitä järkijuttuja. Itse tulin edellisessä suhteessani kerran todistetusti ja epäilyksiä oli useita. Kyllä siinä suhteessa olikin moni asia pielessä. Olin kuitenkin uskollinen vaikka toivoin pakoa tilanteesta.
Tunnustakaa edes itsellenne nämä tosiasiat:
1. Ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään vaikka on kirkossa jostain luvannutkin.
2. Naiset ovat rohkeita ja yleensä uskaltavat kertoa jos rakkaus on hiipunut tai ainakin viimeistään lähtevät uuden rakkauden matkaan eivätkä useimmiten halua pitkää salasuhdetta. Sanon useimmiten, koska tiedän myös naisia jotka eivät halua sivusuhteilta kuin kunnon seksiä ja jännitystä.
3. Miehet eivät uskalla erota niin helposti. Kiinni pitävä voima voi olla talous, lapset, yleinen tottumus tai mikä vain. Rakkaus se ei ole, jos samalla aikaa käydään vieraissa ja valehdellaan vaimosta sitä ja tätä. Yleensä salasuhteesta tietää aina joku ulkopuolinen jos pitempään jatkuu ja varsinkin jos peliä oidetään töissä tai työmatkoilla. Rakastaa vaimoa mutta alentaa häntä toisten nähden ja haukkuu selän takana?? As if!
kohtaan kolme. Ulkopuolinen tosiaan tietää ja jopa avustaa tätä ikäkriisinsä kanssa kamppailevaa pettäjää. Oikeasti voi vain ihmetellä sellaisen ulkopuolisen tarkoitusperiä, sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen. Ulkopuolinen on itse eronnut ja elänyt suhdesoppaa, oma jälkikasvu ei pysty vakiintumaan ollenkaan, välillä paetaan suhteista. Noilla avuilla luulisi, että ei olisi kykyä puuttua toisten parisuhteisiin ja maalailla kuvia pettämisen autuudesta ja järjestää niihin alibeja ja tilaisuuksia. Väittäisin, että tuollainen ulkopuolinen on sadisti.
Tunnen yhden miesporukan jossa on sekä varattuja että sinkkumiehiä. Yhdessä järjestävät kaikenlaista toimintaa johon yleensä liityy alkoholi hyvin voimaakkasti Se yhdistää heitä niin vahvasti toisiinsa että jopa toisten vaimoista keksitään tarinoita omille vaimoille jos ne omat vaimot nyrpistävät nenäänsä miesten keskinäisille retkille. "kyllä vaan Masan vaimo päästää miehensä mukaan". Todellisuudessa Masan vaimo on ihan yhtä ihmeissään kun muutkin mutta kukaan vaimoista ei halua leimaantua nirppanokaksi. Näillä reissuilla on tapahtunut ja nyt yksi miehistä on tavallaan jäänyt kiinni vaimonsa pettämisestä. Muut vaimot tietää mutta tämä oma ei ja tämä oma vaimo on juuri se joka uskoo mieheensä eniten ja rakastaa miestään aivan täysillä. Tämä vaimo luottaa todellakin mieheensä ja ansaitsee kaikista vähiten pettävän miehen eli kuinka sirpaleiksi hän tulee hajoamaan?? Muut miehet vähättelevät asiaa ja yrittävät vetää itsensä sivuun nyt kun vaimot kuulustelee. Käräyttäjä oli kuitenkin tästä miesporukasta yksi joka "vahingossa" toi asian esiin. Tälläistä peliä tänään ja tuntuu ihan kauhealta sen petetyn hyväuskoisen vaimon puolesta.
..ja se syy miksi toiset vaimot eivät ole kertoneet tälle petetylle tästä tapahtuneesta löytyy alkuperäisestä tekstistä. Heillä on kaksi ihanaa lasta ja todellakin tuo vaimo on niin onnellinen miehestään ja perheestään. Luotto on mennyt kaikilta vaimoilta koko miesporukkaan ja kaikkien suhteet on nyt kovilla.
Yksi mies jäänyt kiinni pettämisestä, mutta vaimo ei tiedä?? Mies ei ole koskaan tilivelvollinen toisten miesten vaimoille, jotka nyt peloissaan kuhisevat asian kanssa.
Varmaan totuus on, että muillakin miehillä on ollut sutinaa noilla reissuilla. Joku ressukka vain hädissään syyttää muitakin.
Samanlaista touhua on naistenkin harrastus -ja lomamatkoilla! Jokainen eläköön elämänsä valitsemallaan tavalla.
Sanoisin tästä sivusta, että antakaa kyseisen avioparin jatkaa elämäänsä, sillä kahden kauppa on kolmannen korvapuusti. Pysyköön toiset vaimot lestissään sillä asia ei todellakaan heille kuulu. Jos vaimo ei edes aavista, niin antakaa hänen säilyttää ehjä perhe!
Joku nyt kirjoittaa, että ainakin minä haluaisin tietää jos mies pettää!
Minä itse en haluaisi tietää ja tiedän monta muutakin vaimoa, jotka ei halua...
( en ole petetty.)
Joku tuossa edellä puhui jäävuorenhuipusta. Olen myös kokenut jäätävän huipun. Oli lapsen sairaus, itse sairastelin ja pahinmpinen sairaala reissujeni aikaan mies petti, Ei vain kerran, vaan aloitti rinnakksisuhteen toisen naisen kanssa jonka nainen sitten paljasti. Uskoin kaikki miehen valheet tuosta naisesta ja tilanteestamme yleensä. Tunsin olevani syyllinen koska olin sairas.
OLen moneen kertaan sanonut että jos olisin ollut terve niin mies ei koskaan olisi saanut anteeksi mitään. Hän ei olisi saanut tilaisuutta vedota tunteisiini kuinka minusta välittää ja pelkää menettävänsä. Asioita pahensi että ns. kakkonen ei ollutkaan mikään läpiveto juttu vaan ihan tosissaan miehni kanss ja teki kaikkensa tämän saadakseen. Sirotteli suolaa suurella sirottimella haavoihini.
Ikäväkseni tekee exän kanssa sitä vieläkin mutta en anna heidän pilata elämääni enää.
Hirveän romahduksen kokenaan nautin joka päivästä jonka saan elää sillä ymmärryksellä joka minulla on.
Tänäpäivänä vuosia tuosta romahduksesta kuluneena mietin ja kääntelen asioita mielessäni ja tulen aina siihen tulokseen että olen itse oman onneni seppä.
Enää ei kukaan saa otetta elämästäni samalla tavalla vaan pidän otteen itselläni.
Sain juuri tänään yöllä kuulla poikaystäväni pettäneen mua tällä viikolla exänsä kanssa. Soitti ja ilmoitti haluavansa olla rehellinen.
Olemme olleet koko suhteen ajan tosi läheisiä toisillemme, halailu, yhdessäolo, suutelu ja sylikkäin nukkuminen kuuluu jokaiseen päivään kun näemme. Seksiä ei viime aikoina ole ollut, kun mies on ollut stressaantunut ja väsynyt töiden takia. Olen koettanut auttaa mm. hieromalla kipeitä paikkoja ja varmistamalla että ruoka on pöydässä kun tulee luokseni. Olen kehottanut rentoutumaan myös kavereiden kanssa, etteivät kaverisuhteet viilene ajanpuutteen vuoksi. En ole millään lailla painostanut häntä vaikka seksiä kaipaankin, kun muuta läheisyyttä on kuitenkin ollut riittävästi.
Ja sitten hän päätyy harrastamaan seksiään exänsä kanssa miehen kotiin, sänkyyn jossa minäkin monesti nukun. Juuri tällä hetkellä olen aivan lamaantunut, shokissa. Pelkään että kun jossain vaiheessa pian todella tajuan mitä on käynyt, en tiedä yhtään miten reagoin. Mulla oli bulimia vuosia, masennusta jota lääkittiin ja terapoitiin pitkään ja huono itsetunto on pysynyt niskassa aina. En halua valua takaisin vanhoihin tapoihini, syömättömyyteen, flegmaattisuuteen, eristäytymiseen... Tiedostan että nää uhat roikkuu nyt pään päällä kunhan pahin järkytys menee ensin ohi. On kamalaa miten toinen ihminen voi teoillaan vaikuttaa muhun niin että pelkona on taantua takaisin sellaiseksi ihmisraunioksi josta luulin jo kauan sitten nousseeni.
Otsikko osui ja upposi.
Surullinen shokissa. Kannattaisiko vaihtaa poikaystävää, tai olla jopa ilman sellaista? Hyysäät ja hellit poikaystävääsi ehkä liiaksi asti, ja hän päättyy pettämään ex-tyttöystävän kanssa. Minusta tämä kertoo suhteessanne piilevistä ristiriidoista. Osaatteko keskustella ongelmista? Ehkei poikaystäväsi ole hennonnut jättää sinua, ettet taantuisi taas ihmisraunioksi?
Veikkaisin että poikaystävä on jo saanut kenkää tuon uutisen kerrottuaan, ainakin jos naisella on yhtään itsekunnioitusta. Pettäjä kun pettää aina uudestaankin jos sille annetaan se yks kerta anteeksi.
Tuossa näyttäisi olleen kiltti tyttö rakastunut pahaan poikaan. Sen nyt tietää aina miten siinä käy, sama toisinpäin jos on kiltti poika ja paha tyttö. Ihan sama miten hyvänä sitä miestä pitää, ei sitä osata arvostaa kun on tottunut siihen että naisia hyppii syliin ovista ja ikkunoista vaikka niitä miten kohtelis.
Henkkoht oon sitä mieltä että aina pitää jättää ennemmin ku pettää, vaikka toinen olis kuinka henkisesti epävakaa. Pahemmalta se pettäminen tuntuu kuin se jättäminen. Toivottavasti tyttö on tajunnut oman parhaansa ja pistänyt kontaktit poikki pettäjämieheensä. Ja toivottavasti saa lähipiiriltä apua ettei valu takaisin syömishäiriöihin sun muihin!