Reflektioita lähdöstäni

koska kuolee kumminkin. Kannattaisiko ottaa riski ja katsoa jotain aivan sellaista, mitä et koskaan olisi kuvitellut tekeväsikään? Eli esim. jonkinlainen uusi harrastus, jossa uudet ihmiset = uudempia ajatuksia = mieli virkeämpi.

"Aina täytyy kuolla, jotta voisi aloittaa jotain uutta" . Sellaista elämä on: Pysäkiltä toiselle menemistä säätilojen vaihdellessa.

"Tiesitkö, että meille on kirjoitettu kirjoja, joissa pelkästään perustellaan, miksi itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään?"

Tiedän että on sekä hyviä että huonoja kirjoja itsemurhan puolesta ja sitä vastaan. Olen jopa lukenut muutaman.

"Ota elämäntehtäväksesi löytää tällainen kirja, joka vakuuttaa sinut. Sen jälkeen näkemyksesi itsemurhasta muuttuu. Se voi olla portti vielä pahempaan kärsimykseen kuin mistä puhut nyt."

Yhden kirjan löytäminen ja lukeminen elämäntehtävänä? Kuullostaa todella tragikoomiselta. Eri ajanjaksoina itsemurhaan ja itse elämään on suhtauduttu eritavoin. Omassa elämänkatsomuksessani en halua rajoittua determinismiin, utilitarismiin, naturalismiin tai mihinkään muuhun ismiin - kaikkein vähiten hyvin ahdasmieliseen kristilliseen "moraaliin" ja "etiikkaan", joka on valitettavasti sosiaalisena ja kultturisena perintönä todella hallitseva länsimaissa. Toisia usko (Jeesukseen, johonkin jumalaan/jumaliin, henkiin tai vaikka joulupukkiin) auttaa elämään tai jopa kuolemaan. Itse uskon vakaasti, että ihmisen tietoinen oleminen loppuu kuolemaan ja tämä on minulle suuri helpotus.

"Elämä on ratkaistavissa. Jokaisella meillä on oikeus olla täällä."

Olen samaa mieltä. Tosin jokaisella pitäisi olla myös oikeus olla olematta. Seneca kirjoittaa kuolemasta (ja elämästä) seuraavasti: "Samoin kuin minun on valittava laiva lähtiessäni purjehtimaan ja talo, johon aion asettua asumaan, valitsen myös kuolemantavan, kun minun on lähdettävä elämästä. Lähteköön sielu matkaan, jos siitä tuntuu, että on lähdettävä; jos se tahtoo valita miekan tai nuoran tai jonkin vereen vaikuttavan myrkyn, valitkoon ja rikkokoon siten orjuuden kahleen. Jokaisen tulee tehdä elämänsä toisten hyväksyttäväksi, kuoleman vain itselleen otolliseksi. Paras keino on se, joka meitä miellyttää."

"Vaikuttaa siltä, että alkoholi ja ehkä muutkin päihteet on mukana kuvassa.
Ne sumentavat kenen tahansa ajattelun.
Jätä ne pois kuukaudeksi ja katso, millainen olo siitä tulee."

En käytä alkoholia juuri lainkaan: joskus ruoan kanssa juon lasin viiniä ja saunassa saatan juoda oluen. En ole ollut humalassa kertaakaan tänä vuonna. Muita päihteitä en ole koskaan käyttänyt, jollei kahvia lasketa sellaiseksi.

"Toisekseen kannattaa mennä hakemaan apua masennukseen, joka on yksi tavallisimmista sairauksista Suomessa.
Se on sairaus, joka on hoidettavissa siinä missä muutkin."

En osaa/uskalla, tai tiedä miten apua pitäisi hakea. En ole edes varma haluanko todella apua.

"Olet tärkeä ja arvokas ihminen. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut ketään samanlaista kuin sinä eikä toista sinun kaltaistasi tule koskaan.
Olet korvaamaton koska olet juuri sinä."

Kaikki erinomainen on harvinaista, mutta sama ei valitettavasti päde toisinpäin.

Haluan kuitenkin _jälkeenpäin_ tehdä selväksi ja selittää motiivejani ratkaisuuni. En haluaisi loukata ketään, etenkään ihmisiä joista välitän.

"Miksi sinun tulisi tehdä itsemurha jos kerran olet jo kuollut?"
Vaikka filosofisesti mielen kuolema on se oikea ja todellinen, poikkeaa teoria käytännöstä jälleen kerran. "Kuole oikeaan aikaan; näin opettaa Zarathustra." Tuntuu kuin sopiva aikani olisi mennyt jo...