Miksi naiset huomauttelee niin herkästi toisen naisen ulkonäöstä?
Aina löytyy jokin mistä sanoa,
- hattu, koriste, hiukset, iho,
-"minkäs ikänen sä oikeastaan olet"- kysymyksiä
- "ku sä olet noin laiha"
- pituus
En edes pukeudu paljastavasti.
Välttelevä vastaus tulkitaan koppavuudeksi ja seuraavaksi siirrytään rankaisuun eli sivilisuhteesen: "oleksä naimisissa, entä lapsia?"
Ihan sama miten tuttu tai uusi tuttavuus, lähes poikkeuksetta naisen OTTAVAT OIKEUDEN kommentoida ääneen. Olenko minä pyytänyt? Olenko mä sen näköinen että mä kaipaan jokaisen kommentointia. Tai hänen hyväksyntää piponi väriin?
Itse en koskaan puutu toisen ulkonäköön, ellei keskustelija itse aloita aihetta itsestään ja silloinkin komppaan todella varovaisesti. Olen siinä kohtaa mieluummin kuuntelija, enkä halua antaa ymmärtää, että minut saa mukaan siihen nutturoiden arvosteluun.
Laihallekin laihuuskommentit ovat LOUKKAUS. Millä oikeudella akat närppii toisiaan? Jotkut nuoret pojatkin ovat valittaneet, että naiset tulevat arvostelemaan ääneen heidän laihuuttaan. Woooot? Miettikää hyvät naiset vielä kerran.
Toivoisin todella, että edes joku teistä huomaisivat mitä puhuu toisilleen ja lopettaisi sen. Tai edes ajattelisi miltä se kuulostaa toisen korvissa? Se hyväkin lässytys voi todella masentaa ja loukata, kun sitä kuulee ihan k o k o ajan. Koska se on vain kuoreen katsomista ja itseasiassa jo iholle tullutta röyhkeää arvostelua. Näyttääkö nainen valtansa niin? Vai miksi?
Nyt ryhtiliike arvon naiset, vähennetään ulkonökeskeistä alistamista.
Ja asiallista keskustelua, kiitos.
Aina löytyy jokin mistä sanoa,
- hattu, koriste, hiukset, iho,
-"minkäs ikänen sä oikeastaan olet"- kysymyksiä
- "ku sä olet noin laiha"
- pituus
En edes pukeudu paljastavasti.
Välttelevä vastaus tulkitaan koppavuudeksi ja seuraavaksi siirrytään rankaisuun eli sivilisuhteesen: "oleksä naimisissa, entä lapsia?"
Ihan sama miten tuttu tai uusi tuttavuus, lähes poikkeuksetta naisen OTTAVAT OIKEUDEN kommentoida ääneen. Olenko minä pyytänyt? Olenko mä sen näköinen että mä kaipaan jokaisen kommentointia. Tai hänen hyväksyntää piponi väriin?
Itse en koskaan puutu toisen ulkonäköön, ellei keskustelija itse aloita aihetta itsestään ja silloinkin komppaan todella varovaisesti. Olen siinä kohtaa mieluummin kuuntelija, enkä halua antaa ymmärtää, että minut saa mukaan siihen nutturoiden arvosteluun.
Laihallekin laihuuskommentit ovat LOUKKAUS. Millä oikeudella akat närppii toisiaan? Jotkut nuoret pojatkin ovat valittaneet, että naiset tulevat arvostelemaan ääneen heidän laihuuttaan. Woooot? Miettikää hyvät naiset vielä kerran.
Toivoisin todella, että edes joku teistä huomaisivat mitä puhuu toisilleen ja lopettaisi sen. Tai edes ajattelisi miltä se kuulostaa toisen korvissa? Se hyväkin lässytys voi todella masentaa ja loukata, kun sitä kuulee ihan k o k o ajan. Koska se on vain kuoreen katsomista ja itseasiassa jo iholle tullutta röyhkeää arvostelua. Näyttääkö nainen valtansa niin? Vai miksi?
Nyt ryhtiliike arvon naiset, vähennetään ulkonökeskeistä alistamista.
Ja asiallista keskustelua, kiitos.
Vastaukset 10
Vanhimmat
näin naiset koittavat nostaa itsetuntoaan
Minä näen silmissäni tilanteen, jossa joku yrittää kohteliaasti käydä kevyttä keskustelua ja kehaisee pipoa tai hattua. Kun ei vastakaikua tule, yritetään sitten aviosäätyä ja lapsia, joista aika moni juttelisi mielellään vaikka loppupäivän. Iän kysymisenkin voi käsittää positiiviseksi (minä en sitä kyllä kysy muilta kuin selvästi alaikäisiltä ja silloinkin syystä). Aika moni muuten käyttää sanaa "laiha" sanan "hoikka" sijasta ja antaa asialle heti negatiivisen kaiun.
Missä tilanteissa sinun kanssasi yritetään puhua ulkonäköasioista? Ehkä muiden motiiveista saisi paremman käsityksen tätä kautta.
Ihan missä tahansa. Naapurin rouvan kanssa postilaatikolla, puolitutun vanhan rouvan kanssa ruokakaupassa, iltakursseilla ennen luokkaan menoa.....ihan missä tahansa ajankuluksi jutellaan tai on tarkoitus tutustua. Miksi pitää aloittaa ulkonäöstä?
Aloitan itse ympäristöstä, kaupungista, harrastuksista, jostain ajankohtaisesta aiheesta tai mikä liittyy siihen tianteeseen. Jotain mikä on kummallekin turvallinen aihe, joka ei liity henkilökohtaisesti kumpaankaan.
En koskaan aloita tutustumista ilmoittamalla mitä mieltä olen tyypin piposta. Se kuulostaa typerältä. Tuliko hän tänne asti kuulemaan mitä mieltä minä olen siitä? Saati mitä mieltä olen hänen vatsanahastaan tai sen määrästä?
Ja mitä hittoa sivilisäätyni kuuluu oikeastaan kenellekkään? Se on utelua. En utele kenenkään sivilisäätyä, hän saa kertoa sen jos pitää sitä tärkeänä. Se ei saa määrittää ihmistä. Joo, tiedän toisille naisille lapsiluku on Madonnapisteiden paikka, saavutus jo sinällään. Mutta ei mulle. Aviopuolisolta katoaa etunimi kun ollaan päästy naimisiin. Hän muuttuu "minun mieheksi".
Haloo?
Miehet arvostelevat myös naisia mutta keskenään tai tänne palstalle. Miehet harvoin tulevat sanomaa suoraan, koska heitä ei ehkä oikeasti kiinnosta piponi väri eikä miehet harrasta sellaista small talkia. Jos mies viehättyy hän osoittaa sen heittäymymällä tylyksi tai pelleksi.
Harmaaseen pukeutuva yksinäinen asukki talossa on kiusaamisen kohde. Arvoa voi nostaa kertomalla, että seurustelee, on yrittäjä tai kiireinen mainosihminen, ajaa isolla autolla jne.
Mutta sitä ennen lähdetään oletuksesta, että harmaavarpu on säälittävä ja kiusattava kohde, jolta voi kysyä suoraan ja röyhkeästi. On pakko mainostaa eli kertoa, jos ei kerro -kysytään.
Jos taas on tikkulaiha, lyhyttukka, uratykki look ja näyttää rahansa autolla ja vaatteilla, kukaan ei tule kiusaamaan. Tai tulee....eri tavalla. Alkaa lesbottelu ja hännystely.
Miksi suomomalaiset tahtovat mennä väkisin nahan alle?
Kun utelut on udeltu alkaa arviointi ja kohtelu muuttuu sen mukaan, miten kateellinen arvostelija on.
Oikeita ongelmia, minusta tuo kuulostaa ainoastaan ylireagoinnilta.
En usko, että kukaan pahalla arvostelee, yrittää ainoastaan tehdä tuttavuutta.
Ehkä sinä voitkin opettaa meitä, kuinka se tulee oikeaoppisesti tehdä.
Ymmärrätkö ollenkaan, kuinka vaativa itse olet muita kohtaan, jos hyväksyt heiltä ainoastaan täydellisiä suorituksia itseäsi kohtaan?
Tämän tekstin perusteella pystyt arvioimaan, että koko elämäni kokemus on VAIN ylireagointia? Olen siis vaativa, kun pyydän ihmisiä ajattelemaan miten he arvioivat toistensa ulkonäköä? Tökkivät toisiaan ja varsinkin naiset pitävät keskenään hyvinkin tiukkaa ryhmäkuria ja häpeää miten on sopivaa pukeutua tieyssä iässä? Eikö?
Olet varmaan itsekkin joskus nuhdellut jotakuta, koska hän on pueutunut kuin "pissis"? Suomenkieli on täynnä näitä alentavia ilmauksia. Siitä on näköjään tullut normi.
Tiedätkö mitä se tekee nuorelle naiselle ja miehelle kun kaikki keskittyy ulkonäköön? Tiedätkö miten nämä ulkonäköpaineet ovat kiristeyneet?
"Ei kai kukaan pahalla arvostele..." Kyllä ne on tarkoitettu vallan merkiksi ja uteluksi. Kyllä ne voivat loukata kuulijaa. Monet jättäytyvät tietyistä tilaisuuksista tilanteista pois juuri sen arvostelun vuoksi.
Moniko jää pois sukujuhlistaan, kun siellä varsinkin sukulaiset läimivät surutta?
Olen kuullut näistäkin tuhat ja sata surullista tarinaa.
Entpä luokkakokoukset ja tai mikä tahansa vanhan tutun kohtaaminen?
Onko normi puhetapa utelu ja läimintä? Mikä voisi olla neutraali ja turvallinen puheenaihe kummallekin kun aloitetaan jutustelu?
ESIM. Sää, flunssa kausi, "mitä kuuluu?", harrastukset, liikunta. Kuuostellaan mitä kaveri vastaa ja onko sieltä mitään jota voisi jatkaa. Annetaan kaverin antaa se minkä antaa. Kerrotaan oma kokemus tai otetaan osaa/ komapataan....
Kuulustelu kuuluu poliiseille ja työhaastattelut ovat eri asia.
Vapaa-aikana se voi olla vapaata vuorovaikutteista kerrontaa.
Ei tarvitse olla täydellinen vaan kohtelias ja vähän armollisempi.
Moniko on sanonut "en mä voi mennä, ku ei mulla ole mitään päälle pantavaa."
Kun se ihmisen läsnäolo pitäis olla se tärkein. Eikö? Selkä suoraksi ja menet paikalle niillä siisteillä vaatteilla mitä kaapista löytyy.
Naiset varsinkin ovat mestareita tuntemaan huonoa omaa tuntoa vaatekaappinsa sisällöstä ja jos elämä ei ole mennyt kuin elokuvissa.
Jossain vaiheessa ihminen väsyy ja lankeaa elämään toisten toiveille, niitä jota on saanut kuulla ihan joka paikassa....ne ilkeät kielet.
Entäpä sopiva kesäpukeutuminen? Meillä on hamekelejä pari kuukautta vuodessa, eikä se pukeutuminen ehdi saada soveliaita käytäntöjä.
Keväisin porukat (miehet) sekoaa naisten hameista ja osa naisistakin lankeaa arvosteluun. Joskus kompatakseen miehiä.
Jos meillä olisi pidempi kesä, ihmisille ehtisi muodostua rutiini hameiden käyttöön ja sen katseluun. Äimistellään ja mennään shokkiin.
Itärajalla pukeutumisesta voi päätellä kuka on suomalainen ja kuka ei.
Niitä jotka eivät ole, lumputellaan. Pelkän pukeutumisen perusteella. Jos se huomiota herättävä onkin suomalainen alkaa "kuka toi oikein luulee olevansa?" - kommentit.
Mitä suurempi kaupunki, sitä vähemmän erottuu joukosta vaikka laittaisi kukalliset housut jalkaansa.
Monille naisille voisi olla viisaampaa pitää se turpa kiinni eikä kaakattaa joutavia typeryyksiä vain kaakattamisen vuoksi.
Olen lempannut jo muutamankin muijan siksi, että tietyn ajan kuluttua he alkavat vääntää mua väkisin joksikin muuksi kuin mitä mä olen. Ja jos eivät pääse minua muokkamaan, iskevät kyntensä mun kämppääni, jossa pitäs yhtäkkiä vaihtaa kaikki jotenkin "trendikkäämmäks" jotta akka viihtyis siellä paremmin.
Sori, pesänrakentajat, mutta saatte hakea rakentajan muualta. Mä tähtään aikuisempaan naiseen, joka osaa jo ajatella vähän laatikon ulkopuolellekin.
Jos itse sitä joskus teen, en minä sitä pahalla tarkoita. Pipon ihanan värin kommentointi on vain smalltalkia. Naisen omaa ulkonäköä kommentoin hänelle vasta, jos tunnen naisen niin että tiedän että se on sille okei (tehdään sitä silloin puolin ja toisin). Tänäänkin kuulin naisilta kommentteja hauskasta hatustani (mäki tahon tollasen). Musta se oli vain mukavaa, että joku puhui mulle kivaan sävyyn tuttavallisesti.