Kaksi vuotta sitten seurustelin hetken erään pojan kanssa. Erosimme, mutta noin kuukauden kuluttua tästä aloitimme uudelleen jonkin epämääräisen seksisuhteen, joka ei poikennut aikaisemmasta seurustelustamme mitenkään muuten kuin siten, että emme vain olleet virallisesti yhdessä.
Tämä säätö jatkui viime joulukuuhun, ja siihen asti olin tehnyt kaiken voitavani tämän "suhteen" eteen. Olin korviani myöten rakastunut ja halusin saada kaiken toimimaan. Uskoin, että jos odottaisin kärsivällisesti ja antaisin pojalle aikaa, hän saattaisi haluta jonain päivänä myös seurustella virallisesti taas.
Joulukuussa poika sanoi haluavansa aloittaa seurustelun uudelleen, ja olin onnellisempi kuin ikinä. Tuntui, että kaikki se työ ja vaiva, jonka olin nähnyt hänen eteensä oli sittenkin tuottanut tulosta. Tätä seurustelua jatkui kuitenkin vain kolme kuukautta, jonka aikana poika jatkuvasti petti lupauksiaan ja muutenkin kohteli minua suoraan sanottuna huonosti ja itsestäänselvyytenä (joka kyllä ilmeisesti olinkin).
Erosimme noin kuukausi sitten, kun häntä ei enää jaksanut kiinnostaa koko seurustelu. Viikonloppuna kuitenkin näin häntä taas, ja hän sanoi, että hänellä on vieläkin tunteita minua kohtaan, mutta ei vain pysty seurustelemaan. Hän oli taas aloittamassa jotain säätöä, mutta siinä vaiheessa minä sanoin ei.
Nyt on ihan kauhea olo, koska todella rakastan tätä poikaa, mutta en kerta kaikkiaan jaksa enää yrittää, jos se kaikki menee kuitenkin hukkaan. Kaksi vuotta olen todellakin kuluttanut itseni aivan loppuun tämän takia. Toisaalta haluaisin kuitenkin olla tämän pojan kanssa niin paljon kuin mahdollista.
Pitäisikö minun vaan päästää irti (joka tunuu ihan ylivoimaisen vaikealta) vai jatkaa tätä säätöä ja toivoa, että hän joskus voisi seurustella? Auttakaa, olen ihan hukassa
Tämä säätö jatkui viime joulukuuhun, ja siihen asti olin tehnyt kaiken voitavani tämän "suhteen" eteen. Olin korviani myöten rakastunut ja halusin saada kaiken toimimaan. Uskoin, että jos odottaisin kärsivällisesti ja antaisin pojalle aikaa, hän saattaisi haluta jonain päivänä myös seurustella virallisesti taas.
Joulukuussa poika sanoi haluavansa aloittaa seurustelun uudelleen, ja olin onnellisempi kuin ikinä. Tuntui, että kaikki se työ ja vaiva, jonka olin nähnyt hänen eteensä oli sittenkin tuottanut tulosta. Tätä seurustelua jatkui kuitenkin vain kolme kuukautta, jonka aikana poika jatkuvasti petti lupauksiaan ja muutenkin kohteli minua suoraan sanottuna huonosti ja itsestäänselvyytenä (joka kyllä ilmeisesti olinkin).
Erosimme noin kuukausi sitten, kun häntä ei enää jaksanut kiinnostaa koko seurustelu. Viikonloppuna kuitenkin näin häntä taas, ja hän sanoi, että hänellä on vieläkin tunteita minua kohtaan, mutta ei vain pysty seurustelemaan. Hän oli taas aloittamassa jotain säätöä, mutta siinä vaiheessa minä sanoin ei.
Nyt on ihan kauhea olo, koska todella rakastan tätä poikaa, mutta en kerta kaikkiaan jaksa enää yrittää, jos se kaikki menee kuitenkin hukkaan. Kaksi vuotta olen todellakin kuluttanut itseni aivan loppuun tämän takia. Toisaalta haluaisin kuitenkin olla tämän pojan kanssa niin paljon kuin mahdollista.
Pitäisikö minun vaan päästää irti (joka tunuu ihan ylivoimaisen vaikealta) vai jatkaa tätä säätöä ja toivoa, että hän joskus voisi seurustella? Auttakaa, olen ihan hukassa
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi Sinua! Itse painiskelen saman asian kanssa ja ikää jo yli 50 . Pojat ovat poikia ja miehet ovat miehiä. Eivät he siitä muutu. Itse yritän nyt pysyä erossa hänestä. Soitteli perääni parin viikon tauon jälkeen. Viikon verran puhelimessa keskusteltiin. Sitten ilmoitin että en enää jaksa koska sattuu liikaa. Mies varmaan ihmettelee että mikä minuun sattuu. Sitä pähkäillyt nyt pari viikkoa. Pelkään jo hänen soittoaan koska en haluaisi enää vastata puheluihinsa vaikka häntä rakastankin.