Meidän historia on tällainen. Ollaan oltu kimpassa 15 vuotiaista asti. 4 lasta on siunaantunut. Seksihistoria on köyhä ja hävettävä. Mies halusi ja jaksoi haluta noin 18-19 vuotta. Minulla oli päällä estoja joita en saanut häivytettyä. Kunnes miehelläni alkoi tuntua että tämä ei ole sitä mitä suhteen pitäisi olla tai mitä hän haluaisi sen olevan. Minä heräsin asiaan, Kävin seksuaaliterapeutin pakeilla useamman kerran. Tein töitä itseni kanssa ja opin kuin opinkin antautumaan. Mies oli hetken äimistynyt seksin määrästä, ei uskonut mun muutoksen kestävyyteen jne.
Kriisi alkoi saamaan uusia piirteitä. Mies huomasi ettei se ongelma ollutkaan seksin määrässä, vaan rakkaus oli loppunut häneltä. Hän ei enää halunnutkaan minua. Hän myös huomasi ettei halunnut ketään muutakaan tähän hätään. Hän alkoi miettiä omaa identiteettiään, omaa itseään. Hän on aina ollut ylikiltti, elänyt vain muille. Hän on ollut hyvin epäitsekäs. Nyt hän ei oikein tiedä kuka hän, mitä hän haluaa elämältä jne.
Ollaan käyty tämän kevään ajan pariterapiassa, yksin ja yhdessä. Mies kokee ettei hänen pään sisäiset ristiriidat puhumalla aukea. Meillä on onnenpotkuilla saatu omakotitalo pääkaupunkiseudulla. Se on lapsia ajatellen rakennettu muutama vuosi sitten. Molemmat haluaisi sen säilyttää. Koulut lähellä jne. Meillä on sen verran iso asuntolaina ettei ole mitenkään varaa vuokrata esim yksiötä toiseksi asunnoksi. Meillä on ollut hyvä suhde aina muilla saroilla. Puhallamme yhteen hiileen. Meillä on ollut kotona ihan hyvä tunnelma. Minä en haluaisi erota. Haluaisin uskoa että rakkauden voisi saada jotenkin takaisin. Mutta miten, sitä en tiedä...
Nyt mies kokee kaiken läheisyyden kuristuksena. Ei edes halauksia. Terapeutit on kyllä varoittanut että kun ihminen on tällaisessa kriisissä, hän voi vetää aluksi överiksi, kunnes sitten tasaantuu... Kauankohan tällaiset henkilökohtaiset kriisit voi kestää? Vuosia? Mieheni haluaisi nyt olla vain ihan yksin. Nauttii 4-5tunnin iltalenkeistä, istuksii kuulma puiston penkeillä ja nauttii rauhasta. Haluaisi elää vaan fiiliksen mukaan eli jos häntä ei innosta lähteä naapurin kakaran synttäreillä, hän ei lähde. Jos hän haluaa töistä mennä suoraan leffaan tms, hän haluaisi mennä. Hän ei halua että häneltä odotetaan jotain tai vaaditaan jotain.
Hänelle on aina ollut lapset tärkeitä. Mutta nyt välillä menee hänen oma halunsa lastenkin edelle. Hän olisi halunut itselleen kämpän, "miettimiskämpän", mutta se ei vaan ole taloudellisesti mahdollista. Pari viikkoa sitten mies halusi ottaa vihkisormuksen pois, koska hän halusi kokeilla miltä se tuntuu olla ilman. Nyt hän ei halua laittaa sitä takaisin ennenkuin hänestä tuntuu hyvältä olla minun kanssa avioliitossa...eli sitä ei tiedä tuleeko sellaista päivää.
Eli nyt me eletään kaverillisesti saman katon alla. Lapsilla on talo ja vanhemmat saman katon alla. Monissa kirjoissa joissa avioeroista kerrotaan, on sanottu että lapset ei vanhempien seksielämästä ole kiinnostuneita, vaikka nukkuisivat eri sängyissä. Mutta se että ne ovat samassa kodissa "aina saatavilla", se on heille tärkeää.
Onko tässä kohtaa minulla oikeus hakea läheisyyttä ja seksiä kodin ulkopuolelta? Kotonahan sitä ei minulle anneta. Mieheni kyllä kotona saisi läheisyyden ja seksin jos haluaisi...Tämä kriisi on kestänyt nyt noin 1,5v. Tämä seksitön aika on nyt ollut noin 3viikkoa.
Emme todennäköisesti tule eroamaan lasten ja talon takia ainakaan lähivuosina. Mutta onko vinkkejä millä keinoin voisin mahdollisesti sytyttää mieheni halut minua kohtaan? Olen ylipainoinen, (mieheni on jyrkästi kieltänyt että se olisi ikinä häntä haitannut), olen jo aloittanut elämäntaparemontin, pari kuukautta sitten, -8kiloa. 20 kiloa vielä pudotettavaa.
Nyt olen roikkunut miehessäni kuin viimeisessä oljen korressa. Olen antanut ymmärtää että minä olen aina valmiina häntä varten. Olen auttanut ja tehnyt hänen inhoamansa kotihommat. Olen yrittänyt olla mieliksi.... ei ole auttanut.
Tulipas heitettyä tähän koko puuro...kiva jos saatte kiinni jostain ja ois jotain ajatuksia tai vinkkejä...
Kriisi alkoi saamaan uusia piirteitä. Mies huomasi ettei se ongelma ollutkaan seksin määrässä, vaan rakkaus oli loppunut häneltä. Hän ei enää halunnutkaan minua. Hän myös huomasi ettei halunnut ketään muutakaan tähän hätään. Hän alkoi miettiä omaa identiteettiään, omaa itseään. Hän on aina ollut ylikiltti, elänyt vain muille. Hän on ollut hyvin epäitsekäs. Nyt hän ei oikein tiedä kuka hän, mitä hän haluaa elämältä jne.
Ollaan käyty tämän kevään ajan pariterapiassa, yksin ja yhdessä. Mies kokee ettei hänen pään sisäiset ristiriidat puhumalla aukea. Meillä on onnenpotkuilla saatu omakotitalo pääkaupunkiseudulla. Se on lapsia ajatellen rakennettu muutama vuosi sitten. Molemmat haluaisi sen säilyttää. Koulut lähellä jne. Meillä on sen verran iso asuntolaina ettei ole mitenkään varaa vuokrata esim yksiötä toiseksi asunnoksi. Meillä on ollut hyvä suhde aina muilla saroilla. Puhallamme yhteen hiileen. Meillä on ollut kotona ihan hyvä tunnelma. Minä en haluaisi erota. Haluaisin uskoa että rakkauden voisi saada jotenkin takaisin. Mutta miten, sitä en tiedä...
Nyt mies kokee kaiken läheisyyden kuristuksena. Ei edes halauksia. Terapeutit on kyllä varoittanut että kun ihminen on tällaisessa kriisissä, hän voi vetää aluksi överiksi, kunnes sitten tasaantuu... Kauankohan tällaiset henkilökohtaiset kriisit voi kestää? Vuosia? Mieheni haluaisi nyt olla vain ihan yksin. Nauttii 4-5tunnin iltalenkeistä, istuksii kuulma puiston penkeillä ja nauttii rauhasta. Haluaisi elää vaan fiiliksen mukaan eli jos häntä ei innosta lähteä naapurin kakaran synttäreillä, hän ei lähde. Jos hän haluaa töistä mennä suoraan leffaan tms, hän haluaisi mennä. Hän ei halua että häneltä odotetaan jotain tai vaaditaan jotain.
Hänelle on aina ollut lapset tärkeitä. Mutta nyt välillä menee hänen oma halunsa lastenkin edelle. Hän olisi halunut itselleen kämpän, "miettimiskämpän", mutta se ei vaan ole taloudellisesti mahdollista. Pari viikkoa sitten mies halusi ottaa vihkisormuksen pois, koska hän halusi kokeilla miltä se tuntuu olla ilman. Nyt hän ei halua laittaa sitä takaisin ennenkuin hänestä tuntuu hyvältä olla minun kanssa avioliitossa...eli sitä ei tiedä tuleeko sellaista päivää.
Eli nyt me eletään kaverillisesti saman katon alla. Lapsilla on talo ja vanhemmat saman katon alla. Monissa kirjoissa joissa avioeroista kerrotaan, on sanottu että lapset ei vanhempien seksielämästä ole kiinnostuneita, vaikka nukkuisivat eri sängyissä. Mutta se että ne ovat samassa kodissa "aina saatavilla", se on heille tärkeää.
Onko tässä kohtaa minulla oikeus hakea läheisyyttä ja seksiä kodin ulkopuolelta? Kotonahan sitä ei minulle anneta. Mieheni kyllä kotona saisi läheisyyden ja seksin jos haluaisi...Tämä kriisi on kestänyt nyt noin 1,5v. Tämä seksitön aika on nyt ollut noin 3viikkoa.
Emme todennäköisesti tule eroamaan lasten ja talon takia ainakaan lähivuosina. Mutta onko vinkkejä millä keinoin voisin mahdollisesti sytyttää mieheni halut minua kohtaan? Olen ylipainoinen, (mieheni on jyrkästi kieltänyt että se olisi ikinä häntä haitannut), olen jo aloittanut elämäntaparemontin, pari kuukautta sitten, -8kiloa. 20 kiloa vielä pudotettavaa.
Nyt olen roikkunut miehessäni kuin viimeisessä oljen korressa. Olen antanut ymmärtää että minä olen aina valmiina häntä varten. Olen auttanut ja tehnyt hänen inhoamansa kotihommat. Olen yrittänyt olla mieliksi.... ei ole auttanut.
Tulipas heitettyä tähän koko puuro...kiva jos saatte kiinni jostain ja ois jotain ajatuksia tai vinkkejä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
En itsekään kehtaa sanoa omalle miehelleni, että kyllä hän sytytti silloin enemmän, kun oli lihasmassaa enemmän ja ne lihakset näkyi. En vain kehtaa kun tiedän, että se toista satuttaa. Kyllä hän silti minulle kelpaa, ei ulkoiset puitteet tärkeimpiä ole.
Mutta joo. Minusta on hyväksyttävää hakea ulkopuolinen suhde tuossa vaiheessa JOS mies sen hyväksyy. Eli puhut miehelle, että haluja on ja kun hän ei niitä voi toteuttaa, voisitko alkaa käydä vieraissa. Jos lähdet ilman lupaa, niin kyllä aika selittelyn makua tämäkin stoori on. Pettäminen on aina pettämistä jos lupaa vieraisiin ei heru. Eikä se muutu siitä vaikka miten totuutta vääntelee.
Miehet eivät katso vieraissa käyvää naista, tulee ero silloin.? Toki jos itse käy vieraissa mies jo, tai suhde on ohi, häntä ei haittaa? Mies voi pelata itselleen toisen naisen sillä aikaa.
Päästä mies menemään ja muuttamaan pois. Mies ei halua olla kanssasi yhtään luulen. Vaikka sinussa ei ole vikaa. Ja sinä roikut kuin viimeisessä oljenkorressa? Miehellä ei ole enää rakkautta? Sinua varten voisi olla joku toinen hyvä mies? Anna miehelle happea, älä yritä liikaa enää.
Olette olleet yhdessä nuoresta lähtien, liiankin nuoresta. Ikävää että seksiterapautti väitti että sinun pitäisi oppia antautumaan, kaikkea paskaa sitä kuulee. Miehellä on jo toinen nainen ehkä? On poissa monta tuntia illassa, missä muualla olisi. Ehkä selvität itse missä hän käy. Sinun kannattaisi lopettaa suhde jos mies niin haluaa... Roikkumalla toinen ahdistuu lisää. Itsekunnioituksesi ei salli ihan kaikkea, eikö totta.
Erittäin ikävä tilanne kannaltasi. Toinen ei saa väkisin rakkautta sinua kohtaan. Tosiasia kannattaa kohdata, vaikka se on kauheaa. Vaikka itse on kaikkensa yrittänyt.
"Emme todennäköisesti tule eroamaan lasten ja talon takia ainakaan lähivuosina."
Ne eivät ole syy olla eroamatta. Hienoa että pudotat painoa ihan terveyden vuoksi. Minäkin yritän laihduttaa.
"Olen antanut ymmärtää että minä olen aina valmiina häntä varten. Olen auttanut ja tehnyt hänen inhoamansa kotihommat. Olen yrittänyt olla mieliksi.... ei ole auttanut."
Väärin. Ei pitäisi olla aina toista varten ja passata. Ei kukaan halua olla äitinsä kanssa suhteessa, vaan tasa-arvoisessa suhteessa. Myös jos toinen on ylikiltti ja mieliksi, sekin voi tuntua kuin olisi tyttärensä kanssa. Älä yritä liikaa tuollaisia... Mies saa väärän signaalin, eli tajuaa sen väärin. Ei sillä tavalla kuin haluaisit.
Mitä jos luotat tulevaisuuteen. Ilman miestä tai miehen kanssa. Päästä mies menemään kokonaan. Jos hän palaa jonakin vuotena... ja aidosti rakkaus palaa joskus, eri asia. On vaikeinta luopua, mutta joskus on pakko kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Älä tahkoa mahdottoman kanssa. Etsi muualta uutta seuraa kun muutatte erilleen.
Anteeksi, tämä oli kauheaa. Mutta kun näyttää että suhteenne on lopussa. Mies ei ole yhtään aktiivinen sinun suuntaasi. Ei niin etteikö elämässä myöhemmin voisi tapahtua ihmeitä, mutta sinuna keskustelisin, eroaisin jos toinen haluaa ja etsisin uutta seuraa muualta kun ollaan jo erillään. Toistaiseksi..näin. Todella vaikeaa, mutta mitä muuta voi?
Hyvä jos olen väärässä. Olisi hienoa se. Mutta jos en ole, kysy haluaako mies erota. Keskustele.
aika pirun vaikeeta ainakin se liekki on uudelleen löytää!
nämä asiat pitäis korjata jo ongelmien nostaessa päätään eikä sitten kun ne ongelmat on otettu osaksi normaalia elämää ja kanssakäymistä
ihan kuin sinä jotain mistään tietäsit urpo
Mies sanoo että ei hän voi kieltää menemästä vieraisiin koska hän ei itsekkään pysty mulle nyt sitä puolta tarjoamaan. Mutta ei hän kehoitakkaan minua toistaiseksi siihen.
Vaikeata tiedän liekin löytymisen olevan, jopa mahdotonta. Mutta uskon ihmeisiin ja uskon että asioita ja joitakin ihmeitä voi yrittää edesauttaa. Oma vinkkini itselleni, on antaa nyt tilaa miehelleni, lopettaa "roikkuminen". Näyttää että pärjään ilman häntäkin ja pystyn nauttimaan elämästä. Rakastaa itseäni (en kyllä tiedä miten oppisin), mutta kun en itsekkään osaa itseäni rakastaa, voi olla vaikea kenenkään muunkaan. Ja tietty jos olisin vähän "haluttavamman" näköinen myös omasta mielestäni, eli olisin tyytyväinen kroppaani...
Lapset meillä on aina mennyt edelle, myös parisuhteen edelle. Meillä on 4 lasta, jotka hyötyvät varmasti tästä vanhempien "kaverisuhteesta". Versus siihen, että heidän koti myydään ja he joutuvat muuttamaan vuokralle, ties minne mistä asunnon sattuu saamaan. Koulut ja päiväkodit voi joutua vaihtamaan. Vanhemmilla sitten ehkä niitä uusia kumppaneita, jos on tai sitten on vain yksi vanhempi.. Lasten etu menee omani edelle, niin se vaan on...
Ja sinäkö oot ihan tosissasi, ettei muka toista naista ole??
Et voi olla tosissasi!!
4-5 tunnin lenkit?
Haaveissa oma asunto?
Sormus pois ja seksi loppu?
Satavarma että toinen nainen kuvioissa, älä ole naiivi.
Sen verran kokemusta omaan, että voin olla asiasta lähes täysin varma.
Voihan olla että olen tyhmä ja joskus viisaampi sitten kun toiset naiset paljastuu. Mutta kyllä olen ihan tosissani sitä mieltä että toista naista ei ole. Luulen tuntevani mieheni ja jos hän valehtelisi minulle päin naamaa niin uskon että sen huomaisin. Hän ei kyllä yhtään ainakaan ole alkanut "laittautumaan" kuontaloaan siistimmäksi toista naista varten, päin vastoin. On alkanut metsittymään ja alkaa näyttää aika rönttöseltä karvaisen naaman ja pitkän tukan kanssa.
Kyllä tämä mies on myös kasvanut minuun jollain lailla kiinni niinkuin minä häneen. Nyt hän toki riuhtoo itseänsä irti ja on kyllästynyt, mutta en oikeasti usko että pyörittäisi esim jotain työkaveriaan. Naispuolisten työkavereidenkin taustat hän on avoimesti kertonut. Harrastuksissa hän ei oikein käy. Hän kuulema tarvii yksinoloaikaa...
ARE YOU WITH THE RIGHT PARTNER?
During a seminar, a woman asked," How do I know if I am with the right person?"
The author then noticed that there was a large man sitting next to her so he said, "It depends. Is that your partner?" In all... seriousness, she answered "How do you know?" Let me answer this question because the chances are good that it's weighing on your mind
replied the author.
Here's the answer.
Every relationship has a cycle… In the beginning; you
fall in love with your partner. You anticipate their calls,
want their touch, and like their idiosyncrasies. Falling in love wasn't hard. In fact, it was a completely natural and spontaneous experience. You didn't have to DO anything. That's why it's called "falling" in love.
People in love sometimes say, "I was swept of my feet."Picture the expression. It implies that you were just standing there; doing nothing, and then something happened TO YOU.
Falling in love is a passive and spontaneous experience. But after a few months or years of being together, the euphoria of love fades. It's a natural cycle of EVERY relationship.
Slowly but surely, phone calls become a bother (if they come at all), touch is not always welcome (when it happens), and your spouse's idiosyncrasies, instead of being cute, drive you nuts. The symptoms of this stage vary with every relationship; you will notice a dramatic difference between the initial stage when you were in love and a much duller or even angry subsequent stage.
At this point, you and/or your partner might start asking, "Am I with the right person?" And as you reflect on the euphoria of the love you once had, you
may begin to desire that experience with someone
else. This is when relationships breakdown.
The key to succeeding in a relationship is not finding the right person; it's learning to love the person you found.
People blame their partners for their unhappiness and look outside for fulfillment. Extramarital fulfillment comes in all shapes and sizes.
Infidelity is the most common. But sometimes people turn to work, a hobby, friendship, excessive TV, or abusive substances. But the answer to this dilemma does NOT lie outside your relationship. It lies within it.
I'm not saying that you couldn't fall in love with someone else. You could. And TEMPORARILY you'd feel better. But you'd be in the same situation a few years later.
Because (listen carefully to this):
The key to succeeding in a Relationship is not finding the right person; it's learning to love the Person you found.
SUSTAINING love is not a passive or spontaneous experience. You have to work on it day in and day out. It takes time, effort, and energy. And most importantly, it demands WISDOM. You have to know
WHAT TO DO to make it work. Make no mistake about it.
Love is NOT a mystery. There are specific things you can do (with or without your partner), Just as there are physical laws Of the universe (such as gravity), there are also laws for relationships. If you know how to apply these laws, the results are predictable.
Love is therefore a "decision". Not just a feeling.
Remember this always: God determines who walks into your life. It is up to you to decide who you let walk away, who you let stay, and who you refuse to let GO!
Jos tähän on uskominen, niin oppia ikä kaikki...
Kuka hitto jaksaa seukata noin kauaa saman kans, hullua hommaa.