Miehelläni on paljon omia ongelmia, joita hän ei oikein kykene työstämään, ei oikein edes myöntämään, että niitä on. Lopputuloksena on, että mies viettää kaiken kotonaoloaikansa tietokoneellaan omassa huoneessaan (jossa hän myös nukkuu), eikä meillä ole oikeastaan minkäänlaista parisuhdetta. Näin on ollut jo jonkin aikaa.
Perhe-elämä jollain lailla sujuu, koska huolehdin asiasta, mutta en jaksa enää "kehitellä" meille mitään yhteistä tekemistä. Lapsista mies tykkää hirveästi, ja heille hän on myös tärkeä. Mitään riitoja tms. ei varsinaisesti ole, koska miestä ei kiinnosta mitään perheen tai minun asiat.
Olen tavallaan sopeutunut tilanteeseen, vaikka totta kai kaipaan kumppania ja kaveria. Keskityn lapsiin ja kotiin melko vaativan työni ohella, silloin tällöin järkkään omia tuokioita ystävien kanssa tai pieniä matkoja, joista nautin.
Olen pitkälti nelikymppinen, lapset ala-asteella.
Ero tuntuisi tylsältä ajatukselta käytännön kannalta (talon myynti, muutto yms.) sekä tietenkin raha-asioiden takia.
Perhe-elämä jollain lailla sujuu, koska huolehdin asiasta, mutta en jaksa enää "kehitellä" meille mitään yhteistä tekemistä. Lapsista mies tykkää hirveästi, ja heille hän on myös tärkeä. Mitään riitoja tms. ei varsinaisesti ole, koska miestä ei kiinnosta mitään perheen tai minun asiat.
Olen tavallaan sopeutunut tilanteeseen, vaikka totta kai kaipaan kumppania ja kaveria. Keskityn lapsiin ja kotiin melko vaativan työni ohella, silloin tällöin järkkään omia tuokioita ystävien kanssa tai pieniä matkoja, joista nautin.
Olen pitkälti nelikymppinen, lapset ala-asteella.
Ero tuntuisi tylsältä ajatukselta käytännön kannalta (talon myynti, muutto yms.) sekä tietenkin raha-asioiden takia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostaa niin tutulta!
Olen samanikäinen, mullakin 3 koululaista, ja mies ei tee muuta kuin makaa ja on tietokoneella. Kauan yritin saada häntä mukaamme esim ulkoilemaan - ei halunnut, nyt kukaan ei enää haluaisikaan häntä mukaamme, olemme niin tottuneet olemaan ilman häntä. Hän on kuin huonekalu huoneessaan. Ja koska hän kuorsaa kovasti, en enää edes nuku hänen kanssaan.
Meillä ollaan jo siinä pisteessä, että lapset kysyvät koulusta tultuaan, että nukkuuko isä, ja jos nukkuu, ovat helpottuneita. Ovat ehdottaneet, että erottaisiin.
Itse ilman isää kasvaneena toivoisin, että lapsilla olisi edes jonkinlainen isä, mutta onko se isä, joka ei ole läsnä ollenkaan?
Olen itse väsyneenä miettinyut, että olkoon siinä toistaiseksi, katson tilannetta uudestaan, kun lapset ovat kasvaneet... mahdolliset uusperhekuviot tuntuvat niin hankalilta...
Päivä kerrallaan...vaikka mies nörtteilee, muista keksiä itsellesi kivoja piristäviä juttuja välillä, tee juuri niitä asioita, joista tykkäät :)
Voimia sinulle, kohtalotoverini :)
et eroa, koska uusperhekuviot tuntuvat hankalilta? Mietipäs hetki omaa onneasi! Teillä ei ole parisuhdetta ja mies ei ilmeisesti tee muuta kuin nukkuu = hän ei välitä omasta perheestään. Haluatko oikeasti sellaisen miehen.
Ja vaikka katselisit tilannetta uudestaan kun lapset ovat kasvaneet, olet edelleen tekemisissä sen ihmisen kanssa, joka ei ole teistä välittänyt! Aivan sama, vaikka parisuhteenne puhkeaisi kukkaan, kun lapset kasvavat. Se ei kuitenkaan muuta miestä eikä sitä faktaa, että et rakasta häntä aidosti. Ajattele edes lasten parasta, kun he ehdottavat itse eroa. Älä ole itsekäs ja ala marttyyriksi suhteessa, jota ei edes ole!
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!
Onko mies lastesi isä? Tuoko mies perheeseen rahaa?
Jos vastaus molempiin on kyllä, en sinuna eroaisi.
Jos vastaus molempiin on ei, eroaisin ilman muuta.
Jos toinen vastaus on kyllä ja toinen ei, on edessä vakavan harkinnan paikka. Miettisin asiaa ennen kaikkea lasten kannalta.
Tämä on sitä kulttuurien yhteentörmäystä. Niin tuttu ilmiö Afrikka/Lähi-Itä miesten ja suomalaisten naisten suhteissa.
Ei niitä ukkoja kiinnosta teidän kanssanne vaihtaa ajatuksia maailman menosta, politiikasta ja jalkapallosta, mieluummin surffaavat netissä tai juttelevat maanmiestensä kanssa chatissa tai mesessä. Monet jopa jututtavat vieraita naisia, onhan se tutustumisvaihe aina jännä asia, vaikka siitä se sitten hyytyykin!
Jotkut naiset, kuten sinä, vaan erehtyvät pitämään sitä alun jännittävyyttä ja kiehtovuutta sielujen sympatiana, vaikka ei ole yhteistä kieltäkään, ja molemmat yrittävät huonolla englannilla sopertaa jotain. Pelkkää himoa ja eksotiikan nälkää se vaan on.
Sinulla on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa; joko tyydyt rooliisi ja annat vuosien ja elämän vieriä eteenpäin, tai sitten teet kuten miehesi on jo tehnyt, eli alat elää omaa elämääsi!
Hankala sanoa, kun ei kaikkea tiedä... Kuinka paljon kärsit tilanteesta? Onko sulla tunteita miestä kohtaan? Onko erosta ollut puhetta?
Tämä ei ole välttämättä kulttuurien yhteentörmäystä, etenkin, jos mies vetäytyy sosiaalisista kuvioista ylipäätään. Ilmiö on tuttu suomalaisillakin perheaiheisilla keskustelupalstoilla. Käsittääkseni ap on tuntenut miehensä jo pitkään, tuskin siinä enää on kyse suhteen arkipäiväistymisestä.
Jäin miettimään, mitä miehen työstämättömät ongelmat ovat. Oma mieheni on pakolaistaustainen. Alkuvuosina hänellä oli usein selittämättömiä kipuja, päänsärkyä, masennustakin. On kurjaa huomata, että vaikka kuinka haluaisi, ei voi ratkoa ongelmia toisen puolesta. Voi olla tukena, mutta jossakin omien kykyjen ja jaksamisen rajat menevät. Ja valitettavasti jotkut sotkevat asiansa vielä pahemmin yrittäessään selvitä ongelmistaan.
Kirjoitit, ettei mies ole kiinnostunut perheen asioista, mutta että lapset ovat hälle tärkeitä. Onko miehellä antaa aikaa ja huomiota lapsille? Mies, joka ei ole läsnä, ei mielestäni ole hyvä isä. Omalla kohdallani ehkä jäisin toistaiseksi suhteeseen, jos en kohtuuttomasti kärsisi (ei henkistä väkivaltaa, kontrollointia tms.) ja jos mies olisi lapsille oikeasti isänä.
AP vastaa:
Taustalla on todellakin pakolaisuus ja jo sitä ennen koetut traumat, ns. elämätöntä elämää, joka on tullut nyttemmin pintaan mm. maailmanpolitiikan yllätysten myötä. Mutta halukkuutta keskusteluun ei ole, eikä ilmeisesti kykyä itsereflektioon.
Rakkaus lapsia kohtaan on aitoa ja molemminpuolista, joskin käytännössä yhteinen tekeminen toteutuu nykyisin harvemmin. Mutta on siis läsnä ja erittäin tärkeä lapsille.
Ikään kuin vain katsoisin jostain kaukaisuudesta, miten vähitellen etäännymme yhä kauemmas ja kauemmas toisistamme ja toistemme maailmoista kykenemättä tekemään asialle yhtään mitään.
Tunnistan osan tunteistasi ja olen periaatteessa jo tottunut elämään parisuhteessa jossa puolisot ovat hyvin erillään eikä jutella kuin pakolliset. Meillä minä olen vetaytynyt ja hakenut onnistumisen tunteet kodin ulkopuolelta, koska miehen lähellä oli liian raskasta, en saanut vuosiin positiivista palautetta oikein mistään tekemästäni asiasta ja opin sulkemaan suuni lähes kaikesta mitä mietin. Meillä etniset taustat ovat samat, mutta kyllä suomiparikin voi olla ihan samassa jamassa.
Jos jaksat vielä yrittää muutosta, kokeile tätä http://www.marriagebuilders.com/graphic/mbi3300_needs.html
ainakin minä naisena löysin tästä paljon selityksiä pieleen menneeseen aviosuhteeseen. Harmi, että löysin tämän vasta kun puoliso on jo muuttunut niin vieraaksi, etten halua koskea häneen. Seksi kelpaa minulle, koska tämä on ainoa laillinen keinoni saada sitä, mutta hellyyttä en enää edes halua - odotin miehen muuttuvan liian pitkään ja nyt tunteet ovat kuolleet, vain asuntolaina on jäljellä ja hienot lapset. Nyt keskityn pitämään yllä virallista elämää lasten vuoksi ja omaa elämää siinä sivussa, aika hankala kuvio sekin.