Monesti pohditaan tilanteita etukäteen, mitä tehdä.
Tilanteemme on se että äitimme on sairastanut jo jonkin aikaa altzhaimerin tautia joka vääjäämättä johtaa kuolemaan.
Tällä hetkellä äidillä on hyvä olla, ei kipuja ja elää omassa maailmassa.
Pian on kuitenkin edessä tilanne jossa ei kykene syömään eikä liikkumaan ja joutuu ns. letkuihin.
Isän puheista saa sen käsityksen että hän ei halua äidille kärsimyksiä.
Puhui eräästä sukulaisesta joka oli irrottanut vaimonsa letkut itse jotta vaimo pääsi lepoon.
Kuuluuko hyvään elämään rauhallinen mutta suhtkoht nopea loppu vai pitääkö elämää pitkittää viimeiseen asti?
Meillä on ollut jo pari vuotta hoitotahtopaperit jotka äidin hoitopaikasta pyysivät täyttämään, asiaa on lykätty tähän saakka mutta ilmeisesti ajatukset pitäisi nyt laittaa paperille.
Harmi vain että hoitotahtopaperit tulivat niin myöhään ettei äiti enään kyennyt ajattelemaan asiaa selvästi emmekä halunneet hänen ahdistusta enään lisätä.
Tilanteemme on se että äitimme on sairastanut jo jonkin aikaa altzhaimerin tautia joka vääjäämättä johtaa kuolemaan.
Tällä hetkellä äidillä on hyvä olla, ei kipuja ja elää omassa maailmassa.
Pian on kuitenkin edessä tilanne jossa ei kykene syömään eikä liikkumaan ja joutuu ns. letkuihin.
Isän puheista saa sen käsityksen että hän ei halua äidille kärsimyksiä.
Puhui eräästä sukulaisesta joka oli irrottanut vaimonsa letkut itse jotta vaimo pääsi lepoon.
Kuuluuko hyvään elämään rauhallinen mutta suhtkoht nopea loppu vai pitääkö elämää pitkittää viimeiseen asti?
Meillä on ollut jo pari vuotta hoitotahtopaperit jotka äidin hoitopaikasta pyysivät täyttämään, asiaa on lykätty tähän saakka mutta ilmeisesti ajatukset pitäisi nyt laittaa paperille.
Harmi vain että hoitotahtopaperit tulivat niin myöhään ettei äiti enään kyennyt ajattelemaan asiaa selvästi emmekä halunneet hänen ahdistusta enään lisätä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Äidillänne on vaikea, vääjäämättä etenevä sairaus eikä hän ilmeisesti enää pysty ajattelemaan ja ilmaisemaan itseään selvästi. Ehkä te läheiset voisitte auttaa häntä ja laatia hoitotahdon yhdessä.
Ellei se onnistu, teidän läheisten on tehtävä päätös äitinne puolesta. Tehtävää helpottaisi jos tiedätte, millainen oli äitinne kanta esimerkiksi elvytykseen, jatkuviin antibiootteihin, hengityslaitteseen ja letkuruokintaan tilanteessa, jossa ei ole toivoa paranemisesta. Kannattaako elämää kaikin nykylääketieteen antamin keinoin ja apuvälinein pitkittää, jos se on kärsimystä ja kärsimyksen pitkittämistä?
Oma äitini sai alzheimerintautidiagnoosin noin 5 vuotta sitten. Me lapset teimme pari vuotta sitten äidin kanssa yhdessä hänelle hoitotestamentin, jonka alle äiti pystyi vielä laittamaan jonkinlaisenj allekirjoituksen. Jokainen kohta käytiin huolella läpi ja selitettiin äidille, mitä se käytännössä tarkoittaa. Aikaa siihen meni, mutta hoitotahto saatiin aikaan. Nyt lääkärit tietävät tehdä äitiä koskevat hoitopäätöksen äidin oman tahdon mukaan.
Lomakkeita saa netistä, esimerkiksi tuolta:
http://www.exitus.fi/pdf/hoitotahto.pdf
Hoitotahto eli hoitotestamentti olisi jokaisen hyvä tehdä vielä terveenä ollessaan, kun pystyy vielä itse ilmaisemaan oman tahtonsa. Silloin on sekä läheisille että terveysviranomaisille päätöksentekoa ja hoitolinjausta helpottava dokumentti siitä, miten toivoo itseänsä hoidettavan, jos sairastuu parantumattomasti tai vammautuu pysyvästi, eikä toivoa paranemisesta ole.
Voimia teille.
Äitimme on ollut kohta 2,5 vuotta hoitokodissa, ei enään tunne minua eikä välillä isäänikään.
Hän ei enään kykene puhumaan kokonaisia lauseita järkevästi vaan kesken lauseen asia muuttuu joksikin toiseksi, vanhojen muistelemiseksi.
Äidillä on ollut pitkään sydänvaivoja ja todennäköistä on että hänellä loppuu sydän.
En tiedä sitten onko elvytyskielto liian jyrkkä kanta?
> En tiedä sitten onko elvytyskielto liian jyrkkä kanta? <
Miksi olisi - eikö se päinvastoin olisi äidien elonpäivien jättämistä Luojan kämmenelle?
Ajattelepa itseäsi äitisi asemaan ja tilaan, tietäen että pää pimenee täysin, et tunne ketään, et muista mitään, olet levoton, ahdistunut, kenties agressiivinen ja viimeisinä vuosina täysin puhekyvytön ja mihinkään reagoimaton. Haluaisitko itse, että sinut pidettäisiin tehokeinoin hengissä?
Miksi ihmeessä kärsimystä pitäisi elvytyksellä pitkittää, jos sydän kerran pysähtyy? - Näin olen äitini kohdalla ajatellut, hänen parhaakseen. Samoin toivoisin omalla kohdallani meneteltävän, jos äitini tavoin sairastun alzheimeriin, Lewyn kappaletautiin tai dementiaan.
Nämä ovat arkoja ja vaikeita asioita, joista hoitotahdon puuttuessa joko läheiset tai lääkäri joutuu päättämään. Siksi se hoitotahto olisi jokaisen hyvä omalta osaltaan itse tehdä silloin, kun pystyy asioita vielä ymmärtämään.
Olen uskovainen ja mielestäni vähuksen elvyttäminen tuossa tilanteessa on jopa ettisesti väärin. Yleensä tuollaisessa tilnteessa kun alzheimer on edennyt noin pitkälle monet omaiset ovat sitä mieltä, että tuollainen elämän edellytyksen loppuminen kuin sydänpysähdys on luonnollnen kuolema.
En kyllä haluasi itseäni enkä ketään läheistä enää elvytettävän.
niinkkö