Mietin eroa. Ero pelottaa, mutta on kai paras vaihtoehto.
Olisiko näillä eväillä mahdotonta löytää uusi unelmien mies?
Onko kukaan kiinnostunut kohta viiskymppisestä pyöreästä mutta nätistä ja mukavasta naisesta?
Olisiko samankaltaisessa tilanteessa olevalla tai jo eronneilla kokemuksia, joita jakaa? Kaduttiko, että erosit lasten isästä? Löysitkö onnen? Mistä? Miten lapset sopeutuivat?
Oliko vientiä? Haittasiko lasten monikulttuurisuus uuden suhteen luomisessa?
Olisiko näillä eväillä mahdotonta löytää uusi unelmien mies?
Onko kukaan kiinnostunut kohta viiskymppisestä pyöreästä mutta nätistä ja mukavasta naisesta?
Olisiko samankaltaisessa tilanteessa olevalla tai jo eronneilla kokemuksia, joita jakaa? Kaduttiko, että erosit lasten isästä? Löysitkö onnen? Mistä? Miten lapset sopeutuivat?
Oliko vientiä? Haittasiko lasten monikulttuurisuus uuden suhteen luomisessa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lihava, viisikymppinen, mustan miehen entinen akka, hmm.... kyllähän sellaisesta kaikki kiinnostuvat, eiku...
Noista samoista piireistä mistä oot sen edelliseskin löytänyt, niin varmaan löytyy joku onneton oleskelulupaa vailla oleva, joka rakastuu korviaan myöten muodokkaaseen puumakaunottareen ;)
Ei viisikymppinen ihminen enää unelmiensa prinssiä tai prinsessaa löydä. Ne ajat ovat olleita ja menneitä. Luonnon lakien mukaan silloin on aika huolehtia uudesta sukupolvesta ja kohta taas jo seuraavastakin, jos elonpäivää riittää.
Hei come on, etsi onnesi! Siihen et välttämättä tarvitse miestä, uutta etkä vanhaa. Suomessa on paljon mukavia, pyöreitä viiskymppisiä miehiä, jotka etsivät rakkautta. Kaikilla meillähän on menneisyytemme, jos pohdit vaikuttaako lasten monikulttuurisuus, niin älä huoli. Sellainen mies ketä asia haittaisi, ei kuitenkaan olisi sun kanssa samalla aaltopituudella, eikä suhteesta tulisi yhtään mitään vaikkei sulla sun lapsia olisikaan.
ps. älä kuuntele näitä trolleja :).
Itse löysin eroni jälkeen Gambiasta ihanan miehen, ex mieheni oli suomalainen. Ei muuta kuin Gambiaan lomalle, sieltä löytyy senkun vaan ihastumaan.
Mieheni ei ole tulossa Suomeen, itse vierailen siellä nelisen kertaa vuodessa, 4-6 vk kerrallaan, meidän suhde toimii näin ainakin toistaiseksi. Lapseni ovat jo aikuisia.
No en usko, että kovin moni jaksaa tuollaista suhdetta. Minä en ikipäivinä. Minä haluan, että mieheni on tässä ja nyt, arjessa, ilon ja surun hetkinä. Ottamassa syliin niinä öinä, kun tuntuu pahalta. Nauramassa kanssani, jos on hyvä mieli.
Mutta aloittaja voi ihan hyvin löytää Suomestakin kivan miehen, suomalaisen tai ulkomaalaisen. 46 v voi tietty olla vaikea enää lapsia hankkia, jos mies on nuorempi ja haluaa lapsia. Minäkin olen jo yli 40 v ja mieheni lapseton. Ainoan yhteisen lapsemme menetimme ennen syntymää. En tiedä, saanko lasta enää koskaan. Se on suuri isku miehelleni ja koska tiedän, että se on suuri isku hänelle, niin se on samaa minulle. Vielä on kuitenkin toivoa...