Minä uskon että suhteemme olisi huomattavasti vakaammalla pohjalla kuin ensimmäisellä kerralla. Olisi helpompaa, ei tarvitsisi kerätä negatiivisia ajatuksia sisälleen kasaantumaan jotka purkautuisivat lumipalloefektin jälkeen härän kokoisina riitoina tai hölmöinä tekoina. Ei tarvisi tuntea epävarmuutta ja luottamus olisi vahvempaa. Ainakin minä olen oppinut keskustelemaan kanssasi. Minun puolelta rakkaus ei ole kadonnut minnekkään. Suhde alkoi seksillä niinkuin sinun juttusi yleensä alkavat. Nyt olemme olleet useita vuosia ystäviä ja jotain enemmän. Olet paras ystäväni ja olen vihdoin saanut sinut avautumaan ja keskustelemaan itsestäsi mikä sinulle on aina ollut vaikeaa. Minä olen kasvanut henkisesti, niin sinun kanssasi kuin ilmankin sinua. Seksi sinun kanssasi on aina ollut taivaallista. Mutta missä mättää? Pelkäätkö että toistan samoja virheitä kuin ensimmäisellä kerralla? Pelkäätkö että tapellaan liikaa? Minä en usko. Meillä on intohimoa ja mielestäni syvää ystävyyttä. Mitä puuttuu? Suhteessamme ei tapahtunut mitään katastrofaalisen kamalaa. Oli riitoja mutta oli myös niitä onnellisia hetkiä kun tuntui että sydän pakahtuu. Kun katson sinua näen ihmisen jolle haluaisin antaa kaikkeni. Eikö se riitä? Etkö halua tuntea onnea kanssani? Onko tunteesi jotain toista kohtaan vahvemmat kuin minua kohtaan?
Miksi et anna mun rakastaa suo?
kaipuu
3573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuka olet?vihjaa...
Pointti tänne kirjottaessahan minulla oli se, att jag vill bevara min anonymitet fastän jag behövde få mina känslor sagda.
Tuntuu kuin olisit kertonut minun ajatukset. Taitaa olla miehillä yleinenkin ongelma. Minä olen vielä jumissa tossa seksisuhteessa luulin että se aikaa myöten korjaa muut osaalueet myös mutta 3kk jälkeen uskoni alkaa jo olla hiipumassa.
Onnea sinulle!