Haluisin keskustella uskovaisen elämästä

Mukaani tarttui tämä tekstisi osa:

>>>
Tästä alkaa autuus ja kirous,kun astut ikuisen elämän tielle valitset Jeesuksen astut samalla paholaisen varpaille.

”Jeesus sanoi: En minä ole tullut tuomaan rauhaa maan päälle, vaan miekan. Olen kokenut että tämä miekka on lihassamme.”
Meillä on kyllä taistelu ”lihassamme”, sillä joudumme kilvoittelemaan jatkuvasti, ”kieltämän itsemme”, ettemme eläisi itsekkäästi omien halujemme ja himojemme mukaan. Kun Jeesus sanoo tuovansa miekan, hän ei tuo miekkaa lihaamme vaan henkeemme ja se on Jumalan Sana, jossa Pyhä Henki vaikuttaa. Meillä on varsinainen taistelu hengen alueella – ei lihaa ja verta vastaan, vaan henkivaltoja vastaan. Raamattu kertoo sotavarustuksesta, jossa Jumalan Sana, hengen miekka on taisteluaseemme. Ef 6: ”Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.”

Maallinen ihminen voi todellakin elää onnellisen elämän ilman omantunnon tuskia samalla kun uskovalla saattaa olla paljon kärsimyksiä. Jeesus järkyttää uskonnollisia fariseuksia kertomalla vertauksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Kuulijoiden hämmästykseksi onnellisesti vauraudessa ja juhlissa elänyt rikas mies joutuukin kuoltuaan kadotukseen ja ilman näkyviä Jumalan siunauksia elänyt Lasarus pääsee Taivaan kotiin. Rikas mies näytti tehneen hyvää olemalla vieraanvarainen, Lasaruksella ei ollut minkäänlaista näyttöä. Tuomio ja palkka tulivat vasta maallisen elämän jälkeen.

Otat hyvät esimerkit Wilkersonista ja Hinnistä! ”mutta niitä jotka häviävät niitä kyllä seurataan ja muistutetaan kuinka ovat tehneet kunnia paholaiselle”. Niin, valitettavasti vain hengen taistelussa häviäjiä muistutetaan puheissa, että he olisivat tehneet kunniaa Jumalalle. Jeesus sanoo vuorisaarnassaan: ”Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet”. Emmekö me kaikki Raamattuun uskovat, omantunnon kristityt elä kuvaamassasi hirmuisessa taistelussa? Itse olen joutunut lähtemään työttömäksi kahdesta kristillisestä järjestöstä, joissa johtajiston taloudelliset väärinkäytökset, haureellinen elämä ja valehteleminen olivat arkipäivää. Joku muukin joutui lähtemään, mutta moni jäi turvatun palkan ja työyhteisön sosiaalisuuden ja etujen tähden. Eivätkö kristityt laajasti ihannoineet esim. Markku Koivistoa ja edelleen ihannoi Hinniä – eräs vapaaseurakuntalainen sanoi Hinnistä, että siinä se vasta on Hengen mies. Nyttemin Koivisto on todennut, että hän toimi omassa voimassaan eikä Jumalan voimassa. Puheet voimasta ja ihmeistä sokeuttavat meitä.


Varoitat luopioista, joka on varmaan oikein. Kaikkein vaarallisimpia ovat ne, jotka puhuvat Jeesuksesta ja uskostaan, mutta ovat sydämessään Jeesuksesta kaukana – moni ei tällaisia tunnista, koska heidän puheensa saattaa olla kaunista ja siinä on paljon tottakin. Helposti heitä siedetään rakkauden nimissä ja varoen ettemme vain toimisi Jeesuksen kehotusta ”älkää tuomitko” vastaan. Ymmärrän niin, ettei meillä saa olla tuomitsevaa mielenlaatua, mutta iankaikkiseksi parhaaksi meidän tulee tuomita syntielämä ja samalla myös ”valheveli”. "Jos joku VELJEKSI KUTSUTTU on haureellinen tai ahne, epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja, juomari tai riistäjä, TE ETTE SEURUSTELISI tai edes aterioisi sellaisen kanssa." 1.Kor.5:11. Kuinka elämän tieltä omille teilleen lähtenyt voi tehdä parannusta, jos kukaan ei häntä nuhtele? Jaan murheesi näillä palstoilla jatkuvasti esillä olevien ”vihaviestien” vuoksi. He sanovat olevansa uskovia, mutta keitä he ovat – luopioita, persoonallisuushäiriöisiä, mieleltään sairaita? En tiedä, mutta viesteissä paistaa sydämen kovuus.
Totta puhut veli - moninaisten ahdistusten kautta me kuljemme kohti Taivaallista kotia. Joskus ne tuntuvat käyvän jopa yli voimiemme, kuten Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin, ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.”

Elättekö te pilvissä / pilvessä, kun kuvitemaailma hallitsee niin voimakkaasti ajatusmaailmaanne.

Täällä kukaan ei pysty Jumalan tahtoa toteuttamaan, sillä Jumala ei juoksupoikia tarvitse,ei tarvitse.

Realismia, realismia.

Voi hyvänen aika! Kyllä sitä ahneutta ja riettautta esiintyy ihan siellä helluntailais-karismaattisten seurakuntien sisälläkin. On esiintynyt ennen ja esiintyy nytkin.

Noista ahneuksista ja riettauksista on jaettu oikeutta maallisissa tuomioistuimissa.

Eiköhän tuossa Porin helluntaikirkkokiistassa ole kysymys ahneudesta. Uusi helluntaikirkko tahtoo viedä yhdistyksen vuosikymmenien aikana kerätyn varallisuuden ja tahtoo omia päätäntävallan itselleen.

Sitten tuosta riettaudesta. Helluntaiseurakunnat ovat lakanneet pitämästä seurakuntakuria. Seurakunnista löytyy jopa useamman kerran eronneita ja avoliitto on hyväksytty myös. Tarkoitan hyväksymisellä tässä yhteydessä sitä, ettei noiden syntien vuoksi ainakaan eroteta seurakuntayhteydestä.

Että ei edellä mainitut synnit ole ainoastaan "luopioiden" ja muunuskoisten syntejä.

Uskovan elämässä valitsemme aina rakkauden - ei oman voiton- vaan Kristuksen voiton tähden. Niinpä me pidämme kiinni siitä mitä Raamattu opettaa armosta ja rakkaudesta, silloinkin kun kokisimme sen tähden näennäisen tappion. Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus. Kaikki, mitä teemme, on mahdollista tehdä Pyhässä Hengessä. Rakkaus ja armahtavaisuus ei ole lepsuilua eikä hyssyttelyä, vaan siinä on itsessään väkevä voima, sillä siinä on evankeliumin ydin.

Erittäin rakkaudellinen ja hyvähenkinen kannanotto, kanssavaeltaja Miekan Mittainen! Jatka työtäsi Herran elovainiolla. Sarka on tuulinen ja aika paha, mutta sinulaistais tarvitaan suolana.
Olen melko uusi täällä kirjoittelija, huono kijoittamaan ja jo iäkkäämpikin. Kunpa itsekkin osaisin pysyä noin nöyrässä hengessä. Koen viime aikoina alkanut kokea vetoa myös nettityöhön muun evankelioimistyön ohella. Täällä tulee helposti kirjoitettua spontaanisti ja meillä on Jumalan edessä vastuu mitä suollamme lähimmäistemme purtavaksi. Koen olevani todella vajavainen.

Sairaus johtuu pitkälle siitä ettemme ota etäisyyttä maailmaan.
Paha olo tulee jo pelkästään tällaisen foorumin lukemisesta kun hyvää saa etsia kuin neulaa heinäsuovasta.
..... tällaien ketju on sellainen harvinainen "neula" .....

mutta kun vahingossa silmä osuu kaikenlaiseen saastaan ja se jää väkisin mieleen niin kuinka voi ihmismieli olla terve?

Miettikääpä niitä lapsia jotka lukee näitä saastaisia juttuja ilman Jeesuksen suojaa ja turvaa ja sitten yrittävät elää "normaalia" elämää.....käyttäytyä normaalisti koulussa ??

Kyllä jos haluaa elää tervettä elämää olisi paras pysyä kaukana tietokoneesta :(

kirjoitettu aloitus, jonkalaista palstalla ei ole aikoihin ollut!

Hyvin kirjoitettu !!! Ja yx suuri salaisuus on se mikä Jeesus lausui. Jumalalle on kaikki Mahdollista !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!