Viisi vuotta olen rypenyt p*skassa. Vaimoni ei halua seksiä, reagoi jo pelkkään kosketukseenkin yleensä negatiivisesti (mutta silloin pitää kyllä halata kun hänellä on huolia), ei halua nukkua mun "sylissä", ei suostu keskustelemaan asiasta, ei suostu menemään pariterapiaan...
Itse teen vähintään puolet kotitöistä, sanon että "rakastan sinua" usein, hemmottelen, kuuntelen, autan... mutta ei mitään iloa. Viime vuodet olen kuluttanut pornoa suuret määrät kun ei vaimolta seksiä saa. Kiintolevyn kokoelma alkoi olla jo vertaansa vailla.
Mutta nyt olen alkanut käydä vieraissa, koska vaimo pudotti pommin: hän ei ole kuulemma koskaan nauttinut seksistä kanssani ja seksiä (sekä feikkiorgasmeja) olikin lähinnä sen takia etten jättäisi häntä. Kuulemma olin niin kunnollinen ja hyvä mies että halusi pitää minut (?) Kyllä mä silloin yritin hänet tyydyttää ja luulinkin että onnistuu kun vaimo voihki. No niin, nyt ollaan pallo jalassa, kolme pientä lasta, asuntolaina jne. Pois en halua lähteä koska ei lapsille vain voisi tehdä sitä. Ihan riittävästi on tutkimustietoa siitä, miten kilttien ja kunnollisten lasten elämä lähtee todella usein huonompaan suuntaan avioeron jälkeen, vaikka molemmat vanhemmat antaisivat aikaa ja huolenpitoa. Jos he olisivat edes teini-ikäisiä, olisi asia jo toinen...
Nyt on parikin salasuhdetta menossa. Baarissa en pahemmin käy lasten takia, mutta työn kautta tapaan mielenkiintoisia naisia helposti. Kyllä vaimoni varmaan repisi hiukset päästään jos tietäisi, miten ihanaa mulla on niiden salaisten naisteni kanssa, jotka ovat suurin osa vieläpä nuorempia ja kauniimpia kuin vaimoni. Pakko myöntää että tunnen pientä vahingoniloa häntä kohtaan. Sitten kun lapset on riittävän isoja niin lähden ja kerron vaimolle mitä olen tehnyt muiden naisten kanssa, missä asennoissa, missä paikoissa ja miten saan heidän kanssaan voimakkaampia orgasmeja kuin vaimoni kanssa niinä viimeisinä aikoina kun meillä vielä oli seksiä. Itsepähän piru vie kerjäsi!
Itse teen vähintään puolet kotitöistä, sanon että "rakastan sinua" usein, hemmottelen, kuuntelen, autan... mutta ei mitään iloa. Viime vuodet olen kuluttanut pornoa suuret määrät kun ei vaimolta seksiä saa. Kiintolevyn kokoelma alkoi olla jo vertaansa vailla.
Mutta nyt olen alkanut käydä vieraissa, koska vaimo pudotti pommin: hän ei ole kuulemma koskaan nauttinut seksistä kanssani ja seksiä (sekä feikkiorgasmeja) olikin lähinnä sen takia etten jättäisi häntä. Kuulemma olin niin kunnollinen ja hyvä mies että halusi pitää minut (?) Kyllä mä silloin yritin hänet tyydyttää ja luulinkin että onnistuu kun vaimo voihki. No niin, nyt ollaan pallo jalassa, kolme pientä lasta, asuntolaina jne. Pois en halua lähteä koska ei lapsille vain voisi tehdä sitä. Ihan riittävästi on tutkimustietoa siitä, miten kilttien ja kunnollisten lasten elämä lähtee todella usein huonompaan suuntaan avioeron jälkeen, vaikka molemmat vanhemmat antaisivat aikaa ja huolenpitoa. Jos he olisivat edes teini-ikäisiä, olisi asia jo toinen...
Nyt on parikin salasuhdetta menossa. Baarissa en pahemmin käy lasten takia, mutta työn kautta tapaan mielenkiintoisia naisia helposti. Kyllä vaimoni varmaan repisi hiukset päästään jos tietäisi, miten ihanaa mulla on niiden salaisten naisteni kanssa, jotka ovat suurin osa vieläpä nuorempia ja kauniimpia kuin vaimoni. Pakko myöntää että tunnen pientä vahingoniloa häntä kohtaan. Sitten kun lapset on riittävän isoja niin lähden ja kerron vaimolle mitä olen tehnyt muiden naisten kanssa, missä asennoissa, missä paikoissa ja miten saan heidän kanssaan voimakkaampia orgasmeja kuin vaimoni kanssa niinä viimeisinä aikoina kun meillä vielä oli seksiä. Itsepähän piru vie kerjäsi!
Vastaukset 45
Vanhimmat
Muista tehdä ensin eroa avioehto niin ei tartte seksittömälle vaimole tasinkoja maksella ja miten olette lapsia saaneet jos vaimosasi ei sektailu kiinosta vai onko tyypillinen suomi nainen joska antaa ensin ymmärtää ja lapset peliin ja sitten jalat ristiin niin voi yrittää miehen pitää mutta mies käy muualla seksin tarpeet tyydyttämässä.
Kuulostaa siltä että annat katkeruuden myrkyttää sielusi :( Oletteko edes ruotineet asiaa läpi, missä ja mikä meni pieleen, miksi niin kävi? Tiedän että on naisia joiden kanssa ruotiminen ei onnistu, ei korjaa tai paranna mitään kuin korkeintaan hetkellisesti mutta kysymys kuuluukin oletteko yrittäneet ja jos ette niin miksi ette, eikö rakkautta ole vai mistä kiikastaa?
"Kuulostaa siltä että annat katkeruuden myrkyttää sielusi :( Oletteko edes ruotineet asiaa läpi, missä ja mikä meni pieleen, miksi niin kävi? Tiedän että on naisia joiden kanssa ruotiminen ei onnistu, ei korjaa tai paranna mitään kuin korkeintaan hetkellisesti mutta kysymys kuuluukin oletteko yrittäneet ja jos ette niin miksi ette, eikö rakkautta ole vai mistä kiikastaa?"
Rakkaus kuoli siinä kohtaa kun vaimo kertoi että on koko ajan teeskennellyt ja valehdellut. Järkeilin sen jälkeen, että vaimo ei ilmeisesti ole mua koskaan rakastanut kun pystyi tuollaisen asian mulle tekemään. Mitä se muutakaan kertoo jos nainen ei suostu edes puhumaan mun kanssa asiasta, vaikka olen kuinka itkenyt ja anonut että yritettäisiin edes? Itse olen antanut naiselle jotekuinkin kaiken mihin inhimillisesti pystyn. Kyllä se katkeraksi vetää, sori vaan.
Nainen antaa, ei anna? En ymmärrä tuota asetelmaa.
Intiimin suhteen hoitaminen on miehen taholta huomaavaisuutta ja kohteliaisuutta vaimoa kohtaan eikä "saamista"!
Jos joku nainen ei sitä ymmärrä tai se ei riitä niin kaveri vaihtoon!
Vaimoni on hyvillään, että minä vielä osoitan huomiota hänen suuntaansa.
Anna palaa!! Muista myös se että saat naisilta täällä miinuksia mutta jos saman olisi kirjoittanut nainen niin tukee ja plussaa satelis!
Miksi menettää tuollaisen ämmän takia yöunet kun on muitakin tarjolla.
ET sä nyt kuullosta kuitenkaan eloon heränneeltä vaan vaimollesi katkeroituneelta. Tiedäthän sä lopputoloksen jo? Eikö kuitenkin lasten kannalta olisi viisaampaa ottaa se ero nyt kun myöhemmin nimittäin nyt ne selviää siitä lapsen logiikallaan helpommalla ja sopeutuu uteen elämäntilanteeseen helpommin. Isommat lapset vaatii enemmän seluttelyjä ja niillä on myös omat mielipteen voimakkaammat. On sata varmaa että kun vaimo saa tietää hänkin katkeroituu ja sitten lapsilla on vielä kurjempaa. Onneton isä ei ole paras isä eikä onneton äiti paras äiti. Sinä kärsit vaimosi antamattomuudesta se on selvä mutta oliko hän alusta asti tuollainen? Feikkasi vain? Se on surullista mutta nyt oikeasti hyväksy se että sinua on kusetettu. Et voi nyt siirtää onnettomuuttasi vaimon syyksi (olet myös ollut sinisilmäinen ja näin on käynyt monille muillekkin) ja hakea onnellisuutta jostakin kolmannesta tai neljännestä. Hae se itsestäsi ensin. Ota ero.
Itselläni päinvastainen tilanne eli mies ei anna. Hän tekee todella pitkää päivää ja ymmärrän että jaksamisella on rajansa, mutta silti...vielä en ole pettänyt vaikka alkaa jo lähikaupan kassajonossakin tuntua siltä, että kaadan sen lähimmän miehen jonnekin pusikkoon :D Olemme puhuneet asiasta ja mies myöntää että hän on liian väsynyt mihinkään seksiin. Onhan näitä kaikkia kivoja leluja millä itsensä tyydyttää mutta kun siinä seksissä ei ole näin naisen näkökulmasta kyse pelkästään siitä aktista vaan myös läheisyydestä. En kuitenkaan menisi kertomaan sinun tilallasi kertomaan niistä pettämisistä vaimollesi vaikka se olisi kuinka houkuttelevaa. Ei toisen satuttaminen auta mitään, päinvastoin.
No on se nyt kumma kun ei muka aikaa riitä seksiin. Ei se nyt mitään epämiellyttävää ole tai mikään ihme suoritus jota ei muka jaksa töiden takia. Jos mies on henkisesti ja fyysisesti terve ei mitään ongelmaa pitäisi olla.
ja miehes ei kai voi koskaan tehdä lyhyempää päivää että vois joskus harrastaa seksiä. Minusta se ei välitä susta edes sitten jos ei järjestä sitä aikaa. Aamulla voi herätä aikaisemmin ja harrastaa seksiä kans. Jos työ on tärkeempi kuin oma rakas nin ei kananta seurustella sitten. Ero teille tulee kuitenkin kun et sinä varmaan koko elämää jaksa tyydyttää ittees niillä leluilla.
No näinpä... tai sitten miehellä on klassisesti se toinen ja sen vuoksi minä en enää kiinnosta.
Tulee joko ero tai sitten asutaan "kämppiksinä" ja hoidetaan nämä seksihommat muualla. En nyt tiedä auttoiko tuo minun kirjoitukseni tämän ketjun aloittajaa.
On ihan oikein hankkia seksiseura muualta kun toista osapuolta ei edes kiinnosta keskustella asiasta rakentavasti. Eikä omasta seurastaan kannata mitään toiselle kertoa kun ei hänkään halua puhua seksistä sinun kanssasi.
Suosittelen kanssa että otat eron silloin kun itse haluat ja omilla ehdoillasi. Voit myös ihan hyvin kertoa pettämisesi tai olla kertomatta yhtään mitään syytä eroon.
Se nyt vaan on niin että seksi kuuluu normaaliin parisuhteeseen ja seksiongelmat on hoidettava tavalla tai toiselle. Jos ei itsensä niin sen toisen ihmisen vuoksi.
Eikö sitten kannata erota jos ei anna seksiä. Tuskin se tilanne muuttu vaikka petät. Olisi parempi erota ja etsiä sellanen nainen joka tykkää seksistä suhteessa.
Parempi se sitten molemmille olisi erota niin ei tarvii jankata ja riidellä kun vaimos ei kai sitten rakasta sua edes. Tuollainne roikkuminen ei le pitemmän päälle hyväksi ja tuhlaat vaan aikaasi.
Lasten takia sen teen, kuten olen jo sanonut.
Parempi erota heti kuin olla samassa tilanteessa monia vuosia. Kyllä ne lapset kärsii yhtä laila myöhemminkin vai aiotko olla vaimos kanssa koko elämäsi? Itteään sinä vaan huijaat.
Aloittajan viestin loppu oli surullinen. Kaveri on katkeroitunut ja hautoo kostoa.
Siihen asti luin arvostaen - kaveri arvostaa ja rakastaa perhettään ja tekee sen hyväkisi kaikkensa ja hoitaa seksintarpeensa muuten.
...mutta koston hautominen. Voi poika poloista...
"...luulinkin että onnistuu kun vaimo voihki"
Olisi ehkä kannattanut pikkuisen enemmän panostaa siihen seksiin JA siitä keskusteluun ennen kuin alkoi tehdä lapsia. Et ole pystynyt tarjoamaan naisellesi niin turvallista ja intiimiä suhdetta, että hän olisi uskaltanut kertoa, millaista seksiä HÄN haluaa; miten hän saisi tyydytyksen. Hän pelkäsi, että jätät, jos hän ei nauti sinun tavallasi ja sinun "säännöilläsi" ja myönnä pois: niin olisit tehnytkin.
Nyt kuljet ympäriinsä esittämässä suurta rakastajaa. Sinä, mies joka ei osaa tyydyttää edes omaa vaimoaan :-DDD Kyllä huonokin rakastaja yhden yön suhteita saa, siinä ei kauheasti kerskailun aihetta ole.
Luule nyt sitten, että petät vaimoasi eikä hän tiedä mistään mitään. Olet aika kova poika luulemaan. Minä luulen, että hän on vain hyvillään siitä, että hoidat tarpeesi muualla.
Eh..? Ahhahhahhahhahhaa... tämän täytyy olla jo jonkinlainen ennätys miesten syyllistämisessä!
Oli asia mikä vaan, niin ainahan toki sen vian on löydyttävä miehistä.
"Olisi ehkä kannattanut pikkuisen enemmän panostaa siihen seksiin JA siitä keskusteluun ennen kuin alkoi tehdä lapsia. Et ole pystynyt tarjoamaan naisellesi niin turvallista ja intiimiä suhdetta, että hän olisi uskaltanut kertoa, millaista seksiä HÄN haluaa; miten hän saisi tyydytyksen."
Nuorena suhteemme alussa kävin jopa terapiassa, jotta voisin olla mahdollisimman hyvä kumppani puolisolleni. Parhaani olen yrittänyt mutta ei sitä voi kaikkeen pystyä. Toivottavasti et nyt esitä että asia on todella minun syytäni?
"Hän pelkäsi, että jätät, jos hän ei nauti sinun tavallasi ja sinun "säännöilläsi" ja myönnä pois: niin olisit tehnytkin."
Miksi olisin niin tehnyt rakastamalleni naiselle? Miksi väität jotain noin pimeätä minusta?
"Nyt kuljet ympäriinsä esittämässä suurta rakastajaa. Sinä, mies joka ei osaa tyydyttää edes omaa vaimoaan :-DDD Kyllä huonokin rakastaja yhden yön suhteita saa, siinä ei kauheasti kerskailun aihetta ole."
Selvä, jos sä niin sanot. Huoh... Haluaisin tietää että millainen unelmanainen, kaikkien aikojen viettelijä ja seksipeto itse olet, kun tuohon sävyyn kirjoitat.
No kyllähän aloituksesta paistaa kirkkaasti läpi se ettei mies ole osannut/halunut/jaksanut/viitsinyt selvittää mistä nainen oikeasti nauttisi. Sitä vaan painetaan menemään kun rikkinäisellä polkupyörän pumpulla tajuamatta yhtään mitä ollaan tekemässä. Tottakait semmonen alkaa naista vituttamaan vuosien mittaan.
Olisiko tässä nyt miehillä oppimisen paikka? Selvittäkää nyt jo helvetissä mistä se nainen tykkää, mistä nauttii, niin siinä teillä on avain onnellisempaan elämään. Ja tosiasia on että mieskin saa silloin enemmän irti siitä parisuhteesta kun molemmat saa mitä tarvii ja haluaa. Molemmat voittavat.
Jos puhutaan ihan rujoa totuutta niin olen saanut männävuosina paljonkin piprua naisilta joiden miehet on tommosia tylsimyksiä. Yrittäkää jätkät nyt hei, tosissaan.
"No kyllähän aloituksesta paistaa kirkkaasti läpi se ettei mies ole osannut/halunut/jaksanut/viitsinyt selvittää mistä nainen oikeasti nauttisi. Sitä vaan painetaan menemään kun rikkinäisellä polkupyörän pumpulla tajuamatta yhtään mitä ollaan tekemässä. Tottakait semmonen alkaa naista vituttamaan vuosien mittaan."
Parhaani yritin. Olen kysellyt ja kokeillut, mutta ilmeisesti ei ollu riittävästi. Ilmeisesti asia on kuitenkin minun vikani kun vaimoni minulle valehteli ja vedätti noinkin törkeästi? Kyllä ihmiset on sekaisin nykyään.
Ookkei.. tiedän että on naisia joiden kanssa mikään ei vaan toimi vaikka kuinka yrittäis. Sillon on vaan väärät ihmiset yhdessä, sille ei sitten mitään vaan voi vaikka surullistahan se on. Uskon että olet yrittänyt, sun kirjoituksista kuitenkin paistaa selkeästi läpi älykkyys ja rehtiys joten uskon miehen sanaa tässä tapauksessa. pahoillani sun puolesta, toivottelen kaikkea hyvää tulevaan, mitä sun lopulliset ratkaisut onkaan. Mutta älä silti anna sen katkeruuden vallata mieltäs, pysy ihmisenä ja miehenä.
Kyllä suhteessa pitäisi tapahtua asioita molemminpuolisesti, turhaan osa täällä syyllistää miestä. Jos nainen ei kerro mistä pitää, sille ei voi mitään. Sitä paitsi, onko naisen pakko olla niin huono sängyssä, että ei edes osaa hankkia omia orgasmejaan? Pöyristyttävää. Kun on tekniikka hallussa, minä ainakin olen saanut joka ikisen miehen kanssa, koosta ja miehen panoksesta riippumatta.
Tuohon lapsiasiaan täytyy kommentoida, että itse olen perheestä, jossa vanhemmilla oli onneton suhde. Se tietenkin heijastui minuun, että roikkuivat vaan toisissaan suhteen laadusta huolimatta. Kyllä lapsi huomaa sellaiset asiat. Itse itkin joskus itseni uneen, koska en voinut tehdä mitään vanhempieni hyväksi. Tuollaisia pieniä muistoja vanhempien stressistä ja tyytymättömyydestä on aika paljonkin. Ehkä jopa vaikuttanut sitoutumiskammooni?
Lapset yleensä ajan kanssa ymmärtävät miksi vanhemmat ovat päätyneet eroon. Sen sijaan syrjähyppyjä harrastavat vanhemmat (lapsi voi huomata tämänkin terävämmin kuin aikuinen) vaikuttavat erittäin negatiivisesti lapsiin.
Muistan yhdenkin tapauksen, missä kaverini äiti oli onneton ja isästä huomasimme, että kyllähän sillä on muita naisia. En enää yhtään muista mistä jäi kiinni, mutta kaverini suhde isäänsä ei ole koskaan ollut entisellään sen jälkeen.
Mutta miksi vaimo ei nykyään halua panostaa suhteeseen? Onko kyllästynyt? Onko hällä salasuhteita? Masennusta (esim. raskauden jälkeinen masennus saattaa kestää vuosia)?
Pitäisikö sun nostaa kissa pöydälle ja kysyä, yrittää vielä viimeisen kerran? Eikä hissuttelemalla, vaan vaatimalla, että asia käydään läpi. Naisen puolesta omasta mielestäni erittäin typerää toimintaa, mutta olisiko hänellä jotain jota ei uskalla kertoa?
Itse naisena olen aika tuuliviiri, ja jään mieluummin hiljaa, jos joku suhteessa vaivaa (eli suhteessa voi vaivata muukin kuin seksi, purkaa sen vain niin, ettei halua toisen läheisyyttä) ja yritän pysyä kaukana miehen läheisyydestä. Eroan aina paljon mieluummin kuin käsittelen minua vaivaavia asioita, koska koen, että niitä ei otettaisi tosissaan. Mutta se menee sitten taas huonon itsetunnon piikkiin. Masennuksen oireita kuitenkin.
Koet, että olet tehnyt kaikkesi suhteessa, keskity nyt itseesi ja mieti mikä olisi tapa, jolla et katkeroidu ja kärsi.
Kummallista itkua ja valitusta naisilta, vaikka miehellä on legitiimi syy "pettämiseen". Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että vaimo tässä on pettänyt ja vedätyttänyt miestä. Mies sitten joutuu sopeutumaan ja etsimään vaimon petaamassa tilanteessa vähiten huonoja ratkaisuja, kun mitään hyvää ratkaisua ei tarjolla. Mikään varsinainen pettäjä hän ei siis ole.
Samalla tavalla itsekin varmaan tuossa tilanteessa toimisin. Vahingoniloa tietysti voi pitää pikkumaisena, mutta pieni paha se on tässä kokonaiskuviossa. Ajatuksella kostosta voi tietysti hekumoida, mutta tuskinpa sitä kannattaa toteuttaa silloinkaan, kun tilaisuus aikanaan siunaantuu. Ei kai tuossa muuta kuin, että pidä hyvä huoli lapsista ja nauti naisseikkailuistasi. Monen miehen näkökulmasta tilanteesi voi olla suorastaan kadehtittavakin. Ei siis siinä mielessä syytä katkeruuteen.
Olen ollut itse liki tuossa tilanteessa ja tiedän ettei siinä ole yhtään mitään kadehdittavaa, se vaan vituttaa, simply. En silti antanut katkeruuden myrkyttää mieltäni vaikka samantyyppisiä ajatuksia omassakin päässä joskus liikkui, että kerron exälle miten paljon hauskempaa oli muiden kanssa joille seksi maistui. En kuitenkaan koskaan kertonut koska on fiksumpaa pitää yllä hyviä suhteita lapsen takia. Enkä sillä olis kyllä loppupeleissä mitään muutenkaan voittanut että olisin purkanut katkeruuttani tuolla tavalla. Aika parantaa kun ei takerru kostoon.
Ihan oikein teet, kun petät naistasi nuorempien ja kauniimpien naisten kanssa. Olen itse hieman kade, koska näytät hyvin saavan naista. Teet oikein, koska naisesi on myöskin pettänyt sinua, on valehdellut sinulle jo pitkään. Tärkeintä on kuitenkin muistaa se, että vaimossasi on se fyysinen vika, eikä sinussa.
Eikä miehen tarvitse oikeasti tehdä puolia kotihommista, suurin osa kuuluu naisille. Hienoa on myöskin se, että ajattelet lapsiasi, kuitenkin he ovat vanhemmille ne rakkaimmat asiat maailmassa.
Ymmärrän sinua aloittaja. Olen nainen, mutta vastaavassa tilanteessa.
Nimimerkki "käytännön mies" puhui asiaa.
Meillä ei ole yhteisiä lapsia avioliitossamme, miehen poika on meillä vuoroviikoin. Mies on täysin impotentti/aseksuaali ja hänen kiinnostuksensa seksiä kohtaan on täysi nolla. Hän ei halua edes halata, eikä tule koskaan nukkumaan kanssani siten, että voisimme olla sylikkäin. Hän odottaa aina, että nukahdan, ja hiipii sitten itse nukkumaan. Pahimmillaan olen ollut kaksi vuotta selibaatissa tämän avioliiton takia, ja siksi että olen ollut uskollinen. Työmatkoilla ja muualla seuran saaminen olisi minulle kyllä todella helppoa.
Mies on sanonut, että on menettänyt mielenkiintonsa seksiin siksi, että edellisen vaimonsa pettäessä häntä, se oli hänelle niin suuri shokki, ettei ole koskaan toipunut siitä. Aluksi uskoin asian, mutta nyt myöhemmin taidan ymmärtää asian oikean laidan, exäkin varmaan lähti seksin puutteessa toisen miehen matkaan ja haki eron.
Tuo riitaisa ja katkera ero oli hyvin traumatisoiva sekä isälle että pojalle. Tiedän, että poika pitää minusta todella paljon, ja olen joskus puhunut miehelle siitä, että jos eroaisimme. Mies on sanonut, että poika tulisi ikävöimään minua tosi paljon ja rikkoisin taas hyvin paljon, jos lähtisin. Itsestään hän ei puhu.
Nyt olen löytänyt työkuvioista ex-miesystäväni, ja meillä on luottamuksellinen seksisuhde. Tilanne on optimaalinen. Ei tarvitse erota, eikä aiheuttaa pahaa mieltä sen kummemmin aviomiehelle tai pojallekaan.
Jos seksuaaliset tarpeet eivät kohtaa, on ihan oikein miettiä vaihtoehtoja. Itse riuduin kosketuksen puutteessa siinä määrin, että mietin jopa, mistä saisin maksullista seuraa edes pitämään minua kädestä. Olen ennen tätä aina ollut uskollinen, mutta mies ei ymmärrä puhetta. Hän jopa saattaa suuttua, jos menen halaamaan häntä.
Nyt, kuten aloittajakin, tunnen heränneeni eloon, ja elämä on taas elämisen arvoista :) En ehkä suosittelisi aloittajaa kertomaan asiasta vaimolle, tai jos odottelet sopivaa ajankohtaa, saatat jossain vaiheessa huomata, että ei sittenkään kannata kertoa ollenkaan. Nauti vain omasta elämästäsi!
Tästäkin voi päätellä että kun ihmiset, joilla on hyvin erilainen seksuaalisuus, menevät kimppaan niin ei siitä hyvää tule. Juurikin syy miksi niiltä treffikumppaneilta aikanaan tivasin seksistä hyvinkin suoraan. En halua tuhlata kenenkään aikaa joten reilumpaa kaikille kun kysyy asioista suoraan. Kaikkein huonoin tilanne olisikin että alkaisi seurustelemaan ihmisen kanssa jossa suhteessa joudutaan tässä ketjussa mainittuihin tilanteisiin.
Onneksi sinäkin olet löytänyt tällaisen, joskin hieman kyseenalaisen mutta silti tyydyttävän tilanteen. Jokaisella on oikeus onneen, jos kumppani ei sitä tarjoa niin se haetaan muualta.
Edelleen olen sitä mieltä että sille kumppanille siitä ei tarvitse puhua, edes kostoksi.
Niin ja sanottakkoon nyt vielä että itse "petin" exää vasta kun eropäätös oli tehty eli voiko sitä pettämiseksi sanoa, ei kai, ainakaan en itse lue sitä pettämiseksi kun kerran on sovittu että lähdetään eri teille, vaikka vielä saman katon alla asuttiin käytännön syistä.
Voisit kyllä miettiä tuota eroasiaa uudemman kerran. Lapsille on nimittäin paljon traumaattisempaa elää keskellä kylmää avioliittoa, isän pettäessä äitiä. En siis tuomitse tekojasi, mutta nyt olis aika herätä ja ottaa itseä niskasta kiinni. Älä käytä lapsia tekosyynä katkeroittaa itseäsi ja rypeä itsesäälissä. Kyllä ne viimeistään kasvaessa huomaa mikä on pelin henki, mikä tulee 100% varmuudella vaikuttamaan niiden tuleviin parisuhteisiin ja käsityksiin vastakkaisesta sukupuolesta. Lapset on yllättävän fiksuja, ja moni kyllä tajuaa kun toinen vanhempi pettää..
Terkuin terapiassa itseään paikkaava, vanhempien parisuhdeongelmien pilaama, jatkuvaa riitelyä ja tunnekylmyyttä seurannut nainen.
Huijaat vain itseäsi tuolla selittelyllä että avioeroperheiden lapset ei pärjää. Voin kertoa että paskaa parisuhdetta koko lapsuutensa ja nuoruutensa katsoneet lapset eivät pärjää elämässä.
Elin itse "haluttomana naisena" avoliitossa vuosikausia. Mentiin aikoinaan yhteen, kun toisen kanssa oli niin hyvä olla. Mitään "suuria tunteita" ei liitossamme ollut . Alkuvaiheen ihastumisen jälkeen kuvioon astui arki ja kumppanuus. Lapsia meille tuli yksi. Perhe-elämää pyöritiin pääasiassa yksin. Ukko juoksi metsällä ja töissä. Itsekin olin päivät töissä. Ihastumisen häviämisen jälkeen oltiin lähinnä kämppäkavereita. Yhteistä meillä oli vain lapsi ja asuntolaina. Yhteisessä ok-talossammekin puuhailimme omiamme eripuolilla taloa/pihaa. Minulla ei ollut loppuvuosina minkäänlaista kiinnostusta seksiin. Suostuin lähinnä sen vuoksi kerran kuussa, kun mies oli ruinannut kuukauden verran putkeen... Sääliseksiä... En nauttinut touhusta yhtään. Yhteiselo loppui aikanaan omaan mahdottomuuteensa. Luulin olevani seksuaalisesti kylmä nainen, mutta toisin kävi. Uskalsin kuitenkin vielä yrittää parisuhdetta uuden miesystävän kanssa. Rakastuin päätäpahkaa ensimmäisen kerran elämässäni (olin nelikymppinen). Kyse ei ole ihastumisesta, vaan aidosta rakkaudesta. Nyt seksissä on tunnetila niin vahvasti mukana, että meillä on edelleen seksiä vähintään kaksi kertaa päivässä, joskus jopa kolme tai neljä kertaa. Kyllä tuo seksittömyys oli rakkauden puutteesta ja kumppanista kiinni.
Miksi otit kyseisen miehen? Äläkä vaan sano että kyseessä oli vauvakuume tai muuten pakko saada vakaa perhe-elämä keinolla millä hyvänsä...
Ihastuin edelliseen kumppaniini kaksvitosena, seurusteltiin, mentiin yhteen siinä uskossa, että ollaan yhdessä loppuikä, saatiin lapsi... Vuosia oltiin ihan tyytyväisiä molemmat ja seksiäkin oli ainakin parina päivänä viikossa (nautin seksistä tuossa vaiheessa vielä). Sitten vaan jotenkin kaikki lässähti. Ihan vilpittömästi haluttiin olla yhdessä, mutta vuosien varrella molemmat muututtiin liikaa. Ei sen suurempaa draamaa... Neljätoista vuotta oltiin kuitenkin yhdessä, joista viimeiset kolme-neljä vuotta seksipuoli tökki pahasti. Kuivia kausia oli tietenkin jo aiemmin, mutta ne meni onneksi aina ohi...
Sama juttu täällä, "haluton nainen" olin avioliitossa, kunnes sitten yli 40 v:nä löytyi ihana romanttinen, hellä ja älykäs mies. Kolme vuotta on ihana suhde kestänyt ja onni kukoistaa ja seksi luistaa.... Ei kenenkään kannata jäädä huonoon liittoon kärsimään ja kostoa hautomaan. Eronneena voin sanoa että oman lapsen äitiä tai isää ei kannta loukata, samalla loukkaa itseään. Myöhemmin näkee toisenkin eri tavalla.
eikö tuollainen suhde kannattaisi lopettaa jos ette siihen kerta tyytyväisiä ole tai ette toisillenne sovi?
Kannattaa muistaa, että tuollaisessakin suhteessa on omat huonot puolensa. Huonoina puolina tulee mieleen ainakin se, että joudut salailemaan menojasi muulle perheellesi. Varsinkin kun lapsesi kasvavat isommiksi ja he tarvitsevat kuskaajaa harrastuksiin, niin on erittäin vaikea saada sovitettua työ/koti/vaimo/lapset/lasten harrastukset/panosuhteet kuviota.
Toinen huono puoli on se, että niin kauan kuin olet suhteessa vaimoosi, niin et pääse rakastumaan keheenkään. Jos ajattelit odotella esimerkiksi 10 vuotta lasten kasvamista, niin todennäköisesti ehdit katkeroitua vaimoosi niin rankasti, että siitä toipumiseen tulee menemään vuosia. Tuollaista taakkaa ei pidä kantaa uuteen suhteeseen, joten pahimmillaan käy niin, että eron jälkeen et edes pysty löytämään uutta naista, koska viha ns. näkyy läpi.
voi voi kun löytyiskin jostain hyväkuntoinen, hoikka mies johon pystyisi vielä rakastumaankin ja himoitsemaan.
Mutta ei keski-ikäisen varatun naisen ole helppo löytää toista varattua, joka vielä innostuisi jopa pidempiaikaisesta salasuhteesta.
Jos tuota haet elämääsi niin kokeile puumailua? Tietty hölmöä suositella petosta mutta jos kerran on onneton eikä asiaa saa järkevästi korjailtua niin puumakeissi on yksi vaihtoehto.
Jos nainen ei halua seksiä, hän ei rakasta miestä tai mies on taitamaton. Voi olal että vaimo on lesbo, mutta ei tiedä sitä vielä itsekkään. On kyllä aika ilkeä mies tuo aloittaja. Ei mitenkään kiltteyden perikuva. Luuleeko hän että naiselle on mukavaa elää parisuhteessa tietäen että inhoaa seksiä ja on pakko silti sekstata?
On paljon naisia jotka teeskentevät orgasmia. Miksi pitää tuntea vahingoniloa vaimoaan kohtaan? Miksi pitää vuosia myöhemmin kertoa kaikki salapuuhansa? Fisku ihminen hakee seuransa hiljaisuudessa, eikä kersku kokemuksillaan eikä naisillaan. Selvästi tulee tuosta kirjoituksesta esiin, ettei mies kunnioita vaimoaan. Nainenhan on ollut vain seksikone miehelle. Ihmettelee vielä että kun vaimo ei halua enää seksiä.
Ero kannattaa hakea silti, kyllä lapset vaistoaa, ettei kaikki ole kunnossa. Luuletko että lapset hyväksyy isänsä toilailut myöhemmin, kun saavat tietää. Ennemmin tai myöhemmin he ovat jyvällä isänsä puuhista. Mahtaa se tuntua kurjalta lapsista.
Ja mitä se vaimo, piru vie, kerjäsi?
No eikö aloituksesta mielestäsi käy ilmi että vaimo on vedättänyt miestä eikä ole edes kiinnostunut korjaamaan suhdetta vaikka on lapset ja kaikki? Kyllä muakin v*tuttaisi ja paljon.
Luetun ymmärtäminen ei liene vahvimpia puoliasi, vai tarkoituksellako väännät asiat päälaelleen?
Yritä tehdä avioehto vielä ennen kuin suhteenne keikahtaa lopullisesti. Jos siis olet varakkaampi.
Yritä jotain sormileikkejä vielä, suurimmalla osalla naisia on kuitenkin säilynyt tunto klitassa. Siitä voi innostuminen lähteä, jos itsekin näytät intohimoa.
Kannattaa erota juuri lastesi takia.Oppivat sairaan parisuhteenmallin teiltä.Sun pettäminen kumminkin ihan perseestä,koska ryvetät vain itsesi.
Et kai halua olla samanlainen kun valehteleva vaimosi?Kaikki tuo tarttuu kylmyys,katkeruus,tyytymättömyys...
On anteeksiantamatonta valehdella tunteistaan, ja näytellä&valehdella vielä nauttivansa seksistä saadakseen sinut suhteeseen. Naisesi ei tällä hetkellä yhtään ajattele miltä sinusta tuntuu syvällä sisälläsi kun vielä sanoo suoraan noin tietäen miten se satuttaa. Osa naisista ehkä älähtää, koska ovat itse syyllistyneet jompaa kumpaan.
Mieti voitko antaa naisellisi anteeksi. Jos et ja jäät, tulet tekemään paljon pahaa itsellesi, lapsellesi ja vaimollesi. Vaikka sinulla on anteeksi annettavaa, on myös vaimollasi pettämisen takia. Jos halut antaa anteeksi ja jäädä, järjestäisin sinuna reissun, jossa olette kahdestaan ja keskustelisitte suhteenne jatkosta. Vaikka yleensä pettämistä ei kannata kertoa, tässä tilanteessa sitä kannattaisi harkita, jotta vaimosi ymmärtää että olet tosissasi. Kuitenkaan yksityiskohtia ei saa kertoa enkä sanoisi muuta kuin, että ilman seksiä ei voi elää ja siksi ajauduin pettämisen, vaikka se on väärin. Jos haluat suhteen jatkoa, on sinun ymmärrettävä oikeasti itse, että tekosi on väärin, vaikka teko on 100% ymmärrettävää tilanteessasi. Ilman, että oikeasti alat näin ajatella ja vaimosi sen näkee sinusta, en usko että pääsette tilanteen yli. Samoin, vaimosi pitäisi haluta jatkaa ja hänen tunteensa pitää parantumisen seurauksena syttyä, jotta sinulla voisi olla mahdollisuus nähdä uusi alku.
Olen ollut parisuhdeterapiassa. Prosessista oli suuri hyöty, vaikka suhde päätyi eroon. Sinuna joka tapauksessa menisin terapiaan vaikka yksin. Hyvä terapeutti saa sinut näkemään oman osuutesi prosessin synnyssä. Vaikka toinen olisi tehnyt paljon väärää, on silti kummallakin osansa lopputuloksessa. Jos eroatte, terapia voi auttaa sinua tulemaan toimeen lapsesi äidin kanssa. Vaikka et tekisi sitä itsesi tai puolisosi takia, lapsesi tulevaisuudelle sillä on merkitys. Minusta sinulla on oikeus vaatia puolisoltasi parisuhteen ongelmien selvitystä, ja voit hyvin pistää hänet selkä seinää vasten: olet valmis yrittämään mikäli hänkin lähtee asiaa selvittämään, mutta olet onneton ja lähdet jos tilannetta ei muuteta. Anna hänelle rajallinen aika miettiä, mitä haluaa. Puolisosi tulee todennäköisesti sinua työllistämään lapsesta, mutta voit vastata, että sairaan parisuhteen ja onnettomien vanhempien lapsena eläminen on paljon isompi haitta kuin onnellisten ja tasapainoisten vanhempien.
Vaikea tilanne teillä on, kaikille olisi paras ratkaista pikaisesti. Näin jatkaen tulette vain loukkaamaan toisianne enemmän ja enemmän.
Kauan olen yrittänyt, enää en halua itseäni nöyryyttää anelemalla vaimoani mukaan terapiaan tai keskustelemaan asiasta. Paskaa saan vain niskaani kun yritän aiheesta puhua. Kun nuorin lapsi on 14, eli viiden vuoden päästä, aion erota. Silloin lapsi alkaa olla siinä iässä että osaa olla syyttämättä itseään asiasta. Omat vanhempani erosivat kun olin 7 vuotta ja muistan kuinka syytin itseäni ja tunsin häpeää vaikka molemmat vanhempani osoittivat rakkautta ja olivat läsnä elämässäni. En tiedä johtuuko siitä, mutta minua myös kiusattiin ja naissuhteiden luominen oli tavattoman vaikeaa. Ensimmäisen kerran joku tyttö kiinnostui niin että edettiin sänkyyn asti kun olin jo saanut maisterinpaperit käteen ja menin viimeisellä opintolainalla ostettu hieno puku päällä baariin. Omalle pojalleni en toivo samaa.