Onko sua kosittu?

On kait. Jos kihloihin kysymistä lasketaan millääntavoin kosinnaksi. Eikös kosinta meinaa, et kysytään: menetkö kanssani naimisiin? Mut kihlaushan on lupaus naimisiin menosta.

Suostuin tähän ja nainen talutti seuraavana aamuna sormuskauppaan ja osti mulle sorrmuksen. Valkkasin myötätunnosta mahdollisimman halvan (200e).
Sit alko hää hössötys.

On toki kosittu. Kävelin eilen Aurajoen rantaa pitkin, kunnes yhtäkkiä eteeni ilmestyi tatuoitu, lyhythiuksinen sekä hieman ylipainoinen nainen. Hän polvistui eteeni ja kysyi "tulisitko äpäräni elättäjäksi?".

Loin häntä kohti viileän halveksuvan katseen ja totesin: "Minä menen kyllä sillä periaatteella, että käytettyihin naisiin ei kosketa ja sen myötä minulla on terveys, kunnia ja sukumme omaisuus tallella"

Ei o. En tiiä miks.

On kosittu pari kertaa yksityiselämässä ja ehkä ööö... 100? kertaa töissä.

Ensimmäiseen oikeaan kosintaani vastasin kyllä. Se oli ehkä koko elämäni onnellisin ja kaunein päivä. Tuntui, että pilvetön kesätaivaskin oli korkeammalla kuin normaalisti. Olin niin nuori ja naiivi. Häitä ei koskaan tullut, koska mies petti ennen niitä.

Toiseen kosintaan vastasin "kyllä, voidaan hakea avioeroa sitten heti häiden jälkeen". Huonoa läppää, myönnän. En vain enää usko avioliiton ideaan sitä tarpeeksi pohdittuani.

Onko ap:a kosittu? Haluaisitko naimisiin, ja jos haluaisit, niin miksi?

Ei oo kosittu. Naiset harvemmin kosii miestä. Kyllä mä voisin mennä naimisiin ja ihan siitä syystä että viihtyy sen toisen seurassa niiin hyvin että haluaa olla sen kanssa loppu elämänsä.

Voi olla. Olin vähä tuiskees. En muista juuri mitään. Kauhee kotka se kyllä olikin. Sen mäkin muistan.

On kosittu ja vastasin myöntävästi. Pitkä kihlaus kuitenkin päättyi ennen häitä.

Muutama muukin kosiminen on ollut, mutta niitä ei voi laskea, ne tuskin oli tosissaan kysyttyjä.

pelkäävät tai haluavat salaisesti

Mitä sä höpiset? Eihän mua oo pyydetty ees treffeille.