Olen seurustellut mieheni kanssa yli vuoden, ja koko suhteemme ajan alkoholinkäyttö on ollut enemmän tai vähemmän riidanaiheena. Itse en juuri juo humalahakuisesti, mieheni sen sijaan juo lärvit joka kerta kun juo, ja mielestäni liian usein. En osaa sanoa onko hänellä alkoholiongelma vai ei, mutta selväksi on tullut että hänen alkoholin käyttö on minulle ongelma.
Kaikki muu suhteessa toimii. Rakastan miestäni. En vain jaksa enää nähdä häntä humalassa, ja suhteen tulevaisuus on aika epävarma, koska en voi ikinä tietää millon juominen lähtee käsistä. Pelottaa ajatus jättää mies, mutta onko muuta vaihtoehtoa?
Kuinka pystyy jättämään ihmisen jota rakastaa? Pitääkö niin edes tehdä? Onko kukaan jättänyt puolisoaan vaikka on edelleen rakastanut häntä ja kuinka olette siitä selvinneet?
Kaikki muu suhteessa toimii. Rakastan miestäni. En vain jaksa enää nähdä häntä humalassa, ja suhteen tulevaisuus on aika epävarma, koska en voi ikinä tietää millon juominen lähtee käsistä. Pelottaa ajatus jättää mies, mutta onko muuta vaihtoehtoa?
Kuinka pystyy jättämään ihmisen jota rakastaa? Pitääkö niin edes tehdä? Onko kukaan jättänyt puolisoaan vaikka on edelleen rakastanut häntä ja kuinka olette siitä selvinneet?
Vastaukset 9
Vanhimmat
En tiedä rakastinko enää. Vihasin sitä juomista,vihasin sitä humalaa ja sitä etten koskaan tiennyt koska pullo aukeaa ja kauan juominen kestää.
En ole pulloon sylkijä,mutta alkoholisti on sairaus johon ei löydy parannusta kuin juojan oma tahto. Jos sitä ei ole. Peli on menetetty.
Lähdin,enkä ole katunut KERTAAKAAN lähtöäni.
Selvisin ihan hyvin sillä elämä tasapainottu eikä tarvinnut stressata mitään ylimääräistä tai ottaa toisen elämää kantaakseen.
Löysin miehen joka nyt ei sylje pulloon,mutta osaa pitää alkoholin normaalina ja silloin tällöin hupina. Olemme mieheni kanssa tehnyt sopimuksen että kotona emme juo koskaan (lapsi.) Ihanaa elää vihdoin ihmisen kanssa joka osaa käsitellä alkoholia. Eikä se kuulu joka päiväiseen elämään tai pelkoon. Ei välttämättömänä aineena.
KÄymme silloin tällöin illanistujaisissa,mutta alkoholi ei kuulu arkeemme.
Kehottaisin sinua miettimään tarkoin haluatko haaskata omaa elämääsi tälläiseen alkoholistiin. Hän ei siitä muutu (ei edes rakkaudestasi) jollei ole sitä omaa tahtoa lopettaa tai edes vähentää.
Juominen ei ainoastaan vie miehesi vaan se vie myös sinut. Ja minusta oman elämän haaskaaminen toisen puolesta on alistumista. Ei enää rakkautta.
Itseäänkin pitää osata rakastaa.
Jos et jaksa katsoa kun se vetää lärvejä niin ota ero. Ei se sitä juomista lopeta sun takias.Monilla on tapana et jos ottaa niin ottaa sitten kunnolla eikä sivistyneesti.
Etsi tietoa ja tukea, sitten karsi ne asiat jolloin juominen sua haittaa, esimerkiksi yhdessä asuminenhan ei tule kuuloonkaan.
Tuhlaa vapaasti rakkautta ja positiivisia ajatuksia mieheen, mutta älä odota että vastapalvelukseksi hän lopettaa juomisen.
Jos hän on humalassa, sano suoraan että poistuu tai poistu itse-
älä ota kantaaksesi mitään juomisen seurauksia, kuten älä kuskaa äläkä maksa hänen velkojaan tai vastaa puhelimeen öisin.
Sitten etsi itsellesi apua, googleta alkoholistin läheiset tai muuta sopivaa hakusanaa käyttäen etsit niitä tietoa ja reittejä.
Tämänjälkeen alat tervehtyä itse, asiat menevät omaan perspektiiviinsä, lakkaat olemasta epäterveellä tavalla kiltti ja sitten jos vielä tuntuu että eroaminen on oikea päätös niin tunnet sen varmasti aikanaan sisimmässäsi milooin on oikea aika katkaista välit..Eroa ONGELMASTA; älä silti hylkää tunteitasi.
Tyypillistä on myös, että kun alkaa toimia noin kuten kuvailin, on hyvä selittää miehelle kuitenkin että rakastan, mutta minun täytyy tehdä näin sen juomisen takia.
Mutta siis se mikä on vielä tyypillisempää, että KUN alat tehdä asioiden eteen jotain, niin miehen ryyppääminen yleensä menee hetkeksi joko loppuu, tai sitten ryöpsähtää käsistä ihan TODELLA..tämä on luonnon tapa yrittää kertoa, että viesti on menossa perille, mutta alkoholisti yrittää myös sillä taivuttaa sut luulemaan että SIKSI että olet "itsekäs" niin hän juo siksi lisää, ja jos jätät hänet hän juo itsensä hautaan. Mutta tämä ei pidä paikkaansa, elämä opettaa juopolle että kerran hän ei saa vaikutettua asioihin juomalla, häntä ei säälitä janainen silti rakastaa HÄNTÄ, ei juomista, niin toivoa on.
Kunhan et ota vastuullesi sitä hänen juomista. Ole vahva! Kun tekee muutoksen, alkaa myrsky, mutta se myrsky laantuu.
Kiitos asiallisista ja hienoista vastauksista.
Keskustelin tänään (taas) mieheni kanssa juomisesta, kerroin etten jaksa katsella sitä enää ja kerroin että tuntuu pahalta jättää juomisen takia mies jota rakastaa. Emme kuitenkaan eronneet, mies lupasi olla pari kuukautta kokonaan juomatta. Sen jälkeen taas hän yrittää vähentää juomista.
Nyt on ihan hyvät fiilikset. En tiedä kuinka suhteen käy loppujen lopuksi, mutta aion kyllä nauttia näistä tipattomista kuukausista täysillä. Täytynee vielä enemmän keskustella mieheni kanssa elämän tavoitteista ja haaveista, että tiedetään molemmat missä mennään.
Kiitos vielä vastauksista, opin niistä paljon!
Onnea yritykseen, mutta voin kokemuksesta sanoa, että tuskin tipaton jakso tulee kestämään kahta kuukautta, kaksi viikkoa lienee mahdollista, jos hyvin menee.
Sitten jos mies todella lopettaa pariksi kuukaudeksi, niin muista että kun se pari kuukautta on ohitse ja mies alkaa taas kokeilla alkon käyttöä, niin se voi tuntua pahalta susta tai voi käydä niin että alkoholisti voi kokee ostaneensa sun hyväksynnän juomiselle sillä että on raitis hetken aikaa. Moni alkkis vakuuttuu raittiina olon aikana siitä,ettei heillä ole mikään alkoholiongelma kerran pystyvät olemaan ilman. Mutta kokonaan lopettaminenpa ei siis onnistu aina. jos hän aloittaa juomisen ja se menee uudelleen pahaksi, niin MUISTA silloin uudelleen tämä ketju, ja ne asiat joita nyt olet selvittänyt ja löydä sitä voimaa..ja muista että kenenkään ei TARVITSE sietää mitään juomista oman katon alla, ei vaikka mies olisi ensin 2kk "kiltisti"..Mutta nauti täysin rinnoin ja elä nykyhetkessä, älä menneessä äläkä tulevassa.
12:sta vuoden putki.
Mieheni oli mainitsemani ajan viikot töissä muualla. Hän ajoi kotiin perjantaisin alkuillasta ja lähti maanantaisin aamuyöstä klo 4 - 5:n tienoilla.
Kotiutuessaan perjantaisin meni mieheni suoraan kaapille ja kaatoi itselleen drinkin.
Sitten oli vuorossa valkoviini ja viimeeksi myöhään taas drinkki.
Lauantaisin höpöstely alkoi puolen päivän tietämissä jatkuen myöhään yöhön.
Sunnuntaisin vielä lounaan yhteydessä viiniä.
Oikeastaan en nähnyt miestäni täysin selvänä koko aikana, 12-vuotta.
Mitään haittaa tai harmia tuosta juomisesta ei ollut mutta joskus myöhään lauantai-illoin hän ei ollut kovin henkevää keskusteluseuraa.
Jäätyään kotiin työttömänä oli kevyt juopottelu pävittäistä mutta muutaman kuukauden jälkeen hän kiersi korkin kiinni ja ryhtyi arkisin käymään läheisellä kuntosalilla.
Keskustellessamme asiasta hän sanoi alkaneensa huolestumaan terveydestään ja mieskunnostaan.
Ei mieheni ole mikään absolutisti. Kyllä hän matkoilla nauttii mietoja ja joskus väkevämpääkin mutta määrät ovat hyvin pieniä.
Kotona vallitsee täysraittius.
Olen itse luopunut vähäisestäkin käytöstä jo yli 10 vuotta sitten lääkityksstä johtuen.
Kertaakaan en sanonut miehelleni tuosta jokaviikkoisesta juomisesta.
Haittaahan siitä ei ollut.
Arvioin myös, että jos olisin ottanut asian puheeksi niin sillä olisi saattanut olla päinvastainen vaikutus.
Tätä olotilaa on nyt kestänyt 10 vuotta ja se näkyy terveydessä ja kaikinpuolisessa kunnossa.
Minä saan enemmän huomiota osakseni kuin koskaan aikaisemmin.
Jättäminen ei koskaan käynyt mielessäni. Meillä oli yhteiset tavoitteet ja summittainen aikataulu niiden saavuttamiseksi.
Olisin ollut täydellinen kaheli jos olisin silloin ottanut eron.
Lapsemme olivat jo lähteneet opiskelemaan.
Kiitos myös mummo 65v kirjoituksestasi. Kiva kuulla välillä tuollaisiakin kokemuksia, kun yleensä kuulee enempi surullisempia loppuja. Ihanaa että miehesi on itse huomannut ongelman ja tehnyt muutoksen elämässään!