Mitä jos ei vaan enää henkisesti jaksa seurustella toisen kanssa koska jatkuva epäilys kalvaa mieltä. Ensinnäkin epäilen että poikakaverini on joskus pettänyt minua. Mutta sitten taas muuten ei ole mitään kovin selvää merkkiä. Puhumisesta ei ole hyötyä, koska kieltäisi takuulla kaiken. Muuten viattoman oloinen ja rakastava mies....Olen ajan kanssa ikävä kyllä huomannut hänen kavereihinsa tutustuttua että tässä tietyssä pienessä kaveriporukassa hänelle tulee tarve esittää. Jatkuvaa vitsinvääntöä ja älyttömiä ideoita. Se yhdistettynä kyseiseen kaveriporukkaan alkoholiin ympärillä pyöriviin exiin ei kuulosta hyvältä idealta.... En oo ollut näin mustasukkainen aiemmin, ja oon antanut toisen mennä oman mielensä mukaan, ja edelleen, mutta kun kerran olin mukana juhlimassa näin poikakaverini koskettelevan eksääni turhan tuttavallisesti. Ei mitenkään kaverillisesti.... Huoh... Oonkohan vaan turhan herkkä vai onko aihetta huolestua?
Epäilenkö turhaan?...
knot1
19364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei ole poikakaverin vika, jos sinä et uskalla puhua hänelle omista peloistasi ja epäluuloistasi. Sinulle ei pitäisi riittää tuollainen ennakolta päättämäsi lopputulos, että: "Puhumisesta ei ole hyötyä, koska kieltäisi takuulla kaiken".
Ei parisuhdetta eletä niin, että annetaan omien kuvitelmien viedä eikä uskalleta käsitellä itseän vaivaavia asioita ääneen kumpanin kanssa.
Parisuhde on tiimityötä.
Opettaisi sinullekin jotakin, kun saisit kuulla poikakaverisi mielipitetiä ja puolustuspuheita sille, kun sinä epäilet tai syytät häntä jostakin. Se kommunikointi lähentäisi teitä partnereina, koska koko keskustelu/riita lähtee siitä, että toinen on huolissaan yhteisen taipaleen tulevaisuudesta.
Totta kai syytetty nousee helposti takajaloilleen, etenkin jos hänellä ei ole ihan puhdas omatunto, mutta ei keskustelua saa jättää siihen. Kipeätkin aiheet täytyy kyetä selvittämään molempia tyydyttävällä tavalla, muuten koko rakkaussuhde on teennäinen ja pinnallinen ja päättyy ekaan riitaan.
Opettaisi minullekin jotain... En oo väittänyt ettenkö oo yrittänyt puhua, en tästä juuri tästä aiheesta mutta kaikesta muusta niin suhteeseen kuin arkeen liittyvästä ongelmista. Jos aihe on poikakaverin mielestä epämiellyttävä, niin siitä väännetään vitsiä. Jos nyt kysyisin onko hän pettänyt minua hän vaan todennäköisesti sanoisi tuttuun tyyliin vitsikkäästi `joo, joka kerta ja aina tilaisuuden tullen. heh heh...` kyllä, todella opettavaista? Ja en haluaisi yhtäkkiä ruveta oikein aukomaan päätäni aiheesta, kun meillä ei ole tapana riidellä. ei olla kertaakaan ns. tapeltu 4 vuoden seurustelun aikana. vai pitäisi minun sittenkin kerrankin suuttua ja kysyä suoraan? ja loukata poikakaveriani JOS ei olekaan mitään syytä epäillä pettämistä?
Kyllä, kaivele sisu esiin ja kysy suoraan. Jos sinä pelkäät, ei se ole kenenkään muun vika mutta kannattaa kyllä tuoda esille että pelkäät, oli aihetta tai ei. Ei ihminen mitään peloilleen mahda mutta niitä on hyvä käsitellä myös kumppanin kanssa, silloin molemmat tietää mistä kenkä puristaa.
Se, että alat yhtäkkiä miettiä että poikaystävä on kenties _joskus_ pettänyt, vaikka mitään aihetta tai mitään merkkiä asiasta ei ole, kertoo että taustalla on nyt jokin ihan muu ongelma. Luultavasti hän ei ole pettänyt sinua. Jos on ja se on tapahtunut "joskus" eikä ole millään tavalla vaikuttanut suhteeseenne, on parempikin ettei tapahtunut enää nouse esiin.
Mikä sinua nyt oikeasti suhteessanne vaivaa?
Tuo, että ette koskaan ole riidelleet, kuulostaa myös oudolta. Nieletkö kaiken mikä harmittaa sinua, ettei kehittyisi riitaa? Millaisen riitelemismallin olet saanut kotoasi? Rinnastatko riitelemisen suhteen loppumiseen?
Ihmiset, jotka ovat tiiviisti yhdessä, ovat väistämättä välillä myös eri mieltä asioista ja ärsyyntyvät toistensa tekemisistä ja sanomisista ja riitelevät kukin temperamenttinsa mukaisesti. Hyvässäkin suhteessa riidellään.
Kyllä, riitoja tulee väistämättä. Mutta hyvässä suhteessa ne osataan purkaa siten että ongelma ratkeaa. Huonossa suhteessa sen sijaan mökötetään tai kaivellaan asiaan liittymättömiä vieläkin vanhempia asioita joilla toista voidaan syyllistää ja vierittää kaikki viat toisen niskaan eikä riitely pääty oikeastaan ikinä vaikka onkin välirauhaa.
Enkä edes väitä etten itse olisi joskus syylllistynyt tuohon samaan. Yritän kuitenkin oppia.
Miksi aina sanotaan, että suhteessa tulee väistämättä riitoja?
Ei meillä ainakaan riidellä. Olemme toki joistain asioista eri mieltä, muttei se tarkoita riitelemistä. Pystymme ratkomaan asiat ihan keskustelemalla ja yhdessä ollaan oltu kohta 20v..
Ei minunkaan onneksi tarvinnut lapsena kuunnella vanhempieni riitelyä.
Mua varmaan risoo jatkuva muiden naisten huorittelu. ja mä epäilen että sitä mahdollista pettämistä on sattunut, ja voi tapahtua uudelleen samassa porukassa. kiitos jatkuvasti tyrkyllä olevien eksien. Asia ärsyttää, koska poikakaveri välillä ´vitsailee` kaveriporukkansa kamalista lortoista joihin hänkin on joskus sekaantunut. Hänen mielestään kaikki vähänkin ärsyttävät naiset on huoria. sana huora lipsahtaa hänen suupielestään hämmentävän usein... No, mutta vastaavasti tiedän että poikakaverini on enne seurusteluamme mennyt kenen tahansa kanssa sänkyyn joka vähänkin jalkoja harottaa. Eli poikakaverini on siinä mielessä yhtä paha lortto. Se vituttaa, mutta miten voisin nätisti tuoda huoleni asiasta esiin?.. Emme ole juuri tapelleet koska kumpikin ehkä pelkää toisen mielen pahoittamista. Yleensä asioita vetvataan kauan mielessä ja sopivalla hetkellä kerrotaan.
Eli sinua risoo, että mies huorittelee naisia. Miksi suostut ylipäänsä kuuntelemaan sellaista puhetta? Ei sinun tarvitse. Sinulla on oikeus ottaa asia puheeksi ja sanoa, ettet halua kuulla huorittelua. Mies päättää sitten, arvostaako hän tahtoasi vai haluaako jatkaa puhetapaansa. Jos hän jatkaa, on sinun vuorosi päättää haluatko jatkaa hänen kanssaan.
Eikä sinun tarvitse tuoda asiaa "nätisti" esiin vaan jämäkästi, assertiivisesti. Älä heittäydy kynnysmatoksi. Jos heittäydyt, niin älä valita jalanjäljistä kasvoillasi.
Seuraavan kerran, kun mies heittää omasta mielestään vitsikästä herjaa lortoista, vedä hänet sivuun porukasta ja sano, että et enää halua kuulla sellaista puhetta. Naisten nimitteleminen on paitsi lapsellista myös erittäin sovinistista ja loukkaavaa. Jos hän kutsuu muita naisia tuolla tavalla, voit olla varma että mikäli eroatte niin hän puhuu jälkeen päin sinustakin rumasti.
Älä ota asiaa puheeksi hänen kavereidensa kuullen vaan nimenomaan vedä hänet hieman sivuun ja kerro nuo asiat: tuollainen nimittely on lapsellista, loukkaavaa ja sovinistista, etkä halua kuulla sitä enää.
Kätevä kirosanojen karsimistapa on sakko.
Otat sopivan rasian ja se on "huora"-rasia. aina, kun mies käyttää tuota sanaa, sakko napsahtaa. Vaikkapa kaksi euroa sanalta.
Meille "vittu"-purkki toimi erinomaisen hyvin.
Voi helevetti!!! Että olet oikein kehitellyt sakon joka koskee miestä mutta ei sinua!! Voiko narsismi enään pahempaa naisella olla!!! Toivottavasti ja kuten tavastasi voi päätellä olet teini pentu. Jos itse törmäisisin tuollaiseen naiseen jäisi hän kyllä saman tien sakottamaan muita tyylillään.
- hih- sinä vetkale, minä en juurikaan kiroile, mutta sellainenkin tuli suustä päästettyä ja se sakko istuu tällä hetkellä purkissa oikein sopuisasti..
Muuta kysyttävää?
Ei omanarvon tunteva nainen huo*a-nimityksiä kuuntele! Tuo hu*ra-sanan sakko, kuulostaa lapselliselta. Aivan kuin se olisi kirosana! Sanan käyttö on henkilökohtainen ja naista alentava loukkaus. Meidän perheessä tuollaista ei tarvitse onneksi kuunnella. Toisaalta... minä sainkin hyvän ja AIKUISEN miehen!
Jos asuu perheessä, jossa huo*a -sana on päivittäistä normipuhetta, sakko on oikein hyvä ja toimiva juttu.
jos asuu perheessä, jossa tuota sanaa käytetään maassaolevien potkimiseen, kellään ei ole voimia laittaa rajaa vakavastui tai huumorilla(vaikkapa tuo =h-purkki), silloin on ankeat ajat.
No tuo huorittelu on musta lapsellista... Ehkä johtuu tuon sanan jatkuvasta käytöstä, että epäilen poikakaveriani, koska se antaa sellaisen kuvan että kaikki naiset olisi niin helposti saatavilla, eikun painamaan, ja eihän se haittaa koska ovat huoria... ja koska sanon oman mielipiteeni olen ärsyttävä ylimielinen nainen, joka sanoo ja tekee mitä haluaa, eli jostain kumman syystä sitten hänen mielestään varmaan huora, koska huorat tekee mitä sattuu ja sanoo. Luulen että vois olla parempi että jos olen hänen kaveriporukassa ja kuulen sanan lortto, että sanon asian ääneen kuinka se ärsyttää. vaikka tiedän että hänen kaverit rupeaa ilkkumaan että ukko on tossun alla.ei kyllä ole! pikemminkin minä olen....
Ihmettelet varmaan myöhemmin mitä kaikkea olet sietänyt ja minkä ihmeen takia.
Voit tietysti alkaa kasvattaa poikaystävääsi, jos hän ei ole kotikasvatusta saanut. Minusta se on kuitenkin huono lähtökohta parisuhteelle. On sellaisiakin miehiä, jotka on kasvatettu. Usein jos peruskäytöstavat ei ole hanskassa, on myös muita elämänhallinnan ongelmia. Niitä on sitten kiva jäädä kattelemaan. Ei.
Sinulla on ilmeisesti syy luottamuspulaan eli et ole mustasukkainen ilman järkevää syytä. Omien kokemuksieni mukaan tuollaiset miehet pettävät helposti. Piireihin kuuluu ns. lorttoja ja jos lisäksi hänen ystävänsä vaihtavat naisia kuin sukkia, poikaystäväsi on todennäköisesti varattuna itsekin lähtenyt siihen touhuun mukaan. Myös aikaisempi seksielämä antaisi viitteitä siihen, että hän haluaa monia naisia eikä välttämättä ole valmis oikeasti sitoutumaan. Olette ilmeisesti nuoria. Suosittelisin sitä, että etsit jonkun, johon voi luottaa. Muussa tapauksessa vain kiduttaisit itseäsi, koska luottamus tuskin palaa, kun ette voi edes keskustella rakentavasti.
juuri näin. poikakaverin kaveripiiriin kuuluu muutamat mieskaverit joukko näitä ns. lorttoja, ja JOKAINEN mies ja nainen on pannut keskenään. tämä on tullut selväksi ajan kanssa, kun joku näistä hänen kavereistaan on saattanut vitsailla tai rehvastella mulle siitä... ollaan oltu nyt muutaman vuoden yhdessä, ja tuntuu siltä että en ole se juuri oikea poikaystävälleni, tai sitten hän salaa kaipaa sitä ah niin ihanaa poikamies elämää nuorempana.... vaikka epäilen että sitä ei enää takaisin saa, ainakaan samanlaisena.kun ei ollakaan enää niin nuoria opiskelijapoikia, vaan kaverit on töissä yms. Mitä oikeasti haluaisin eniten, olisi erota, tai pitää taukoa ja ehkä palata yhteen myöhemmin, jos poikakaverini olisi aikuistunut. koska rakastan poikakaveriani, mutta en jaksaisi olla jatkuvassa epäilyksessä...
"Mitä oikeasti haluaisin eniten, olisi erota, tai pitää taukoa ja ehkä palata yhteen myöhemmin, jos poikakaverini olisi aikuistunut."
Nyt kun sait sen kerrottua, mitä oikeasti haluaisit, on aika miettiä mitä aiot tehdä jotta toiveesi toteutuisi. Aikuistumista on myös ottaa omalta osaltasi vastuu asioista.
parisuhde on yhteistyötä..ilman sitä suhde ei valitettavasti koskaan toimi ;)