Nainen esittää syövänsä vähän

no miten säny treffeillä olit kun just väitit että naisen kanssa koko viikon?

Haluaa luoda sen vaikutelman, että syö kuin hiiri, mutta näyttää silti siiderivalaalta. Hyvin yleistä duunipaikallakin. Naiset isoon ääneen huutavat olevansa "DIEETILLÄ, VOI VOI TÄNÄÄNKÄÄN EN OLE SYÖNYT KUIN TOMAATIN JA PARI KURKKUSIIVUA". Tätä jatkuu vuodesta toiseen, mutta silti bmi varmaan 35. Kummallisesti toimivat vastoin luonnonlakeja näiden naisten aineenvaihdunnat.

Sinkkuna ollessaan nainen voi syödäkin kohtuullisen vähän kun pitää pysyä sutjakkaana, sitten kun mies on satimessa voi ruveta syömään vähän lujemmin. Sitten tietysti jos ennestäänkin pulska tyttö syö olemattoman vähän niin turhaanhan se esittää ja kääntää oikeastaan näytöksen itseään vastaan kun silloinhan voisi olettaa että jos noin vähillä eväillä on noinkin pulska niin kuinkas sitten käy kun on turvallisesti parisuhteessa, pullahtaa lopullisesti michelin-tason naiseksi.

Tota sievistelyä esiintyy myös tyttöjen ravintolailloissa vaikka paikalla on vain omaa sukupuolta. Mutta treffeillä se ei välttämättä ole esittämistä, vaan nälän tunne on kertakaikkiaan kadonnut kun on ensin laittautunut ja vähän jännittääkin. Jotain on kuitenkin pakko seuraksi syödä. Salaatti menee aina alas vaikkei niin nälättäisi.

Jos ei vielä tunneta kovin hyvin, treffeillä jännittää niin ettei ruoka oikein maistu. Pelkään myös että hermostuksissani pudotan ruoan haarukasta, joten syön pieniä paloja kerrallaan.

Tiedän että mies luultavasti ajattelee että teeskentelen ja yritän antaa vaikutelman etten koskaan syö mitään. Kaikki ihmisten tekemiset kun pitää tulkita aina ikävimmällä mahdollisella tavalla. Ja sitten sitä ilosanomaa lähdetään levittämään nettiin.

ei popsitaan,
ei tartte vesas käydä

Samaa minäkin olen aina ajatellut että miksi useiden naisten täytyy esittää ettei ne muka syö eikä käy vessassa ja jos he syö niin syö muka vain salaattia.

Koska ensitreffeillä varsinkin tapaa jännittää aika paljon.

Yleensä noin tekevät ihmiset todellisuudessa ahmivat paljon yksikseen. Muiden nähden syödään salaattia tai kevyitä pieniä suupaloja, mutta kotona odottavat suklaalevyt, karkit, keksit, pullat, pizzat jne. muut runsaskaloriset herkut.

yrittää syödä terveellisesti, mutta repahtaa ahmimaan. treffeillä pystyy olemaan sen oman ihanteensa lainen, yksin sortuu.

Mä olen kerran syönyt treffeillä saman verran kuin mies tai taisin syödä vielä vähän isommankin annoksen..Tapoihini kun ei kuulu teeskennellä mut sen kyllä olen huomannut, että paremmin pärjäisi jos osais teeskennellä..

Ei minua haittaa jos treffiseuralainen söisi hyvin. Päin vastoin. Pidän sellaisesta. Ei tule nirppanokkamaista nipottaja vaikutelmaa. Vielä parempi jos tytöllä on kanttia syödä tacoja tms.niin että kastike valuu leukaa pitkin.

Samaa olen huomannut itsekin. Eipä tuossa kun syksyllä olin syömässä niin multa pari naista kysyy että onko tässä tilaa niin sanoin et on kyllä. Siinä sit ihmettelin kun heistä hoikempi mustahiuksinen söi vaan hyvin pieniä annoksia. Mä oon aina luullu et siinä on syy ettei halua saada kiloja lisää... että siks ruokailua välttää. Mut voi tosin jännittääkin, tosin en kyl ymmärrä miksi niin tekis kun ei missään treffeillä olla.

No joka tapauksessa tuntuu olevan aika moniakin jotka "nipottavat" syömisen suhteen. Ei sillä että mitenkään arvostelisin, mut kuiteskin mä vaan ihmettelen tätä asiaa.

Parempi ottaa hoikka nainen, jonka näkee syövän kerralla kunnolla kuin vähänkään siellä normaalin ylärajoilla oleva, joka puputtaa salaattia. Ei ole vaikea päätellä, kumpi osaa oikeasti syödä kohduudella ja säännöllisesti. Ihmettelen, miten kaikki kaverinaisetkin ovat kaikki lihavia, vaikka aina kieltäytyvät yhteisestä syömisestä. Siideri kyllä maistuu, mutta kunnollista ruokaa ei voi syödä.

Heh, tää on kyllä ihan totta. Ite tilaan aina salaattia jos joudun syömään julkisilla paikoilla, mutta omalla kohdalla se ei ole varsinaisesti esittämistä. En vaan yksinkertaisesti tykkää syödä muiden nähden, salaatin näykkiminen menettelee mutta esim jotain täytettyä leipää, hampurilaista tai muuta "sottaista" en kertakaikkiaan pysty seurassa syömään. Mun syy tosin on nuoruuden syömishäiriö, ei ylipaino, oon normaalipainon alarajoilla. Mut siitä jäi tuo kammo seurassasyömisestä. Eihän siinä ole järjen hiventäkään, tiedostan sen, mutta pirun vaikeaa on oppia siitä syömishäpeilystä pois.

Ei tää alotus ihan kukkua ole, tosin ei tietenkään pidä paikkaansa kaikkien naisten kohdalla.

Ei päde pelkästään treffeihin, vaan tosiaan myöskin siellä "tyttöjen illoissa" on aina niitäkin naisia jotka vain eivät jostain syystä voi syödä. Siellä se syy vaan yleensä sitten on emmä voi ku mä lihon. Sitten jos jotku muut samankokoiset syövät, niin seuraavaksi kysellään miten sä voit syödä noin paljon (ja pysyä hoikkana). Joidenkin ihmisten ikuisen laihduttajan ja painontarkkailijan imagoon ei kai sovi se, että edes joskus vaihtaisi vapaalle ja pohtisi syömisiä sitten taas huomenna. Se täytyy kyllä sano, että harvemmin noissa illoissa ne olisivat tuhdimmat tyttöt jotka jättävät syömättä, vaan juurikin ne ikuisesti painoaan tarkkailevat.

Mitä treffeihin tulee, niin syitä on lukematomia. Tietysti jos jännittää, niin ei ole nälkä. Salaatti voi tuntua myös turvalliselta vaihtoehdolta syödä siististi. Voi myös olla ettei tahdo tehdä toiselle laskua. Jos paikka on itselle vähän eksoottisempi, niin ei ehkä uskalla kysyä mikä on mitäkin. Monet allergiatkin aiheuttaa sen, että salaatti on turvallinen vaihtoehto. Ei välttämättä halua tehdä itsestään numeroa ja kysyä joka-ainoasta ruokalajista, että eihän siinä vain ole sitä ja tätä.

Sitäpaitsi ... monet miehet kyllä ajattelevat, että parempi jos nainen syö ja uskaltaa sitten syödä sen taco niin että kastikkeet valuvat. On kuitenki olemassa niitä miehi, jotka ajattelevat ihan päin vastoin, että kunnon nainen ei suurinpiirtein syö mitään. Eikä hänelle taatusti käy mitään kastikekatastrofia. tällaisiakin miehiä on yllättävän paljon. Mistä nainen voi tietää kumpaa sorttia mies on? Lienee turvallisempaa olla salaatinnärppijä, miehelle joka ei piittaa, kun olla kastikehirmu miehelle, joka välittää. Siis jos nyt ylipäänsä piittaa mitä se mies itsestä ajattelee. Itse en jaksa noista pingottaa. Sen verran harvoin tulee ulkona käytyä, että voin hyvällä omallatunnolla syödä sen mitä jaksan. Toisaalta hienommissa paikoissa tulee käytyä vielä sitäkin harvemmin ja ehkä sellaisessa pyrkis kuitenki välttämään sitä kastikekatastrofia :D

no mä ainankin syön ihan normaaleja annoksia, tosin urheilenkin paljon, joten ei tarvitse hirveästi välittää mitä syön. Ei ole tapana napostella iltaisin mitään sipsejä ja karkkeja. Jos mennään treffeillä syömään oikeaan ravintolaan, tilaan kyllä muutakin kun salaattia. Mutta jos mennään johonkin hampurilaispaikkaan tms, tilaan aina pelkän salaatin - syy, en yksinkertaisesti pidä valmisruoasta enkä pidä niitä oikeana ruokana. Pidän muutenkin enemmän luomu- ja lähiruoasta sekä eettisesti reilusta ruoasta, mutta en tuo sitä deiteillä esille liikaa ja kohteliaisuussyistä syön ravintolassa muutakin kun salaattia. Kotona sitten olen tarkempi mitä syön. :)

Itse teen mieluummin treffeillä ihan mitä tahansa muuta kuin menen syömään.
Jos kuitenkin joutuu syömään yritän tilata mahdollisimman kevyen annoksen. Syystä että vatsani ei kestä suuria ja raskaita annoksia sekä tiettyjä ruoka aineita.

Jos tiedän pääseväni heti syönnin jälkeen kotiin ja yksin, voin syödä vähän raskaamminkin kun tiedän varmaksi että pääsen yksin kotiin kärvistelemään tuskissani.
On todella epämukavaa ja noloa joutua olemaan deittinsä seurassa kun vatsa kramppaa ja tuska hiki valuu.

Siksi menenkin mieluummin mihin tahansa muualle kuin syömään koska en todellakaan ensimmäisenä tahdo alkaa selittämään miehelle vatsa ongelmistani ja siitä että mitä voin ja mitä en voi syödä.
Joten jos syömään on pakko mennä on se salaatti kaikkein turvallisin vaihtoehto.

En minä jotain esittääkseni kevyesti syö treffeillä.
Kuten edelläkin mainittu niin treffeillä jännittäminen on yksi syy kevyeen syömiseen ja toisin kuin miehet ilmeisesti tekevät niin nainen ei suinkaan panttaa ulos syömään mennessään niin että olisi maksimaalinen nälkä ja vatsa kurnii kun tiedossa ravintolaruokailu.
Tämän lisäksi ei koskaan voi tietää mihin treffit johtavat ja jo senkään vuoksi tahdo ahtaa itseensä raskaasti sulavaa ruokaa ja päätyä sitten aivan ähkynä vaikkapa kävelylenkille ruokailun päälle.
Treffeillä syö mieluummin kevyesti jotta pysyy virkeänä, jaksaa harrastaa liikuntaa syömisen jälkeenkin ja jos päätyy miehen kanssa vaikka jatkoille hänen luokseen tai johonkin muualle niin ei tarvitse vietää tällöin aikaansa isolla hädällä heti ensimmäiseksi niin kuin raskaammin syötyä tarvitsee.

Puputan lounaaksi herkullista rapeaa salaattiani tyytyväisenä. Koska kukaan ei ole näkemässä, pitää raportoida tänne oitis.

Keväisin tekee mieli vihreää, syksyisin kermassa hapankaalin kera haudutettua possua. Samoin keväisin haluaa valkoviiniä, syksyllä punaista. Ei siinä sen kummempaa teatteria ole.

Itse olen sellainen vatsalla jännittäjä, että treffeillä ei yksinkertaisesti pysty syömään mitään raskasta. Tai mielellään en söisi treffeillä mitään, mutta jos on pakko valita niin sitten se salaatti.
Toiset taas on sellaisia, ettei muiden nähden syö juuri ollenkaan, mutta yksin ollessaan syövät älyttömiä määriä. Häpeävät itseään.

En ole salaattia treffeillä pääruoaksi tilannut, mutta niukasti tulee syötyä. Mies, jota tällä hetkellä tapailen on sekoittanut mut täysin. En saattanut syödä oikein kunnolla viikkoon ensitreffeistä. Yksinkertaisesti ei ole ollut nälkä. Pitää muistuttaa itseään syömään - koska kohta alkaa luut näkyä hieman liikaa eikä jatkuva huimaus ole kivaa saati tervettä. Eli omalla kohdallani syy tähän nirsohkoon syömiseen on silkka rakastuminen, varsin todennäköistä että tilanteeni on ohimenevä.

NAISET ON LÄSKEJÄ. HAHAHA! :D

Olen tällaisesta kuullut. En yhtään tallaista naista tosin edes tunne. Hämmentävää. Minä pidän syömisestä. Jos treffeille mennään syömään, niin sitten kyllä syönkin. Tosin olen hoikka, joten minun on helppo tehdä näin. Veikkaisin, että hiukankaan tuhdimpaa naista oikeasti saattaa alkaa hävettää. Hän ei tosin välttämättä tee sitä siksi, että tahtoisi esittää sinulle syövänsä vähän. Treffeille mennessä sitä tuppaa olemaan tietoisempi omasta ulkonäöstään. Jos on epävarmempi painostaan, helposti sen tiedostaa ja sen takia tahtoo syödä kevyemmin, vaikkei muutoin jaksaisikaan laihduttaa tai kuntoilla. Asian vain tiedostaa vahvemmin niin. Tietty on käsittääkseni sitten näitä elämäntapalaihduttajia, jotka eivät koskaan syö kunnolla. Ja (usein valmiiksi hoikkia/laihoja) naisia, joiden mielestä sellaisen kuvan antaminen on jotenkin "hyvä" juttu. Eihän se mies nyt sentään voi nähdä alkuun, kun nainen syö kunnolla! Pikku mahakumpukin saattaa pömpöttää (tässä yksi syy lisää: kireät vaatteet ja isompi määrä ruokaa saa hoikankin mahan joskus pömpöttämään)!

Olen tosin itse huomannut, että moni mies jotenkin tuntuu "arvostavan" naista, joka syö kunnolla. Osa saattaa jopa hämmästellä, miten tämän kokoinen nainen jaksaa syödä niin paljon. Ja kyllä minä syön paljon, jos maksan ravintola-annoksesta! Samalla rahalla syö helposti useamman päivän!

Toki miehen urheilullisuus ei nosta pinnoja jos supliikki ei ole säkenöivää naiselle maailmanmiehen tyyliin.

Kuitenkin hyvin syövä pulleakin nainen on aina onnellisempi elämäänsä kuin himona kieli vyön alla urheileva atm-mies. Näin ollen jos urheilun motiivi sinkku miehellä on naisten saanti sitä kautta, kannataa suunnata vaikka runo kerhoon tai posliinin maalaukseen sen sijaan. Tietysti elämänhallinta skeida sanoo voi hyvin näytä hyvin-tyyliin mutta jos vuosia urheilee kovaa ja kukaan ei sitä noteeraa niin palkitseeko se todella?

Ei tavis naisen kannata ottaa paineita jos se suosittu ytm menee sen hoikan tiukkaperseisen gina tricot-muijan luo iskemään. Tietenkin jos nainen syö kuin tukkijätkä treffeillä ei sekään turn-in ole.

Jos toiseen on ihastunut, itselleni ainakin voi tuottaa vaikeuksia syödä hänen lähettyvillään. Käsi vapisee ja ei vaan saa kurkusta alas.

Tähänkin oli olemassa joku biologinen peruste. Tutkimusten mukaan miehet syövät treffeillä tavallista enemmän ja naiset vähemmän. Lähdettä en pysty millään muistamaan.

Syön normaalisti miesten edessä ja uskon että mies näkee ravinnon määrän suhteessa ulkomuotoon. En kaunistele enkä myöskään tykkää siitä jos mies alkaa sepostaa diettiään juuri syönnin yhteydessä.